Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (2442)
Ei niitä "ammattimyyjiä" taida olla ketjussa kuin yksi ja minua ei hänen kommenttinsa haittaa. Tavarapaljoutta hänkin hoitaa, vaikkakin muiden. Tavallaan jopa inspiroivaa, että hän jaksaa puljata muiden ihmisten tavaroiden kanssa koko ajan. Toisaalta onkin varmasti helpompaa, koska niihin ei liity omia tunteita eikä muistoja.
Luin jostain, että ihminen luo paljon enemmän kategorioita omiin tavaroihin liittyen kuin muiden tavaroihin ja uskon, että se on totta. Kun alkaa raivata, helposti sortuu laittamaan heti eri pinoihin esim. kesävaatteet, talvivaatteet, urheiluvaatteet; aikuisten kirjat, lasten kirjat, koulukirjat, fiktio, fakta; arkiruuan laittoon tarvittavat välineet erilleen leivontaan tarvittavista; käsityötarvikkeet ja askartelutarvikkeet jne. Tai vieläkin pienempiä kategorioita (nilkkasukat, polvisukat, sukkahousut). Sitä yrittää heti ensimmäisellä karsimiskerralla saada aikaan liian paljon ja lajitellessa muodostuu kymmenen eri kasaa vaikka lähtökohta oli kolme kasaa. Muiden ihmisten tavaroita katsoo ihan eri silmällä.
Ja tarkoitan nyt tilannetta, jossa oikeasti on paljon tavaraa sekaisin, enkä sitä, että joku haluaa luoda jo siististä ja järjestyksessä olevasta kodistaan minimalismin kehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteet. Se vaikein asia niissä on parin koon välillä jojoileva paino. Hyviä laatuvaatteita ei viitsi laittaa kiertoon kun ne mahtuu, ei mahdu, mahtuu… jne
Oon tosi onnellinen kun oon saanut vuosia kaapissa pyörineet vaatteet eteenpäin Vintedissä. Marimekkoa ja vastaavaa, mitä en oo viitsinyt antaa ilmaiseksi. En oo yhtään myyjätyyppi, mutta toi on helppoa.
Luulin, että harmittaisi luopua näistä aarteista, mutta kävi ihan päinvastoin kun sain ekat myytyä. Se oli valtava helpotus. Innosti laittamaan kaiken käyttämättömän myyntiin.
Jotenkin se on raskasta säilyttää niitä vaatteita joita ei ole käyttänyt vuosiin. Tiedättekö mitä tarkoitan? Ne on raskasta painolastia, joka roikkuu mukana.
Juuri lähti monta laatikollista tavaraa kirppikselle. Toivon, että ei tarvitsisi tuoda mitään takaisin. Jos jää lasten leluja, niin niitä koitamme myydä läheisellä vilttikirppiksellä. Jos ei mene sielläkään, niin laitan kiertoon muuta kautta ilmaiseksi.
Tässä tavaraa pakkaillessa olen vihdoin tajunnut kuinka loppujen lopuksi mitkään tavarat eivät ole niin tärkeitä ja miten vähällä aidosti pärjää. Ensimmäinen lapsi on sitä ikää, että muuttanee muutaman vuoden päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle (mikäli haaveensa vielä silloin on sama) ja hän onkin jo puhunut haluavansa tiettyjä astioita mukaansa. Ehdottomasti saa, nekin olivat sellaisia, joita olen itse keräillyt hänen ikäsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin inspiraatiota teiltä jotka ette halua/jaksa myydä vaan lahjoitatte.
Itselläni myynnissä tavaraa noin 200-250 euron arvosta (oma myyntihinnoittelu). Nyt niin väsynyt ihmisten vänkäämiseen ja huijaamiseen (juuri otin takkiin 40 € Torissa ostajan kieroilun takia). Tekisi mieli vaan laittaa kaikki suureen säkkiin ja viedä pois silmistä stressaamatta.
200 ei ole mulle elintärkeä raha. Olen töissä ja tulen toimeen ihan hyvin. Mutta kuitenkin se on jonkin verran rahaa toki ja voisi myöhemmin harmittaa tuollainen "tappio"
Huh..tämä taitaa olla sitä tavarastressiä joka loppuu kun ostaminen loppuu..Vaikeaa tasapainoilua
Minä olen pienituloinen, joten joka ainoalle sentille olisi tarvetta, mutta en siltikään myy mitään kuin harvoin. Lahjoitan suurimman osan hyväntekeväisyyskirpputorille. Olen antanut jopa melko arvokkaita huonekaluja.
Tärkein syy tavaroiden lahjoittamiselle myymisen sijaan on se, että arvostan hyvin paljon sitä vapautta, jonka saan tavarasta luopumisesta. Minulle on henkisesti raskasta puljata tavaran kanssa, josta olen jo päättänyt luopua. Ei siksi, että pelkäisin ottavani sen takaisin, vaan siksi, että kun olen tehnyt luopumispäätöksen, se tuo minulle keveyden tunteen. Saan tavaran fyysisestä häviämisestä kotoani vielä suuremman keveyden tunteen. Niin suuren, että ajatus tavarasta myöhemmin saatavasta rahasta ei aiheuta samanlaista innostusta kuin siitä saman tien eroon pääseminen.
En ole koskaan ollut myynti-ihminen. Muutama ystäväni ovat joskus kevyesti hermostuneet minuun, kun en "suostu" myymään mitään, kun taas he ovat henkeen ja vereen kauppiashenkisiä. Näin me olemme erilaisia. Itse en selkeästi saa rahasta ja myymisestä samanlaisia kiksejä kuin he, saan ne sen sijaan siitä, että tavara häviää mahdollisimman pian.
Joskus harvoin olen miettinyt jälkikäteen, että menetin paljon rahaa, mutta toisaalta koen, että se raha on menetetty jo ostovaiheessa. Yleensä pääsen tuosta helposti miettimällä sitä, miten paljon stressiä onnistuin vähentämään lahjoittamalla, koska itselleni myyminen on aina stressaavaa eikä siitä saatava onnistumisen kokemus oikein auta korvaamaan sitä stressiä, vaikka rahalle tosiaan olisi tarvettakin. Hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla saan myös noissa tilanteissa mietittyä, että lahjoitukseni ansiosta joku sai tarvitsemaansa apua, mikä auttaa hyvin paljon, jos joskus harmittaa. Minulla on kuitenkin pienituloisuudesta huolimatta asiat muuten hyvin. Monilla on vaikeampaa.
Eikö tuossa tapauksessa kannattaisi pyytää niitä myymisestä innostuneita ystäviä myymään puolestasi esimerkiksi 50% provikkapalkalla? Saisit ainakin osan rahoista, ja he kauppiashenkisinä ehkä jaksaisivat nähdä vaivan.
Tämä olisikin muuten hyvä idea, mutta ne kauppiasystäväni asuvat kaikki muilla paikkakunnilla suhteellisen kaukana. Joskus olen kyllä lähettänyt joululahjapaketeissa mukana pienempää ja arvokkaampaa tavaraa heille myytäväksi, mutta käytännössä päädyn kyllä aina sanomaan, että ostakaa lapsille jotain kivaa niillä rahoilla tai säästäkää johonkin matkakassaan, kun lasten kanssa matkustaminen tulee aina niin kalliiksi. Itselläni ei lapsia ole eikä ystävistänikään kovin moni rahassa kieri, joten tuntuu mukavalta, jos saavat tästä vähän ekstraa sitten lapsiperheen kuluihin, kun kuitenkin näkevät sen myymisen vaivankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä "ammattimyyjiä" taida olla ketjussa kuin yksi ja minua ei hänen kommenttinsa haittaa. Tavarapaljoutta hänkin hoitaa, vaikkakin muiden. Tavallaan jopa inspiroivaa, että hän jaksaa puljata muiden ihmisten tavaroiden kanssa koko ajan. Toisaalta onkin varmasti helpompaa, koska niihin ei liity omia tunteita eikä muistoja.
Luin jostain, että ihminen luo paljon enemmän kategorioita omiin tavaroihin liittyen kuin muiden tavaroihin ja uskon, että se on totta. Kun alkaa raivata, helposti sortuu laittamaan heti eri pinoihin esim. kesävaatteet, talvivaatteet, urheiluvaatteet; aikuisten kirjat, lasten kirjat, koulukirjat, fiktio, fakta; arkiruuan laittoon tarvittavat välineet erilleen leivontaan tarvittavista; käsityötarvikkeet ja askartelutarvikkeet jne. Tai vieläkin pienempiä kategorioita (nilkkasukat, polvisukat, sukkahousut). Sitä yrittää heti ensimmäisellä karsimiskerralla saada aikaan liian paljon ja lajitellessa muodostuu kymmenen eri kasaa vaikka lähtökohta oli kolme kasaa. Muiden ihmisten tavaroita katsoo ihan eri silmällä.
Ja tarkoitan nyt tilannetta, jossa oikeasti on paljon tavaraa sekaisin, enkä sitä, että joku haluaa luoda jo siististä ja järjestyksessä olevasta kodistaan minimalismin kehdon.
Enkä minä ole ammattimyyjä, vaan vintedin harrastaja.
Esim perusarki on hyvin järjevää, kierrätetään tunnollisesti, syödään lähiruokaa, harkitaan ostamista, korjaan rikkimennyttä.
Laitoin 2 illan aikana 40 tuotetta myyntiin ja eilen paketoin 8.
Veljeni kertoi jokainen lapsista tulee kesän aikana käymään kotona, tehtävänä on käydä oma huone läpi. Tavoite on saada kokonaan yläkerta ja kellari tyhjäksi. Leikkimökin laittoi jo myyntiin.
Talokaupat ovat heillä hidasta hommaa, mutta kuitenkin kauppa käy.
Hänen tuoma tavaramäärä tuli kokoon suht vaivattomasti ja lupasi seuraavan kerran, kun tulee käyntiä täällä, tulee vähintään samanlainen satsi.
Vanhemmat tietävät ettet he enää jaksa seuraavaa 10 v mökillä käydä. Luult mökki tullaan aikanaan myymään kalustettuna, miten siellä on tapana. Pieni irtaimisto joko jätetään, jolloin vaarana on roskiin joutuminen, tai viedään kotiin, jolloin kohtalo voi olla ajan mittaan sama.
Pikkuhiljaa karsiminen on parasta.
Täällä taitaa olla yksi vintedin leivissä oleva mainostamassa… joka toinen viesti on vintedin kehumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä "ammattimyyjiä" taida olla ketjussa kuin yksi ja minua ei hänen kommenttinsa haittaa. Tavarapaljoutta hänkin hoitaa, vaikkakin muiden. Tavallaan jopa inspiroivaa, että hän jaksaa puljata muiden ihmisten tavaroiden kanssa koko ajan. Toisaalta onkin varmasti helpompaa, koska niihin ei liity omia tunteita eikä muistoja.
Luin jostain, että ihminen luo paljon enemmän kategorioita omiin tavaroihin liittyen kuin muiden tavaroihin ja uskon, että se on totta. Kun alkaa raivata, helposti sortuu laittamaan heti eri pinoihin esim. kesävaatteet, talvivaatteet, urheiluvaatteet; aikuisten kirjat, lasten kirjat, koulukirjat, fiktio, fakta; arkiruuan laittoon tarvittavat välineet erilleen leivontaan tarvittavista; käsityötarvikkeet ja askartelutarvikkeet jne. Tai vieläkin pienempiä kategorioita (nilkkasukat, polvisukat, sukkahousut). Sitä yrittää heti ensimmäisellä karsimiskerralla saada aikaan liian paljon ja lajitellessa muodostuu kymmenen eri kasaa vaikka lähtökohta oli kolme kasaa. Muiden ihmisten tavaroita katsoo ihan eri silmällä.
Ja tarkoitan nyt tilannetta, jossa oikeasti on paljon tavaraa sekaisin, enkä sitä, että joku haluaa luoda jo siististä ja järjestyksessä olevasta kodistaan minimalismin kehdon.
No jos se ei SINUA haittaa, kuningattareni, niin antaa olla. Ilmeisesti sinä päätät täällä keskustelusta?
Ensi viikolla tulee se yliopisto-opiskelija katsomaan poisheitettävät ja mukaansa otettavat tavarat💪
Mattoja siirsin myyntipinoon. Jos eivät mene myymällä niin autotallin lattioilla on niille kyllä käyttöä. Kolme isoa mattoa on aina autotallin lattioilla kun siellä vietetään aikaa kuunnellen musaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin inspiraatiota teiltä jotka ette halua/jaksa myydä vaan lahjoitatte.
Itselläni myynnissä tavaraa noin 200-250 euron arvosta (oma myyntihinnoittelu). Nyt niin väsynyt ihmisten vänkäämiseen ja huijaamiseen (juuri otin takkiin 40 € Torissa ostajan kieroilun takia). Tekisi mieli vaan laittaa kaikki suureen säkkiin ja viedä pois silmistä stressaamatta.
200 ei ole mulle elintärkeä raha. Olen töissä ja tulen toimeen ihan hyvin. Mutta kuitenkin se on jonkin verran rahaa toki ja voisi myöhemmin harmittaa tuollainen "tappio"
Huh..tämä taitaa olla sitä tavarastressiä joka loppuu kun ostaminen loppuu..Vaikeaa tasapainoilua
Minä olen pienituloinen, joten joka ainoalle sentille olisi tarvetta, mutta en siltikään myy mitään kuin harvoin. Lahjoitan suurimman osan hyväntekeväisyyskirpputorille. Olen antanut jopa melko arvokkaita huonekaluja.
Tärkein syy tavaroiden lahjoittamiselle myymisen sijaan on se, että arvostan hyvin paljon sitä vapautta, jonka saan tavarasta luopumisesta. Minulle on henkisesti raskasta puljata tavaran kanssa, josta olen jo päättänyt luopua. Ei siksi, että pelkäisin ottavani sen takaisin, vaan siksi, että kun olen tehnyt luopumispäätöksen, se tuo minulle keveyden tunteen. Saan tavaran fyysisestä häviämisestä kotoani vielä suuremman keveyden tunteen. Niin suuren, että ajatus tavarasta myöhemmin saatavasta rahasta ei aiheuta samanlaista innostusta kuin siitä saman tien eroon pääseminen.
En ole koskaan ollut myynti-ihminen. Muutama ystäväni ovat joskus kevyesti hermostuneet minuun, kun en "suostu" myymään mitään, kun taas he ovat henkeen ja vereen kauppiashenkisiä. Näin me olemme erilaisia. Itse en selkeästi saa rahasta ja myymisestä samanlaisia kiksejä kuin he, saan ne sen sijaan siitä, että tavara häviää mahdollisimman pian.
Joskus harvoin olen miettinyt jälkikäteen, että menetin paljon rahaa, mutta toisaalta koen, että se raha on menetetty jo ostovaiheessa. Yleensä pääsen tuosta helposti miettimällä sitä, miten paljon stressiä onnistuin vähentämään lahjoittamalla, koska itselleni myyminen on aina stressaavaa eikä siitä saatava onnistumisen kokemus oikein auta korvaamaan sitä stressiä, vaikka rahalle tosiaan olisi tarvettakin. Hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla saan myös noissa tilanteissa mietittyä, että lahjoitukseni ansiosta joku sai tarvitsemaansa apua, mikä auttaa hyvin paljon, jos joskus harmittaa. Minulla on kuitenkin pienituloisuudesta huolimatta asiat muuten hyvin. Monilla on vaikeampaa.
Eikö tuossa tapauksessa kannattaisi pyytää niitä myymisestä innostuneita ystäviä myymään puolestasi esimerkiksi 50% provikkapalkalla? Saisit ainakin osan rahoista, ja he kauppiashenkisinä ehkä jaksaisivat nähdä vaivan.
Tämä olisikin muuten hyvä idea, mutta ne kauppiasystäväni asuvat kaikki muilla paikkakunnilla suhteellisen kaukana. Joskus olen kyllä lähettänyt joululahjapaketeissa mukana pienempää ja arvokkaampaa tavaraa heille myytäväksi, mutta käytännössä päädyn kyllä aina sanomaan, että ostakaa lapsille jotain kivaa niillä rahoilla tai säästäkää johonkin matkakassaan, kun lasten kanssa matkustaminen tulee aina niin kalliiksi. Itselläni ei lapsia ole eikä ystävistänikään kovin moni rahassa kieri, joten tuntuu mukavalta, jos saavat tästä vähän ekstraa sitten lapsiperheen kuluihin, kun kuitenkin näkevät sen myymisen vaivankin.
Olet kyllä aika sydämellinen kun ajattelet noin kauniisti muita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla yksi vintedin leivissä oleva mainostamassa… joka toinen viesti on vintedin kehumista.
Vinted on Liettuasta tai Latviasta. Aika hölmö oot, jos luulet ne palkkais jonkun mainostamaan somessa.
Mäkin käytän vintedissä. Käytän siksi, kun se on ilmainen ja kauppa käy. Vähän, mutta käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä "ammattimyyjiä" taida olla ketjussa kuin yksi ja minua ei hänen kommenttinsa haittaa. Tavarapaljoutta hänkin hoitaa, vaikkakin muiden. Tavallaan jopa inspiroivaa, että hän jaksaa puljata muiden ihmisten tavaroiden kanssa koko ajan. Toisaalta onkin varmasti helpompaa, koska niihin ei liity omia tunteita eikä muistoja.
Luin jostain, että ihminen luo paljon enemmän kategorioita omiin tavaroihin liittyen kuin muiden tavaroihin ja uskon, että se on totta. Kun alkaa raivata, helposti sortuu laittamaan heti eri pinoihin esim. kesävaatteet, talvivaatteet, urheiluvaatteet; aikuisten kirjat, lasten kirjat, koulukirjat, fiktio, fakta; arkiruuan laittoon tarvittavat välineet erilleen leivontaan tarvittavista; käsityötarvikkeet ja askartelutarvikkeet jne. Tai vieläkin pienempiä kategorioita (nilkkasukat, polvisukat, sukkahousut). Sitä yrittää heti ensimmäisellä karsimiskerralla saada aikaan liian paljon ja lajitellessa muodostuu kymmenen eri kasaa vaikka lähtökohta oli kolme kasaa. Muiden ihmisten tavaroita katsoo ihan eri silmällä.
Ja tarkoitan nyt tilannetta, jossa oikeasti on paljon tavaraa sekaisin, enkä sitä, että joku haluaa luoda jo siististä ja järjestyksessä olevasta kodistaan minimalismin kehdon.
No jos se ei SINUA haittaa, kuningattareni, niin antaa olla. Ilmeisesti sinä päätät täällä keskustelusta?
Ottiko noin koville kun sinua vähän arvosteltiin? :D Minä sanoin vain, ettei minua haittaa. Sinä sen sijaan yritit kieltää toista kertomasta omista tavaranraivauksistaan toisten ihmisten puolesta. Sori vaan, sinä et päätä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla yksi vintedin leivissä oleva mainostamassa… joka toinen viesti on vintedin kehumista.
Oletko myynyt ikinä mitään vintedissä ? Itse olen myynyt tarpeetonta huutiksessa, torissa, fb ssä , kirppiksellä.
Nyt kesällä kauppa käy livekirppiksillä. Syksystä kevääseen myyn vintedissä. Muualla kauppa ei käy.
Tai käy, huonosti. Minulla on pari marimekon pussilakanaa. Laitoin myyntiin yli 10 fb ryhmään, vintediin, toriin ja meni kaupaksi oman alueen fb.ssä.
Se on myyntikanava, kuin mikä tahansa muukin. Se, joka laittaa myyntiin halvimmalla, kauppa käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla yksi vintedin leivissä oleva mainostamassa… joka toinen viesti on vintedin kehumista.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Mitäpä veikkaat kuinka paljon vinted maksaisi av mammalle täällä mainostamisesta ?
Oot kyllä harvinaisen yksinkertainen ihminen. Ootko ikinä lukenut esim markkinointia minuuttiakaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin inspiraatiota teiltä jotka ette halua/jaksa myydä vaan lahjoitatte.
Itselläni myynnissä tavaraa noin 200-250 euron arvosta (oma myyntihinnoittelu). Nyt niin väsynyt ihmisten vänkäämiseen ja huijaamiseen (juuri otin takkiin 40 € Torissa ostajan kieroilun takia). Tekisi mieli vaan laittaa kaikki suureen säkkiin ja viedä pois silmistä stressaamatta.
200 ei ole mulle elintärkeä raha. Olen töissä ja tulen toimeen ihan hyvin. Mutta kuitenkin se on jonkin verran rahaa toki ja voisi myöhemmin harmittaa tuollainen "tappio"
Huh..tämä taitaa olla sitä tavarastressiä joka loppuu kun ostaminen loppuu..Vaikeaa tasapainoilua
Minä olen pienituloinen, joten joka ainoalle sentille olisi tarvetta, mutta en siltikään myy mitään kuin harvoin. Lahjoitan suurimman osan hyväntekeväisyyskirpputorille. Olen antanut jopa melko arvokkaita huonekaluja.
Tärkein syy tavaroiden lahjoittamiselle myymisen sijaan on se, että arvostan hyvin paljon sitä vapautta, jonka saan tavarasta luopumisesta. Minulle on henkisesti raskasta puljata tavaran kanssa, josta olen jo päättänyt luopua. Ei siksi, että pelkäisin ottavani sen takaisin, vaan siksi, että kun olen tehnyt luopumispäätöksen, se tuo minulle keveyden tunteen. Saan tavaran fyysisestä häviämisestä kotoani vielä suuremman keveyden tunteen. Niin suuren, että ajatus tavarasta myöhemmin saatavasta rahasta ei aiheuta samanlaista innostusta kuin siitä saman tien eroon pääseminen.
En ole koskaan ollut myynti-ihminen. Muutama ystäväni ovat joskus kevyesti hermostuneet minuun, kun en "suostu" myymään mitään, kun taas he ovat henkeen ja vereen kauppiashenkisiä. Näin me olemme erilaisia. Itse en selkeästi saa rahasta ja myymisestä samanlaisia kiksejä kuin he, saan ne sen sijaan siitä, että tavara häviää mahdollisimman pian.
Joskus harvoin olen miettinyt jälkikäteen, että menetin paljon rahaa, mutta toisaalta koen, että se raha on menetetty jo ostovaiheessa. Yleensä pääsen tuosta helposti miettimällä sitä, miten paljon stressiä onnistuin vähentämään lahjoittamalla, koska itselleni myyminen on aina stressaavaa eikä siitä saatava onnistumisen kokemus oikein auta korvaamaan sitä stressiä, vaikka rahalle tosiaan olisi tarvettakin. Hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla saan myös noissa tilanteissa mietittyä, että lahjoitukseni ansiosta joku sai tarvitsemaansa apua, mikä auttaa hyvin paljon, jos joskus harmittaa. Minulla on kuitenkin pienituloisuudesta huolimatta asiat muuten hyvin. Monilla on vaikeampaa.
Olipa upeasti kirjoitettu. Sain tästä ajattelemisen aihetta.
Terveisin se inspiraatiota etsivä.
Mä olen myös sellainen joka ennemmin antaa pois kuin alkaa myymään, en yhtään jaksa mitään ylimääräistä säätöä jonkun kirppispöydän tai tori-ilmoitusten kanssa. MUTTA, silti se vieläkin kirpaisee kun luopuu jostain josta tietää että olisi saanut jkv rahaa. Tuo "myyminen on aina stressaavaa eikä siitä saatava onnistumisen kokemus oikein auta korvaamaan sitä stressiä" oli hyvin kirjoitettu edelliseltä ja yritän muistaa tuon aina kun tulee tuollainen tilanne eteen.
Mulla on parhaillaan kodinhoitohuoneessa koko kevään odottanut kassi, jonka vien uffin laatikkoon. Siellä on muutama vähän hintavampi vaate, ne ei ole koskaan olleet käytössä ja on aika luopua niistä. Jarrun on tehnyt just toi rahanmenon ajatus, mutta totta on että se raha meni silloin vuosia sitten ostettaessa.
"totta on että se raha meni silloin vuosia sitten ostettaessa"
Ei tuo ihan yksiselitteistä ole. Kun ostaa tuotteen, sitä yleensä aikoo myös käyttää. Raha ei suinkaan mene hukkaan, jos ostaa paidan, jota käyttää 10 vuotta ahkerasti. Sen sijaan raha menee hukkaan, jos paitaa ei koskaan käytä. Noilla on ihan vissi ero. Tuskin ketjussa kukaan on kertonut harmittelevansa loppuun asti hyvin palvelleita tavaroitaan. Toki raha silloinkin "meni", mutta sen vastineeksi sai jotain muuta.
Lisäksi moni ostaa hyvätuloisempana enemmän. Jos myöhemmin elämässä rahaa on vähän, on aivan ymmärrettävää, että käyttämättömistä tavaroista toivoisi saavansa edes vähän vastinetta menetetyille rahoille.
En halua tällä kommentilla estää ketään luopumasta tavaroistaan ilmaiseksi, vaan tuoda tämänkin pointin esille. Ei voi yksiselitteisesti verrata uutta ja loppuun kaluttua luuta, koska itse kuitenkin tietää, että toiseen meni rahat hukkaan ja toiseen ei.
Vierailija kirjoitti:
"totta on että se raha meni silloin vuosia sitten ostettaessa"
Ei tuo ihan yksiselitteistä ole. Kun ostaa tuotteen, sitä yleensä aikoo myös käyttää. Raha ei suinkaan mene hukkaan, jos ostaa paidan, jota käyttää 10 vuotta ahkerasti. Sen sijaan raha menee hukkaan, jos paitaa ei koskaan käytä. Noilla on ihan vissi ero. Tuskin ketjussa kukaan on kertonut harmittelevansa loppuun asti hyvin palvelleita tavaroitaan. Toki raha silloinkin "meni", mutta sen vastineeksi sai jotain muuta.
Lisäksi moni ostaa hyvätuloisempana enemmän. Jos myöhemmin elämässä rahaa on vähän, on aivan ymmärrettävää, että käyttämättömistä tavaroista toivoisi saavansa edes vähän vastinetta menetetyille rahoille.
En halua tällä kommentilla estää ketään luopumasta tavaroistaan ilmaiseksi, vaan tuoda tämänkin pointin esille. Ei voi yksiselitteisesti verrata uutta ja loppuun kaluttua luuta, koska itse kuitenkin tietää, että toiseen meni rahat hukkaan ja toiseen ei.
Niin siis mulla on just toi että ne vaatteet on käyttämättömiä tai lähes käyttämättömiä.
Täällä on jo vuosia ollut yksi muiden tavaroita puljaava henkilö kirjoittamassa, ja hän vaikuttaa tekstin perusteella siirtyneen nyt vintediin (?). Tunnistaa siitä, että hän poikkeuksetta kieltäytyy käyttämästä sanaa "että".
Ehkä hän voisi ottaa itselleen nimimerkin, niin ne joita sellainen ei kiinnosta voisivat hypätä viestien yli?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo vuosia ollut yksi muiden tavaroita puljaava henkilö kirjoittamassa, ja hän vaikuttaa tekstin perusteella siirtyneen nyt vintediin (?). Tunnistaa siitä, että hän poikkeuksetta kieltäytyy käyttämästä sanaa "että".
Ehkä hän voisi ottaa itselleen nimimerkin, niin ne joita sellainen ei kiinnosta voisivat hypätä viestien yli?
Kyllä sinä varmasti kykenet tunnistamaan ne aika pian tekstin alustakin. Ota sinä nimimerkki, esim. Kuningatar, niin voimme hypätä yli valitusvirtesi.
Ammattimyyjä ?
800 myyntiartikkelia tuntuu isolle määrälle, mutta kun käy koko kodin läpi, eipä se enää olekaan.
Aloitin vintedissä n 2.5 v sitten. Aluksi lisäilin n 10 per pv ja myöskin kauppa kävi hyvin. Aina jotain jäi myymättä ja niin myynnissä olevien määrä kasvoi.
Olen mökiltäkin ottanut autolastillisen ainakin 2 krt, eikä siellä ole aitat olleet ikinä tukossa.
Esim meillä on taloyhtiön kellarissa 1 iso kestokassillinen, jossa on sukelluskamppeet. Ovat olleet myynnissä pari v, matkalaukkuja ( tyhjiä ) joulukuusi, pari mattoa ja iso laatikko muistoja, mm vanhoja koulukirjoja, ystäväkirjoja, kirjeitä jne. En tarvitse näitä, mutta en ole vielä halunnut luopua.
Ja 2 vieraspatjaa.
Veljeni omakotitalossa on vielä paljon karsittavaa, mutta hienoa on ottanut noin reippaan otteen