Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Kyllä sukupuolen vaihtaminen ratkaisee muutkin ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

 

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Vähän niinkuin nykyään kauhistellaan, mitä ihmisille tehtiin lääketieteen nimissä ennen. Esimerkiksi lobotomia.

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että joku oikeasti luulee nuoren ihmisen mielenterveyden parantuvan sillä että se leikkaa itselleen uuden sukupuolen. Tämmösessä maailmassa me ihan oikeasti eletään, että edes aikuiset eivät osaa asettua takaisin mielessään siihen asemaan ja aikaan, jossa he itse olivat nuoria sanotaan vaikka 17-18v ja sen kautta hahmottamaan nyt myöhemmässä elämässä, että olivatko he oikeasti niin perillä itsestään siinä vaiheessa ja niin nuorena, että he olisivat ylipäätään olleet kypsiä tekemään jotain noin suuria valintoja, kuin joku sukupuolen korjaus. Ihan käsittämätöntä, miten meillä aikuisetkin on ihan pönttöjä, eivätkä tajua mistää mitää. 

Mitä väliä sillä on paraneeko mielenterveys vai ei? Eiköhän jokainen saa kuitenkin nykyaikana itse päättää sen sukupuolen, jossa elää.

 

Pahoinvoinnin syyt varmasti liittyvät osaltaan siihen, ettei yhteisö jaa samaa käsitystä. Tuloksena on syrjiviä ja vähätteleviä asenteita. Jopa kiusaamista.

Eli sinun ajattelussasi parannuksen toisi, jos vain muut ihmiset voisi vaihtaa tai poistaa. Siltä tämä argumentointi tosiaan kuulostaakin, mutta silloinhan transitiot tosiaakin ovat ihan turhia. Itse asiassa olen samaa mieltä. Fantasian muuttuminen todeksi omassa mielessä ei tarvita muuta kuin mielikuvitusta eikä siihen sisälly yhtään riskiä. 

Tämä on vain henk.koht. mielipide eikä perustu mihinkään muuhun kuin mutuun, mutta itse näen nimenomaan nämä transihmiset psyykkisesti terveimpinä, jotka elävät sukupuoltaan vaatteiden ja ei-kajoavien toimenpiteiden kautta. Koska he saattavat olla juuri sellaisia, jotka ovat hyväksyneet itsensä sellaisina kuin ovat esimerkiksi taiteen tekemisen tai muun mielekkään elämän sisällön kautta. 

Kehon muodon muuttuminen lisää tyytyväisyyttä elämään plastiikkakirurgisissa toimenpiteissa silloin kun tutkitaan aikaa max. alle vuoden leikkauksesta ja pitkällä aikavälillä myös, jos komplikaatioita ei ilmene, eikä henkilöllä ole kehonkuvan häiriötä. Siinä olisi sopiva vertailukohta transitioihin, sillä sen potilasryhmän, jolla ei ole muita vakavia, pitkäaikaisia psykiatrisia häiriöitä, voisi olettaa hyötyvän leikkauksesta erityisen paljon. Eli tulisi löytää ne ryhmät, jotka hyötyvät ja ne, joille leikkauksesta on haittaa eikä niin, että hoito perustuu vain transsukupuolisuuden diagnoosiin.

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Ihan yhtä paljon tunne kuin silmiesi väri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

 

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Vähän niinkuin nykyään kauhistellaan, mitä ihmisille tehtiin lääketieteen nimissä ennen. Esimerkiksi lobotomia.

Ei kauhistella tarpeeksi. Muuten sukupuolenvaihdoskirurgiasta ei olisi koskaan saatu tälläistä globaalia hypeä. Tai nuorten naisten terveiden rintojen poistosta.

Tätä ei olisi yksinkertaisestl edes aloitettu ellei ideologinen mielisairaus olisi päässyt ryöstäytymään kuin tulipalo yhdessä hyytävän kylmän rahanahneuden kanssa. Kaiken on mahdollistanut jälleen kerran musertava määrä moraalista sokeutta ja välinpitämättömyyttä. Miten tälläinen rappio kehittyy, toivottavasti siihen paneudutaan yhtä intohimoisesti kuin syövän tutkimiseen tulevina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se sukupuolihäiriö on vain oire ihan toisenlaisista ongelmista, eikä nää toiset ongelmat korjaannu oiretta hoitamalla vaikka kuinka olisi lauma aktivisteja karjumassa että vain oiretta saa hoitaa.

Just tää ongelma tulee siitä, että aktivistit saa ruveta määräilemään lääkäreitäkin hoidon suhteen, esim. "uskomushoidot" kieltämällä kun pohjimmiltaanhan nuo uskomushoidot on sitä että hoidetaan sitä henkistä puolta. Enkä nyt siis puhu uskonnoista vaan siitä miten lääkäri saa noita potilaitaan hoitaa. 

Ja osa aktivisteista on alkanut puhumaan miten terapia missä oikeasti laitetaan se asiakas kyseenalaistamaan tuntemuksiaan on "eheytysterapiaa", koska sitä sukupuoliristiriitaa ei saisi aktivistien mielestä kyseenalaistaa ollenkaan, vaan nimenomaan vahvistaa.

Juuri tämä on huolestuttavaa. Olen itse henkeen ja vereen tasa-arvon kannattaja ja kaikenlainen seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on tuomittavaa. Kuitenkaan itse enää koe pride-ideologiaa hyvänä asiana muun muassa siksi, koska se kannattaa transhoitoja ala-ikäisille. 

Mulla on perheenjäsen, joka kyseenalaisti sukupuolensa heti kun ensimmäiset merkit murrosiästä alkoivat näkyä. Hän eksyi näihin pride-porukoihin ja lapsi meni ihan sekaisin, hämmentyi ja alkoi kärsiä pahasta identiteettikriisistä. Onneksi hän sai keskusteluapua, sillä kriisi meni ohi ja tyttö oppi elämään murrosiän tuomien muutosten kanssa. Tänä päivänä kaikinpuolin terve, nuori nainen ja sinut itsensä kanssa. Olisi ollut todella kamalaa, jos murrosiän myllerrysvaiheessa olisi aloitettu jarrutushoidot hormoneilla. Ne kun tekevät peruuttamattomia muutoksia kehoon. 

En siis tietenkään vastusta transhoitoja sinänsä, mutta mielestäni pelkästään oma ilmoitus ei saa missään tilanteessa olla perusteena lääketieteellisille hoidoille, ja lääkärin tuleekin tutkia potilaan ongelmien perimmäinen syy tosi tarkkaan ennen minkäänlaisten hormoni- tai leikkaushoitojen aloittamista. 

Ei niitä hoitoja omalla ilmoituksella aloiteta eikä Suomessa kai alaikäisellekään. Tutkimusjakso kestää useita vuosia ja siltikin diagnoosi ja hoidot voi jäädä saamatta. Psykoterapia on myös olennainen osa ennen diagnoosin saamista. 

Väärää tietoa. Psykoterapia ei todellakaan ole osa ennen diagnoosin saamista eikä tutkimusjaksokaan kestä useita vuosia vaan keskimäärin alle vuodesta puoleentoista vuoteen. Poikkeuksia toki on. Poikkeustapauksissa syy tutkimusten pitkittymiseen on useimmiten tutkittavan psyykkiseen vointiin liittyvä.

Kolme vuotta keskimäärin on tutkimusjakson pituus. 

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/2026/02/10/transpolin-vastauksia-use…

 

Tämän mukaan kaksi vuotta. Tieto on tämän vuoden helmikuulta.

2 vuotta aikuisten puolella. Nuorisopuolella kestää kauemmin, voi mennä neljäkin vuotta 

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Tämän vuoksi on tyhmää silpoa terve keho ja pruutata se täyteen väärää hormonia, joka ei kehoon kuulu suurina määrinä. Eli naiset pumpataan täyteen testosteronia ja miehet täyteen estrogeeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naiset eivät halua tehdä lapsia siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät halua lasten saannin vaikuttavan elämäänsä sen enempää kuin lapsen isänkään elämään. Jos on pienikin pelko siitä että joutuu kantamaan isomman vastuun yhteisestä projektista niin on ainoastaan järkevää naisen kannalta ettei lähde siihen ollenkaan. Suurin osa naisista jotka eivät tee lapsia muista syistä kuin siitä että eivät ihan oikeasti halua lasta ollenkaan, perustelee asiaansa tällä seikalla. Tästä syystä myös naiset hankkivat lapsia yksin spermapankin kautta. Silloin lapsi on ns.  lapsi eikä kylkiäisenä tule toista lasta taakaksi."

Näin varmasti on ja tässä ei yksilötasolla ole mitään moitittavaa. Jokainen eläköön niin kuin elää ja tehköön omat päätöksensä.

Hieman kuitenkin iloa hälventää se, että joukkotasolla tämä on täysin kestämätön tie. Meitä odottaa täällä länsimaissa väestömäärän romahtaminen, joka tarkoittaa automattisesti köyhyyttä. Köyhyys taas tarkoittaa konservatiivisten arvojen palaamista, eli tämä nykyaika jota eletään, on hyvin väliaikainen vaihe.

Tosiasia on se, että naiset eivät voi olla vapaita. Tosin ei voi olla miehetkään. Meidän yksinkertaisesti on lisäännyttävä, jos haluamme pitää edes säällisestä elintasosta kiinni. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vapaamatkustamista, joka siis tulee loppumaan.

Eli kannattaa  nauttia nyt kun vielä voi. Tulevat sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Aina voi valita sukupuuton.

Elämme maassa jossa tähän avoimesti kannustetaan esim viherpelastelun kautta. Heille Suomen menetys ei ole mikään menetys. Ei ehkä koko ihmiskunnan? Ihminenhän sai kaiken pahan maailmassa aikaan.

Ajatteleekohan Saatana juuri näin?

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat juuri näin, että ihmiskunnan olisi parempi kadota. Tästä ei voi tietenkään yleistää, mutta laittoi miettimään. 

Itse asiassa taidan kuulua heihin. Eli olen jonkinlainen fatalisti eikä tämä kovin hyvältä vaikuta katsoipa asiaa mistä suunnasta tahansa. Silti istutan omenapuun ihan vain oman mielenterveyteni takia ja siksi, että ei ole muuta kuin tämä päivä. Huomisesta ei ole varmuutta eikä elämää kannata tuhlata murehtimiseen. Jos ihmiskunta katoaa niin mitä sitten. Huolestuneempi olen siitä mitä tapahtuu ennen sitä eli heikoimmat jauhautuvat tomuksi kuten aina suurissa mullistuksissa ja pienemmissäkin. Kuolema on realiteetti ja ihan arkinen asia tai sen pitäisi olla, vaikka ainoa kosketus siihen olisi lihan syöminen. Ihmiskunnan kuolema on vain kuolemaa isommassa mittakaavassa.

Olen sen omissa lapsissani huomannut, että ihmislaji koetaan jonkinlaiseksi syöväksi tai loiseksi, joka ahneudellaan tuhoaa ympäriltään luonnon ja lopulta aiheuttaa myös oman sukupuuttonsa tuhoamalla biosfäärin. Ihminen kuitenkin on osa luontoa, tietoisuus ongelmista kasvaa, uusia keinoja ja ratkaisuja löydetään, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Syytän uutisvirtaa, joka rahastaa alkukantaisimmilla tunteillamme ja kylvää pelkoa; uutisoi katastrofeista, väkivallasta, ahneudesta ja julmuudesta, koska se myy. Edistysaskeleet jätetään uutisoimatta.

No tämä. Puhutaan luonnosta ja ympäristöstä ikään kuin ihminen ei kuuluisi siihen mitenkään vaan olisi taivaalta tipahtanut ulkoavaruuden asukas. Kielletään sitä määrätään tätä osoitetaan tuota suositellaan sitä jne. Kyllä minä ainakin olen luontokappale siinä missä muutkin luontokappaleeet enkä suostu olemaan mikään kummajainen joka määrää muiden kohtalon omilla tekemisillä.

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Järkevämpää olisi päästä henkisesti irti tuollaisista kahleista, joissa asuu mielessään sukupuolelle ja sen "tuntemiselle" aivan liikaa energiaa laittaen, kuin mennä mutiloimaan kehoaan.

Toisaalta ei voi (omasta pussista maksettuja) sukupuolenkorjaushoitoja kritisoida niin kauan kun kaikenlainen kehon mutilointi yleistyy! Yhteiskunnan kassasta näitä ei pidä maksaa, mutta omalla rahallahan ihminen saa korjata sukupuolensa siinä missä toiset kiristää omalla rahalla naamansa, laittaa silikonitissejä, fillereitä kasvoihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

2 vuotta on todella lyhyt aika ja lisäksi otetaan huomioon että mikä tahansa muutos on stressitekijä. Ja lisäksi tuossa on mitattu hoitokontaktien määrää.  Ei hoitokontaktien syytä. Psykiatriselle on voitu siis olla yhteydessä esimerkiksi opiskelustressin, eron, burnoutin, jne. vuoksi, joihin transsukupuolisuudella ei ole mitään korrelaatiota. Ei tarvitsekaan olla. 

Tuossa ei edes pohidita vähemmistöstressin todennäköistä (ei siis vain mahdollista vaan todennäköistä) vaikutusta, joka olisi tuollaiselle tutkimukselle vähimmäisvaatimus. 

 

Lisäksi tutkimus esittää psykiatrisen avun hakemisen huonona asiana, joka on äärimmäisen vastenmielistä. 

Tutkimukset, joita psyk. sairastavuudesta transition jälkeen aiemmin on tehty, on tehty paljon lyhyemmällä ajalla (heti leikkauksen jälkeen 6 kk- 1v.) ja ovat olleen huomattavasti pienempiä eli tässä todettiin, että sairastavuus lisääntyy transition jälkeen, ei vähene. Sairastavuutta kuvastaa käynti olipa se mistä syystä hyvänsä, kun sitä verrataan ikätovereihin eli sen vuoksi verrokkiryhmä. 

 

Transsukupuolisiksi itsensä kokevat sairastavat psyykkisesti enemmän kuin muut ennen transitiota ja sen jälkeen sairastavuus lisääntyy edelleen verrattuna aikaisempaan omaan historiaan ja verrokkiryhmään. Tuossa ei ole paljoakaan mitä muuksi muuttaa, sillä sairastavuutta mitataan aina käynneillä, sehän myös näyttää kustannukset ja kertoo mahdollisista haitoista. Hoidolla ei saavuteta hyötyjä. 

Transsukupuolisuus ei muuta sitä faktaa, että esim. eron, burnoutin, opiskeluväsymyksen tmv. vuoksi voi päätyä hakemaan psykiatrista tukea. Hoidon syy on oleellinenarvioitaessa mahdollista syy-seuraussuhdetta. 

Et siis kykene ymmärtämään vertaisryhmän merkitystä tutkimusasetelmassa. Kenenkään psykiatrista sairastavuutta ei arvioida yhden diagnoosinumeron perusteella, koska hyvin harva raskaan psykiatrian asiakkuus syntyy vain yhden diagnoosin perusteella. Kaikki ovat kaksois- ja kolmoisdiagnooseja käytännössä ja monilla on vielä useampia diagnooseja. Tähän ryhmään transsukupuolisetkin kuuluvat, johtuipa se sitten mistä tahansa syystä. Psykososiaaliset liittyvät kaikkien psykiatristen potilasryhmien elämään ja diagnooseihin eikä niin (kuin tunnut kuvittelevan), että asiaa voisi tarkastella vain yhdestä diagnoosista käsin. 

 

Transsukupuolisilla on monenlaisia haasteita ja haasteet lisääntyvät transition jälkeen. Itsetuhoisuuden lisääntymisestä oli viitettä jo aiemmassa ruotsalaistutkimuksessa. Tutkimus on tarpeellinen, sillä tutkittaessa lyhyen aikavälin muutosta, on ymmärrettävää, että toivottu muutos parantaan elämänlaatua alle vuoden kuluttua leikkauksesta. Vasta pitempi aikaseuranta kuten po. tutkimuksessa kertoo oliko transitiosta todellisuudessa apua ongelmiin. 

 

En siis kiistä, etteikö voisi olla, mutta nykyisellä systeemillä emme ole saavuttaneet tavoitetta eikä hoidolla siis ole perustetta ainakaan nykymuodossaan.

Mä liittäisin transuiluun nepsyilyn. Kaikki tuntemani ihmiset jotka eivät viihdy syntymäsukupuolessaan ovat myös kirjolla jollakin tapaa.

Huvikseni selvitin tämän todenperäisyyttä. Autismikirjon häiriöt ovat transsukupuolisilla 3-6 kertaa yleisempiä kuin muulla väestöllä. Lähde: Strang et al. (2018). Increased Gender Variance in Autism Spectrum Disorders and Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders.

UK:n transiutusklinikan tilastossa joka kolmas transsukokelas oli autismikirjolla. Huolestuttavaa on myös homoseksuaalien yliedustus. Mainitussa tutkimuksessa lähes 90 prosenttia oli homoseksuaaleja ja biseksuaaleja. Katujien joukossa lesboja on kaksinkertainen määrä heteronaisiin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?

Sehän on huijaamista.

Transaktivistit opastavat nuoria ja tasapainottomia tyttöjä valehtelemaan transpolilla. Opetetaan kätkemään mt-ongelmat ja oikeanlainen tarina transkokemuksesta. Ja jos tulee jäähy tai hylsy, niin sitten neuvotaan tilaamaan hormonit ulkomaisesta nettikaupasta. MIkä voisikaan mennä pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.

Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.

Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen. 

Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?

Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä  sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.

Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.

Eli heterouskin on vain kokemus?Voidaanko läpi elämän jatkuva kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen sitten  kuvantamisella osoittaa?  ihan eri asia olla aiheesta vastaan jotain mutta tämä aivan älytön Typerehtiminen on vain todella lapsellista...

Se ero tässä on, että jos suuntautuminen on feikki, niin seuraus on huono seksi väärän sukupuolen kumppanin kanssa, mutta transhommissa menee terveys, hedelmällisyys ja seksuaalisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?

Sehän on huijaamista.

Tarkoittaisi myös että psykiatreja on helppo huijata.

Todisteiden valossa näin ei ole.

Silti transpolilta menee läpi ihmisiä, jotka katuvat transiutusta myöhemmin. Asiantuntijan arvion mukaan jopa 10 prosenttia katuu Suomessa.

Joko psykiatria voi huijata, transius ei olekaan aito ja pysyvä olotila tai transsuna eläminen ei ollutkaan fantsua. Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä epämiellyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.

Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.

Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen. 

Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?

Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä  sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.

Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.

Eli heterouskin on vain kokemus?Voidaanko läpi elämän jatkuva kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen sitten  kuvantamisella osoittaa?  ihan eri asia olla aiheesta vastaan jotain mutta tämä aivan älytön Typerehtiminen on vain todella lapsellista...

Puhutaan sukuvietistä jolla on biologinen pohja, lisääntymisfunktio. Tälle pohjalle heterouden etusijaisuus ja normatiivisuus pohjautuu: biologiaan. On paljon puhuvaa että tälle ei enää anneta mitään erityisarvoa uusien päsmäreiden säännöstössä. Tähän liittyy myös valhe että heterous opetellaan/opetetaan alusta alkaen muita mahdollisuuksia syrjien. Tälle ajattelulle koko sateenkaari-  ja queermaailma pohjaa.

Biologian kumoamiselle tai selittämiselle sen (valta- ja muokkaus)tarpeita ajamaan.

Kyllä, ja siksipä sitä ei voi millään kuvatamiselle todentaa kuten ei myöskään homoseksuaalisuutta.

Seksuaaliselle kiinnostukselle on fyysisiä vasteita niin aivoissa kuin kehossakin, eli seksuaalinen suuntautuminen voidaan kyllä tarvittaessa todentaa. Transiudessa sen sijaan mennään pelkän häilyvän tarinan varassa. Seksuaalisuuden feikkaaminen johtaa lähinnä huonoon seksiin väärän sukupuolen kumppanin kanssa, mutta transiutuksella on dramaattisia ja traagisia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköiseltä vaikuttaa, että transsulupuolisuuden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä.

 

Tämä oletus koskee myös psykiatrisia häiriöitä yleensä.

 

Transsukupuolisuuden tausta on todennäköisesti monitekijäinen. 

 

Ihmisen taipumus on hakea monimutkaisille ilmiöille yksinkertaisia syitä.

Silti osa, ehkä isokin osa transoireilusta on nykyään tartuntaa ympäristöstä. Jos tästä ei jauhettaisi eikä se olisi jopa haluttava villitys niin koko sukupuolen problematisoinnin teollisuus loistaisi poissaolollaan. Oireiltaisiin toki vaikka syömisellä, mutta tähän ei ympättäisi halua muuttaa sukupuolta. 

Tuntuu kauhealta että mitä pidemmälle nk. feminismi on edennyt sitä vähemmän naiset haluavat olla naisia ja synnyttää lapsia. Jotain umpimätää tuossa projektissa on. Naisten hyvinvointia se ei lisää.

Olin jo yläpeukuttamassa kommenttiasi, mutta sitten luin toisen kappaleen... 👎

 

Naisena voin sanoa hyvinvointini olevan suunnattomasti parempi voidessani itse valita synnytänkö lapsia vai en. 

Minä taas käsitin sen niin, että lasten saaminen ylipäätään on nykyfeminismissä vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Syötte itsekin Ozempicia kun ette osaa laihduttaa kuten normaalit ihmiset, eli olette mielenvikaisia.

 

Transtyttö.

Päässäsi on enemmänkin vikaa jos kuvittelet että transhoitoa kannattaa jatkaa vaikkei se paranna ihmisen hyvinvointia. Vaan lisää psyykkisiä ongelmia, tekee sinusta aseksuaalin, sairaan, kivulloisen, elämänpituisen mt-potilaan sekä vaikean ihmisen kanssaihmisille. Julkinen terveydenhuolto ei tule jatkossa tosiaan jonkun autistisen ja psyykkisesti sairaan oikuttelujen varassa. Niitä varoja tarvitaan oikeasti hyödyllisiin hoitoihin,esim syöpää sairastaville ja laadukkaampaan mt-puolen hoitoon kaikille, ei vain keskiluokkaisille ja etuoikeutetuille teineille ja aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi poikkeavasti kokevalla tai käyttäytyvällä on oikeus olla oma itsensä mutta normaalilla, tavallisella ja terveellä ei tätä oikeutta ole? Koska jälkimmäinen on niin etuoikeutettu että häneltäpä näpsitäänkin liikoja oikeuksia pois? Hirveän reilulta ja tasa-arvoiselta kuulostaa. Ketään ei ainakaan päästetä tässä systeemissä olemaan terve.

Jos ei ole häiriöisyyttä niin ei ole silloin terveen käsitettäkään. On vain ihanan tasa-arvoista monimuotoisuutta.

Kuka saa tana näitä suunnittelee?

"Kuka saatana näitä suunnittelee?" Kaiken takana on aina raha, tässä sukupuolisekoilussa lääketeollisuus, sukupuolenmuokkauskirurgit ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisiä mielikuvitussukupuolidiagnooseja jakelevat poppatohtorit. Edellä mainitut ovat saaneet poliittisten päättäjien enemmistön puolelleen.

Synkkä näkemys lääkäreistä ja lääketieteestä sinullakin. Eikö edes yhtä lääkäriä löydy, jolla voisi olla muitakin motiiveja kuin raha? En väitä, etteikö raha olisi motiivi monille, tarvitaanhan rahaa elämiseenkin eikä monen muunkaan ammatinharjoittamisen taustalla ole sen kummempia motiiveja, mutta omasta näkökulmastani nimenomaan lääkäreistä löytyy paljonkin ihmisiä, joita ajaa eteenpäin tiedonhalu. Melkein kaikki tuntemani lääkärit ovat tutkijoita, mutta kyllähän tavallisen tk-lääkärin motiivina voi olla kiinnostus ihmiseen ja auttamiseen eikä niinkään raha. Rahakkaampiakin ammatteja kun olisi tarjolla kuin tk-lääkäri tai tutkija. Mutta tiedän kyllä, että osa ihmisistä ajattelee, että lääkärit ovat lääketehtaiden kätyreitä ja rikkaita kroisoksia.

Lääkärillä voi olla myös ideologia taustalla, kuten aborttikielteisyys tai vastaavasti transmyönteisyys, jossa lähtökohta on transkokemuksen myötäily, jopa vahvistaminen. Kahdelta suomalaiselta lääkäriltä esimerkiksi vietiin hormonireseptien kirjoitusoikeus, kun he olivat myöntäneet niitä hoitosuositusten vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköiseltä vaikuttaa, että transsulupuolisuuden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä.

 

Tämä oletus koskee myös psykiatrisia häiriöitä yleensä.

 

Transsukupuolisuuden tausta on todennäköisesti monitekijäinen. 

 

Ihmisen taipumus on hakea monimutkaisille ilmiöille yksinkertaisia syitä.

Silti osa, ehkä isokin osa transoireilusta on nykyään tartuntaa ympäristöstä. Jos tästä ei jauhettaisi eikä se olisi jopa haluttava villitys niin koko sukupuolen problematisoinnin teollisuus loistaisi poissaolollaan. Oireiltaisiin toki vaikka syömisellä, mutta tähän ei ympättäisi halua muuttaa sukupuolta. 

Tuntuu kauhealta että mitä pidemmälle nk. feminismi on edennyt sitä vähemmän naiset haluavat olla naisia ja synnyttää lapsia. Jotain umpimätää tuossa projektissa on. Naisten hyvinvointia se ei lisää.

Sana feminismi olisikin pitänyt säästää feminismille eli pyrkimykselle saattaa naiset samalle viivalle miesten kanssa ihmisoikeudellisissa kysymyksissä. Tälle muulle Trans jne liikkeelle olisi voitu keksiä jokin muu sana kuin feminismi.

Eli meiltä naisilta vietiin sana joka tarkoittaisi naisten ja miesten tasa-arvoon pyrkimistä eli saamista naisten ihmisoikeuksia samalle tasolle miesten kanssa.

Minä käytän nykyisestä suuntauksesta nimitystä intersektionalismi.

 

Huom, ei intersektionaalinen feminismi vaan yksinomaan intersektionalismi.  Se ei ole sama kuin naisten tasa-arvoisen aseman ajaminen.

Täytyy myöntää, että olen ihan pihalla näistä nykynimityksistä. Mitä tuo intersektionalismi oikein tarkoittaa?

No tätähän se Intreseksionaalisuus (risteävä eriarvoisus) kuvaa, kuinka ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät, kuten sukupuoli, luokka, etnis, ikä ja toimintakyky. Se on analyyttinen työkalu, joka tunnistaa päällekkäisiä syrjinmänn muotoja ja valtarakeneita, auttaen ymmärtämään yksilön kokemusten monimuotoisuutta. 

Mutta ne työkalut: DEI-rekryt, empatiataulut, etuoikeuskehät, Tikkurilan värikarta sun muut rotuoppirinkulat. Ne ovat täysin mielivaltaisia, epäoikeudenmukaisia ja rasistisia.