Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Kuten täällä on monta kertaa sanottu, kannattaa tuo treeniaika hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Minun on mahdoton kuvitella että tietäisit mitään oman kuplasi ulkopuolisesta maailmasta.
Voi olla että juuri sinulla on näin. Ketä kiinnostaa.
Pelkästään pk-seudulla on yli miljoona asukasta eivätkä sinun kokemuksesi päde automaattisesti kenenkään muun kohdalla.
"Kenenkään muun kohdalla"
Enkö juuri kertonut, että tiedän näitä useita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mokkapalat ja oman elämän unohtaminen....
Kuinka monta tuntia oikeasti menee lapsen kuskaamiseen? Ja tosiaan sen treeniaika kannattaa hyödyntää niihin omiin treeneihin. Puolessatoista tunnissa vetää oikein kivan juoksulenkin, kutoo pitkän pätkän, lukee monta kymmentä sivua, tekee hyvän kuntosalitreenin ulkokuntosalilla, joita usein on kenttien lähistöllä, käy kirjastossa tai kaupassa.
Kuinka monta buffettia joukkueella oikeasti on vuodessa? Meidän joukkueella ei ole ollut ensimmäistäkään, kausi alkoi marraskuussa. Eikä ole tulossakaan. Hallitalkoot on, mutta niihin ei ole pakko osallistua. Olen toiminut tämän kauden aikana kerran kirjurina, aikaa meni max 2 h.
Ei ole oma elämä unohtunut. Ja jos se elämä tarkoittaa Vauva-palstalla roikkumista, niin ehkä sit joutaakin unohtua.
Minulla menee 30 minuuttia suuntaansa viedä poika treeneihin. Tämän takia haen hänet vain pois. Ei tulisi mitään omasta vapaa-ajasta, jos pitäisi ajaa tuo matka kolmesti kahtena kertana.
Välillä poikaa ärsyttää, kun bussilla menee 45 minuuttia ja hän joutuu kävelemään aluksi 20 minuuttia pysäkille.
Onneksi kaksi muuta lasta eivät harrasta samalla tavalla. Ei tulisi illoista mitään, jos pitäisi kuskailla muitakin
Meillä on Espoon sisällä normaali tilanne eli omalla autolla matka jalkapallotreeneistä kotiin kello 20.30 kestää 15-17 minuuttia mutta julkisilla koululainen olisi kotona aikaisintaan puoli kymmeneltä mikä ei vain toimi kun pitäisi hoitaa vielä koulukin.
Yhteydet kun toimivat yhtä surkeasti toiseenkin suuntaan eli kotoa saa lähteä reilua tuntia aiemmin koska vanhemmat eivät välttämättä ehdi kuljettamaan omien töiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on monta kertaa sanottu, kannattaa tuo treeniaika hyödyntää.
Joo, sopii joillekin. Aika harvoille oikeastaan.
En ihmettele, että lapsia ei synny ja perhe-elämä ei houkuttele. Trendi alkoi samaan aikaan kun ensimmäiset intensiivisen vanhemmuuden hedelmät aikuistuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Minun on mahdoton kuvitella että tietäisit mitään oman kuplasi ulkopuolisesta maailmasta.
Voi olla että juuri sinulla on näin. Ketä kiinnostaa.
Pelkästään pk-seudulla on yli miljoona asukasta eivätkä sinun kokemuksesi päde automaattisesti kenenkään muun kohdalla.
"Kenenkään muun kohdalla"
Enkö juuri kertonut, että tiedän näitä useita :D
Hyvä, sittenhän jäljelle jääkin enää 999 994 pk-seudun asukasta joista et tiedä mitään.
Etkö pääse pätemään töissä tai kotona lainkaan kun on noin kova tarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Minun on mahdoton kuvitella että tietäisit mitään oman kuplasi ulkopuolisesta maailmasta.
Voi olla että juuri sinulla on näin. Ketä kiinnostaa.
Pelkästään pk-seudulla on yli miljoona asukasta eivätkä sinun kokemuksesi päde automaattisesti kenenkään muun kohdalla.
"Kenenkään muun kohdalla"
Enkö juuri kertonut, että tiedän näitä useita :D
Enkö juuri kertonut, että ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on monta kertaa sanottu, kannattaa tuo treeniaika hyödyntää.
Ei pysty hyödyntämään, kun kaikki hommat on kotona. Mitä minä muka siellä kaupungissa tekisin 2 tuntia. Kotona rakennan traktorille tallia. Lehmätkin pitää lypsää illalla ja treenit aina samaan aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Minun on mahdoton kuvitella että tietäisit mitään oman kuplasi ulkopuolisesta maailmasta.
Voi olla että juuri sinulla on näin. Ketä kiinnostaa.
Pelkästään pk-seudulla on yli miljoona asukasta eivätkä sinun kokemuksesi päde automaattisesti kenenkään muun kohdalla.
"Kenenkään muun kohdalla"
Enkö juuri kertonut, että tiedän näitä useita :D
Hyvä, sittenhän jäljelle jääkin enää 999 994 pk-seudun asukasta joista et tiedä mitään.
Etkö pääse pätemään töissä tai kotona lainkaan kun on noin kova tarve?
Sinulla meni nyt jotenkin tunteisiin näköjään tämä sinänsä aika merkityksetön vauvapalstan keskustelu. Kyllä tässä on tullut nähtyä ihan tarpeeksi, mutta ei minun tarvitse sinulle mitään lukuja alkaa luettelemaan.
Pidä sinä ne 40 vuoden takaiset mukavat muistosi, mutta minä perustan mielipiteeni sille mitä näen nyt ja olen nähnyt kuluneen 10 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Minun on mahdoton kuvitella että tietäisit mitään oman kuplasi ulkopuolisesta maailmasta.
Voi olla että juuri sinulla on näin. Ketä kiinnostaa.
Pelkästään pk-seudulla on yli miljoona asukasta eivätkä sinun kokemuksesi päde automaattisesti kenenkään muun kohdalla.
"Kenenkään muun kohdalla"
Enkö juuri kertonut, että tiedän näitä useita :D
Hyvä, sittenhän jäljelle jääkin enää 999 994 pk-seudun asukasta joista et tiedä mitään.
Etkö pääse pätemään töissä tai kotona lainkaan kun on noin kova tarve?
Sinulla meni nyt jotenkin tunteisiin näköjään tämä sinänsä aika merkityksetön vauvapalstan keskustelu. Kyllä tässä on tullut nähtyä ihan tarpeeksi, mutta ei minun tarvitse sinulle mitään lukuja alkaa luettelemaan.
Pidä sinä ne 40 vuoden takaiset mukavat muistosi, mutta minä perustan mielipiteeni sille mitä näen nyt ja olen nähnyt kuluneen 10 vuoden aikana.
Ketään ei kiinnosta mielipiteesi hevonvitunkaan vertaa kun kyseessä ei ole mikään mielipideasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhainen palstatrolli taas vääntää, tällä kertaa 40 vuoden takaisilla "fakta"tiedoillaan. Tämä kun ei ole mikään mielipideasia, hän tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Kilpavoimistelua harrastetaan muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Jos sinä kuvittelet että siellä Peräkylän Permannon voimisteluseurassa asiat pyörisi päivääkään ilman jatkuvaa talkooporukkaa olet jopa tyhmempi kuin mitä naurettavat yleistyksesi antaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harhainen palstatrolli taas vääntää, tällä kertaa 40 vuoden takaisilla "fakta"tiedoillaan. Tämä kun ei ole mikään mielipideasia, hän tietää.
Joojoo mennyvittuun joo ääliö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Kilpavoimistelua harrastetaan muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Jos sinä kuvittelet että siellä Peräkylän Permannon voimisteluseurassa asiat pyörisi päivääkään ilman jatkuvaa talkooporukkaa olet jopa tyhmempi kuin mitä naurettavat yleistyksesi antaa ymmärtää.
Peräkylässä se on ehkä vain mukavaa sisältöä ja yhteisöllisyyttä vanhempien elämään, kun ei siellä Peräkylässä niin hirveästi vaihtoehtoista tekemistä muutenkaan ole. Oletan sosiaalisen puolen olevan myös rennompaa siinä yhteisen tekemisen lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Kilpavoimistelua harrastetaan muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Jos sinä kuvittelet että siellä Peräkylän Permannon voimisteluseurassa asiat pyörisi päivääkään ilman jatkuvaa talkooporukkaa olet jopa tyhmempi kuin mitä naurettavat yleistyksesi antaa ymmärtää.
Voin kertoa että lapset harrastavat jalkapalloa pk-seudulla seurassa jonka parkkipaikalla voi tutustua premium-SUV:ien tämän vuoden mallistoon. Tätä pidetään yleisesti "rikkaiden" seurana vaikka kukaan ei ole juuri ylempää keskiluokkaa kummempaa valkokaulusduunaria.
Todellisuus on nykyään se että >70t€ autoilla liikkuvat vanhemmatkin kauhistelevat kuukausimaksujen ja turnausmatkojen hintatasoa ja vanhempien pitää olla jatkuvasti tekemässä ties mitä talkootyötä että kulut saadaan pidettyä kurissa.
Ihan uutisissakin on paljastunut miten ns. "hyvätuloisetkin" elävät nykyään aivan kädestä suuhun ja yhä useampi joutuu ylläpitämään ei mitenkään ihmeellisen keskiluokkaisen elämän kulisseja pystyssä velkarahalla varsinkin pk-seudulla jossa kaiken mahdollisen hintataso on karannut käsistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Eli aikuisia harrastajia olisi koko maassa vain noin 8000? Minä väitän että luku on selvästi isompi. Ja en tietenkään rajaa ainuttakaan sarjatasoa ulos, enhän rajaa junnuistakaan mitään kuutosessa pelaavaa harrastejoukkuetta pois tai ala väittämään että heidän pelaajat eivät "harrasta jalkapalloa", sehän olisi täysin typerää. Harrastaa voi ihan juuri niin aktiivisesti kuin kukin itse haluaa. Minä käyn kerran viikossa kuntofutiksessa ja katson harrastavani jalkapalloa ihan siinä missä joku nelosessa tahkoava liigauransa jo päättänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Eli aikuisia harrastajia olisi koko maassa vain noin 8000? Minä väitän että luku on selvästi isompi. Ja en tietenkään rajaa ainuttakaan sarjatasoa ulos, enhän rajaa junnuistakaan mitään kuutosessa pelaavaa harrastejoukkuetta pois tai ala väittämään että heidän pelaajat eivät "harrasta jalkapalloa", sehän olisi täysin typerää. Harrastaa voi ihan juuri niin aktiivisesti kuin kukin itse haluaa. Minä käyn kerran viikossa kuntofutiksessa ja katson harrastavani jalkapalloa ihan siinä missä joku nelosessa tahkoava liigauransa jo päättänytkin.
Jatkan vielä tästä: toinen harrastukseni on sovellettu reserviläisammunta, jonka harrastajat ovat käytännön syistä oikeastaan kaikki aikuisia ja harrastajien kokonaismäärä Suomessa on noin 15000. Minä väitän että Suomesta löytyy moninkertainen määrä aikuisia joilla on pallo ja nappikset kuin aikuisia joilla on siviilimallin rynnäkkökivääri. Lisenssipelaajia on palloliitossa noin 170000 mutta arvio kokonaisharrastajien määrästä, joka siis kattaa nuo kuntofutikset ja pubiliigatkin on puolen miljoonan luokkaa. Kyllä niitä aikuisia harrastajia on ihan väkisinkin kymmeniä tuhansia maanlaajuisesti.
Minulla menee 30 minuuttia suuntaansa viedä poika treeneihin. Tämän takia haen hänet vain pois. Ei tulisi mitään omasta vapaa-ajasta, jos pitäisi ajaa tuo matka kolmesti kahtena kertana.
Välillä poikaa ärsyttää, kun bussilla menee 45 minuuttia ja hän joutuu kävelemään aluksi 20 minuuttia pysäkille.
Onneksi kaksi muuta lasta eivät harrasta samalla tavalla. Ei tulisi illoista mitään, jos pitäisi kuskailla muitakin