Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1514)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen ja vähän erilaisen youtube-videon karsimisesta. Siinä käsiteltiin sitä, miten reilun tavaroiden karsimisen jälkeen voi nousta pintaan helpotuksen lisäksi myös kaikenlaista epämiellyttävää. Tällä ei tarkoitettu sitä sitä että tavaroiden karsiminen olisi väärin tai kaduttaisi (länsimaisessa elämänmenossa se on monesti välttämätöntä, jotta ei hukkuisi roiniinsa), vaan että ne tavarat ja niistä huolehtiminen tai esim. kodin sekaisuudesta ahdistuminen ovat vieneet aikaa ja energiaa, ja vaikka ajan ja energian ja tilan vapautuminen on periaateessa hyvä asia, niin ihmismieli on siitä outo, että "tyhjä aika" ja yhden ahdistuksen aiheen poistuminen voikin nostaa pintaan kaikenlaisia muita asioita, jotka aiemmin ovat jääneet muiden juttujen alle.
Ja lisäksi jos on karsinut vuosien (vuosikymmenien) tavaroita, niin on luultavasti joutunut tekemään henkistä työtä esim. luopumisen suhteen, tyyliin "kyllä se vaan on todettava, että tätä en koskaan enää harrasta", ja kun vanhoista "identiteeteistä" näin vihdoin konkreettisesti luopuu, senkin jälkeen voi tulla eräänlainen tyhjyys, kunnes keksii tilalle uutta. (Vaikka joku aika elämässä olisi lopullisesti ohi, tavaroita säilyttelemällä voi toisinaan teeskennellä vuosikausiakin, ettei se olisi ohi.)
En tiedä saiko kukaan kiinni tästä, mutta oletteko te, jotka olette karsineet reilusti niin että projekti alkaa olla lopuillaan, tunnistaneet karsimisessa tällaista puolta?
Kymmenen vuoden raivauskokemuksella kommentoin nyt tätä.
itselläni harrastukset tulevat ja menevät. Koska aina on pari harrastusta kierrossa, niin vanhojen raivaamisesta ei itselle tule mitään tyhjää tunnetta. Jos ajattelet, että se paras elämä on vielä edessäpäin, niin välttyy ahdistukselta.
Itsekin tosin syyllistyn siihen, että säilyttelen ns. mitä jos vaatteita eli pieneksi jääneitä, mutta ne eivät ole normivaatteiden seassa vaan yhdessä pienessä yläkaapissa poissa silmistä ja mielestä. Tietysti ihmiset ovat erilaisia ja joillekin liian pienet vaatteet aiheuttavat ahdistusta ja laihdutuspaineiya, syyllisyyttäkin ehkä. Silloin sellaiset kannattaa raivata pois.
Itsekin lopulta luovuin yhdestä matkamuistostani, josta pidin kovasti, mutta aina kun katselin sitä hyllyssä, niin muistin kuinka kipeä olin ollut sillä reissulla, jolla sen ostin. Pieneltä kuulostava juttu, mutta sen jälkeen olohuone oli 90% viihtyisämpi.
Mullakin monet harrastukset vaihtelevat, ja sama juttu ettei tule mitään tyhjyyttä, jos harrastuksesta luopuminen on ollut alun perinkin vapaaehtoista ja harrastus on loppunut lähinnä muiden harrastusten vallatessa ajan.
Nyt erinäisten sairauksien vuoksi olen kuitenkin joutunut luopumaan kerralla isosta nipusta ulkoilu- ja urheiluharrastuksiani. Tämä on ottanut koville, ja olenkin hillonnut näiden harrastusten tavaroita pitkään jotenkin ajatellen, että ehkä vielä joskus... Nyt useamman vuoden jälkeen on kuitenkin pakko todeta, että tuskin enää koskaan. Näistä tavaroista luopuminen on ollut hankalaa - tai ei edes tavaroista sinänsä, koska nehän ovat olleet käyttämättä pitkään, vaan siitä epärealistisesta ajatuksesta, että ehkä vielä joskus. Tyhjä tila jotenkin konkretisoi sen, että se aika on nyt ohi ja pitää keksiä jotain muuta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää jonka joku vinkkasi aiemmin https://areena.yle.fi/1-78443236?utm_medium=social&utm_campaign=areena-… Tavarataivas vai -helvetti oli mielenkiintoinen ja sen aikana tuli järjesteltyä keittiötä ja heitettyä muutama turha tavara (huonoksi mennyt) pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna. Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).
Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.
Eikö se olisi helpotus?Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?
Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa.Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.
Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous. Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä.
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus.
Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella.
Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.
En väittänytkään että ovat SAMA ASIA vaan että kulkevat käsi kädessä.
Karsimiseen jää koukkuun. Olen vihdoinkin hyväksynyt sen, etten tee enää niin pitkiä matkoja koissa tarvitsisin isoa matkalaukkua. En selviäisi enää pitkistä lennoista, kun ikää ja sairauksia on tullut. Pärjään lentolaukulla/repulla, koska matkat ovat lyhentyneet. Oli vaikea myöntää tilanne, mutta se tuo myös selkeyttä. Laitoin ison matkalaukun myyntiin, näyttipä niitä olevan paljon tarjolla tori.fissä. Toivottavasti joku ostaa sen, vai ovatko porukat siirtyneet käsimatkatavaroihin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna. Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).
Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.
Eikö se olisi helpotus?Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?
Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa.Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.
Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous. Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä.
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus.
Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella.
Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta edellinen kirjoittahan ei väittänyt niiden olevan "sama asia", vaan että ne "kulkevat käsi kädessä". Köyhällä noiden asioiden raja on aika häilyvä.
Hyvätuloisen on yleensä helpompi jaotella ylimääräiset tavarat kategoriaan "tarpeeton, lähtee poistoon". Mitä enemmän on rahaa, sitä korkeammalla menee sen raja, minkä rahallista arvoa jaksaa edes miettiä. On ihmisiä joille alle 50 euron arvo ei ole mitään, toisille jopa alle 500 euroa on sellaista ettei jaksa nähdä vaivaa sen myymisen eteen.
Tarpeeksi köyhälle puolestaan jokainen tavara on "Voisikohan tästä saada edes euron?"
En tiedä, missä vaiheessa on päätetty, että tässä ketjussa ei saisi keskustella tällaisista asioista ollenkaan. Mutta olen kyllä jo edellisessäkin ketjussa huomannut, että hyväosaisemmat kirjoittajat turhautuvat, kun köyhät puljaavat jotain pikkutavaraa ja mahdollisesti mt-ongelmaiset kertovat tavaraan liittyvistä ongelmistaan/pakkomielteistään/ahdistuksenaiheistaan. Jos jutut ei kiinnosta, niiden yli pitäisi olla helppo hypätä.
Hyvin sanottu. Näin se just on. Hyvätuloisella on varaa heittää rahaa roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin yksi vaatemyynti (10€) tälle päivälle. Mukava huomata, että vanhatkin ilmoitukset liikkuu, kun aika/ostaja on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.
Monilla kuulostaa omenaa tulevan liiaksi asti ja sitä haudataan maahan ja kompostiin kun ei saa kaikkea menemään. Jos tuntee jonkun omenapuun omistajan niin voi kysyä onko ylijäämää mitä saisi kaupitella Torissa. Omistaja on iloinen kun pääsee eroon ylimääräisistä omenoista ilman vaivaa ja toinen saa rahaa kovaan tarpeeseen. Kaikki voittaa.
Laittakaa ilmoitus oppilaitoksen ilmoitustaululle. Pyytäkää poimijoita tulemaan omien kassien ja ämpärien kanssa vaikka la klo 13-18. Moni opiskelija poimii ilomielin omenoita tehdäkseen omenahyvettä ja omenariisipuuroa. Molemmat ovat edullisia lajeja valmistettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivausurakka alkoi ennen joulua. Tänään tuli mieleen, että yhtään tavaraa en ole jäänyt kaipaamaan. Muistot ovat ja pysyvät. Tavarat tulevat ja menevät. Koen, että saan enemmän vapautta elämääni tavaran vähentyessä.
Jos hyvätuloinen tietoisesti vie myyntikelpoista ja arvokastakin kamaa Konttiin tms., se on hyväntekeväisyyteen lahjoittamista eikä ”rahan roskiin heittämistä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin lumilaudan, kun tajusin että en enää uskalla laskea sillä enkä enää koskaan tule uskaltamaankaan. Otti koville.
Nyt on auto pakattu.
Lapset kantoi laatikot ulos ja veli tuli n 3 h sitten pakullaan.
Tyhjennettiin uudet kirppistavarat ja täytettiin vanhoilla.
Toivotaan paljon ihmisiä huomenna siivouspäivänä ostoksille
75 laatikkoa on autossa myytävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvätuloinen tietoisesti vie myyntikelpoista ja arvokastakin kamaa Konttiin tms., se on hyväntekeväisyyteen lahjoittamista eikä ”rahan roskiin heittämistä”.
Ei kait tuota ole kukaan väittänytkään että lahjoittaminen olisi rahan roskiin heittämistä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna. Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).
Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.
Eikö se olisi helpotus?Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?
Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa.Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.
Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous. Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä.
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus.
Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella.
Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta edellinen kirjoittahan ei väittänyt niiden olevan "sama asia", vaan että ne "kulkevat käsi kädessä". Köyhällä noiden asioiden raja on aika häilyvä.
Hyvätuloisen on yleensä helpompi jaotella ylimääräiset tavarat kategoriaan "tarpeeton, lähtee poistoon". Mitä enemmän on rahaa, sitä korkeammalla menee sen raja, minkä rahallista arvoa jaksaa edes miettiä. On ihmisiä joille alle 50 euron arvo ei ole mitään, toisille jopa alle 500 euroa on sellaista ettei jaksa nähdä vaivaa sen myymisen eteen.
Tarpeeksi köyhälle puolestaan jokainen tavara on "Voisikohan tästä saada edes euron?"
En tiedä, missä vaiheessa on päätetty, että tässä ketjussa ei saisi keskustella tällaisista asioista ollenkaan. Mutta olen kyllä jo edellisessäkin ketjussa huomannut, että hyväosaisemmat kirjoittajat turhautuvat, kun köyhät puljaavat jotain pikkutavaraa ja mahdollisesti mt-ongelmaiset kertovat tavaraan liittyvistä ongelmistaan/pakkomielteistään/ahdistuksenaiheistaan. Jos jutut ei kiinnosta, niiden yli pitäisi olla helppo hypätä.
Hyvin sanottu. Näin se just on. Hyvätuloisella on varaa heittää rahaa roskiin.
Tietenkään en heitä rahaa roskiin, en ole idiootti. Myyminen ei vai tunnu vaivan arvoiselta ( av, yv, koiratalous, en saakaan anopin peräkärryä lainaan, mulle tulikin iltavuoro/pms/teen oharit/ olen kännissä) …. Vaan laitan tavaran kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvätuloinen tietoisesti vie myyntikelpoista ja arvokastakin kamaa Konttiin tms., se on hyväntekeväisyyteen lahjoittamista eikä ”rahan roskiin heittämistä”.
Ei kait tuota ole kukaan väittänytkään että lahjoittaminen olisi rahan roskiin heittämistä?!
No tämä nyt on taas vähän kummallista vänkäämistä. Minusta oli sen viestin kontekstissa ihan selvää, mitä siinä tarkoitettiin, vaikka sanavalinta vähän huono olikin.
Ihan sama, onko kyse lahjoittamisesta (parempi vaihtoehto) tai roskiin heittämisestä (huonompi vaihtoehto), joka tapauksessa hyvätuloisella on enemmän "varaa" tehdä niin, kun taas köyhän pitää miettiä, voisiko siitä tavarasta itse saada pari euroa kirppiksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna. Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).
Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.
Eikö se olisi helpotus?Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?
Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa.Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.
Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous. Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä.
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus.
Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella.
Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta edellinen kirjoittahan ei väittänyt niiden olevan "sama asia", vaan että ne "kulkevat käsi kädessä". Köyhällä noiden asioiden raja on aika häilyvä.
Hyvätuloisen on yleensä helpompi jaotella ylimääräiset tavarat kategoriaan "tarpeeton, lähtee poistoon". Mitä enemmän on rahaa, sitä korkeammalla menee sen raja, minkä rahallista arvoa jaksaa edes miettiä. On ihmisiä joille alle 50 euron arvo ei ole mitään, toisille jopa alle 500 euroa on sellaista ettei jaksa nähdä vaivaa sen myymisen eteen.
Tarpeeksi köyhälle puolestaan jokainen tavara on "Voisikohan tästä saada edes euron?"
En tiedä, missä vaiheessa on päätetty, että tässä ketjussa ei saisi keskustella tällaisista asioista ollenkaan. Mutta olen kyllä jo edellisessäkin ketjussa huomannut, että hyväosaisemmat kirjoittajat turhautuvat, kun köyhät puljaavat jotain pikkutavaraa ja mahdollisesti mt-ongelmaiset kertovat tavaraan liittyvistä ongelmistaan/pakkomielteistään/ahdistuksenaiheistaan. Jos jutut ei kiinnosta, niiden yli pitäisi olla helppo hypätä.
Hyvin sanottu. Näin se just on. Hyvätuloisella on varaa heittää rahaa roskiin.
Tietenkään en heitä rahaa roskiin, en ole idiootti. Myyminen ei vai tunnu vaivan arvoiselta ( av, yv, koiratalous, en saakaan anopin peräkärryä lainaan, mulle tulikin iltavuoro/pms/teen oharit/ olen kännissä) …. Vaan laitan tavaran kierrätykseen.
"Myyminen ei tunnu vaivan arvoiselta" taisi nimenomaan olla tuon kirjoittajan pointti.
Ei se minustakaan siltä tuntuisi, ellei rahaa tarvitsisi kipeästi. Käytetyn tavaran myyminen netissä tai kirppiksellä on aika ärsyttävää ja turhauttavaa hommaa.
Nimeomaan. Olemme samaa mieltä. Ajallakin on arvo. Ja aikaa on rajallisesti. Työ vie isoimman siivun monen ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tuota nuorta oikein hyvin. Itse olen säilyttänyt AMK- ja yliopisto-tutkintoon liittyvän koko materiaalipankkini, mitä on paperilla ja osa on DVD-levyillä ja jopa korpuilla ja lerpuilla (niiden lukijakin on vielä tallella). Nyt jo eläkkeelle päästyäni olemme raahanneet matskut mökille, missä aion niitä ulkona käydä läpi (pölyn vuoksi en voi sisällä niitä plarata, silmät ei kestä). Iso muovinen puutarhakalustepehmikkeiden säilytyslaatikko aivan täynnä paperia!
Jotain valokuvia ehkä otan muistoksi, koska nuo opinnot ovat merkittävä osa elämääni ja siellä on paljon mielenkiintoista. Voin myös lahjoittaa niitä, jos joku nykyinen opiskelija tarvitsee. Varmasti siellä on edelleen käyttökelpoista matskua.
Mutta tän urakan kiireen keskellä (oli pakko tyhjentää kotia putkiremontin alta) voin kyllä suositella käymään matskuja läpi vähän aiemmin ettei niitä pinkkoja turhaan siirtele muutosta toiseen ja kun lopuksi kuitenkin joutuu luopumaan. Mitään emme täältä saa mukaamme materiaa, kun se suurempi lähtö tulee.Heitin kaikki paperiniput ja kopiot paperinkeräykseen kun valmistuin. Koskaan minä eikä kukaan muu ole niitä tarvinnut. Ajanhukkaa ja tilanhukkaa.
Sama, ja mä työskentelen korkeakoulussa. Oikeasti tieteellinen, tutkittu tieto päivittyy koko ajan, että se myös vanhenee nopeasti ja ennen kaikkea opetussuunnitelmat muuttuvat. Kukaan opiskelija ei tarvitse vanhoja materiaaleja.
Juuri näin. Tästä syystä vanhojen koulukirjojen ja muiden säilyttäminen muussa kuin nostalgiamielessä on turhaa. Ja varsinkin jos ne jätetään jonkun toisen tilaa viemään eikä haluta sinne omaan asuntoon tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna. Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).
Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.
Eikö se olisi helpotus?Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?
Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa.Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.
Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous. Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä.
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus.
Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella.
Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta edellinen kirjoittahan ei väittänyt niiden olevan "sama asia", vaan että ne "kulkevat käsi kädessä". Köyhällä noiden asioiden raja on aika häilyvä.
Hyvätuloisen on yleensä helpompi jaotella ylimääräiset tavarat kategoriaan "tarpeeton, lähtee poistoon". Mitä enemmän on rahaa, sitä korkeammalla menee sen raja, minkä rahallista arvoa jaksaa edes miettiä. On ihmisiä joille alle 50 euron arvo ei ole mitään, toisille jopa alle 500 euroa on sellaista ettei jaksa nähdä vaivaa sen myymisen eteen.
Tarpeeksi köyhälle puolestaan jokainen tavara on "Voisikohan tästä saada edes euron?"
En tiedä, missä vaiheessa on päätetty, että tässä ketjussa ei saisi keskustella tällaisista asioista ollenkaan. Mutta olen kyllä jo edellisessäkin ketjussa huomannut, että hyväosaisemmat kirjoittajat turhautuvat, kun köyhät puljaavat jotain pikkutavaraa ja mahdollisesti mt-ongelmaiset kertovat tavaraan liittyvistä ongelmistaan/pakkomielteistään/ahdistuksenaiheistaan. Jos jutut ei kiinnosta, niiden yli pitäisi olla helppo hypätä.
Hyvin sanottu. Näin se just on. Hyvätuloisella on varaa heittää rahaa roskiin.
Mukava nähdä että täällä on ääni kellossa muuttunut. Aiemmin sai alapeukutukset jos noin sanoi. Ainoa oikea ajatusmaailma oli se että raha on menetetty jo ostettaessa eikä saa toivoa saavansa tavarasta myynnissä enää killinkiäkään, vaan ilman edestä pitää antaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.
Monilla kuulostaa omenaa tulevan liiaksi asti ja sitä haudataan maahan ja kompostiin kun ei saa kaikkea menemään. Jos tuntee jonkun omenapuun omistajan niin voi kysyä onko ylijäämää mitä saisi kaupitella Torissa. Omistaja on iloinen kun pääsee eroon ylimääräisistä omenoista ilman vaivaa ja toinen saa rahaa kovaan tarpeeseen. Kaikki voittaa.
Laittakaa ilmoitus oppilaitoksen ilmoitustaululle. Pyytäkää poimijoita tulemaan omien kassien ja ämpärien kanssa vaikka la klo 13-18. Moni opiskelija poimii ilomielin omenoita tehdäkseen omenahyvettä ja omenariisipuuroa. Molemmat ovat edullisia lajeja valmistettavaksi.
Opiskelija ei edes tiedä mitä on omenahyve😂 saati että keittelisi mitään omenariisipuuroja, kyllä nuo on vanhusten juttuja.
Alue: Aihe vapaa
Sama, ja mä työskentelen korkeakoulussa. Oikeasti tieteellinen, tutkittu tieto päivittyy koko ajan, että se myös vanhenee nopeasti ja ennen kaikkea opetussuunnitelmat muuttuvat. Kukaan opiskelija ei tarvitse vanhoja materiaaleja.