Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?
Olen lukenut paljon asiasta ja tullut siihen lopputulokseen että hermostoni tulkitsee epävarmuuden/turvattomuuden ja traumakemian rakkaudeksi. Vaikka eihän se sitä ole vaan ylivirittynyt tila omien lapsuuden kokemuksien vuoksi.
Onko joku oppinut kiinnostumaan miehistä, jotka ovat vakaita ja turvallisia. Viallinen koodini tulkitsee heidät epäkiinnostaviksi ja he jäävät kaveriasteelle, kun en kykene kiinnostumaan fyysisesti vaikka muuten menisi jutut hyvin yhteen. Vai olenko tuomittu olemaan yksin aina... Takana muutama pitempi suhde ja jokunen lyhyempi, kaikki vuoristoratamaisia, epävakaita ja satuttavia kokemuksia joista en osannut irtautua ajoissa.
En haluaisi satuttaa kunnollistakaan miestä ja jättää roikkumaan ehkä-akselille mikäli en onnistukaan. Tästäkin tunnen syyllisyyttä kun yritin tapailla kunnollista miestä, mutta ei vaan tunteet tulleet mukaan. Olen jo yli 40v, joten ei se yksinolokaan maailmanloppu olisi. Haluaisin vain joskus tuntea tasaveroisen parisuhteen ilman draamaa.
Onko joku onnistunut kääntämään koodistonsa ilman terapiaa? En haluaisi terapiaan, koska muuten olen onnistunut käsittelemään asioita eteenpäin. Parisuhteissa vaan ei.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus satuttaa aina jossain vaiheessa. Muuten se ei ole rakkautta. Ei mennä vaan yhteen ja eletä symbioosissa. Aina tulee jotain vaikeuksia.
Vaikeudet ovat hieman eri asia kuin tarkoittamani ongelmat. Turvattomuutta, epäluotettavuutta ja alistamista ei voi oikein kutsua vaikeudeksi.
Sinänsä joku osui oikeaan, vedän puoleeni narsistisia miehiä jotka keittävät huttua kunnes soppa on niin sakeaa että me kumpikin tukehdumme. Tai sitten vältteleviä, jotka antavat ymmärtää kunnes katoilevat ja draaman kaari alkaa. En halua enää sellaista kissa-hiirtä enkä valehtelua enkä katoilua. Enkä muita naisia ja päihdeongelmia. Ennemmin yksin mikäli vikakoodi on ja pysyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ehkä 10 prosenttia miehistä. En lähtisi edes yrittämään tuollaisella taustalla.
Jos turvallisia miehiä on mielestäsi 10% niin eipä ole omatkaan preferenssisi aloittajaa kummempia. Ja vinoutunut katsantosi on sen mukainen.
Turvallinen on oikeasti todella laaja käsite ja tosi harva mies sen pystyy oikeasti täyttämään. Turvallinen ihmissuhde ei etsi hyötyä toisesta. Miehet haluavat usein naisen, että voisivat täyttää seksinhimonsa ja saisivat seuraa. Kaverit ovat miehelle samanarvoisia, harvoin nainen.
Ja tapaan miehiä joka päivä. Rumasti ne puhuvat usein kumppaneistaan.
Nyt kiinnostaisi tietää missä porukoissa miehet puhuvat rumasti kumppaneistaan. Ei tule kaveripiiristä mieleen yhtään tapausta, ja töissäkin lähinnä joku eläkeiän kynnyksellä oleva ns. suuri persoona.
Aika merkittävä osa naisista ei pysty ikinä ajattelemaan ton paremmin asioita. Aika merkittävä osa miehistäkin kusee elämänsä eri tavoilla.
Kestävä rakkaus on vain harvojen herkkua. Kaikille se luvataan, mutta lopulta siihen yltää ehkä 20%.
Onko pakko hakeutua parisuhteeseen, jos ei löydy siihen sopivaa miestä tai ihastuu vääränlaisiin miehiin? Mikä kiire ja hoppu? Hyvin voi ottaa taukoa romanttisista suhteista ja nauttia kaverisuhteista ja elämästä muutenkin, voi hankkia muitakin elämyksiä kuin ihastumisia. Kyllä ajan saatossa varmasti kypsyy henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus satuttaa aina jossain vaiheessa. Muuten se ei ole rakkautta. Ei mennä vaan yhteen ja eletä symbioosissa. Aina tulee jotain vaikeuksia.
Vaikeudet ovat hieman eri asia kuin tarkoittamani ongelmat. Turvattomuutta, epäluotettavuutta ja alistamista ei voi oikein kutsua vaikeudeksi.
Sinänsä joku osui oikeaan, vedän puoleeni narsistisia miehiä jotka keittävät huttua kunnes soppa on niin sakeaa että me kumpikin tukehdumme. Tai sitten vältteleviä, jotka antavat ymmärtää kunnes katoilevat ja draaman kaari alkaa. En halua enää sellaista kissa-hiirtä enkä valehtelua enkä katoilua. Enkä muita naisia ja päihdeongelmia. Ennemmin yksin mikäli vikakoodi on ja pysyy. Ap
Vau, olisin voinut kirjoittaa ihan samoin. Harmi kun ei tähän ketjuun kauheasti tule mitään hyviä vastauksia.
Mä olen jokaisen satuttavan suhteen jälkeen ollut pitkään yksin ja yrittänyt sekä saada pään taas kuntoon (se kun tahtoo olla aika sekaisin noiden suhteiden jälkeen) että miettiä miten pystyisin tunnistamaan hyvissä ajoin satuttavan suhteen. Mutta nyt olen ollut jo todella monta vuotta yksin, viimeinen suhde rikkoi niin paljon, se tuntui niin upealta ja tunsin että nyt löytyi se oikea -kunnes hän petti ja muuttui kuin eri ihmiseksi. En enää uskalla tuntea mitään.
Mutta olisi niin hienoa löytää hyvä, rakkaudellinen suhde. En voisi elää missään kaveriliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus satuttaa aina jossain vaiheessa. Muuten se ei ole rakkautta. Ei mennä vaan yhteen ja eletä symbioosissa. Aina tulee jotain vaikeuksia.
Vaikeudet ovat hieman eri asia kuin tarkoittamani ongelmat. Turvattomuutta, epäluotettavuutta ja alistamista ei voi oikein kutsua vaikeudeksi.
Sinänsä joku osui oikeaan, vedän puoleeni narsistisia miehiä jotka keittävät huttua kunnes soppa on niin sakeaa että me kumpikin tukehdumme. Tai sitten vältteleviä, jotka antavat ymmärtää kunnes katoilevat ja draaman kaari alkaa. En halua enää sellaista kissa-hiirtä enkä valehtelua enkä katoilua. Enkä muita naisia ja päihdeongelmia. Ennemmin yksin mikäli vikakoodi on ja pysyy. Ap
Vau, olisin voinut kirjoittaa ihan samoin. Harmi kun ei tähän ketjuun kauheasti tule mitään hyviä vastauksia.
Mä olen jokaisen satuttavan suhteen jälkeen ollut pitkään yksin ja yrittänyt sekä saada pään taas kuntoon (se kun tahtoo olla aika sekaisin noiden suhteiden jälkeen) että miettiä miten pystyisin tunnistamaan hyvissä ajoin satuttavan suhteen. Mutta nyt olen ollut jo todella monta vuotta yksin, viimeinen suhde rikkoi niin paljon, se tuntui niin upealta ja tunsin että nyt löytyi se oikea -kunnes hän petti ja muuttui kuin eri ihmiseksi. En enää uskalla tuntea mitään.
Mutta olisi niin hienoa löytää hyvä, rakkaudellinen suhde. En voisi elää missään kaveriliitossa.
Kohtalotovereita siis löytyy. Lohdullista sinänsä, vaikka toivoisin että tähän joku olisi osannut heittää jonkun ässän hihastaan. Että ajattele nnnn ja huomaat kuinka nnnnn... :) Minäkään en erota ihastuksen tunteita intuitioni varoitussignaaleista, molemmat mieleni tulkitsee samoin. Ehdin upota suhteeseen liian syvälle ennenkuin havaitsen varoitusmerkkejä.
Toivottavasti sinäkin kohtaat vielä jonkun, joka osaa rakastaa oikealla tavalla sinua ja sinä häntä. Minä olen tavallaan jo luopunut toivosta. Jos joku löytyy niin kiva, mutta jos ei niin sitten on ainakin rauhallista elämää edesssä itsekseni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot 20v myöhässä.
The story of my life :D
Muita kommentteja.
Ap
Jännis on paras
T jännis
Minun neuvoni on että yrität aluksi "kestää" jotakin miestä joka vaikuttaa turvalliselta jos viihdyt hänen seurassaan. Minulla toimi noin ja vähitellen huomasin että se fyysinen kiinnostuskin heräsi kun huomasin että hän on tosi kiinnostava. Kaikki ei tule esille heti ekoilla treffeillä, vaan usein vasta arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot 20v myöhässä.
The story of my life :D
Muita kommentteja.
Ap
Sinun on tavattava joissain yhteyksissä näitä turvallisia miehiä tuttavuuspohjalta. Tuo on alkuun epämukavaa koska esim oma häpeä tai epävarmuus voi puskea pintaan. Opit kuitenkin uudenlaista vuorovaikutusmallia vain noin ja sama pätee toki omaankin sukupuoleen. Kulkevat yleensä lähekkäin.
Tuo ei ole nopeaa edistymistä jos lapsuuden kiintymyssuhteet ovat kaoottisia. Silti oman kokemukseni mukaan mahdollista löytää rauha. Liittyy paljon itseluottamuksen ja omanarvontuntoon. Osaat elää itseksesi ja huolehtia itsenäisesti asioistasi. Vetää rajoja yksityisyydellesi. Yhdenlainen palapeli siis missä olet turvassa itsessäsi etkä etsi puuttuvaa palaa vaan toista yhtä ehjää. Yhtä riittävän ehjää jotta mistä tahansa hankalasta voi puhua sitten kun ollaan jo läheisempiä. Kun tietää mihin itse pystyy voi vaatia samaa toiselta. Ei etsi jotain projektia korjattavaksi. Näissä käy aina huonosti suuntaan tai toiseen.
Kiitos teille edellisille. Mielenkiintoinen huomio tuo korjausprojekti, voisi hyvin olla alitajuista yritystä korjata toinen. Kun olihan se silloinkin niin hyvää ja ihanaa. Todistaa että kelpaisin kun korjasin...? Eihän se tietysti terve kiintymysmalli ole. Jossain olikin tekstiä siitä hyväksynnän hakemisesta ja muusta... Toki olen päässyt sen verran eteenpäin että kelpaan jo itselleni. Uskon ansaitsevani hyvän suhteen.
Ap
Miehet saavat olla melkoisia jonglöörejä näiden naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ehkä 10 prosenttia miehistä. En lähtisi edes yrittämään tuollaisella taustalla.
Jos turvallisia miehiä on mielestäsi 10% niin eipä ole omatkaan preferenssisi aloittajaa kummempia. Ja vinoutunut katsantosi on sen mukainen.
Turvallinen on oikeasti todella laaja käsite ja tosi harva mies sen pystyy oikeasti täyttämään. Turvallinen ihmissuhde ei etsi hyötyä toisesta. Miehet haluavat usein naisen, että voisivat täyttää seksinhimonsa ja saisivat seuraa. Kaverit ovat miehelle samanarvoisia, harvoin nainen.
Ja tapaan miehiä joka päivä. Rumasti ne puhuvat usein kumppaneistaan.
Nyt kiinnostaisi tietää missä porukoissa miehet puhuvat rumasti kumppaneistaan. Ei tule kaveripiiristä mieleen yhtään tapausta, ja töissäkin lähinnä joku eläkeiän kynnyksellä oleva ns. suuri persoona.
Joudun työskentelemään miesvaltaisella alalla.
Jos on lapsen tottunut epävakaisiin miehiin jotka tukistaa,huutaa ja lyö niin niiden seuraan myös hakeutuu aikuisenakin
Vierailija kirjoitti:
Miehet saavat olla melkoisia jonglöörejä näiden naisten kanssa.
Niin sekö että on tavallisesti tavoitettavissa, ei valehtele, petä ja katoile niin se on paljon vaadittu? Kyllä varmaan vaatii keskittymistä ja taitoa mikäli sattuu olemaan luonnehäiriöinen. Muilta voisi olettaa sujuvan luonnostaan?
Eihän mukavuus mitenkään tee miehestä epäkiinnostavaa. Kaikki tuntumani halutut miehet ovat komeita ja mukavia samaan aikaan. Kultakimpaleita puolisolleen.
En ole koskaan kuullut työpaikkojeni miesten puhuneen ikävästi, saati rumasti vaimoistaan. Enkä edes miesporukoissa ole kuullut. Miehet yleensäkin eivät puhu kotiasioista, tai vaimoistaan mitään keskenään. Ainakaan mitään pahaa ja ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Miehet saavat olla melkoisia jonglöörejä näiden naisten kanssa.
Neuvoni on,kannattaa pysyä näistä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Miehet saavat olla melkoisia jonglöörejä näiden naisten kanssa.
Voi olla, koska moni nainen on mieluummin yksin kuin jonkun vaan kanssa.
Tutki kaikki taustat ja käännä jokainen kivi. Miehissä nyt vain on älyttömästi kaikenlaisia ongelmaisia ja valuvikaisia, ihan eri tavalla kuin naisissa. Sitten paljastuu aina jotain ikävää. Kun se ongelmaton tapaus osuu kohdalle, pidä se.
Turvallinen on oikeasti todella laaja käsite ja tosi harva mies sen pystyy oikeasti täyttämään. Turvallinen ihmissuhde ei etsi hyötyä toisesta. Miehet haluavat usein naisen, että voisivat täyttää seksinhimonsa ja saisivat seuraa. Kaverit ovat miehelle samanarvoisia, harvoin nainen.
Ja tapaan miehiä joka päivä. Rumasti ne puhuvat usein kumppaneistaan.