Lue keskustelun säännöt.
Millaisena näet oman vanhuutesi?
14.04.2026 |
Itse 60+ vuotiaana elän köyhänä ehkä elämäni parasta aikaa, koska olen suht terve ja harrastan kaikkea mikä kiinnostaa. Tulevaisuus mietityttää.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan, kuollaan kuiten jokainen. Aivan sama mitä saavutat elämässä. Sillä ei ole väliä 50v päästä.
Hetkestä kannattaa pitää kiinni ja elää,
On sillä merkitystä millaisen perinnön jätät tuleville polville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun jossain pienehkössä kerrostalo asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.
Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.
Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.
Mä luulen, että tässä ketjussa, kun ap puhuu elämän parhaasta iästä, kuitenkaan ei tarkoita sitä toimintakykypuutteista viimeistä vanhuutta, vaan enemmänkin tyyliin vanhuuseläkeikäinen tms.
On tutkittu, että ihminen tarvitsee paljon apua vain noin kahtena viimeisenä elinvuotenaan. Mitä haluaisitte tehdä ennen sitä? Pelottaako muistisairaus tms. En halua katkeroitua normaalista vanhenemisesta, rypyt ja kolotukset tulevat kyllä. Lähinnä mietin, kuinka nauttia ihan pienistä, arkisista asioista. Niistähän elämä koostuu.
En pelkää vanhuutta tai muistisairutta. Se vaatii ehkä asuinymäristöltä tiettyjä asioita jotta kotona pärjää oli avun tarvetta tai ei. Siksi ajattelen että muutoksiin on hyvä varautua jo nyt. En näe mitään järkeä että unelmoisin siitä että elämä jatkuu muuttumattomana ja/tai kynsin hampain pitäisin kiinni siitä että pystyn asumaan vanhanakin isossa omakoyitalossa.
Hieno sana: resilienssi. Tarkoittaa (kai) sopeutumiskykyä erilaisissa yllättävissä tilanteissa. Jos kaikki menee hyvin, minulla on vain kohtuullisesti vanhuudenvaivoja. En tiedä, miten selviytyisin, jos vaikka kuulo, liikuntakyky tai näkö menisi. Mielestäni eutanasia tulisi olla yksi vaihtoehto - mitä mieltä?
En mieti sitä, koska en usko eläväni sinne asti tällä terveydellä.
Salaa toivon, että tulee uskovien ylöstempaus enkä joudu kokemaan pelottavaa vanhuutta ollenkaan. Vanheneminen ahdistaa ihan älyttömästi. Minulla ei ole mitään vanhuudenturvaa lapsia lukuunottamatta.
Niin kauan, kun pystyn asumaan kotonani, kaikki on ihan hyvin. Vaikka sitten joihinkin asioihin kuten siivoukseen joutuisikin palkkaamaan apua. Olen varautunut siihenkin, että jonain päivänä en pääse enää edes ulos, mutta niin kauan kuin pääsen edes omalle pihalleni, niin ihan mukavaa elämää voin viettää. Näkökyvyn heikkeneminen tietty aiheuttaisi jonkin verran hankaluuksia, mutta teknologia kehittyy koko ajan ja ehkä vielä mun elinaikanani monet jutut toimii jo puheentunnistuksella. Esimerkiksi voi kuunnella podcasteja tai äänikirjoja vain sanomalla älylaitteelle, minkä haluaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salaa toivon, että tulee uskovien ylöstempaus enkä joudu kokemaan pelottavaa vanhuutta ollenkaan. Vanheneminen ahdistaa ihan älyttömästi. Minulla ei ole mitään vanhuudenturvaa lapsia lukuunottamatta.
Tuota noin, tuollaisen varaan ei kannata laskea. Se on paremminkin suunnitelma B, tai C, tai D, tai ...
80-vuotiaana ukkona Thaikuissa nauttimassa auringosta ja teini-ikäisestä pimpsasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan, kuollaan kuiten jokainen. Aivan sama mitä saavutat elämässä. Sillä ei ole väliä 50v päästä.
Hetkestä kannattaa pitää kiinni ja elää,
On sillä merkitystä millaisen perinnön jätät tuleville polville
Perinnön? Toivottavasti et tarkoita vain rahaa. Sillä itse muista edesmenneet persoonina. Kuinka hassu ukki oli, kuinka viisas täti-Aune, miten turvallinen lettuja paistava isoäiti pehmeine sylineen (=nykyisin puhuttaisiin tietysti lihavasta). Jäljen jätämme jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salaa toivon, että tulee uskovien ylöstempaus enkä joudu kokemaan pelottavaa vanhuutta ollenkaan. Vanheneminen ahdistaa ihan älyttömästi. Minulla ei ole mitään vanhuudenturvaa lapsia lukuunottamatta.
Tuota noin, tuollaisen varaan ei kannata laskea. Se on paremminkin suunnitelma B, tai C, tai D, tai ...
Ei sitä tiedä. Joidenkin kohdalle se kuitenkin osuu joskus.
Makaan liikntakyvyttömänöä sängyss ja odotan robotin tulevan rutiinikierroksellaan vaihtamaan vaipan tai pesemöön takamuksen ja antamaan jotain syötävää. Tosin säästässyistä on kaikkien palvelutalon asukkaiden hampaat poistettu ja ruoka tarjotaan vellina tuttipullota. Toivon myös että telkassa, joka onjoka on asennettu kattoon, tulisi joku luontojuttu iäinkuisten tietovisojen ja rokkikonserttien väliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan aio kokea vanhuutta pahoinvointisuomessa! Panostan kattavaan kuolinapteekkiin ja omatoimieutanasiaan! Vanhuus sucks!
Jotain vahvoja opioideja sitten jos en pysty elämään kotonani. Mihinkään vanhusten säilöntäpaikkaan en mene.
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.
Sille asialle pitää tehdä nyt jotain. Mutsini teetti / teettää kaiken faijalla, ei osaa käyttää tietokonetta, ei osaa käyttää älypuhelinta, itkee ja vonkuun miksi maailma on tällainen. En ihmettele kun usein mainitsi jonkin teknisen asian yhteydessä, että "ei kiinnosta".
Opetti että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Se kyllä pitää näköjään paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Timmi urheilullinen harmaa herrasmies joka saa kolmekymppisiä naisia.
Köyhänä ja näillä näkymin myös sairaana. Eli on ihan valmis kuolemaan, ei tule ikävä tätä maailmaa.
En näe vanhuudestani muuta kuin sen, että minulla on silloin eri mies kuin nyt. En edes haluaisi, että elämäni menisi niin, koska minulla on nyt hyvä mies, jonka kanssa haluan olla lopun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa. Ehkä eniten huolestuttaa se, että kun ei ole lapsia niin pysynkö tippaakaan kärryillä teknologian kehityksestä.
Sille asialle pitää tehdä nyt jotain. Mutsini teetti / teettää kaiken faijalla, ei osaa käyttää tietokonetta, ei osaa käyttää älypuhelinta, itkee ja vonkuun miksi maailma on tällainen. En ihmettele kun usein mainitsi jonkin teknisen asian yhteydessä, että "ei kiinnosta".
Opetti että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Se kyllä pitää näköjään paikkansa.
Miten sille etukäteen voisi mitään tehdä?
Tarkoitan siis itse sitä, että ihmisen kognitiot hidastuvat ja kyllä, myös motivaatio laskee iän myötä uusien asioiden opettelun suhteen. Esim. omat vanhempani ovat olleet hyvinkin mukana kaikenlaisessa kehityksessä, mutta kyllä heitä silti pitää aika ajoin auttaa tablettien ja älypuhelimien kanssa. Esim. viimeksi käydessäni isälläni oli joku typerä automaattinen tekstitys päällä puhelimen videoissa. Hetken kesti itseltänikin löytää oikea asetus. En tiedä saanko sellaista säädettyä vanhuksena.
Toki. Itselle on kovin vaikea tavata uusia ihmisiä. Ehkä harrastuksen parissa tapaan vielä hengenheimolaisia. Eniten pelottaa noiden nykyisten ystävien kuolema ja menetys. Heidän kanssaan olen ollut ystävä lapsesta saakka, sellaista ei voi enää saavuttaa.