Tavarapaljous osa 2

Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.

Vierailija kirjoitti:

Nopea kysymys: Ideana siis ketjussa, että tänne päivitetään, kun on poistanut jonkin tavaran tai tavaroita? Ja tavoitteena siistimpi koti, vähemmän kamaa ja tavaraa, ehkä minimalismi?

Olisi hyvä tehdä vaikka oma Signal-ryhmä aihetta koskien. Lyhyet kannustavat viestit auttavat jaksamaan karsimisessa. 

Kohta lähtee kirpputorille viisi kauppakassillista vaatetta ja tavaraa sekä pojan rippipuku. Poika on tyystin eri kokoa rippikouluaikoihin verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.

Monilla kuulostaa omenaa tulevan liiaksi asti ja sitä haudataan maahan ja kompostiin kun ei saa kaikkea menemään. Jos tuntee jonkun omenapuun omistajan niin voi kysyä onko ylijäämää mitä saisi kaupitella Torissa. Omistaja on iloinen kun pääsee eroon ylimääräisistä omenoista ilman vaivaa ja toinen saa rahaa kovaan tarpeeseen. Kaikki voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.

Muuten hyvä idea, mutta työttömien ei kannata riskeerata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Jos vain mitenkään pystyt, niin lahjoita edes ne euron tavarat pois. Oma jaksaminen ja mielenterveys on myös tärkeää. Ymmärrän ettei aina ole sitä mahdollisuutta, mutta kuulostat tosi väsyneeltä tähän työhön.

Näin pitäisi tehdä mutta se tuntuu siltä kuin heittäisi rahaa pois. Olen jotain lahjoittanutkin ja jälkeenpäin kuullut että roskiin meni tai lahjoitettiin jollekin eteenpäin. Suututtaa valtavasti sekin rahan menetys. Sain eilen yleistuen, maksoin laskut ja siirsin rahat tuleviin maksuihin toiselle tilille. Ostin pari kassillista ruokaa ja tilille jäi 16€ tuleviksi neljäksi viikoksi. Ruokaa riittää nyt kahdeksi viikoksi. Tämän sanon vain siksi että tulisi selväksi kuinka suuressa rahapulassa olen ja miksi en voi lahjoitella pois tavaroita. Epätoivoista, syy siihen miksi olen lopen uupunut ja masentunut tähän hommaan. Ja toisaalta jos ei olisi tätä tavaraa jota myydä, mitä ihmettä sitten  tekisin. Siunaus ollut menneitten vuosien hamstraus nyt tänä vuonna, vaikka hitaasti kauppa käykin.

Pyydän anteeksi, että kehoitin sinua pyrkimään eroon tavaroistasi.  En tiennyt, että ne on sinulle noin merkittäviä rahallisesti ja että taloutesi on noin tiukalla.  Tarkoitukseni oli kannustaa karsimisessa, joka uuvuttaa sinut. 

Olen eri, mutta se epäröinti itse asiassa tekee pienituloisen karsimisesta erityisen uuvuttavaa. Mieluiten minäkin laittaisin kirppikseltä ylijääneet tavarat konttiin enkä raahaisi niitä aina takaisin, mutta kun niissä ylijäämätavaroissa voi kuitenkin olla rahat tulevaisuuden sähkölaskuun.

Ihmettelen kyllä, että sanot ettet tiennyt edellisen kirjoittajan talouden olevan noin tiukalla, vaikka lainaamassasi viestissä kerrotaan tilanteen olevan niin huono, että "ruuatkin joutuu ostamaan luottokortilla".

Rikaskin voi ostaa ruoat luottokortilla 

Vierailija kirjoitti:

Sille jolla talous oli tiukilla... onko sulla omakotitalo ja tulossa hyvä omenasato? Olen joka vuosi ostanut pari ämpärillistä omenia torin kautta ja nyt Torimokoma olikin poistanut ostetaan-osion kokonaan! En voi siis ilmoittaa että haluaisin ostaa. Jos jollain teistä on hyvä omena-tms.-sato niin laittakaapa myynti-ilmoitusta toriin, siinä olisi mahdollista ansaita muutama lantti tai miksei vaikka setelikin.

On omenapuu ollut jo parikymmentä vuotta. Tämä vuosi ensimmäinen kun ei tule satoa. Aiemmin tullut noin 40-50 kg eikä ole kuin kolmena vuonna kelvannut jollekin muulle. Yleensä noin sankollinen eurolla tai ilmaiseksi. Satoja kiloja joutunut heittämään kompostiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jes, yksi parinkympin Tori-kauppa varmistui ja saan yhden ison esineen pois tilaa viemästä. Innostuin tästä karsimisesta niin, että jopa harkitsen vaatehuoneen pientä kunnostamista. Nyt kun se ei ole enää vain sekalaisen tavaran säilytyspaikka, pienillä jutuilla siitä saisi nätimmän ja luultavasti myös käytännöllisemmän. Ainakin valaistusta voisi parantaa ja maalata nuhraantuneet seinät.

Tuosta minäkin haaveilen että saisi tavarat ulos talosta ja voisi maalata seinät ja listat. Kunnostaa ja järkätä uusiksi. Näen silmissäni puhtaat pöydät, tilavat lattiat, kaikille tavaroille oma paikkansa jne. Olisi helppo siivota ja voisi keskittyä harrastuksiin jatkuvan tavara-ahdistuksen sijaan. Tänään sain taas kolme uutta ilmoitusta tehtyä. T: Se uupunut ja masentunut.

Tänään lahjoitin pussillisen kuulakärkikyniä, kun niitä kerättiin kouluun oppilaiden käyttöön. Säästösyistä niitä ei tälle lukuvuodelle enää tilata, vaan hankinnat olisi pitänyt keksitetysti jo keväällä. Itselle kyniä on kertynyt kaiken maailman messuilta ym niin kiva kun ne sai eteenpäin. Ja kiva kun tulevat käyttöön ettei niitä(kin) ole valmistettu turhaan.

Näin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen ja vähän erilaisen youtube-videon karsimisesta. Siinä käsiteltiin sitä, miten reilun tavaroiden karsimisen jälkeen voi nousta pintaan helpotuksen lisäksi myös kaikenlaista epämiellyttävää. Tällä ei tarkoitettu sitä sitä että tavaroiden karsiminen olisi väärin tai kaduttaisi (länsimaisessa elämänmenossa se on monesti välttämätöntä, jotta ei hukkuisi roiniinsa), vaan että ne tavarat ja niistä huolehtiminen tai esim. kodin sekaisuudesta ahdistuminen ovat vieneet aikaa ja energiaa, ja vaikka ajan ja energian ja tilan vapautuminen on periaateessa hyvä asia, niin ihmismieli on siitä outo, että "tyhjä aika" ja yhden ahdistuksen aiheen poistuminen voikin nostaa pintaan kaikenlaisia muita asioita, jotka aiemmin ovat jääneet muiden juttujen alle. 

Ja lisäksi jos on karsinut vuosien (vuosikymmenien) tavaroita, niin on luultavasti joutunut tekemään henkistä työtä esim. luopumisen suhteen, tyyliin "kyllä se vaan on todettava, että tätä en koskaan enää harrasta", ja kun vanhoista "identiteeteistä" näin vihdoin konkreettisesti luopuu, senkin jälkeen voi tulla eräänlainen tyhjyys, kunnes keksii tilalle uutta. (Vaikka joku aika elämässä olisi lopullisesti ohi, tavaroita säilyttelemällä voi toisinaan teeskennellä vuosikausiakin, ettei se olisi ohi.)

En tiedä saiko kukaan kiinni tästä, mutta oletteko te, jotka olette karsineet reilusti niin että projekti alkaa olla lopuillaan, tunnistaneet karsimisessa tällaista puolta? 

Iloitsen siitä, että tällä viikolla olen saanut pidettyä kodin järjestyksessä arjen kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

Yksi myynti tuli tänään. Yhden lastenkirjan annoin pois. 

Motivaatio vähän hukassa nyt, mutta ihan mielelläni pidän paussia myymisestä. Keskityn mieluummin kodin siisteyden ylläpitämiseen. Siivous on mukavaa, kun kuuntelee samalla äänikirjaa. 

Vein pussillisen vaatetavaraa srk lähetystorille ja ostin sieltä pari rättiä, jotka kaupassa maksavat varmaan 10x sen t enemmänkin. En jaksa myydä mitään facessa t muuallakaan. Yksi epäonnistunut kirppisjuttu liki 30v sitten kai teki sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kierrätys on hyvä juttu ympäristön kannalta mutta miettikää myös miten kuormittavaa ympäristölle on tuo pakkaaminen ja postissa lähettäminen. Mitä jos kaikki ottaisi vastuun ostamastaan tavarasta ja käyttäisi sen loppuun ihan itse.

Itse ostan ja myyn Torissa vain noudolla. 

No jos ostaja hakee sen kävellen silloin ei tuota saastetta.

 

Mutta surullista ajatella miten ihmisten lomalennoista kohistaan niin yhtälailla taitaa vaatteet ja muu krääsä matkustella.

Kuvitteleeko tosiaan, että uutena ostetut tuotteet ei kuluta ympäristöä ja saastuta? Ne tuotteet tai niiden raaka-aineet matkustaa usein toiselta puolelta palloa ja niiden valmistaminen kuluttaa niin energiaa kuin muitakin aineellisia resursseja sekä tuottaa saasteita. Lisäksi niitä pitää kuljettaa että ne saadaan ostajien ulottuville. 

Aivan ja siksi toivoisi että tuote pysyisi loppuun asti siellä missä se on ostettukin eikä jatkaisi reissaamistaan. Ja ymmärrän kyllä että lapset kasvaa nopeasti ja paino voi vaihdella mutta monella meistä on peiliin katsomisen paikka että ostettiinko kaikki oikeasti tarpeeseen. Myös minulla.

Joitain tavaroita tarvitsee aikansa, ja sitten ei enää. Vartalo muuttuu, tyyli tarkentuu, elämäntavat muuttuvat, harrastukset vaihtuvat. Nuorena harrastin kiipeilyä ja montaa muuta lajia, joihin ei enää keski-iässä taivu, eikä ne tavarat olleet turhia siinä kohtaa. 

Ensimmäiseen kotiin ostin mitä sattuu huonekaluja joita löytyi halvalla, ja myöhrmmin päivittänyt niitä mieluisampiin useammankin kerran. Ennen käytin korkkareita, mutta enää jalat ei kestä. Muutto pienempään voi saada aikaan valtavan karsimisen. 

Se että joku on nyt ylimääräinen, el tarkoita, että se olisi ollut sitä aina. 

Vierailija kirjoitti:

Sain myytyä parhaimmat tavarat Vintedillä. Odotan pari päivää, jos loput eivät mene kaupaksi, vien ne Kierrätyskeskukseen. 

Olen karsimisprosessissa jo aika pitkällä. Pystyn nyt luopumaan tavaroista, jotka koin aiemmin tärkeiksi. Tajusin että jos ne vain makaavat kaapissa käyttämättöminä, voin hankkiutua niistä eroon. 

Mullekin kävi näin, että kun olin myynyt joitain tärkeiksi mieltämiäni juttuja, huomasin että olo keveni. Iso taakka niiden säilyttämisestä on poissa. Nyt on niin ihanan helppo myydä vuosia roikkuneita ”tunnetavaroita”! 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun inspiroimana kävin kylppärinkaapit läpi ja otin näkyville todella vanhentuneet naamarasvat joilla voi rasvata käsiä/jalkoja. 

Oon pakannut näitä kuntosalikassiin, ja aina suihkun jälkeen vedän jalkoihin ja käsiin. Siellä menee käyttöön myös kaikki shampoon jämät.

Voi sitä onnea kun taas eilen lähti purkki roskiin! Kesän aikana lähes kaikki vanhat jämät käytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Jes, yksi parinkympin Tori-kauppa varmistui ja saan yhden ison esineen pois tilaa viemästä. Innostuin tästä karsimisesta niin, että jopa harkitsen vaatehuoneen pientä kunnostamista. Nyt kun se ei ole enää vain sekalaisen tavaran säilytyspaikka, pienillä jutuilla siitä saisi nätimmän ja luultavasti myös käytännöllisemmän. Ainakin valaistusta voisi parantaa ja maalata nuhraantuneet seinät.

Miten ihana tunne kun saa esimerkiksi jonkun huonekalun myytyä pois, tulee tosiaan paljon tilaa nopeasti. Aikoinaan tyhjensin ulkovarastoa ja sain myytyä kaksi pyörää pois, yhden lahjoitin, ja arkkupakastimen. Samassa lähti useampia telkkareita ja yksi iso kaappi. Kaikkea sitä tuleekin jemmattua. Tuntui hyvältä kun varastoon mahtui jopa astumaan sisälle. 

Onko kenelläkään muulla sama ongelma että tavarasta luopuminen on vaikeaa mutta siinä vaiheessa kun on saanut kuvattua ja ilmoituksen laadittua, ei olekaan mitään vaikeutta sitä myydä? Päinvastoin, ilomielin postitan nopeasti pois jaloista. Se päätöksen tekeminen takkuaa ja mieli keksii useita käyttötapoja jokaiselle tavaralle. Järkeilykään ei aina auta vaikka ei olisi 10-20 vuoteen koskenutkaan kyseiseen tavaraan, saati muistanut sellaista omistavansakaan. On tämä vuosien mittaan helpottunut mutta aina joskus jumittuu johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Iloitsen siitä, että tällä viikolla olen saanut pidettyä kodin järjestyksessä arjen kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

Yksi myynti tuli tänään. Yhden lastenkirjan annoin pois. 

Motivaatio vähän hukassa nyt, mutta ihan mielelläni pidän paussia myymisestä. Keskityn mieluummin kodin siisteyden ylläpitämiseen. Siivous on mukavaa, kun kuuntelee samalla äänikirjaa. 

Uupumuksen keskellä minäkin sain tänään siivottua terassin jossa oli kaikki ruukutustarvikkeet koko kesän lojuneet sateessa ja siitepölyssä. Voittajafiilis pienestä arkisesta asiasta. Sain jopa ruukutettua pari huonekasvia. Huomenna jaksaa taas karsia tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän tuota nuorta oikein hyvin. Itse olen säilyttänyt AMK- ja yliopisto-tutkintoon liittyvän koko materiaalipankkini, mitä on paperilla ja osa on DVD-levyillä ja jopa korpuilla ja lerpuilla (niiden lukijakin on vielä tallella). Nyt jo eläkkeelle päästyäni olemme raahanneet matskut mökille, missä aion niitä ulkona käydä läpi (pölyn vuoksi en voi sisällä niitä plarata, silmät ei kestä). Iso muovinen puutarhakalustepehmikkeiden säilytyslaatikko aivan täynnä paperia!  
Jotain valokuvia ehkä otan muistoksi, koska nuo opinnot ovat merkittävä osa elämääni ja siellä on paljon mielenkiintoista. Voin myös lahjoittaa niitä, jos joku nykyinen opiskelija tarvitsee. Varmasti siellä on edelleen käyttökelpoista matskua. 
Mutta tän urakan kiireen keskellä (oli pakko tyhjentää kotia putkiremontin alta) voin kyllä suositella käymään matskuja läpi vähän aiemmin ettei niitä pinkkoja turhaan siirtele muutosta toiseen ja kun lopuksi kuitenkin joutuu luopumaan. Mitään emme täältä saa mukaamme materiaa, kun se suurempi lähtö tulee.

Heitin kaikki paperiniput ja kopiot paperinkeräykseen kun valmistuin. Koskaan minä eikä kukaan muu ole niitä tarvinnut. Ajanhukkaa ja tilanhukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen ja vähän erilaisen youtube-videon karsimisesta. Siinä käsiteltiin sitä, miten reilun tavaroiden karsimisen jälkeen voi nousta pintaan helpotuksen lisäksi myös kaikenlaista epämiellyttävää. Tällä ei tarkoitettu sitä sitä että tavaroiden karsiminen olisi väärin tai kaduttaisi (länsimaisessa elämänmenossa se on monesti välttämätöntä, jotta ei hukkuisi roiniinsa), vaan että ne tavarat ja niistä huolehtiminen tai esim. kodin sekaisuudesta ahdistuminen ovat vieneet aikaa ja energiaa, ja vaikka ajan ja energian ja tilan vapautuminen on periaateessa hyvä asia, niin ihmismieli on siitä outo, että "tyhjä aika" ja yhden ahdistuksen aiheen poistuminen voikin nostaa pintaan kaikenlaisia muita asioita, jotka aiemmin ovat jääneet muiden juttujen alle. 

 

Ja lisäksi jos on karsinut vuosien (vuosikymmenien) tavaroita, niin on luultavasti joutunut tekemään henkistä työtä esim. luopumisen suhteen, tyyliin "kyllä se vaan on todettava, että tätä en koskaan enää harrasta", ja kun vanhoista "identiteeteistä" näin vihdoin konkreettisesti luopuu, senkin jälkeen voi tulla eräänlainen tyhjyys, kunnes keksii tilalle uutta. (Vaikka joku aika elämässä olisi lopullisesti ohi, tavaroita säilyttelemällä voi toisinaan teeskennellä vuosikausiakin, ettei se olisi ohi.)

 

En tiedä saiko kukaan kiinni tästä, mutta oletteko te, jotka olette karsineet reilusti niin että projekti alkaa olla lopuillaan, tunnistaneet karsimisessa tällaista puolta? 

Kymmenen vuoden raivauskokemuksella kommentoin nyt tätä.

itselläni harrastukset tulevat ja menevät. Koska aina on pari harrastusta kierrossa, niin vanhojen raivaamisesta ei itselle tule mitään tyhjää tunnetta. Jos ajattelet, että se paras elämä on vielä edessäpäin, niin välttyy ahdistukselta.

Itsekin tosin syyllistyn siihen, että säilyttelen ns. mitä jos vaatteita eli pieneksi jääneitä, mutta ne eivät ole normivaatteiden seassa vaan yhdessä pienessä yläkaapissa poissa silmistä ja mielestä. Tietysti ihmiset ovat erilaisia ja joillekin liian pienet vaatteet aiheuttavat ahdistusta ja laihdutuspaineiya, syyllisyyttäkin ehkä. Silloin sellaiset kannattaa raivata pois.

Itsekin lopulta luovuin yhdestä matkamuistostani, josta pidin kovasti, mutta aina kun katselin sitä hyllyssä, niin muistin kuinka kipeä olin ollut sillä reissulla, jolla sen ostin. Pieneltä kuulostava juttu, mutta sen jälkeen olohuone oli 90% viihtyisämpi.