Lue keskustelun säännöt.
Millaisena näet oman vanhuutesi?
14.04.2026 |
Itse 60+ vuotiaana elän köyhänä ehkä elämäni parasta aikaa, koska olen suht terve ja harrastan kaikkea mikä kiinnostaa. Tulevaisuus mietityttää.
Kommentit (74)
Monella suomalaisella vanhuus tulee alkamaan jo ennen aikojaan, koska ovat mässäilleet, ryypänneet ja löhönneet itsensä tursuvan ihraisiksi kehopositiivisiksi ihralöllyköiksi.
Lihavuus lisää merkittävästi riskiä sairastua ainakin 13 eri syöpätyyppiin, mukaan lukien suolisto-, rinta- (vaihdevuosien jälkeen) ja kohdunrungon syövät. Rasvakudos tuottaa hormoneja ja kasvutekijöitä, jotka voivat edistää syöpäsolujen kasvua. Ylipaino on merkittävä syöpäriski, johon vaikuttamalla voi pienentää sairastumisvaaraa.
https://www.syopajarjestot.fi/uutinen/alle-kolmannes-suomalaista-tunnis…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HS: Kehon rappeutuminen kiihtyy, jos arjessa ei ota ollenkaan juoksuaskelia
Nuorena liikkeemme ovat nopeita: pinkaisemme tuosta vain lasten tai pallon perään ja spurttaamme viime tipassa bussille.
Liikettä tuottava hermolihasjärjestelmä alkaa kuitenkin rappeutua jo kolmekymppisenä, ja liikkeet muuttuvat vähitellen rauhallisemmiksi ja juoksuaskeleet harvenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä, sairaana ja käyhänä.
Voi ei! Etkö voisi tehdä mitään asian eteen?
Niin sama tunne.En halua jäädä lasten rieasaksi en halua heidän hoitavan minua.Olen 62 vuotias,aika terve vielä.
Elämäni parhaana aikana. Samalla tavalla haluaisin elää kuin vanhempani eläkkeellä. Muuttivat "mökille", joka on siis ihan kaikilla mukavuuksilla omakotitalo, mutta meren rannassa. Matkustelevat. Rakentelevat kaikenlaista huvikseen. Käyvät autolla kotimassa erilaisissa paikoissa milloin mieli tekee. Nauttivat esim. ruoanlaitosta jolle nyt on aikaa, eikä ole vain kiireaskare.
Toki tämä vaatii, että terveys säilyy hyvänä, ja siitä ei ole kellään takuita. Mutta jos siis pysyn terveenä, odotan tuollaista hyvää, täyttä eläkeikää. Joka hyvällä tuurilla voi kestää pitkäänkin - mun vanhemmat on 78 ja 80, ja vieläkin elävät täyttä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun jossain pienehkössä kerrostalo asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.
Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.
Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.
Mä luulen, että tässä ketjussa, kun ap puhuu elämän parhaasta iästä, kuitenkaan ei tarkoita sitä toimintakykypuutteista viimeistä vanhuutta, vaan enemmänkin tyyliin vanhuuseläkeikäinen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun esteettömässä rivariasunnossani, asunto on velaton kun täytän 55 v. Olen koko ikäni tehnyt vapaata kirjoitustyötä kotoa käsin, todennäköisesti jatkan sitä niin pitkään kuin pää leikkaa. Asunnossa on kolme makuuhuonetta, tarvittaessa voin ottaa kämppiksiä, joiden kanssa voidaan hankkia yhteinen kotihoitopalvelu. Yhteiskunnalta en kummoisia odota, jonkinlaiseen eläkkeeseen jaksan vielä uskoa.
Toivon tervettä ja oman näköistä vanhuutta. Vihdoin olisi aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa ilman näitä helvetin töitä. Nykyään ei voi enää edes jäädä työttömäksi ilman hirmuista prässiä uuden työpaikan saamiseksi.
Olen ollut yhtäjaksoisesti nyt 26 vuotta töissä ja lisäksi opiskellut ohessa 9 vuotta lisää, jotta olisi sitä toimeentuloa. Kokonaistyöuraa on 30 vuoden edestä. Vuorotteluvapaa lopetettiin juuri kun sitä olisin halunnut käyttää. Voinat on täysin loppu jo nyt.
Veloista pääsen eroon lähivuosina ja viimeinen lapsista siirtyy toivottavasti omilleen seuraavan 3-4 vuoden aikana. Nyt olen alkanut pelkäämään etten pääse enää terveenä tai edes elävänä eläkkeelle koska olen jo nyt vähän yli 50-vuotiaana todella väsynyt vaikka harrastan liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkeikäni lusin vähintään 20 vuotta, ehkä jopa pidempään...
Erittäin kurjana kun seuraan naapureita, tiedostaen et toi tulee olee mun kohtalo. Mä jo nyt nään tulevaisuuden minut 30 vuoden päähän vaan havainnoimalla ympäristöä. Jos en tee ratkaisevia liikkeitä jo nyt, toi tulee olee mun kohtalo eli kurjuus,surkeus pää niin pehmee ettei ole mitään välii enää voi vaan katella jeesus kanavaa ja elää saman päivän uudelleen. Ei, ainoa vaihtoehto jos ei muuta niin oman käden eutanasia. En tiedä miten ihmiset selvii täällä selvin päin, mikä on se lääke mikä tepsii vai vaan puhdas aito suomalaisuus joka kantaa loppuun asti, tunnet että olet kotona oikeassa paikassa juuri siellä missä kuuluukin olla. Tai, ihmiset ei vaan tiedä paremmasta erilaisesta, ja ne pelkää vihaa kaikkea mitä eivät ymmärrä, halua tietää, nähdä kuulla. Itsensä kohtaaminen on majesteettinen testi jota eivät monet uskalla käydä läpi. Valheessa eläminen on pahin rikos itseänsä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittakaapa Instagramissa hakusana hashtagilla esim. #lihavuus #läskiviha #kehopositiivisuus #läskifobia #huolitrollaus #ruokarauha #kehorauha
niin alkaa tursuvan ihraisia löllyköitä löytymään, ja ihan oikeasti huolestuttamaan Suomen läskitilanne...
Työnnä sinä perseeseesi se Instagram, tagit ja läskit
Vierailija kirjoitti:
Toivon tervettä ja oman näköistä vanhuutta. Vihdoin olisi aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa ilman näitä helvetin töitä. Nykyään ei voi enää edes jäädä työttömäksi ilman hirmuista prässiä uuden työpaikan saamiseksi.
Olen ollut yhtäjaksoisesti nyt 26 vuotta töissä ja lisäksi opiskellut ohessa 9 vuotta lisää, jotta olisi sitä toimeentuloa. Kokonaistyöuraa on 30 vuoden edestä. Vuorotteluvapaa lopetettiin juuri kun sitä olisin halunnut käyttää. Voinat on täysin loppu jo nyt.
Veloista pääsen eroon lähivuosina ja viimeinen lapsista siirtyy toivottavasti omilleen seuraavan 3-4 vuoden aikana. Nyt olen alkanut pelkäämään etten pääse enää terveenä tai edes elävänä eläkkeelle koska olen jo nyt vähän yli 50-vuotiaana todella väsynyt vaikka harrastan liikuntaa.
Tarkista ruokavalio, että saat siitä monipuolisesti kaiken. Itse piristyin, kun kohensin ruokavaliota korkean kolesterolin ja verenpaineen vuoksi: lisäsin kasviksia ja hyviä rasvoja (pähkinät, olivii- ja pellavansiemenöljyt), aloin syödä aamuisin kaurapuuroa ja marjoja, vähensin suolan käyttöä. Olo parani kokonaisvaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun jossain pienehkössä kerrostalo asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.
Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.
Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.
Mä luulen, että tässä ketjussa, kun ap puhuu elämän parhaasta iästä, kuitenkaan ei tarkoita sitä toimintakykypuutteista viimeistä vanhuutta, vaan enemmänkin tyyliin vanhuuseläkeikäinen tms.
On tutkittu, että ihminen tarvitsee paljon apua vain noin kahtena viimeisenä elinvuotenaan. Mitä haluaisitte tehdä ennen sitä? Pelottaako muistisairaus tms. En halua katkeroitua normaalista vanhenemisesta, rypyt ja kolotukset tulevat kyllä. Lähinnä mietin, kuinka nauttia ihan pienistä, arkisista asioista. Niistähän elämä koostuu.
Omat ystävät ovat eläneet sen verran juhlivaa elämää, että ovat nyt 50-vuotiaina saaneet useita infarkeja ja aivoverenvuotoja. Puolison suvussakin lähes kaikki kuolevat nuorena.
Luultavasti joudun viettämään hyvin yksinäistä vanhuutta ilman puolisoa ja ystäviä. Minun on lähes mahdoton saada uusia ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat ystävät ovat eläneet sen verran juhlivaa elämää, että ovat nyt 50-vuotiaina saaneet useita infarkeja ja aivoverenvuotoja. Puolison suvussakin lähes kaikki kuolevat nuorena.
Luultavasti joudun viettämään hyvin yksinäistä vanhuutta ilman puolisoa ja ystäviä. Minun on lähes mahdoton saada uusia ystäviä
Miksi et voisi saada uusia ystäviä? Uskon, että olet tutustumisen arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun jossain pienehkössä kerrostalo asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.
Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.
Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.
Mä luulen, että tässä ketjussa, kun ap puhuu elämän parhaasta iästä, kuitenkaan ei tarkoita sitä toimintakykypuutteista viimeistä vanhuutta, vaan enemmänkin tyyliin vanhuuseläkeikäinen tms.
On tutkittu, että ihminen tarvitsee paljon apua vain noin kahtena viimeisenä elinvuotenaan. Mitä haluaisitte tehdä ennen sitä? Pelottaako muistisairaus tms. En halua katkeroitua normaalista vanhenemisesta, rypyt ja kolotukset tulevat kyllä. Lähinnä mietin, kuinka nauttia ihan pienistä, arkisista asioista. Niistähän elämä koostuu.
Noin voi tosiaan olla. Itsellä ikää päälle 70 ja pystyn vielä tekemään aika pitkälle samoja kuin vaikka kolmekymppisenä, jos nyt unohdetaan vaikka aitajuoksu tms. joita en nuorempanakaan harrastanut. Muistikin vielä pelaa jokseenkin hyvin. Toisaalta, suvussa on ollut tapana kuolla kuta kuinkin kahdeksankymppisinä. Eli odotettavissa vielä jokunen vuosi aika normaalia elämää ja sitten ne pari kituvuotta, saapa nähdä kuinka käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon tervettä ja oman näköistä vanhuutta. Vihdoin olisi aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa ilman näitä helvetin töitä. Nykyään ei voi enää edes jäädä työttömäksi ilman hirmuista prässiä uuden työpaikan saamiseksi.
Olen ollut yhtäjaksoisesti nyt 26 vuotta töissä ja lisäksi opiskellut ohessa 9 vuotta lisää, jotta olisi sitä toimeentuloa. Kokonaistyöuraa on 30 vuoden edestä. Vuorotteluvapaa lopetettiin juuri kun sitä olisin halunnut käyttää. Voinat on täysin loppu jo nyt.
Veloista pääsen eroon lähivuosina ja viimeinen lapsista siirtyy toivottavasti omilleen seuraavan 3-4 vuoden aikana. Nyt olen alkanut pelkäämään etten pääse enää terveenä tai edes elävänä eläkkeelle koska olen jo nyt vähän yli 50-vuotiaana todella väsynyt vaikka harrastan liikuntaa.Tarkista ruokavalio, että saat siitä monipuolisesti kaiken. Itse piristyin, kun kohensin ruokavaliota korkean kolesterolin ja verenpaineen vuoksi: lisäsin kasviksia ja hyviä rasvoja (pähkinät, olivii- ja pellavansiemenöljyt), aloin syödä aamuisin kaurapuuroa ja marjoja, vähensin suolan käyttöä. Olo parani kokonaisvaltaisesti.
Kiitos. Ravintoasiat ovat kunnossa, syy on hyvin pitkään jatkunut ylikuormitus. Työpaikalla epätasainen työnjako ja rakenteellisten ongelmien korjaus vie vuosikausia. Teen monen hengen työt. Irtisanoutuisin jos olisi parempi työpaikka tarjolla, mutta ei niitä nyt juurikaan ole.
Surullisena ja yksinäisenä. Olen jo nyt surullinen ja yksinäinen, joten miksikäs se nyt tästä muuttuisi?
En nytkään koe elämää enää mielekkäänä. En ole iloinen eikä mikään huvita.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin kurjana kun seuraan naapureita, tiedostaen et toi tulee olee mun kohtalo. Mä jo nyt nään tulevaisuuden minut 30 vuoden päähän vaan havainnoimalla ympäristöä. Jos en tee ratkaisevia liikkeitä jo nyt, toi tulee olee mun kohtalo eli kurjuus,surkeus pää niin pehmee ettei ole mitään välii enää voi vaan katella jeesus kanavaa ja elää saman päivän uudelleen. Ei, ainoa vaihtoehto jos ei muuta niin oman käden eutanasia. En tiedä miten ihmiset selvii täällä selvin päin, mikä on se lääke mikä tepsii vai vaan puhdas aito suomalaisuus joka kantaa loppuun asti, tunnet että olet kotona oikeassa paikassa juuri siellä missä kuuluukin olla. Tai, ihmiset ei vaan tiedä paremmasta erilaisesta, ja ne pelkää vihaa kaikkea mitä eivät ymmärrä, halua tietää, nähdä kuulla. Itsensä kohtaaminen on majesteettinen testi jota eivät monet uskalla käydä läpi. Valheessa eläminen on pahin rikos itseänsä kohtaan.
Kuinka voisit saada sisäisen rauhan? Tiedän useamman ihmisen, joiden elämä on ollut karmea, ei itse aiheutettu. Silti he ovat säteilleet jotain ihmeellistä valoa ympäristöönsä. Kun kaikki paha on jo tapahtunut, voi vain olla? Nämä ihmiset ovat niitä, joita kukaan ei huomaa, mutta jotka jättävät myötätuntoa ja rakkautta maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun jossain pienehkössä kerrostalo asunnossa ehkä senioritalossa. Talossa on hissi ja asunto on esteetön eli ei kynnyksiä, on hissi, tilava wc jne. Palvelut on lähellä samoin mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa muiden sammassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itseäni kyllä eniten kammottaa ajatus että pitäisi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Niin erilaisia me ihmiset olemme. En haluaisi ainakaan itse yksinäistä vanhuutta ja ihmiset ystävystyy parhaiten niiden kanssa joiden eläntilannetta he ymmärtää jollain tavalla. Vähän epärealistista kuvitella että vaikka lapsiperhe arkea viettävä haluaisi harrastaa samoja asioita kuin 80-90 vuotias.
Itsellä kyllä harrastus, jossa iällä ei juuri ole merkitystä. Harrastuskavereita tapaan kerran viikossa ja se riittää hyvin. Ikää nyt Päälle 70 ja noilla kavereilla luullakseni kolmesta kympistä ylöspäin. Tämä sopii tällä hetkellä. Eri asia sitten jos nuppi sekoaa niin että ainoaksi harrastukseksi käy enää pallon pompottelu ringissä kaverilta toiselle. Ei kai sillä sitten enää paljon väliä ole.
Ehkä me käsitetään myös vanhuus eritavoilla. Minulle vanhuus merkitsee juuri sitä että toimintakyky on alentunut sillä tavalla merkittävästi että harrastukset jotka on työikäisen saavutettavissa ei sitä enää ole.
Mä luulen, että tässä ketjussa, kun ap puhuu elämän parhaasta iästä, kuitenkaan ei tarkoita sitä toimintakykypuutteista viimeistä vanhuutta, vaan enemmänkin tyyliin vanhuuseläkeikäinen tms.
On tutkittu, että ihminen tarvitsee paljon apua vain noin kahtena viimeisenä elinvuotenaan. Mitä haluaisitte tehdä ennen sitä? Pelottaako muistisairaus tms. En halua katkeroitua normaalista vanhenemisesta, rypyt ja kolotukset tulevat kyllä. Lähinnä mietin, kuinka nauttia ihan pienistä, arkisista asioista. Niistähän elämä koostuu.
En pelkää vanhuutta tai muistisairutta. Se vaatii ehkä asuinymäristöltä tiettyjä asioita jotta kotona pärjää oli avun tarvetta tai ei. Siksi ajattelen että muutoksiin on hyvä varautua jo nyt. En näe mitään järkeä että unelmoisin siitä että elämä jatkuu muuttumattomana ja/tai kynsin hampain pitäisin kiinni siitä että pystyn asumaan vanhanakin isossa omakoyitalossa.
Tämä on pahin tilanne. Olen matkustellut hieman, ja ne kadunkulmassa istuvat vanhat ihmiset kerjäämässä...Todellinen tilanne tai ei, niin ei hyvä!