Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

Mutta naarasmuusulla ei kuitenkaan voi olla rintoja. Make it make sense.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"Joissakin maissa passissa voi lukea naisen tai miehen sijaan ’x’ eli muu vaihtoehto. Näin ei ole Suomessa. Toivon, että ennen kuin kuolen, asia olisi muutettu ja passissa olisi oikeanlainen merkintä. Niin kauan kuin näin ei ole, minua ei tavallaan ole olemassa."

Havua ei siis ole olemassa ilman fiktiivistä sukupuolimerkintää passissa. Voi v....u näiden harhaisten kanssa. Kannattaisiko Havun hommata itselleen harrastus sukupuolen vatkaamisen sijaan. Ja miksi näillä on aina nämä teennäiset luontonimet: Utu-Pilvi, Naava-Timjami, Mesipuro, Valonauris, Kissaniitty, Roiske-Läppä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

Mutta naarasmuusulla ei kuitenkaan voi olla rintoja. Make it make sense.

Mielestäni kyseessä on todella vahva kannanotto sukupuoleen. Aivan kuten sekin on voimakas kannanotto heteroseksuaalisuuteen, että sitä nimitetään fetissiksi. 

Kuten jo sanoin, koko tämä asia vaikuttaa olevan samaa ilmiötä kuin ultrakonservatiivisuus ikään kuin karnevalistisessa muodossa eli se vahvistaa konventionaalisia rooleja kuten katolisissa karnevaaliperinteissä karnevalisoidaan uskonnollisia hahmoja. Sukupuolijärjestelmä on tässä se pyhä asia, jota vahvistetaan karnevalisoinnin avulla. Siksi on mies muuttuu naiseksi, koska sukupuoli on niin tärkeä, samasta syystä heterot ovat fetisistejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"Joissakin maissa passissa voi lukea naisen tai miehen sijaan ’x’ eli muu vaihtoehto. Näin ei ole Suomessa. Toivon, että ennen kuin kuolen, asia olisi muutettu ja passissa olisi oikeanlainen merkintä. Niin kauan kuin näin ei ole, minua ei tavallaan ole olemassa."

Havua ei siis ole olemassa ilman fiktiivistä sukupuolimerkintää passissa. Voi v....u näiden harhaisten kanssa. Kannattaisiko Havun hommata itselleen harrastus sukupuolen vatkaamisen sijaan. Ja miksi näillä on aina nämä teennäiset luontonimet: Utu-Pilvi, Naava-Timjami, Mesipuro, Valonauris, Kissaniitty, Roiske-Läppä...

Minusta x-sukupuoli on hyvä ratkaisu siihen, että meillä on ihmisiä, joiden sukupuolisuhteessa on jotain häiritsevää. Se on huomattava parannus nykytilanteeseen, missä sukupuolta voi vaihtaa vapaasti ja mies voi mennä naisten tiloihin sen avulla. X-sukupuoliset voivat käyttää joko invatiloja tai mennä alkuperäisen sukupuolensa mukaiseen tilaan, jos he eivät ole tehneet täyttä transitiota. Transition kokonaisuudessaan läpi käyneet voivat saada tavoitesukupuolen merkinnän ja käyttää tavoitesukupuolen tiloja. Transitiot tehtäisiin omilla varoilla kokonaisuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"Joissakin maissa passissa voi lukea naisen tai miehen sijaan ’x’ eli muu vaihtoehto. Näin ei ole Suomessa. Toivon, että ennen kuin kuolen, asia olisi muutettu ja passissa olisi oikeanlainen merkintä. Niin kauan kuin näin ei ole, minua ei tavallaan ole olemassa."

Havua ei siis ole olemassa ilman fiktiivistä sukupuolimerkintää passissa. Voi v....u näiden harhaisten kanssa. Kannattaisiko Havun hommata itselleen harrastus sukupuolen vatkaamisen sijaan. Ja miksi näillä on aina nämä teennäiset luontonimet: Utu-Pilvi, Naava-Timjami, Mesipuro, Valonauris, Kissaniitty, Roiske-Läppä...

Minusta x-sukupuoli on hyvä ratkaisu siihen, että meillä on ihmisiä, joiden sukupuolisuhteessa on jotain häiritsevää. Se on huomattava parannus nykytilanteeseen, missä sukupuolta voi vaihtaa vapaasti ja mies voi mennä naisten tiloihin sen avulla. X-sukupuoliset voivat käyttää joko invatiloja tai mennä alkuperäisen sukupuolensa mukaiseen tilaan, jos he eivät ole tehneet täyttä transitiota. Transition kokonaisuudessaan läpi käyneet voivat saada tavoitesukupuolen merkinnän ja käyttää tavoitesukupuolen tiloja. Transitiot tehtäisiin omilla varoilla kokonaisuudessaan.

Henkilöpapereiden ja virallisten rekisterien tulee heijastella fyysistä todellisuutta, ei häilyviä ja epämääräisiä identiteettikokemuksia. Yhteiskunta ei tee mitään sillä tiedolla, että Valo-Korianteria ahdistaa oma naiseus niin paljon, ettei henkilöpaperissa saa lukea nainen, muttei tunnu oikein mieheltäkään. Henkilötietoja ei ole tarkoitettu sukupuolihämmentyneiden validointivälineeksi. Kolmas juridinen sukupuolimerkintä ei poista itsemäärittelyn ongelmia, koska peniksellinen juridinen nainen on joka tapauksessa kohdattava täytenä naisena joka tilassa ja tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Nulloplastia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

Mutta naarasmuusulla ei kuitenkaan voi olla rintoja. Make it make sense.

Mielestäni kyseessä on todella vahva kannanotto sukupuoleen. Aivan kuten sekin on voimakas kannanotto heteroseksuaalisuuteen, että sitä nimitetään fetissiksi. 

 

Kuten jo sanoin, koko tämä asia vaikuttaa olevan samaa ilmiötä kuin ultrakonservatiivisuus ikään kuin karnevalistisessa muodossa eli se vahvistaa konventionaalisia rooleja kuten katolisissa karnevaaliperinteissä karnevalisoidaan uskonnollisia hahmoja. Sukupuolijärjestelmä on tässä se pyhä asia, jota vahvistetaan karnevalisoinnin avulla. Siksi on mies muuttuu naiseksi, koska sukupuoli on niin tärkeä, samasta syystä heterot ovat fetisistejä.

On erikoista mieltää heteroseksuaalisuus fetissiksi, kun sukupuolen funktio on lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Nulloplastia?

Nulloplastiassa genitaalit poistetaan kokonaan ja alapäästä tulee sileä kuin barbinukella. Rahalla saa!

Oliko se Barbie-leffakaan viestiltään ihan sattumaa? Kuin ihmisten haluttaisiin olevan barbeja tai heidät halutaan saada haluamaan olla. Kuin muovia, yhtä taipuisia, iättömiä, jossain mielessä sukupuolettomia.

Onko raskaana olevaa barbia tehty? Tai möhömahaista Ken-nukkea? Trans-barbin pystyn kyllä kaupan hyllyssä jo näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Nulloplastia?

Nulloplastiassa genitaalit poistetaan kokonaan ja alapäästä tulee sileä kuin barbinukella. Rahalla saa!

En usko että saa kestävää terveyttä tuolla ratkaisulla.

Letkulla imetään eritteet vai miten estetään myrkytystila?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Kaikissa kauneustoimenpiteissä tuhotaan tervettä kehoa esteettisin perustein, siksikin rinnastan nämä toimenpiteet. Rintojen poisto ei ole läheskään niin vaarallinen toimenpide pitkällä aikavälillä kuin silikonit, joita joudutaan tasaisin väliajoin uusimaan ja myös komplikaatioita ilmenee. Rintojen poisto voi ehkäistä myös rintasyöpää niillä, joilla on siihen perinnöllistä alttiutta. 

Kuten sanoin aiemminkin, emme voi estää ihmisiä tekemästä epäterveellisiä ja vaarallisia asioita demokratiassa emmekä suojella heitä heiltä itseltään, jos kyseessä ei ole alaikäisyys, psykoosi tai dementia, joten nämä toimenpiteet tulee sallia kuten muillekin itseään jollain tavoin vaarantavilla ihmisille. Meillä ei ole edes päihdeäitien pakkohoitoa, joten rintojen poistamista ei voi mitenkään perustella lapsen oikeuksillakaan. Mutta kun ne maksetaan omasta lompakosta, kynnys nousee huomattavasti automaattisesti. Tuosta lehtijutusta ei ilmene oliko hän itse maksanut toimenpiteen, sehän on nykyisinkin mahdollista. Plastiikkakirurgi tekee arvion sopivuudesta leikkaukseen jo nyt, ei psykiatri, joten tässä mallissa ei muutu mikään - ennenkään ei ole transitioita omin varoin kielletty. Muuttunut on vain se, että hoitoja ja arvioita tehdään julkisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Nulloplastia?

Nulloplastiassa genitaalit poistetaan kokonaan ja alapäästä tulee sileä kuin barbinukella. Rahalla saa!

En usko että saa kestävää terveyttä tuolla ratkaisulla.

Letkulla imetään eritteet vai miten estetään myrkytystila?

Eiköhän siihen aukko jätetä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se Barbie-leffakaan viestiltään ihan sattumaa? Kuin ihmisten haluttaisiin olevan barbeja tai heidät halutaan saada haluamaan olla. Kuin muovia, yhtä taipuisia, iättömiä, jossain mielessä sukupuolettomia.

Onko raskaana olevaa barbia tehty? Tai möhömahaista Ken-nukkea? Trans-barbin pystyn kyllä kaupan hyllyssä jo näkemään.

Sellainen möhömahainen, keski-ikäinen Ken-nukke olisi aika kiva. Voisin ostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

Mutta naarasmuusulla ei kuitenkaan voi olla rintoja. Make it make sense.

Mielestäni kyseessä on todella vahva kannanotto sukupuoleen. Aivan kuten sekin on voimakas kannanotto heteroseksuaalisuuteen, että sitä nimitetään fetissiksi. 

 

Kuten jo sanoin, koko tämä asia vaikuttaa olevan samaa ilmiötä kuin ultrakonservatiivisuus ikään kuin karnevalistisessa muodossa eli se vahvistaa konventionaalisia rooleja kuten katolisissa karnevaaliperinteissä karnevalisoidaan uskonnollisia hahmoja. Sukupuolijärjestelmä on tässä se pyhä asia, jota vahvistetaan karnevalisoinnin avulla. Siksi on mies muuttuu naiseksi, koska sukupuoli on niin tärkeä, samasta syystä heterot ovat fetisistejä.

On erikoista mieltää heteroseksuaalisuus fetissiksi, kun sukupuolen funktio on lisääntyminen.

Siinä on oma logiikkansa, jota selitin omalla tavallani :)  Omasta mielestäni se on ihan järkevä ajatus verrattuna sellaiseen väitteeseen, että mies on ollut lapsena tyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

"Joissakin maissa passissa voi lukea naisen tai miehen sijaan ’x’ eli muu vaihtoehto. Näin ei ole Suomessa. Toivon, että ennen kuin kuolen, asia olisi muutettu ja passissa olisi oikeanlainen merkintä. Niin kauan kuin näin ei ole, minua ei tavallaan ole olemassa."

Havua ei siis ole olemassa ilman fiktiivistä sukupuolimerkintää passissa. Voi v....u näiden harhaisten kanssa. Kannattaisiko Havun hommata itselleen harrastus sukupuolen vatkaamisen sijaan. Ja miksi näillä on aina nämä teennäiset luontonimet: Utu-Pilvi, Naava-Timjami, Mesipuro, Valonauris, Kissaniitty, Roiske-Läppä...

Minusta x-sukupuoli on hyvä ratkaisu siihen, että meillä on ihmisiä, joiden sukupuolisuhteessa on jotain häiritsevää. Se on huomattava parannus nykytilanteeseen, missä sukupuolta voi vaihtaa vapaasti ja mies voi mennä naisten tiloihin sen avulla. X-sukupuoliset voivat käyttää joko invatiloja tai mennä alkuperäisen sukupuolensa mukaiseen tilaan, jos he eivät ole tehneet täyttä transitiota. Transition kokonaisuudessaan läpi käyneet voivat saada tavoitesukupuolen merkinnän ja käyttää tavoitesukupuolen tiloja. Transitiot tehtäisiin omilla varoilla kokonaisuudessaan.

Henkilöpapereiden ja virallisten rekisterien tulee heijastella fyysistä todellisuutta, ei häilyviä ja epämääräisiä identiteettikokemuksia. Yhteiskunta ei tee mitään sillä tiedolla, että Valo-Korianteria ahdistaa oma naiseus niin paljon, ettei henkilöpaperissa saa lukea nainen, muttei tunnu oikein mieheltäkään. Henkilötietoja ei ole tarkoitettu sukupuolihämmentyneiden validointivälineeksi. Kolmas juridinen sukupuolimerkintä ei poista itsemäärittelyn ongelmia, koska peniksellinen juridinen nainen on joka tapauksessa kohdattava täytenä naisena joka tilassa ja tilanteessa.

Oikeassahan sinä tuossa olet, että virallisia rekistereitä ei ole tarkoitettu tällaiseen. Mutta X-sukupuoli ratkaisisi jo syntynyttä ongelmaa, jossa mies muuttuu naiseksi pelkästään omalla ilmoituksella eli sukupuoli on vapaavalintainen. Esittämässäni mallissa mies voi valita joko mies tai X, eikä pääsyä naisen identiteettiin olisi ilman täyttä transitiota (kaikki miehen ulkoiset sp.elimet poistettu). Ja sama koskisi naisia, jotka kokevat olevansa miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ja tyypillinen muusutarina:

Someaktivisti Havu Härmä: "Kun rintani poistettiin, keho tuntui omalta"

”Suhteeni kehooni on aina ollut myrskyisä. Aloin voida pahoin teininä: kyttäsin ja satutin vartaloani sekä oireilin syömisellä. On ajanjakso, jolta minusta ei löydy yhtään valokuvaa.

Olin melkein parikymppinen, kun huomasin, että minua häiritsi, jos joku kutsui minua naiseksi tai tytöksi. Se tuntui hämmentävältä, koska en myöskään tuntenut olevani mies. Mietin: onko edes olemassa muita vaihtoehtoja?

Käänne tapahtui, kun menin sattumalta ystäväni tukena Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen. Siellä uskalsin sanoa ensimmäistä kertaa ääneen, että olen muunsukupuolinen, tarkemmin sanoen sukupuoleton. Se tarkoittaa, etten tunne olevani nainen enkä mies."

"Eniten tunne liittyi rintakehääni. Minulla ei ollut mitään rintojani vastaan, mutta ne eivät olleet osa minua. Sellaista ristiriitaa ei voi korjata vain myönteisellä ajattelulla."

"Toimenpiteeseen valmistautumista helpotti, että silloinen kumppanini oli käynyt samassa operaatiossa."

"Lisäksi usein tunnutaan ajattelevan, että muunsukupuolisen pitäisi näyttää androgyyniltä, ja niin minäkin luulin aiemmin. Tunsin painetta muuttaa tyyliäni vähemmän feminiiniseksi. Nyt uskallan taas käyttää välillä mekkoja, korviksia ja meikkiä, sillä ne tuovat iloa ja kuuluvat tyyliini. On hassu ajatus, että sukupuoli määrittelisi, miltä saa näyttää."

https://www.eeva.fi/jutut/someaktivisti-havu-harma-kun-rintani-poistett…

Voimakkaat sosiaalisen tartunnan merkit ja mallioppimista havaittavissa, Sukupuolen osaamiskeskus ja rinnat amputoinut kumppani. 

Miten ihmeessä kehoinhon hoitokeino voi olla terveiden kehonosien amputaatio? Eihän anoreksiaakaan hoidet rasvaimulla ja Ozampic-reseptillä. 

Surullista, että hän voi toteuttaa feminiinisyyttään vasta rintojen poiston jälkeen. Naiseuteen täytyy liittyä hänellä tosi vahva trauma.

Järkyttävää, että hädin tuskin täysi-ikäiseltä on amputoitu terveet rinnat. Eihän sen ikäinen vielä edes tiedä haluaako lapsia ja sitten ehdoin tahdoin viedään ruokkimisvälineet. Siinä on kaikki pahoinvointi kohdistettu omaan kehoon ja rintoihin ja sitten veronmaksajien rahoilla silvotaan terve keho. Muunsukupuolisilla on kyse pelkästä estetiikasta, hehän eivät edes transitioidu kumpaankaan sukupuoleen. Joku roti nyt tähän touhuun. 

Minusta tuo ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin silikonien asentaminen eli ihmiset haluavat tehdä asioita itselleen, joita muut eivät välttämättä ymmärrä eikä heidän mielestäni tarvitsekaan, jos he eivät joudu näistä toimenpiteistä verovaroilla maksamaan. Ilmeisesti tämä ihminen on erittäin tyytyväinen toimenpiteeseen, joten siltäkin osin kaikki on kunnossa. Meidän pitää hyväksyä ihmisissä myös sukupuoleen liittyvä erilainen ajattelu eikä itselläni ole siihen liittyen mitään huomautettavaa niin kauan kun kaikki siihen liittyvä tehdään omilla varoilla. Perustelut kirjoitin jo aikaisemmin.

 

Minun transsukupuolinen läheinen ystäväni tai nyk. tuttavani on tehnyt myös rintojensa poiston ja tiedän, että ne olivat kiusanneet häntä siitä asti, kun ilmaantuivat. Samalla tavalla jotain ihmistä voi kiusata nenä tai olemattomat rinnat. Yksi vanha ystäväni teki niin päin eli hän oli rinnaton ja asensi itselleen silikonirinnat jo kasarilla. 

 

Minusta on tärkeää, että sukupuoleen kohdistuvaa vääränlaisuuden tunnetta ei nosteta tikun nokkaan siinä mielesssä, että se olisi välttämättä häiriö missään muussa mielessä eli pidän sitä samanlaisena ilmiönä kuin muutakin kehoon kohdistuvaa kielteistä tunnetta. Joidenkin kohdalla se vain on totaalisempaa kuin toisten kohdalla eli osalle riittää rintojen poistaminen ja osa tahtoisi häivyttää pois oman sukupuolensa täysin. Ihminen itse on kuitenkin tärkein, ei sukupuoli.

 

En silti kiistä, etteikö kyse voisi olla muodista ja sosiaalisesta tartunnastakin. Sellaiset muovaavat nuoruuttamme ja nyt muotia on kehon muokkaus, joka liittyy sukupuoleen. Sukupuolettoman kanta sukupuoleen on yhtä vahva kuin senkin naisen, joka asentaa itselleen rinnat tai ottaa huulitäytteitä. Kyseessä on sama ilmiö. Molemmat vahvistavat konventionaalista sukupuolijärjestelmää.

Terveiden rintojen tupla-amputaatiossa kuitenkin poistetaan terveet kehonosat esteettisin perustein, johon eettisesti toimivan lääkärin ei pitäisi suostua. Kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen muokkaus, vaan lasten ruokkimiseen tarkoitetut kehonosat poistetaan pysyvästi, eikä niitä saa takaisin, vaikka joskus haluaisikin tehdä lapsia. Rintojen poisto on iso operaatio ja siihen liittyy komplikaatioriskejä, kuten arpeutuminen, hermovauriot ja tuntoherkkyyden menetys. Kehovihan hoitokeino pitäisi olla terapia ja lääkitys, ei turhat toimivien kehonosien amputaatiot. Tällaiset operaatiot rinnastuvat silmämunien tatuointeihin, kielen halkaisuun ja nulloplastiaan.

Kaikissa kauneustoimenpiteissä tuhotaan tervettä kehoa esteettisin perustein, siksikin rinnastan nämä toimenpiteet. Rintojen poisto ei ole läheskään niin vaarallinen toimenpide pitkällä aikavälillä kuin silikonit, joita joudutaan tasaisin väliajoin uusimaan ja myös komplikaatioita ilmenee. Rintojen poisto voi ehkäistä myös rintasyöpää niillä, joilla on siihen perinnöllistä alttiutta. 

 

Kuten sanoin aiemminkin, emme voi estää ihmisiä tekemästä epäterveellisiä ja vaarallisia asioita demokratiassa emmekä suojella heitä heiltä itseltään, jos kyseessä ei ole alaikäisyys, psykoosi tai dementia, joten nämä toimenpiteet tulee sallia kuten muillekin itseään jollain tavoin vaarantavilla ihmisille. Meillä ei ole edes päihdeäitien pakkohoitoa, joten rintojen poistamista ei voi mitenkään perustella lapsen oikeuksillakaan. Mutta kun ne maksetaan omasta lompakosta, kynnys nousee huomattavasti automaattisesti. Tuosta lehtijutusta ei ilmene oliko hän itse maksanut toimenpiteen, sehän on nykyisinkin mahdollista. Plastiikkakirurgi tekee arvion sopivuudesta leikkaukseen jo nyt, ei psykiatri, joten tässä mallissa ei muutu mikään - ennenkään ei ole transitioita omin varoin kielletty. Muuttunut on vain se, että hoitoja ja arvioita tehdään julkisella. 

Terveiden rintojen amputaatiota ei pitäisi tehdä Suomessa ilman transdiagnoosia, mutta ilmeisesti yksityisellä puolella on joustoa, kun kolikko kassaan kilahtaa. Demokratiassa ja eettisesti toimivassa terveydenhuollossa (tai yksityiselläkään puolella) ei pitäisi ei pitäisi tehdä terveiden kehonosien amputaatioita ilman hyvää perustetta, kuten geneettinen alttius rintasyövälle. Suomessahan ei tehdä esimerkiksi Brazilian butt liftejä, eli joku raja sentään löytyy. Täydellinen vapaus ei välttämättä tuo onnea ja lääkäreiden toimintaa pitäisi ohjata periaate "do no harm".