Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin hyväksyä olevani nykyään lihava, ja olen ostellut lihavalle minälle sopivia vaatteita sen sijaan että yrittäisin ahtautua entisiin vaatteisiin. Ihan mieletön muutos hyvinvoinnissa! Olenkin yllättäen tyylikäs ja ihrat peittyvät väljiin paitoihin ja mekkoihin eikä tarvitse jatkuvasti nykkiä paidan helmaa mahan peitoksi tai yrittää istuessa piilottaa makkaroita tyyny sylissä tms💪
Laihtuminen on mahdollista ehkä puolen vuoden-vuoden kuluttua, siihen asti taidan hillota liian pieniä vaatteita kaapeissa, ettei tarvitse taas ostaa uusia.
Tänään ostin mekon cittarista alennuksella, muut uudet vaatteet ovat löytyneet kirpputoreilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
No, uskoakseni kantani (ja kohtuullinen mittakaava oli mielestäni niin itsestäänselvyys, ettei tullut mieleenkään että joku olettaisi koskevan taloja ja autoja, sillä en lähtökohtaisesti pidä kanssakeskustelijoita sellaisina joille pitäisi selittää juurtajaksaen) tuli viesteistäni selväksi kaikille, jotka eivät halua haastaa riitaa ja harrastaa tahallista väärinymmärrystä.
En jatka aiheesta enempää, vaan keskityn jatkossakin vain lukemaan innostavia kommenteja ja vinkkeä karsimiseen.
Nyt tuli mieleen, että mitä jos kirjoitan ylös asioita, joita haluan muistaa itse ja myös jakaa tarinoita, jotka lapset voivat "periä". Sen voi tehdä myös digitaalisesti. Jää jäljelle muisto, tarinat, mutta ei tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata takertua roskiin laitto -kommentteihin. Useimmat tietävät roskiin laitolle vaihtoehdot, mutta syystä tai toisesta tekevät mitä tekevät.
Ja iso osa sanoo laittavansa roskiin kun vie jäteasemalle oikealla tavalla lajiteltavaksi jätteeksi. Mekin viedään miehen kanssa aina roskia, kun viedään jäteasemalle lajiteltavaksi kerran vuodessa rikkoontuneet ja kauhtuneet tavarat ja vaatteet.
Joillakin tuntuu tosiaan olevan ihmeellinen tarve takertua "roska" -sanaan.
Meillä ei taloyhtiössä edes ole enää "perusroskista", vaan on erilliset keräysastiat muoville, pahville, poltettavalle jätteelle yms. Roskakatokseksi sitä koko kompleksia sanotaan ja sanon itsekin vieväni roskat kun vien muoviroskat muovinkeräysastiaan ja biojätteet biojäteastiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoin opetus minulle on ollut, kuinka pieni jälleenmyyntiarvo tuotteilla on. Muutamat suositut design tuotteet menivät kaupaksi, mutta kaikesta muusta saa vain pennosia. Jos ostan jotain uutta tavaraa tulevaisuudessa, yritän ajatella että sillä on vain käyttöarvo, enkä yritä olettaa että sen voi jälleenmyydä hyvään hintaan.
Yllättävän vähällä ihminen tulee toimeen. Laitoin eilen laatikollisen tavaraa ja vaatteita "aika kertoo" laatikkoon, jos en tarvitse niitä seuraavien kuukausien aikana, vien ne sitten kierrätyskeskukseen. Tänään käyn läpi lakanat.
Olen aikaisemminkin tämän todennut, mutta vanhan tavaran arvo on enemmän myymisen eteen tehdyssä työssä kuin itse tavarassa. Olen myynyt kirpparilla ja Vintedissä tavaraa ja tienannutkin ihan hyvin, mutta ei siinä hyville tuntipalkoille pääse. Itselleni enemmän mukavaa puuhaa josta saa pientä lisätuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
Olen eri, mutta kyllä: Jos esimerkiksi asuntoa tai autoa ei saa myytyä hintaan, johon suostuisi, on paljon parempi lahjoittaa ne tarvitsevalle (esimerkiksi jonkun järjestön kautta) kuin tuikata tuleen (tässä puhuttiin tavaran heittämisestä roskikseen, mutta koska otit kohtuuttoman esimerkin, kelvatkoon polttaminen).
Jos sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Itse et saa mitään ja maailmaan tulee lisää roskaa
2) Itse et saa mitään ja maailmaan ei tule lisää roskaa ja joku saa tarvitsemansa asian,
niin mikä tekee vaihtoehdosta 1 sinulle paremman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
No, uskoakseni kantani (ja kohtuullinen mittakaava oli mielestäni niin itsestäänselvyys, ettei tullut mieleenkään että joku olettaisi koskevan taloja ja autoja, sillä en lähtökohtaisesti pidä kanssakeskustelijoita sellaisina joille pitäisi selittää juurtajaksaen) tuli viesteistäni selväksi kaikille, jotka eivät halua haastaa riitaa ja harrastaa tahallista väärinymmärrystä.
En jatka aiheesta enempää, vaan keskityn jatkossakin vain lukemaan innostavia kommenteja ja vinkkeä karsimiseen.
Eli omat tavaransa saa hävittää parhaaksi katsomallaan tavalla, ihan kuten arvelinkin🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
Olen eri, mutta kyllä: Jos esimerkiksi asuntoa tai autoa ei saa myytyä hintaan, johon suostuisi, on paljon parempi lahjoittaa ne tarvitsevalle (esimerkiksi jonkun järjestön kautta) kuin tuikata tuleen (tässä puhuttiin tavaran heittämisestä roskikseen, mutta koska otit kohtuuttoman esimerkin, kelvatkoon polttaminen).
Jos sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Itse et saa mitään ja maailmaan tulee lisää roskaa
2) Itse et saa mitään ja maailmaan ei tule lisää roskaa ja joku saa tarvitsemansa asian,
niin mikä tekee vaihtoehdosta 1 sinulle paremman?
Sinä voit antaa talosi pois mutta muiden ei sitä tarvitse tehdä eikä se ole lainkaan itsekästä. Se on pointti. Sama koskee kaikkea omassa omistuksessa olevaa tavaraa. Muutenhan kenenkään ei tarvisi koskaan maksaa mistään mitään, odotettaisiin vain että kyllä joku kohta ilman antaa. Ja tuota ajatusmaailmaa on liikkeellä nykypäivänä todella paljon. Jokainen saa sitten itse päättää suostuuko OMIEN tavaroidensa kohdalla moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoin opetus minulle on ollut, kuinka pieni jälleenmyyntiarvo tuotteilla on. Muutamat suositut design tuotteet menivät kaupaksi, mutta kaikesta muusta saa vain pennosia. Jos ostan jotain uutta tavaraa tulevaisuudessa, yritän ajatella että sillä on vain käyttöarvo, enkä yritä olettaa että sen voi jälleenmyydä hyvään hintaan.
Yllättävän vähällä ihminen tulee toimeen. Laitoin eilen laatikollisen tavaraa ja vaatteita "aika kertoo" laatikkoon, jos en tarvitse niitä seuraavien kuukausien aikana, vien ne sitten kierrätyskeskukseen. Tänään käyn läpi lakanat.
Olen aikaisemminkin tämän todennut, mutta vanhan tavaran arvo on enemmän myymisen eteen tehdyssä työssä kuin itse tavarassa. Olen myynyt kirpparilla ja Vintedissä tavaraa ja tienannutkin ihan hyvin, mutta ei siinä hyville tuntipalkoille pääse. Itselleni enemmän mukavaa puuhaa josta saa pientä lisätuloa.
Me myydään tällä hetkellä paljon vintedissä.
Vanhempien mökiltä tuli iso kuorma myytävää, veljeni tuo kymmeniä laatikoita lähes joka kk, ainakin tämän vuoden.
Lapset eivät saaneet kesätöitä ja hyvin ovat saaneet rahaa kokoon.
Toinen kerää läppäriin ja toinen vie koko perheen syyslomalla Espanjaan.
On ollut opettavaista kuinka tavaran arvo tippuu.
Äiti kävi alkukesästä koko mökin ja ne muut rakennukset läpi. Juhannuksen jälkeen aloitti uudestaan ja kun mennään seuraavan kerran, on sama edessä.
Veljeni omakotitalo maalla on myynnissä ja katseli huvikseen mitä on mahdollisuus saada.
Lauttasaaressa asunto, mistä tykkäisi, maksaa n 600 000 ja yli 300 neliön omakotitalo maalla maksaa alle 100 000.
Sanoi kun on omakotitalo myyty, alkaa realisoimaan muuta omaisuutta. 55 vuotiaana ei saa 500 000 e lainaa
On hyvä fiilis, läpi vuoden olen käynyt tavaroita läpi ja luopunut ja taas luopunut: kirjoista, vaatteista, keittiövälineistä, lakanoista ja lisää kirjoista. Nyt viimeisenä hävitin läjän papereita. On kevyt olo, kun mikään turha ei paina mieltä tai täytä kotia. Suhde kuluttamiseen on muuttunut paljon. Tietoisuus ja tarpeellisuus on lisääntynyt hankintoja tehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Nyt ymmärsit väärin. Minä en itselleni todellakaan havittele kenenkään tavaroita ilmaiseksi, vaan kyse on siitä, että maapallo hukkuu ylikulutukseen, jolloin käyttökuntoisten tavaroiden roskiin heittäminen on erittäin itsekästä.
Eli jos kukaan ei maksa talosta tai autosta mitään niin se pitää antaa ilmaiseksi jollekin? Ei toki sinulle, mitta jollekin.
Olen eri, mutta kyllä: Jos esimerkiksi asuntoa tai autoa ei saa myytyä hintaan, johon suostuisi, on paljon parempi lahjoittaa ne tarvitsevalle (esimerkiksi jonkun järjestön kautta) kuin tuikata tuleen (tässä puhuttiin tavaran heittämisestä roskikseen, mutta koska otit kohtuuttoman esimerkin, kelvatkoon polttaminen).
Jos sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Itse et saa mitään ja maailmaan tulee lisää roskaa
2) Itse et saa mitään ja maailmaan ei tule lisää roskaa ja joku saa tarvitsemansa asian,
niin mikä tekee vaihtoehdosta 1 sinulle paremman?
Sinä voit antaa talosi pois mutta muiden ei sitä tarvitse tehdä eikä se ole lainkaan itsekästä. Se on pointti. Sama koskee kaikkea omassa omistuksessa olevaa tavaraa. Muutenhan kenenkään ei tarvisi koskaan maksaa mistään mitään, odotettaisiin vain että kyllä joku kohta ilman antaa. Ja tuota ajatusmaailmaa on liikkeellä nykypäivänä todella paljon. Jokainen saa sitten itse päättää suostuuko OMIEN tavaroidensa kohdalla moiseen.
Mutta siis jos pidät asuntoa tyhjillään, sen vastine käytettyjen tavaroiden kohdalla olisi se, että pidät niitä omassa kaapissa. Mikä ei tietenkään ole väärin, kyllähän ne siellä yleensä säilyy.
Kun heität tavaroita roskiin, heität ne yhteiskunnan, muiden ihmisten ja tulevien sukupolvien vaivoiksi. Käyttökelpoisista resursseista tulee jätettä, johon maailmamme on jo hukkumassaa.
"Veljeni omakotitalo maalla on myynnissä ja katseli huvikseen mitä on mahdollisuus saada.
Lauttasaaressa asunto, mistä tykkäisi, maksaa n 600 000 ja yli 300 neliön omakotitalo maalla maksaa alle 100 000."
Jos on niin kallis ja spesifi maku, että Helsingistä kelpaa vain 600 000 euron lauttasaarelaisasunto, niin miksi vaihtoehtona on 300 neliön maaseudun ok-talo? Miten nuo kaksi ovat päätyneet vaihtoehdoiksi, eikä esim. 300 000 euron koti jossain maaseudun ja Helsingin välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata takertua roskiin laitto -kommentteihin. Useimmat tietävät roskiin laitolle vaihtoehdot, mutta syystä tai toisesta tekevät mitä tekevät.
Ja iso osa sanoo laittavansa roskiin kun vie jäteasemalle oikealla tavalla lajiteltavaksi jätteeksi. Mekin viedään miehen kanssa aina roskia, kun viedään jäteasemalle lajiteltavaksi kerran vuodessa rikkoontuneet ja kauhtuneet tavarat ja vaatteet.
Joillakin tuntuu tosiaan olevan ihmeellinen tarve takertua "roska" -sanaan.
Meillä ei taloyhtiössä edes ole enää "perusroskista", vaan on erilliset keräysastiat muoville, pahville, poltettavalle jätteelle yms. Roskakatokseksi sitä koko kompleksia sanotaan ja sanon itsekin vieväni roskat kun vien muoviroskat muovinkeräysastiaan ja biojätteet biojäteastiaan.
Äh, minusta tässä ketjussa ei ole kyse biojätteen viemisestä.
Ihmiset takertuvat roska-sanaa mielestäni ihan syystä, jos täällä joku kirjoittaa, että vei vanhat vaatteensa roskiin. Miksi siitä lauseesta pitäisi tietää, että hän vei ne oikeaoppisesti tekstiilikeräykseen? No, oikeastaan noin kirjoittavat ovat provoilijoita, jotka suorastaan toivovat, että joku tarttuu asiaan. Mikään pakkohan ei ole kertoa, millä tavalla tavaransa on hävittänyt, vaan pitäisi riittää, että kertoo esim. karsineensa vanhat vaatteet pois. Jääköön muiden arvailujen varaan, miten ne karsittiin.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olen säälittä laittanut sellaisia vaatteita hyväntekeväisyyskirpputorin pussiin, jotka ylläni en kertakaikkiaan tunne oloani luontevaksi. Niitä ei ole tullut käytettyä kuin kerran tai kaksi ja silloinkin olo on ollut jollain tavalla kiusallinen.
Lopetin hiusteni värjäämisen muutama vuosi sitten ja senkin vuoksi käytän nykyään erilaisia värejä vaatteissani. Ne entisen hiusvärin vaatteetkin ovat matkanneet samalle hyväntekeväisyyskirpputorille. On paljon mukavampaa kun omistaa vain sen värisiä vaatteita, mistä on itselle iloa. Ainoa poikkeus on yksi kesään ja yksi talveen sopiva musta vaatekerta hautajaisia varten.