Millaisena näet oman vanhuutesi?

🏝🏜🚐

Arvelen että olen jo kuollut sitä ennen, eli alle 70-vuotiaana, jolloin vanhuus alkaa. 

kaikki riippuu siitä, että mitä kieltä täällä silloin puhutaan. venäjää, arapiaa vai saamea? suomen kansa täynnä itseään ajaa päin mäntyä ihan tässä lähivuosina joten joudun vielä suomen lopullisen tuhokin näkemään. se vähän harmittaa, ja siinä vielä lihoaa kun kuluu popkorneja kamalasti katsellessa suomen joutsenlaulua. 

Toimittuani ei- virallisena omaishoitajana  noin 5 vuotta julkisten muka palveluiden lisäksi en missään nimessä halua lapsilleni samaa traumaa.

Jonkin verran on rahaa säästössä ja lisää yritän kerätä, mutta ei niillä muuta hoivaa osteta kuin siivous ym.

Aina kun mietin vanhuuttani , sitä todellista loppupäätä, olen nyt 70+  niin alan kelata miten saisin hengen itseltäni kun aika on. En osaa ostaa mömmöjä telegramista tai jostain. Pitäisi opetella nyt ja laittaa piirongin pohjalle. Älyäisinkö sitten joskus käyttää niitä ja miten kommunikoida lapsille että sorry tää oli nyt tässä, pärjäilkää.

Vanhuuteni lienee täynnä sairauksia joita ei ole varaa hoitaa. Joten täytyy tehdä jotain radikaalia jotta pääsen vankilaan koska siellä hoito on ilmaista. Vankina tullen elämään selvästi pidempään koska saan edes hoitoa, köyhänä eläkeläisenä en saisi hoitoa mihinkään.

Harkinnassa on enää se miten parhaiten sijoitan tämän rikoksen, siis jotta siitä olisi edes jonkinlaista hyötyä muillekin kuin omalle selviytymiselleni?

Hyvin näkyy. Hain just uudet silmäklasit.

Paljon kauneusleikkauksia ja pistoksia ja kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuteni lienee täynnä sairauksia joita ei ole varaa hoitaa. Joten täytyy tehdä jotain radikaalia jotta pääsen vankilaan koska siellä hoito on ilmaista. Vankina tullen elämään selvästi pidempään koska saan edes hoitoa, köyhänä eläkeläisenä en saisi hoitoa mihinkään.

Harkinnassa on enää se miten parhaiten sijoitan tämän rikoksen, siis jotta siitä olisi edes jonkinlaista hyötyä muillekin kuin omalle selviytymiselleni?

Suomessa saa suhteessa parhaat tuomiot kovista talousrikoksista, koita tehdä kunnon petos/varkaus ja jemmaa suuryritykseltä/rikkaalta viedyt rahat, jotka välikäsiä myöten lahjoitat hyväntekeväisyyteen. Ole oikean elämän Robin Hood.

Paljon riippuu siitä, kuinka terveenä saan olla..Jos terveys säilyy, elelen tyytyväisenä yksin kodissani.Jos ei säily, joudun muiden armoille ja makaan kusisissa vaipoissani.

Olen perheetön, yksinäinen ja köyhä keski-ikäinen ja kaiken lukemani ja näkemäni perusteella vanhuudessa ei ole minunkaltaiselleni ihmiselle mitään odottamisen arvoista, joten toivon etten elä kovin vanhaksi. Olenkin päättänyt luopua pitkän eliniän tavoittelusta ja keskittyä tekemään elämästä mahdollisimman mielekästä tässä ja nyt. Varsinaista exit-suunnitelmaa ei ole, mutta toivon, että eutanasia on maassamme sallittu jo siinä vaiheessa, kun ihmisarvoinen elämä käy minulle mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuteni lienee täynnä sairauksia joita ei ole varaa hoitaa. Joten täytyy tehdä jotain radikaalia jotta pääsen vankilaan koska siellä hoito on ilmaista. Vankina tullen elämään selvästi pidempään koska saan edes hoitoa, köyhänä eläkeläisenä en saisi hoitoa mihinkään.

Harkinnassa on enää se miten parhaiten sijoitan tämän rikoksen, siis jotta siitä olisi edes jonkinlaista hyötyä muillekin kuin omalle selviytymiselleni?

Suomessa saa suhteessa parhaat tuomiot kovista talousrikoksista, koita tehdä kunnon petos/varkaus ja jemmaa suuryritykseltä/rikkaalta viedyt rahat, jotka välikäsiä myöten lahjoitat hyväntekeväisyyteen. Ole oikean elämän Robin Hood.

Entä sen jälkeen, kun vapaudut vankilasta? Olet entistä vanhempi ja sinun on vielä vaikeampi pärjätä kuin nuorempana. 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan aio kokea vanhuutta pahoinvointisuomessa! Panostan kattavaan kuolinapteekkiin ja omatoimieutanasiaan! Vanhuus sucks!

Minäkään en aio jäädä sängyn pohjalle kitumaan vuosiksi, ja vttuuntuneiden hoitajien pahoinpideltäväksi ja huijattavaksi. Käteinen ja kortit lähtee varmasti ensikäynnillä.

Mitään julkisia hoivapalveluita silloin tuskin on, joten melko turvatonta voi olla. Mies on minua vanhempi ja melko todennäköisesti kuollut siihen mennessä kun olen 70. Olen luultavasti yksinäinen. Toivottavasti rahaa on edes sen verran että jonkin aikaa pärjää, sitten kun huomaa että alkaa joko korvien välissä tai kropassa yskähdellä niin parempi varmaan ostaa vahvaa köyttä ja jakkara. 

Mä olen vielä alle 60v ja määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ollut jokusen vuoden. Kaikki säästöt olen joutunut jo nyt käyttämään eli mulla ei ole kuin tuulen huuhtoma per*e.  Haaveilen, että jaksaisin vielä tehdä kirjoitustöitä ja saada siitä vähän voita leivän päälle. Toivon myös, ettei sairauteni uusiudu. Asunto on helppokulkuinen ja maan tasalla, eikä minulla ole turhaa tavaraa. Näen vanhuuteni ihan valoisana, koska olen optimisti. Ulkopuolelta näyttää varmaan huonolta.