Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Ihan ilman sarvia ja hampaita totean, että voimakas urheilullisuus ja addiktioherkkyys kulkevat käsi kädessä. Itse olen yhdessä urheilullisen miehen kanssa, ja lapsissamme on vaihteleva määrä tuota ominaisuutta.
Sen urheilullisimman kanssa on ollut aina kovin vääntö ruutuajasta ja peleistä. Hän tuntuu olevan jatkuvasti ylikierroksilla, eikä fyysinen rasitus auta. Pikemminkin täytyisi hidastaa, ottaa aikaa asioille, hieroa hellästi ja olla luonnossa. Nämä asiat täytyy opetella ennemmin tai myöhemmin, mieluummin lapsena kuin keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ovat nämä vanhempien omat, tärkeät harrastukset, jotka estävät lapsen asettamisen etusijalle muutamiksi vuosiksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ovat nämä vanhempien omat, tärkeät harrastukset, jotka estävät lapsen asettamisen etusijalle muutamiksi vuosiksi?
Mä voin aloittaa: lapsen kaksi pienempää sisarusta ja oma iäkäs vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ovat nämä vanhempien omat, tärkeät harrastukset, jotka estävät lapsen asettamisen etusijalle muutamiksi vuosiksi?
Mä voin aloittaa: lapsen kaksi pienempää sisarusta ja oma iäkäs vanhempani.
Kysyttiin harrastuksista, ei elämäntilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ovat nämä vanhempien omat, tärkeät harrastukset, jotka estävät lapsen asettamisen etusijalle muutamiksi vuosiksi?
Mä voin aloittaa: lapsen kaksi pienempää sisarusta ja oma iäkäs vanhempani.
Kysyttiin harrastuksista, ei elämäntilanteesta.
Se oli ehkä pientä sarkasmia. Kyllähän nuo ovat mun harrastuksiani siinä mielessä että vievät illat ja viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ovat nämä vanhempien omat, tärkeät harrastukset, jotka estävät lapsen asettamisen etusijalle muutamiksi vuosiksi?
Itse tuolla esimerkiksi monta sivua aiemmin kerroin kirjoittavani romaania ja harrastavani koiranäyttelyjä (tavoitteena kasvatustoiminta, jos koirani pärjäävät hyvin ja ovat terveitä luustoltaan ja hermostoltaan). Molemmat ovat pitkäaikaisia haaveitani ja useiden vuosien projekteja, ja nyt kun viimein olen päässyt vauhtiin ja on esim. Kustantamolta kiinnostusta kirjani julkaisemiseen, niin en ajatellut luopua näistä elinikäisistä haaveistani siksi, että voin seistä neljänä iltana viikossa kentän laidalla tai talkoilla jokaisen liikenevän vapaapäivän.
Kuten aiemmin sanoin, niin lapsen harrastusta kyllä kannustetaan ja kustannetaan, ja mennään kyllä pelejä katsomaan miehen kanssa vuorotellen aina silloin kuin päästään. Mutta ei ole mahdollista omistautua lapsen urheiluseuralla sillä tavalla, kuten tässä ketjussa on monet kuvanneet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Just tää. Kuinka moni näistä palloilevista tai kiekkoilevista junnuista per ikäluokka pääsee huipulle? Kaikki tuhannet muut käyttää rutosti rahaa ja aikaa aivan turhaan vain hyödyttääkseen muutamaa superlahjakkuutta. Ja tappelevat aiheesta netissä. En tajua.
Ennen wanhaan palloiluun riitti lauma lapsia ja pallo. Nykyään vermeet vimpan päälle, toisen vanhemman vuosipalkka, koko perheen aika, vakuutukset, lisenssit jne. Ja kilokaupalla mokkapaloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Just tää. Kuinka moni näistä palloilevista tai kiekkoilevista junnuista per ikäluokka pääsee huipulle? Kaikki tuhannet muut käyttää rutosti rahaa ja aikaa aivan turhaan vain hyödyttääkseen muutamaa superlahjakkuutta. Ja tappelevat aiheesta netissä. En tajua.
Ennen wanhaan palloiluun riitti lauma lapsia ja pallo. Nykyään vermeet vimpan päälle, toisen vanhemman vuosipalkka, koko perheen aika, vakuutukset, lisenssit jne. Ja kilokaupalla mokkapaloja!
En tiedä mikä tämä "ennen wanhaan" on mihin viittaat, mutta ainakin vuodesta 1909 sitä ollaan pelattu seuroissa ihan SM-tasolle asti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ilman sarvia ja hampaita totean, että voimakas urheilullisuus ja addiktioherkkyys kulkevat käsi kädessä. Itse olen yhdessä urheilullisen miehen kanssa, ja lapsissamme on vaihteleva määrä tuota ominaisuutta.
Sen urheilullisimman kanssa on ollut aina kovin vääntö ruutuajasta ja peleistä. Hän tuntuu olevan jatkuvasti ylikierroksilla, eikä fyysinen rasitus auta. Pikemminkin täytyisi hidastaa, ottaa aikaa asioille, hieroa hellästi ja olla luonnossa. Nämä asiat täytyy opetella ennemmin tai myöhemmin, mieluummin lapsena kuin keski-iässä.
Lisään tähän omaan aiempaan kommenttiini, vastauksena myöhempään kysymykseen, että itsehän en harrasta mitään, enkä silti ehtisi olla jalkapallomutsi. Yritän olla läsnä, huolehtia että jokainen syö ja ehtii harrastuksiinsa, auttaa läksyissä, ehtiä pitää lapsia sylissä, lukea kirjoja ja opettaa arjen mindfulnessia. Meiltä puuttuu mummo, joten nämäkin hommat täytyy jonkun tehdä. Ja tietenkin käyn töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lähimmissä työkavereissa useampikin sellainen, joka on sanonut, että ei mihinkään harrastusrumbaan lähde. Ikävin tilanne oli taannoin naapurini tytöllä, joka olisi halunnut luistella. Äiti ilmoitti, ettei ala kuskaamaan, kun oma kotona tapahtuva joogaharrastus on tärkeämpi.
Tekevätkö perheet sitten nykyisin yhdessä asioita? Oman kokemukseni mukaan on vanhempia, jotka jaksavat viedä harrastuksiin ja ovat muutenkin aktiivisia, jaksavat viettää aikaa lastensa kanssa ja olla yhdessä. Sitten on toinen ääripää, omalle työlleen ja omille menoilleen omistautuneet, jotka eivät vie harrastuksiin eivätkä tee muutenkaan mitään yhdessä. Heitä on valitettavan paljon.
Eli tilanne ei ole se, että harrastuksiin lapsiaan vievät eivät viettäisi muuten aikaa lastensa kanssa eikä toisaalta sekään, että vanhemmat, jotka eivät viitsi viedä lastaan harrastuksiin, viettäisivät muuten hurjasti aikaa lastensa kanssa.
Ovatko tietokonepelit sitten kehittäviä? Eivät ole. On totta, että nykyisin pojat päihittävät tytöt englannin kielessä. Englantia opitaan muualta kuin koulusta, peleistä, netistä jne. Mutta onko tuo englanti kovin kattavaa? Väitän, että ei. Riippuu hirveän paljon siitä, mitä netissä lukee. Pelimaailman englanti riittää yläasteella mutta lukiossa ei. Rakenteet ovat helppoja, sanasto suppeaa. Peleihin liittyvät historiapläjäykset ovat alkeellisia, kärjistäviä, jopa vääriä. Pelaaminen ei kehitä sitkeyttä, keskittymiskykyä eikä kestävyyttä. Kaikki sujuu klikkaamalla. Suurin puute on sosiaalisten, oikeiden kontaktien puute.
On totta, että olen urheilijoiden vanhempi, itse urheileva. En näe peleissä mitään erityisen hyvää, sekin on totta. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse harrastaa urheilua. Käsityöt, musiikki, eläinten hoitaminen, lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen ovat mitä mainioimpia harrastuksia. Tietokoneella pelaaminen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on nyt 15, pelannut futista kymmenen vuotta.
Seuramaksun kohtuullisuus selittyy juuri sillä, että seurassa tehdään paljon vapaaehtoistyötä. Kun lapset ovat pieniä, vanhempien pitää tosiaan usein kuskata treeneihin tai muodostaa lähellä asuvien vanhempien kanssa kyytirinki. Lapselle kannattaa kyllä alusta lähtien antaa vastuuta kulkemisesta, eli opettaa menemään myös yksin, jos kentälle pääsee julkisilla tai pyörällä ja pyörämatka on kohtuullinen.
Huoltajana tai toimitsijana toimiminen koskee pelejä. Käytännössä huoltajalla ei ole kauheasti hommaa, mahdollisissa loukkaantumisissa pitää puhdistaa haavoja tai laittaa venähdyksiin kylmää. Toimitsijana oleminen tarkoittaa käytännössä live-seurannan pitämistä. Erotuomarin tai pelinohjaajan hommiin lajia tuntemattomia vanhempia ei pyydetä.
Omissa joukkueissa on ollut käytäntönä, että kai.kkia vanhempia ei liitetä huoltajien ryhmiin. Niihin liitetään vain sellaiset, jotka ovat osoittaneet niihin kiinnostusta. Suuri osa joukkueen vanhemmista ei tee mitään eikä tarjoa ikinä kyytejäkään. Ei kaikilla ole edes autoa. Jos kaikki vanhemmat toimivat huoltajina, ei varmaan tarvittaisi erillistä huoltajien whatsapp-ryhmääkään eikä kyydien tarjoajienkaan ryhmään, eli aloituksessa provoillaan vahvasti.
Olen itse toiminut jojona, huoltajana, pitänyt kahviota, sopinut treenipelejä. Työtä ja tekemistä on riittänyt. Nyt en tee juuri mitään. Pojat ovat kasvaneet, ja toiminta on seuravetoisempaa.
Treeniajat kannattaa hyödyntää omaan treeniin, käsitöihin, lukemiseen, kaupassa käymiseen jne. Turha siellä on istua tönöttää mitään tekemättä. Olen itse tehnyt autossa töitäkin lapsen treenien aikana.
Meillä on kolme lasta, urheiluharrastusta suosittelen kyllä ihan kaikille. Terveet elämäntavat tulee siinä sivussa, tottuu pettymyksiin, kasvaa ihmisenä. Kaikki kolme pääsivät myös kesätöihin tänä kesänä, vaikka tilanne oli hyvin huono. Urheilutausta ja sen tuoma työkokemus (lapseni ovat valmentaneet ja tuomaroineet) avasi kummasti ovia, vaikka he eivät siis urheilun parista kesätöitä hakeneetkaan.
Vaikertaminen on aina helppoa, ratkaisukeskeinen ajattelu on vaikeampaa mutta tuo parannusta asioihin.
Erinomainen kirjoitus. Miksi tosiaan tehdä asiasta ongelmaa. Näihin harrastuksiin voi tasan osallistua oman jaksamisen ja halun mukaan. Kuskaus on jossain vaiheessa se välttämätön paha, mutta siihenkin on olemassa monta vaihtoehtoa. Itse seisoin eilenkin töiden jälkeen vielä 4 tuntia kentällä peluuttamassa joukkuetta. On erinomaista vastapainoa tietokoneella 8-10h päivätyössä istuskelulle, mutta siis täysin vapaaehtoista puuhaa.
8-10 tuntia töitä tietokoneen äärellä, 4 tuntia peluuttamista, 8 tuntia nukkumista, siinä on jo 20-22 tuntia tekemistä. Vielä sun pitäisi jossain välissä syödä, pitää hygieniasta huolta ja vauvapalstailla, jos sitten työnteko ei pidä sitä sisällään. Toivottavasti perheessä ei ole enempää lapsia tai merkittäviä määriä kotitöitä.
Eihän tuo nyt joka päivä tapahdu.Kerran viikossa tai kahdessa ehkä ja sitten parit treenit viikossa.Ehtii kyllä syödä ja harrastaa itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Just tää. Kuinka moni näistä palloilevista tai kiekkoilevista junnuista per ikäluokka pääsee huipulle? Kaikki tuhannet muut käyttää rutosti rahaa ja aikaa aivan turhaan vain hyödyttääkseen muutamaa superlahjakkuutta. Ja tappelevat aiheesta netissä. En tajua.
Ennen wanhaan palloiluun riitti lauma lapsia ja pallo. Nykyään vermeet vimpan päälle, toisen vanhemman vuosipalkka, koko perheen aika, vakuutukset, lisenssit jne. Ja kilokaupalla mokkapaloja!
Ennen wanhaan kaikki oli paremmin, niinkö? Joka paikassa sai tupakoida, autoissa ei käytetty turvavöitä, lapsia palkattiin hoitamaan lapsia, vaimon sai rai skata jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Just tää. Kuinka moni näistä palloilevista tai kiekkoilevista junnuista per ikäluokka pääsee huipulle? Kaikki tuhannet muut käyttää rutosti rahaa ja aikaa aivan turhaan vain hyödyttääkseen muutamaa superlahjakkuutta. Ja tappelevat aiheesta netissä. En tajua.
Ennen wanhaan palloiluun riitti lauma lapsia ja pallo. Nykyään vermeet vimpan päälle, toisen vanhemman vuosipalkka, koko perheen aika, vakuutukset, lisenssit jne. Ja kilokaupalla mokkapaloja!
Suurin osa harrastaa huvikseen. Joukkueurheilu on hienoa toimintaa ja siitä saa hyvän verkoston elämäänsä. Se yhdistää ympäri maailmaa. Se on kivaa ja siitä saa kavereita. Harva vanhempi Sparta lapsiaan ja toivoo niistä huippuja. Jokunen lapsi voi haaveilla huipusta ja jokunen sinne pääseekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Sääntö-Suomi toimii. Ennen turnausreissuilla nukuttiin koulujen jumppasaleissa, nykyään ei ole mahdollista, koska tulipalon sattuessa poistumisreittejä ei ole tarpeeksi eli laki kieltää. Onhan selvää, että sadat junnut ovat aiemmin kuolleet palokaasuihin, kun koulu on mystisesti keskellä yötä syttynyt palamaan.
Kyllä noita koulumajoituksia järjestetään edelleen ihan samalla tapaa, ne eivät vaan ole kovinkaan suosittuja enää ja vanhemmat mielummin keräävät rahat "kunnon" majoitukseen vaikka pojat kyllä mielummin kimppamajoituksessa olisivatkin.
Hotellissa saa kunnon aamupalan, pääsee saunaan jne. Pelaajat myös lepäävät paremmin. Kaikki eivät nauti ryhmämajoituksesta.
Koulumajoituksessa olisi taas se muonitus ynnä muut hommat. Olen niitäkin hoitanut jääkiekko junnuille, mutta ei ollut kilpailumatka.
On kyllä uskomatonta jauhantaa tässä ketjussa, vaikka mistään ei mitään ymmärretä, eikä mitään viitsittäisi tehdä lasten eteen. Lapset eivät nimittäin koe harrastusta rankkana, vaan nauttivat siitä, jos taustavoimat hoitavat hommansa.
Sinäpä sen sanoit. Hotellissa on mukavampaa. Onhan se varmasti kivaa natiaisille larpata huippu-urheilijan elämää, mutta väistämättä tuo johtaa siihen, että valtaosalla ei ole rahaa, ja valtaosan joukossa ovat todennäköisesti ne potentiaaliset lahjakkuudet.
Kommentti urheilusta ja addiktioherkkyydestä oli loistava, kiitos siitä!
Mielestäni lapsen kanssa voi viettää aikaa vaikka ei ole ohjattua harrastusta. Me ollaan ulkoiltu, luettu, leikitty, leivottu, käyty kaupassa ja tehty kotitöitä lapsen kanssa. Ollaan käyty laivalla, mökillä ja kylpylässä. Vieläkin käydään teinin kanssa yhdessä vaikka uimahallissa tai elokuvissa, mistä olen tosi iloinen. Tiesin jo vauva-aikana että rahat ja voimavarat ei riitä nykymalliseen seuratoimintaan, käytiin kyllä värikylvyssä, taaperojumpassa ja seurakunnan kerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Sääntö-Suomi toimii. Ennen turnausreissuilla nukuttiin koulujen jumppasaleissa, nykyään ei ole mahdollista, koska tulipalon sattuessa poistumisreittejä ei ole tarpeeksi eli laki kieltää. Onhan selvää, että sadat junnut ovat aiemmin kuolleet palokaasuihin, kun koulu on mystisesti keskellä yötä syttynyt palamaan.
Kyllä noita koulumajoituksia järjestetään edelleen ihan samalla tapaa, ne eivät vaan ole kovinkaan suosittuja enää ja vanhemmat mielummin keräävät rahat "kunnon" majoitukseen vaikka pojat kyllä mielummin kimppamajoituksessa olisivatkin.
Hotellissa saa kunnon aamupalan, pääsee saunaan jne. Pelaajat myös lepäävät paremmin. Kaikki eivät nauti ryhmämajoituksesta.
Koulumajoituksessa olisi taas se muonitus ynnä muut hommat. Olen niitäkin hoitanut jääkiekko junnuille, mutta ei ollut kilpailumatka.
On kyllä uskomatonta jauhantaa tässä ketjussa, vaikka mistään ei mitään ymmärretä, eikä mitään viitsittäisi tehdä lasten eteen. Lapset eivät nimittäin koe harrastusta rankkana, vaan nauttivat siitä, jos taustavoimat hoitavat hommansa.
Sinäpä sen sanoit. Hotellissa on mukavampaa. Onhan se varmasti kivaa natiaisille larpata huippu-urheilijan elämää, mutta väistämättä tuo johtaa siihen, että valtaosalla ei ole rahaa, ja valtaosan joukossa ovat todennäköisesti ne potentiaaliset lahjakkuudet.
Jääkiekon puolella tuo ei ehkä ole niin suuri ongelma koska kalliit aloitus- ja harrastuskustannukset noin ylipäätään jo karsii ne vähävaraiset sieltä joukosta pois. Joku satunnainen hotelliyö ei tunnu enää missään kun siihen harrastukseen palaa muutenkin jo tuhansia ja taas tuhansia euroja vuodessa.
En tiedä johtuuko yleisestä elämän helpottumisesta, mutta nämä treeneihin kuskatut, hamppareilla ravitut, hotellissa hyvin yönsä nukkuneet, saunoneet ja aamiaisensa saaneet urheilijalapsoset ovat hämmästyttävän, sanotaanko rotevia.
Entisaikaan joka luokalla oli yksi ylipainoinen lapsi. Nykyään niitä tuntuu löytyvän urheilujoukkueistakin. Sinänsä ihan taitavia ja kivoja poikia, joilla on isot makkarat lanteilla. Jalkapalloakin pelaavat lapset ovat hitaan oloisia jässiköitä, eivät sähäköitä vinttikoiria, jollaisia paljon liikkuvat lapset yleensä ovat tavannneet olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Sääntö-Suomi toimii. Ennen turnausreissuilla nukuttiin koulujen jumppasaleissa, nykyään ei ole mahdollista, koska tulipalon sattuessa poistumisreittejä ei ole tarpeeksi eli laki kieltää. Onhan selvää, että sadat junnut ovat aiemmin kuolleet palokaasuihin, kun koulu on mystisesti keskellä yötä syttynyt palamaan.
Kyllä noita koulumajoituksia järjestetään edelleen ihan samalla tapaa, ne eivät vaan ole kovinkaan suosittuja enää ja vanhemmat mielummin keräävät rahat "kunnon" majoitukseen vaikka pojat kyllä mielummin kimppamajoituksessa olisivatkin.
Hotellissa saa kunnon aamupalan, pääsee saunaan jne. Pelaajat myös lepäävät paremmin. Kaikki eivät nauti ryhmämajoituksesta.
Koulumajoituksessa olisi taas se muonitus ynnä muut hommat. Olen niitäkin hoitanut jääkiekko junnuille, mutta ei ollut kilpailumatka.
On kyllä uskomatonta jauhantaa tässä ketjussa, vaikka mistään ei mitään ymmärretä, eikä mitään viitsittäisi tehdä lasten eteen. Lapset eivät nimittäin koe harrastusta rankkana, vaan nauttivat siitä, jos taustavoimat hoitavat hommansa.
Sinäpä sen sanoit. Hotellissa on mukavampaa. Onhan se varmasti kivaa natiaisille larpata huippu-urheilijan elämää, mutta väistämättä tuo johtaa siihen, että valtaosalla ei ole rahaa, ja valtaosan joukossa ovat todennäköisesti ne potentiaaliset lahjakkuudet.
No yhyy yhyy, noita hotellimatkoja oli meillä kerran kauden aikana, yleensä kauden lopuksi, ja sitä varten oli kerätty rahaa, yleensä myyntityöllä. Sillä rahalla katettiin pelaajien, valmentajan, jojon ja pelaajahuollon matkat. Mukaan lähti sekalainen seurakunta omalla kustannuksella. Minä yleensä matkustin ja joskus huolehdin jostain toisesta mukulastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Sääntö-Suomi toimii. Ennen turnausreissuilla nukuttiin koulujen jumppasaleissa, nykyään ei ole mahdollista, koska tulipalon sattuessa poistumisreittejä ei ole tarpeeksi eli laki kieltää. Onhan selvää, että sadat junnut ovat aiemmin kuolleet palokaasuihin, kun koulu on mystisesti keskellä yötä syttynyt palamaan.
Kyllä noita koulumajoituksia järjestetään edelleen ihan samalla tapaa, ne eivät vaan ole kovinkaan suosittuja enää ja vanhemmat mielummin keräävät rahat "kunnon" majoitukseen vaikka pojat kyllä mielummin kimppamajoituksessa olisivatkin.
Hotellissa saa kunnon aamupalan, pääsee saunaan jne. Pelaajat myös lepäävät paremmin. Kaikki eivät nauti ryhmämajoituksesta.
Koulumajoituksessa olisi taas se muonitus ynnä muut hommat. Olen niitäkin hoitanut jääkiekko junnuille, mutta ei ollut kilpailumatka.
On kyllä uskomatonta jauhantaa tässä ketjussa, vaikka mistään ei mitään ymmärretä, eikä mitään viitsittäisi tehdä lasten eteen. Lapset eivät nimittäin koe harrastusta rankkana, vaan nauttivat siitä, jos taustavoimat hoitavat hommansa.
Sinäpä sen sanoit. Hotellissa on mukavampaa. Onhan se varmasti kivaa natiaisille larpata huippu-urheilijan elämää, mutta väistämättä tuo johtaa siihen, että valtaosalla ei ole rahaa, ja valtaosan joukossa ovat todennäköisesti ne potentiaaliset lahjakkuudet.
Jääkiekon puolella tuo ei ehkä ole niin suuri ongelma koska kalliit aloitus- ja harrastuskustannukset noin ylipäätään jo karsii ne vähävaraiset sieltä joukosta pois. Joku satunnainen hotelliyö ei tunnu enää missään kun siihen harrastukseen palaa muutenkin jo tuhansia ja taas tuhansia euroja vuodessa.
Näinpä. Ja kun tosiaan rahalla pääsee mukaan, ei todennäköisesti kukaan ole niin paljon toisia parempi, että muille tulisi paha mieli.
Urheiluhullujen mielestä varmasti kaikki muut harrastukset ovat ihan paskaa, elleivät jopa haitallisia. Todellisuudessa laadukkaista videopeleistä oppii monia asioita, esimerkiksi luovuutta, kieltä, historiaa ja tunnetaitoja. Monet historiaan sijoittuvat roolipelit ovat esimerkiksi erittäin hyvin tehtyjä ja sisältävät jopa taustatieto-osuuden, jossa suoraan opetetaan faktoja niiden kuvaamasta ajasta. Tai monissa peleissä hahmojen elämä ja lopputulos muovautuu sen mukaan, miten pelaaja päättää kohdella muita hahmoja ja millaisia valintoja tekee.
Mutta kun ne eivät ole urheilua niin urheilumammojen mielestä ne toki vain mädättävät aivoja ja kaikki pelaajat on luusereita, eikös juu. Peliharrastus on addiktio, mutta nahkakuulan perässä juokseminen joka ilta pakonomaisesti ei ole.