Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että joku oikeasti luulee nuoren ihmisen mielenterveyden parantuvan sillä että se leikkaa itselleen uuden sukupuolen. Tämmösessä maailmassa me ihan oikeasti eletään, että edes aikuiset eivät osaa asettua takaisin mielessään siihen asemaan ja aikaan, jossa he itse olivat nuoria sanotaan vaikka 17-18v ja sen kautta hahmottamaan nyt myöhemmässä elämässä, että olivatko he oikeasti niin perillä itsestään siinä vaiheessa ja niin nuorena, että he olisivat ylipäätään olleet kypsiä tekemään jotain noin suuria valintoja, kuin joku sukupuolen korjaus. Ihan käsittämätöntä, miten meillä aikuisetkin on ihan pönttöjä, eivätkä tajua mistää mitää. 

Mitä väliä sillä on paraneeko mielenterveys vai ei? Eiköhän jokainen saa kuitenkin nykyaikana itse päättää sen sukupuolen, jossa elää.

Pahoinvoinnin syyt varmasti liittyvät osaltaan siihen, ettei yhteisö jaa samaa käsitystä. Tuloksena on syrjiviä ja vähätteleviä asenteita. Jopa kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naiset eivät halua tehdä lapsia siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät halua lasten saannin vaikuttavan elämäänsä sen enempää kuin lapsen isänkään elämään. Jos on pienikin pelko siitä että joutuu kantamaan isomman vastuun yhteisestä projektista niin on ainoastaan järkevää naisen kannalta ettei lähde siihen ollenkaan. Suurin osa naisista jotka eivät tee lapsia muista syistä kuin siitä että eivät ihan oikeasti halua lasta ollenkaan, perustelee asiaansa tällä seikalla. Tästä syystä myös naiset hankkivat lapsia yksin spermapankin kautta. Silloin lapsi on ns.  lapsi eikä kylkiäisenä tule toista lasta taakaksi."

Näin varmasti on ja tässä ei yksilötasolla ole mitään moitittavaa. Jokainen eläköön niin kuin elää ja tehköön omat päätöksensä.

Hieman kuitenkin iloa hälventää se, että joukkotasolla tämä on täysin kestämätön tie. Meitä odottaa täällä länsimaissa väestömäärän romahtaminen, joka tarkoittaa automattisesti köyhyyttä. Köyhyys taas tarkoittaa konservatiivisten arvojen palaamista, eli tämä nykyaika jota eletään, on hyvin väliaikainen vaihe.

Tosiasia on se, että naiset eivät voi olla vapaita. Tosin ei voi olla miehetkään. Meidän yksinkertaisesti on lisäännyttävä, jos haluamme pitää edes säällisestä elintasosta kiinni. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vapaamatkustamista, joka siis tulee loppumaan.

Eli kannattaa  nauttia nyt kun vielä voi. Tulevat sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Aina voi valita sukupuuton.

Elämme maassa jossa tähän avoimesti kannustetaan esim viherpelastelun kautta. Heille Suomen menetys ei ole mikään menetys. Ei ehkä koko ihmiskunnan? Ihminenhän sai kaiken pahan maailmassa aikaan.

Ajatteleekohan Saatana juuri näin?

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat juuri näin, että ihmiskunnan olisi parempi kadota. Tästä ei voi tietenkään yleistää, mutta laittoi miettimään. 

Itse asiassa taidan kuulua heihin. Eli olen jonkinlainen fatalisti eikä tämä kovin hyvältä vaikuta katsoipa asiaa mistä suunnasta tahansa. Silti istutan omenapuun ihan vain oman mielenterveyteni takia ja siksi, että ei ole muuta kuin tämä päivä. Huomisesta ei ole varmuutta eikä elämää kannata tuhlata murehtimiseen. Jos ihmiskunta katoaa niin mitä sitten. Huolestuneempi olen siitä mitä tapahtuu ennen sitä eli heikoimmat jauhautuvat tomuksi kuten aina suurissa mullistuksissa ja pienemmissäkin. Kuolema on realiteetti ja ihan arkinen asia tai sen pitäisi olla, vaikka ainoa kosketus siihen olisi lihan syöminen. Ihmiskunnan kuolema on vain kuolemaa isommassa mittakaavassa.

Olen sen omissa lapsissani huomannut, että ihmislaji koetaan jonkinlaiseksi syöväksi tai loiseksi, joka ahneudellaan tuhoaa ympäriltään luonnon ja lopulta aiheuttaa myös oman sukupuuttonsa tuhoamalla biosfäärin. Ihminen kuitenkin on osa luontoa, tietoisuus ongelmista kasvaa, uusia keinoja ja ratkaisuja löydetään, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Syytän uutisvirtaa, joka rahastaa alkukantaisimmilla tunteillamme ja kylvää pelkoa; uutisoi katastrofeista, väkivallasta, ahneudesta ja julmuudesta, koska se myy. Edistysaskeleet jätetään uutisoimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On esitetty, että ns. yleinen psykiatrinen sairaustekijä selittäisi monentyyppisen oireilun taustaa ja sitä miksi samoille henkilöille kasautuu useita diagnooseja. 

 

Voisiko olla, että transsukupuolisilla kuten muillakin psyykkisesti oireileville on tämä sama alttiustekijä, joka altistaa monenlaiselle oireilulle? 

 

Diagnoosithan ovat sopimuksenvaraisia asioita. Samoin yhteiskunnan palveluvalikoima.

Transsukupuolisuus on sen verran harvinaista, että sille on oma etiologiansa kuten muillekin spesifeille diagnooseille kuten psykoosisairauksille. Eli lähes kuka tahansa voi ahdistua ja osan resilienssi on hyvin heikko, mutta vain hyvin harva kokee olevansa transsukupuolinen tai sairastuu skitsofreniaan. 

Yhdellekään psykiatriselle häiriölle ei ole löydetty tunnettua etiologiaa, ja tuskin tullaan löytämäänkään. Häiriöt ovat oirekuvauksiltaan päällekkäisiä ja skitsofrenia-diagnoosinkin voi saada lukuisilla eri oireyhdistelmillä, jotka nekin ovat tulkinnanvaraisia. Ei ole yllätys, että myös tilastolliset riskitekijät ovat päällekkäisiä eri häiriöillä, oli kyse sitten geneettistä assosiaatioista tai ympäristötekijöistä. Nehän eivät suoraan kerro etiologiasta, vain tilastollista assosiaatioista ryhmätasolla. 

Et näemmä tiedä mitä etiologialla tarkoitetaan lääketieteessä. Sillä tarkoitetaan sairauden syiden tutkimusta. Sitä paitsi sinun kriteereilläsi emme tietäisi myöskään sitä miten diabetes syntyy, sillä emme todella tiedäkään siitä vielä läheskään kaikkea. Ykköstyypin diabeteksesta enemmän, loput diabetekset ovat monenkirjavampi joukko. Siihen verrattuna skitsofrenia on etiologialtaan yksinkertaisempi. 

Etiologia tarkoittaa sairauden syntymekanismien ymmärtämistä. Yhdelläkään psykiatrisella häiriöllä ei ole tunnettua etiologiaa. Se ettei diabeteksen etiologiasta tiedetä kaikkea, ei tarkoita, että täysin oirekuvausten tasolla operoivat häiriöt omaisivat mitään sitä muistuttavaa. Esim. ykköstyypin diabetes liittyy haiman beetasolujen tuhoutumiseen, ja ymmärretään mitä siitä seuraa ja millä biomarkkereilla sitä voi mitata.

 

Myös diabetekseen liittyy tilastollisia riskitekijöitä, jotka voivat liittyä sairauden etiologiaan. Ne eivät kuitenkaan itsessään muodosta sairauden etiologiaa. Jotta ymmärtäisit edes alkeellisella tasolla sairauden etiologiaa, sinun pitäisi osata kuvata se biologisena prosessina. Siitä ollaan hyvin kaukana psykiatristen häiriöiden kohdalla. 

Diabeteksen riskitekijä on esimerkiksi ylipaino tai se, että diabetesta esiintyy usein jossain suvuissa enemmän kuin toisissa. Diabeteksen etiologiaa eli syntyprosessia taas voi kuvata esimerkiksi insuliiniresistenssin käsitteellä, joka on yksi diabeteksen taustalla operoivista mekanismeista.

 

Mitään tällaista mekanismia ei tunneta yhdellekään psykiatriselle häiriölle, vain kasa epäspesifejä tilastollisia riskitekijöitä. Esimerkiksi skitsofrenian ongelma on se, että se sitoo käsitteellisesti yhteen joukon mahdottomia kulttuuriin sopimattomia kokemuksia, joilla tuskin voisikaan normatiivisen perustansa johdosta olla yhteistä biologista pohjaa.  

Minun on vaikea keksiä sairautta, jonka etiologiassa ei olisi tilastollisia riskitekijöitä. Mainitset sellaisen itsekin eli ylipainon ja MBO:n yhteyden. Suomessa tehdään maailmanluokan diabetes-tutkimusta (eräs ystäväni yhtenä joukosta) eli Suomessa on ensimmäisenä osoitettu, että ns. kakkostyypin diabetes jakautuu viiteen eri alaryhmään, joista yksi on latentti autoimmuunisairaus (LADA T1D) kuten tyypin 1 diabetes. En lainkaan ymmärrä mitä tarkoitat käsitteella epäspesifi tilastollinen riskitekijä, koska suurin osa tilastollisista riskitekijöistähän lääketieteessä on sellaisia. Kaikki lihavat eivät sairastu diabetekseen eikä kaikilla lihavilla ole rasvamaksaa jne. 

 

Se mitä kirjoitat skitsofreniasta kuulostaa 60-70 -luvun "psykiatrian vallankumoukselta" eli skitsofrenian väitettiin olevan vain epätavallisia kokemuksia ja hoidoksi esitettiin lääkkeetöntä yhteisöhoitoa. Nykyään tiedämme paljon enemmän mm. siitä mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen on psykoottinen ja aika monesta muustakin asiasta. Valitettavasti hoitokeinot ja ennaltaehkäisy eivät ole kehittyneet samaa tahtia kuin tiedon määrä eli skitsofrenia on edelleen vakava sairaus, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa.

Näinhän se on, että suurin osa riskitekijöistä on epäspesifejä. Esimerkiksi lihavuus liittyy monien eri mekanismien kautta lukuisiin eri sairauksiin. Etiologian ymmärtämiseksi ei riitä, että selität ihmisen diabeteksen johtuvan "lihavuudesta" vaan sinun pitää ymmärtää, millä mekanismilla ihmisen glukoosiaineenvaihdunta häiriintyy ja miten lihavuus liittyy tähän mekanismiin.  Skitsofrenian määritelmässä ei ole tapahtunut mitään diabetekseen verrattavissa olevaa edistystä viimeisen 100 vuoden aikana. Tiedon määrän lisääntyminen skitsofrenian biologisesta pohjasta on lähinnä illuusio, joka perustuu näihin heterogeenisiin, epäjohdonmukaisiin biologisiin korrelaatteihin ja niiden pohjalle rakentuviin hypoteeseihin tämän hyvin heterogeenisen häiriön biologisesta pohjasta. Tämän takia mitään hoitokeinoja ei myöskään ole kehitetty 60-luvulla löydetyn aivojen toimintaa lamaannuttavien lääkkeiden ohella. 

 

Esimerkiksi neurotieteen professori Daniel R. Weineberger kritisoi neurotietelijöitä psykiatrien ja potilaiden harhaanjohtamisesta alan vertaisarvioidussa lehdesa American Journal of Psychiatry artikkelissa Finding the Elusive Psychiatric “Lesion” With 21st-Century Neuroanatomy: MRI:n laaja käyttö on tuottanut runsaasti rakenteellisia ja toiminnallisia anatomisia löydöksiä potilailla, joilla on erilaisia psykiatrisia häiriöitä---. Viimeaikaiset tekniset raportit kuitenkin osoittavat, että suositusta MRI-tutkimuksesta saatava data — erityisesti rakenteellinen MRI, lepotilan toiminnallinen MRI ja diffuusiotensorikuvaus — on erittäin herkkää tavallisille artefaktoille (esimerkiksi pään liikkeille ja hengityksen vaikutuksille), jotka voivat hallita tuloksia.--- Kirjoittajat varoittavat, että jos tutkimuksesta toiseen hyväksytään kritiikittä löydöksiä, jotka voivat perustua monenlaisiin virhepäätelmiin, vaarana on johtaa sekä ammattilaisia että potilaita harhaan psykiatristen sairauksien taustalla olevista biologisista poikkeavuuksista. " 

 

Samoin Neuron-lehdessä julkaistussa artikkelissa Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better yksi aikamme vaikutuvaltaisimmista neurotietelijöistä Raymond J. Dolan kummppaneineen toteavat tästä "kehityksestä": "Funktionaaliseen neurokuvantamiseen psykiatrian tutkimusvälineenä tehtyjen investointien mittakaava on ollut valtava verrattuna muihin viimeaikaisiin innovaatioihin--- Tästä huolimatta on pysäyttävää todeta, että funktionaalisella neurokuvantamisella ei ole mitään roolia kliinisessä psykiatrisessa päätöksenteossa, eikä se ole onnistunut määrittämään minkään psykiatrisen häiriön tai oireulottuvuuden neurobiologista perustaa. Siksi on edelleen vaikea kumota kritiikkiä, jonka mukaan psykiatrian perustavin piirre on sen tietämättömyys: se ei kykene onnistuneesti määrittelemään tutkimuksensa kohdetta, ja sen yritykset paljastaa häiriöidensä etiologia ovat muodostuneet epäonnistumisten pitkäksi sarjaksi (Scull, 2021)" 

 

Myöskään geenitutkimuksen saralla ei ole tapahtunut mitään edistystä, vaikka väitteet polygeenisistä riskitekijöistä milloin minkin sairauden taustalla ovat suosittuja. Esimerkiksi Psychiatry Research -lehdessä julkaistussa artikkelissa Did the human genome project affect research on Schizophrenia? todetaan, että huolimatta massiivisista investoinneista, yhtäkän kausaalisesti skitsofreniaan liittyvää geeniä tai niiden yhdistlemää ei ole löydetty: "Sen jälkeen kun ensimmäiset tulokset tulivat saataville vuonna 2000, NIMH on käyttänyt lähes 8 miljardia dollaria tämän tavoitteen saavuttamiseen. Yhtäkään geeniä, jonka voitaisiin osoittaa olevan kausaalisessa yhteydessä skitsofreniaan, ei ole löydetty, eikä tutkimus ole tuottanut parannuksia hoitoihin."

Samalla vaivalla voit todeta lääketieteen kokonaisuudessaan humpuukiksi :)   Polygeenisuus on hyvin tavallinen löydös sairauksien taustalla toisin kuin se, että yksi geeni aiheuttaisi ja selittäisi sairauden - miten ihmeessä ajattelet, että skitsogrenian geneettisen taustojen tunteminen olisi epäonnistuminen?  Et myöskään tunnu ymmärtävän, että perustutkimuksen tarkoitus missään muussakaan sairaudessa ei ole tuottaa kliinistä käytettävyyttä, vaan yksinkertaisesti ymmärtää sairauden syntymisen mekanismeja eli tuottaa tietoa etiologiasta. Kuten jo sanoin, et ymmärrä mitä etiologialla tarkoitetaan lääketieteen kontekstissa.  Toki ymmärrän sen, koska et ole lääketieteen tutkija, kenties et tutkija lainkaan. Nämä mainitsemasi kaverit eivät todellakaan kritisoi tutkimusalaa, vaan metodologiaa eli kyseessä on normaali tieteen sisäinen keskustelu siitä miten tuloksia tulkitaan. Kumpikaan heistä ei ole kieltänyt neurobiologisten menetelmien merkitystä ja omituista se olisikin, kun he sitä työkseen tekevät.  

 

Onko tämä sinun ajatussikermäsi jokin tietty koulukunta, joka on kehittynyt netissä? Tällaisiahan on aika paljon lääketieteessä koskien eri asioita. Otetaan jokin tutkimustulos, jota sitten luetaan ymmärtämättä mihin se liittyy ja mitä siinä oikeasti lukee, minkä jälkeen tehdään jokin hyvin suuri ja mullistava havainto siitä miten kaikki on pielessä. Tässä tapauksessa psykiatriassa ja skitsofrenian hoidossa. 

Ymmärrätkö, että pelkät tilastolliset riskitekijät eivät vielä tuota KAUSAALISIA malleja, joiden kautta voidaan jonkin häiriön syntymekanismeja selittää? Siksi tuossa lainaamassani artikkelissa tunnistetaan, että skitsofrenian taustalla on polgygeenisiä risktekijöitä, mutta todetaan samalla, että yhtäkään kausaalisesti skitsoreniaan liittyvää geeniä ei ole löydetty. Artikkeleissa tunnistetaan myös, että skitsofreniaan ja muihin psykiatrisiin häiriöihin liittyy ryhmätason neurobiologisia tilastollisia poikkeamia, mutta ne eivät liity välttämättä häiriön neurobiologiseen pohjaan vaan sekoittaviin tekijöihin, kuten liikeartefakteihin, psyykenlääkkeisiin, stressiin, mielentilaan jne. 

 

Perustutkimuksessa usein käytetään tilastollisia riskitekijöitä lähtökohtana, jonka kautta yritetään kausaalisia selitysmalleja rakentaa. Ongelmana on ollut valtava replikaatiokriisi eli tuloksia ei ole kyetty toistamaan johdonmukaisesti, sekä heikot tilastolliset asssosiaatiot. Pitää ymmärtää ihan tilastotieteen alkeet, että erottaa tilastollisen riskitekijän tai yhteyden kausaalisesta selitysmallista eli etiologiasta. Ei tarvitse olla mikään lääketieteen tohtori hahmottaakseen eron. On totta, että molekyyligeneettisessä tutkimuksessa "puuttuvan perinnöllisyyden ongelma" ei kosketa vain psykiatrisia häiriöitä, vaan monia muita hyvin perinnölliseksi oletettuja ominaisuuksia ja tiloja. Esimerkiksi artikkelissa The “Golden Age” of Behavior Genetics? käydään läpi geenitutkimukseen liittyviä metodologisia haasteita, kuten p-hakkerointia, mallien ylisovitusta, kyvyttömyyttä kontorlloida populaatiorakenteeseen liittyviä sekoittavia tekijöitä: 

 

"On väitetty, että monet samat ongelmalliset tutkimuskäytännöt, jotka heikensivät kandidaattigeenitutkimuksia (CGA), jatkuvat myös GWAS-tutkimusten aikakaudella. Osa niistä, kuten datanlouhinta ilman tilastollisia korjauksia ja tutkijan rajoittamaton harkintavalta analyysivalinnoissa, ei enää suurelta osin edes näyttäydy ongelmallisena. Replikaatiotutkimuksissa ei ole onnistuttu johdonmukaisesti löytämään samoja tuloksia, ja ongelmaa pahentaa se, ettei ole edes selvää, mitä replikaatiolla ylipäätään tarkoitetaan. Väestöstratifikaatiota pidetään usein yhtenä syynä kandidaattigeenitutkimusten epäonnistumiseen (Cardon & Palmer, 2003), ja on erittäin vahvaa näyttöä siitä, että myös väestöstratifikaatiosta johtuva harha on edelleen olemassa."

Meillä on nyt niin perustavanlaatuisia vaikeuksia ymmärtää toisiamme, että keskustelu lienee turhaa. Kukaan ei ole tavoittelemassa mitään kausaalisia selitysmalleja tutkimuksen avulla, sillä tavalla ei tehdä tiedettä. Etkä tuntunut ymmärtävän mitä edellä sinulle vastasin ja koen, etten oikein voi sille mitään. Sinulle tämä on tärkeä juttu, mutta en taida nyt olla oikea keskustelukumppani sinulle. 

Etiologia on määritelmällisesti kausaalinen selitys sairaudelle. Siksi se edellyttää kausaalisia selitysmalleja, ja tosiallista ymmärrystä sairauden patofysiologisista prosseista. Kannattaa opiskella tilastotieteen alkeet ja ymmärtää, että tieteessä käytetään tilastollisia menetelmiä erilaisten riskitekijöiden seulomiseen. Tilastollisilla menetelmillä voidaan löytää sellaisia tilastollisia yhteyksiä, jotka eivät johdu todennäköisesti sattumasta, mutta voivat johtua lukuisista muista tekijöistä. Näitä kutsutaan sekoittaviksi tekijöiksi. Neurotieteessä näitä sekoittavia tekijöitä on valtavasti, koska aivot ovat plastinen, dynaaminen ja monimutkainen elin, eikä esimerkiksi aivojen rakennetta voi suoraan kuvata vaan se mitä oikeasti mitataan, ovat virittyneiden vetyatomien radiotaajuset singaalit, joihin voivat vaikuttaa myös esimerkiksi perfuusiomuutokset eli verenvirtauksen muutokset kudoksessa. Samalla tavalla lähinnä valkoihoisia länsimalaaisia käsittelevät GWAs tutkimukset eivät välttämättä kykene kontrolloimaan populaatiostratifikaatioon liittyviä sekoittavia tekijöitä, jossa tietty populaatiorakenne on selittää yhteyden häiriön ja geneettisten varianttien välillä, ja siksi yhteyttä ei kyetä usein toistamaan muissa populaatioissa. 

 

Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä voidaan myös löyttää ihan sattumalta esimerkiksi p-hakkeroinnin tai ylisovitettujen mallien avulla sekä jättämällä monivertailun ongelma korjaamatta kunnolla. Näin ollen vaikka yhteys olisi valtavassa datassa tilastollisesti merkitsevä tasolla 0.0001, niin yhteys voi olla silti sattumaa eli nollahypoteesi voidaan virheellisesti hylätä. Esimerkiksi monivertailun ongelmassa virheen riski moninkertaistuu potenssiin vertailujen määrä, ja genomitutkimuksissa voidaaan tehdä miljoona riippumatonta testiä. Väärän positiivisen löydöksen riski nousee kaavalla 1-(1-alfa)potenssiin=testien määrä. eli 1-(1-0.0001) potenssiin miljoona, eli kokonaisriski saada väärä positiivinen tulos on 100%. Totta kai tutkijat usein korjaavat näitä, mutta ongelmana on se, että korjaukset eivät aina ole riittäviä.   

Tähän lisätäkseni tunnistan kyllä lääketieteessä usein tavanomaisen tavan selittää tilastollisesti eri sairauksien tai häiriöiden riskiä, mutta tilastollinen selittäminen tai ennustaminen eroaa kausaalisesta selittämisestä siinä, että toisessa selitetään tilastollista todennäköisyyttä, että jokin sairaus kehittyy tai ei kehity ja toisessa taas selitetään, miten ja miksi sairaus kehittyy. Voisit rakentaa täysin häirölle irrelevanteista korrelaateista (jopa ihan sattumalta syntyneistä) tilastollisen riskimallin ihan vain siksi, että se sinusta tuntuu sisällöllisesti mielekkäältä ja sopii vallitsevaan selitysmalliin tai paradigmaan, ei siksi, että pystyisit kuvaamaan niillä sitä, miten häiriö tai sairaus kehittyy ja syntyy. Tosiasiassa sairauksien etiologian ymmärtämiseksi pitää edes karkealla tasolla ymmärtää sairauden patofysiologiset prosessit eli kuvata häiriö biologisena ilmiönä, missä psykiatria on totaalisen epäonnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naiset eivät halua tehdä lapsia siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät halua lasten saannin vaikuttavan elämäänsä sen enempää kuin lapsen isänkään elämään. Jos on pienikin pelko siitä että joutuu kantamaan isomman vastuun yhteisestä projektista niin on ainoastaan järkevää naisen kannalta ettei lähde siihen ollenkaan. Suurin osa naisista jotka eivät tee lapsia muista syistä kuin siitä että eivät ihan oikeasti halua lasta ollenkaan, perustelee asiaansa tällä seikalla. Tästä syystä myös naiset hankkivat lapsia yksin spermapankin kautta. Silloin lapsi on ns.  lapsi eikä kylkiäisenä tule toista lasta taakaksi."

Näin varmasti on ja tässä ei yksilötasolla ole mitään moitittavaa. Jokainen eläköön niin kuin elää ja tehköön omat päätöksensä.

Hieman kuitenkin iloa hälventää se, että joukkotasolla tämä on täysin kestämätön tie. Meitä odottaa täällä länsimaissa väestömäärän romahtaminen, joka tarkoittaa automattisesti köyhyyttä. Köyhyys taas tarkoittaa konservatiivisten arvojen palaamista, eli tämä nykyaika jota eletään, on hyvin väliaikainen vaihe.

Tosiasia on se, että naiset eivät voi olla vapaita. Tosin ei voi olla miehetkään. Meidän yksinkertaisesti on lisäännyttävä, jos haluamme pitää edes säällisestä elintasosta kiinni. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vapaamatkustamista, joka siis tulee loppumaan.

Eli kannattaa  nauttia nyt kun vielä voi. Tulevat sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Aina voi valita sukupuuton.

Elämme maassa jossa tähän avoimesti kannustetaan esim viherpelastelun kautta. Heille Suomen menetys ei ole mikään menetys. Ei ehkä koko ihmiskunnan? Ihminenhän sai kaiken pahan maailmassa aikaan.

Ajatteleekohan Saatana juuri näin?

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat juuri näin, että ihmiskunnan olisi parempi kadota. Tästä ei voi tietenkään yleistää, mutta laittoi miettimään. 

Itse asiassa taidan kuulua heihin. Eli olen jonkinlainen fatalisti eikä tämä kovin hyvältä vaikuta katsoipa asiaa mistä suunnasta tahansa. Silti istutan omenapuun ihan vain oman mielenterveyteni takia ja siksi, että ei ole muuta kuin tämä päivä. Huomisesta ei ole varmuutta eikä elämää kannata tuhlata murehtimiseen. Jos ihmiskunta katoaa niin mitä sitten. Huolestuneempi olen siitä mitä tapahtuu ennen sitä eli heikoimmat jauhautuvat tomuksi kuten aina suurissa mullistuksissa ja pienemmissäkin. Kuolema on realiteetti ja ihan arkinen asia tai sen pitäisi olla, vaikka ainoa kosketus siihen olisi lihan syöminen. Ihmiskunnan kuolema on vain kuolemaa isommassa mittakaavassa.

Olen sen omissa lapsissani huomannut, että ihmislaji koetaan jonkinlaiseksi syöväksi tai loiseksi, joka ahneudellaan tuhoaa ympäriltään luonnon ja lopulta aiheuttaa myös oman sukupuuttonsa tuhoamalla biosfäärin. Ihminen kuitenkin on osa luontoa, tietoisuus ongelmista kasvaa, uusia keinoja ja ratkaisuja löydetään, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Syytän uutisvirtaa, joka rahastaa alkukantaisimmilla tunteillamme ja kylvää pelkoa; uutisoi katastrofeista, väkivallasta, ahneudesta ja julmuudesta, koska se myy. Edistysaskeleet jätetään uutisoimatta.

Omassa jälkikasvussa ei ole tuollaista ajattelua. Itse olen kyllä ollut taipuvainen tämäntapaiseen synkistelyyn jo nuorena. Edistysaskeleita tapahtuu ja on pelastuttu mm. otsonikadolta minun elinaikanani, mutta ilmastonmuutos on aika tekemätön paikka. Sitä ei enää pysty pysäyttämään, ja se tulee muuttamaan maapallon isoilta osin elinkelvottomaksi. Ei se ole klikkiotsikoiden tuottamaa pelonlietsontaa, vaan fakta, jonka kuulee laatumediastakin lähes päivittän. Mutta minkäpä sille mahtaa. Aika näyttää pystymmekö keksimään keinot vesipulalle ja kuivuudelle, joka saattaa osoittautua vielä isommaksi ongelmaksi kuin kuumuus ja sään ääri-ilmiöt, joilta kuitenkin voi suojautua. Ilman ruokaa ja vettä ei kuitenkaan voi elää. En varmaan kyllä itse enää siinä vaiheessa ole elossa, toisaalta se katastrofi voikin tulla usein aivan yllättävästi suunnasta ja äkillisemmin kuin on odotettu. Vaikkapa ydinaseiden laajamittainen käyttö voi lopettaa nykymuotoisen elämän nopeamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että joku oikeasti luulee nuoren ihmisen mielenterveyden parantuvan sillä että se leikkaa itselleen uuden sukupuolen. Tämmösessä maailmassa me ihan oikeasti eletään, että edes aikuiset eivät osaa asettua takaisin mielessään siihen asemaan ja aikaan, jossa he itse olivat nuoria sanotaan vaikka 17-18v ja sen kautta hahmottamaan nyt myöhemmässä elämässä, että olivatko he oikeasti niin perillä itsestään siinä vaiheessa ja niin nuorena, että he olisivat ylipäätään olleet kypsiä tekemään jotain noin suuria valintoja, kuin joku sukupuolen korjaus. Ihan käsittämätöntä, miten meillä aikuisetkin on ihan pönttöjä, eivätkä tajua mistää mitää. 

Mitä väliä sillä on paraneeko mielenterveys vai ei? Eiköhän jokainen saa kuitenkin nykyaikana itse päättää sen sukupuolen, jossa elää.

 

Pahoinvoinnin syyt varmasti liittyvät osaltaan siihen, ettei yhteisö jaa samaa käsitystä. Tuloksena on syrjiviä ja vähätteleviä asenteita. Jopa kiusaamista.

En usko taikuuteen. Biologinen sukupuoli ei muutu pelkällä toteamuksella: olenkin mies/nainen, abrakadabra!

Sosiaalisesti saat identifioitua vaikka pöytälampuksi, lähden mielelläni shoppailemaan kanssasi uusia varjostimia ja autan ruuvaamaan hehkulampun p e r s e e s i, jos se tekee sinulle hyvän mielen.

Ei tosiaan mitään yllättävää.

Järkyttävää ja shokeeraavaa on vain se, että epätasapainoiset aktivistit saavat niin paljon platformia - ja heidän huutamisen perusteella tehdään mitään päätöksiä tai muutoksia asenneilmapiirissä. 

Nuo aktivistit ovat rauhallisen demokratian sotilasjuntta, heitä hyssytellään ja totellaan samalla tavalla kuin levottomissa maissa jotain sotilasjunttaa tai muita aseellisia, väkivaltaisia sissiaktivistiryhmiä. Epätasapainoiset, rääkyvät aktivistit ovat Suomen vastaavia, väkivaltaisia ihmisiä. Heille väkivallan väline on vain se tapansa canceloida ja jyrätä muut ilman aseita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naiset eivät halua tehdä lapsia siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät halua lasten saannin vaikuttavan elämäänsä sen enempää kuin lapsen isänkään elämään. Jos on pienikin pelko siitä että joutuu kantamaan isomman vastuun yhteisestä projektista niin on ainoastaan järkevää naisen kannalta ettei lähde siihen ollenkaan. Suurin osa naisista jotka eivät tee lapsia muista syistä kuin siitä että eivät ihan oikeasti halua lasta ollenkaan, perustelee asiaansa tällä seikalla. Tästä syystä myös naiset hankkivat lapsia yksin spermapankin kautta. Silloin lapsi on ns.  lapsi eikä kylkiäisenä tule toista lasta taakaksi."

Näin varmasti on ja tässä ei yksilötasolla ole mitään moitittavaa. Jokainen eläköön niin kuin elää ja tehköön omat päätöksensä.

Hieman kuitenkin iloa hälventää se, että joukkotasolla tämä on täysin kestämätön tie. Meitä odottaa täällä länsimaissa väestömäärän romahtaminen, joka tarkoittaa automattisesti köyhyyttä. Köyhyys taas tarkoittaa konservatiivisten arvojen palaamista, eli tämä nykyaika jota eletään, on hyvin väliaikainen vaihe.

Tosiasia on se, että naiset eivät voi olla vapaita. Tosin ei voi olla miehetkään. Meidän yksinkertaisesti on lisäännyttävä, jos haluamme pitää edes säällisestä elintasosta kiinni. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vapaamatkustamista, joka siis tulee loppumaan.

Eli kannattaa  nauttia nyt kun vielä voi. Tulevat sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Aina voi valita sukupuuton.

Elämme maassa jossa tähän avoimesti kannustetaan esim viherpelastelun kautta. Heille Suomen menetys ei ole mikään menetys. Ei ehkä koko ihmiskunnan? Ihminenhän sai kaiken pahan maailmassa aikaan.

Ajatteleekohan Saatana juuri näin?

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat juuri näin, että ihmiskunnan olisi parempi kadota. Tästä ei voi tietenkään yleistää, mutta laittoi miettimään. 

Itse asiassa taidan kuulua heihin. Eli olen jonkinlainen fatalisti eikä tämä kovin hyvältä vaikuta katsoipa asiaa mistä suunnasta tahansa. Silti istutan omenapuun ihan vain oman mielenterveyteni takia ja siksi, että ei ole muuta kuin tämä päivä. Huomisesta ei ole varmuutta eikä elämää kannata tuhlata murehtimiseen. Jos ihmiskunta katoaa niin mitä sitten. Huolestuneempi olen siitä mitä tapahtuu ennen sitä eli heikoimmat jauhautuvat tomuksi kuten aina suurissa mullistuksissa ja pienemmissäkin. Kuolema on realiteetti ja ihan arkinen asia tai sen pitäisi olla, vaikka ainoa kosketus siihen olisi lihan syöminen. Ihmiskunnan kuolema on vain kuolemaa isommassa mittakaavassa.

Olen sen omissa lapsissani huomannut, että ihmislaji koetaan jonkinlaiseksi syöväksi tai loiseksi, joka ahneudellaan tuhoaa ympäriltään luonnon ja lopulta aiheuttaa myös oman sukupuuttonsa tuhoamalla biosfäärin. Ihminen kuitenkin on osa luontoa, tietoisuus ongelmista kasvaa, uusia keinoja ja ratkaisuja löydetään, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Syytän uutisvirtaa, joka rahastaa alkukantaisimmilla tunteillamme ja kylvää pelkoa; uutisoi katastrofeista, väkivallasta, ahneudesta ja julmuudesta, koska se myy. Edistysaskeleet jätetään uutisoimatta.

Omassa jälkikasvussa ei ole tuollaista ajattelua. Itse olen kyllä ollut taipuvainen tämäntapaiseen synkistelyyn jo nuorena. Edistysaskeleita tapahtuu ja on pelastuttu mm. otsonikadolta minun elinaikanani, mutta ilmastonmuutos on aika tekemätön paikka. Sitä ei enää pysty pysäyttämään, ja se tulee muuttamaan maapallon isoilta osin elinkelvottomaksi. Ei se ole klikkiotsikoiden tuottamaa pelonlietsontaa, vaan fakta, jonka kuulee laatumediastakin lähes päivittän. Mutta minkäpä sille mahtaa. Aika näyttää pystymmekö keksimään keinot vesipulalle ja kuivuudelle, joka saattaa osoittautua vielä isommaksi ongelmaksi kuin kuumuus ja sään ääri-ilmiöt, joilta kuitenkin voi suojautua. Ilman ruokaa ja vettä ei kuitenkaan voi elää. En varmaan kyllä itse enää siinä vaiheessa ole elossa, toisaalta se katastrofi voikin tulla usein aivan yllättävästi suunnasta ja äkillisemmin kuin on odotettu. Vaikkapa ydinaseiden laajamittainen käyttö voi lopettaa nykymuotoisen elämän nopeamminkin.

Me emme osaa mallintaa ilmastoa vielä tarpeeksi hyvin, ehkä tekoäly pystyy siihen piakkoin, jotta pystyisimme arvioimaan muutoksien todellista suuruutta ja vaikutusta. Aika näyttää. Ihminen toimii yleensä liian myöhään.

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Kyllä sukupuolen vaihtaminen ratkaisee muutkin ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

 

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Vähän niinkuin nykyään kauhistellaan, mitä ihmisille tehtiin lääketieteen nimissä ennen. Esimerkiksi lobotomia.

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että joku oikeasti luulee nuoren ihmisen mielenterveyden parantuvan sillä että se leikkaa itselleen uuden sukupuolen. Tämmösessä maailmassa me ihan oikeasti eletään, että edes aikuiset eivät osaa asettua takaisin mielessään siihen asemaan ja aikaan, jossa he itse olivat nuoria sanotaan vaikka 17-18v ja sen kautta hahmottamaan nyt myöhemmässä elämässä, että olivatko he oikeasti niin perillä itsestään siinä vaiheessa ja niin nuorena, että he olisivat ylipäätään olleet kypsiä tekemään jotain noin suuria valintoja, kuin joku sukupuolen korjaus. Ihan käsittämätöntä, miten meillä aikuisetkin on ihan pönttöjä, eivätkä tajua mistää mitää. 

Mitä väliä sillä on paraneeko mielenterveys vai ei? Eiköhän jokainen saa kuitenkin nykyaikana itse päättää sen sukupuolen, jossa elää.

 

Pahoinvoinnin syyt varmasti liittyvät osaltaan siihen, ettei yhteisö jaa samaa käsitystä. Tuloksena on syrjiviä ja vähätteleviä asenteita. Jopa kiusaamista.

Eli sinun ajattelussasi parannuksen toisi, jos vain muut ihmiset voisi vaihtaa tai poistaa. Siltä tämä argumentointi tosiaan kuulostaakin, mutta silloinhan transitiot tosiaakin ovat ihan turhia. Itse asiassa olen samaa mieltä. Fantasian muuttuminen todeksi omassa mielessä ei tarvita muuta kuin mielikuvitusta eikä siihen sisälly yhtään riskiä. 

Tämä on vain henk.koht. mielipide eikä perustu mihinkään muuhun kuin mutuun, mutta itse näen nimenomaan nämä transihmiset psyykkisesti terveimpinä, jotka elävät sukupuoltaan vaatteiden ja ei-kajoavien toimenpiteiden kautta. Koska he saattavat olla juuri sellaisia, jotka ovat hyväksyneet itsensä sellaisina kuin ovat esimerkiksi taiteen tekemisen tai muun mielekkään elämän sisällön kautta. 

Kehon muodon muuttuminen lisää tyytyväisyyttä elämään plastiikkakirurgisissa toimenpiteissa silloin kun tutkitaan aikaa max. alle vuoden leikkauksesta ja pitkällä aikavälillä myös, jos komplikaatioita ei ilmene, eikä henkilöllä ole kehonkuvan häiriötä. Siinä olisi sopiva vertailukohta transitioihin, sillä sen potilasryhmän, jolla ei ole muita vakavia, pitkäaikaisia psykiatrisia häiriöitä, voisi olettaa hyötyvän leikkauksesta erityisen paljon. Eli tulisi löytää ne ryhmät, jotka hyötyvät ja ne, joille leikkauksesta on haittaa eikä niin, että hoito perustuu vain transsukupuolisuuden diagnoosiin.

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Ihan yhtä paljon tunne kuin silmiesi väri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että parin sadan vuoden kuluttua kauhistellaan tätä menoa. Sitä, että fyysisesti terveitä ihmisiä leikeltiin, leikattiin rinnat irti, munasarjat ja kohtu pois, emätin umpeen. Ja sitten roppakaupalla mieshormoneita kehoon.

 

Ja sama päinvastoin. Miehille syötettiin suuret määrät estrogeeniä, jotta he naisistuisivat.

Vähän niinkuin nykyään kauhistellaan, mitä ihmisille tehtiin lääketieteen nimissä ennen. Esimerkiksi lobotomia.

Ei kauhistella tarpeeksi. Muuten sukupuolenvaihdoskirurgiasta ei olisi koskaan saatu tälläistä globaalia hypeä. Tai nuorten naisten terveiden rintojen poistosta.

Tätä ei olisi yksinkertaisestl edes aloitettu ellei ideologinen mielisairaus olisi päässyt ryöstäytymään kuin tulipalo yhdessä hyytävän kylmän rahanahneuden kanssa. Kaiken on mahdollistanut jälleen kerran musertava määrä moraalista sokeutta ja välinpitämättömyyttä. Miten tälläinen rappio kehittyy, toivottavasti siihen paneudutaan yhtä intohimoisesti kuin syövän tutkimiseen tulevina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se sukupuolihäiriö on vain oire ihan toisenlaisista ongelmista, eikä nää toiset ongelmat korjaannu oiretta hoitamalla vaikka kuinka olisi lauma aktivisteja karjumassa että vain oiretta saa hoitaa.

Just tää ongelma tulee siitä, että aktivistit saa ruveta määräilemään lääkäreitäkin hoidon suhteen, esim. "uskomushoidot" kieltämällä kun pohjimmiltaanhan nuo uskomushoidot on sitä että hoidetaan sitä henkistä puolta. Enkä nyt siis puhu uskonnoista vaan siitä miten lääkäri saa noita potilaitaan hoitaa. 

Ja osa aktivisteista on alkanut puhumaan miten terapia missä oikeasti laitetaan se asiakas kyseenalaistamaan tuntemuksiaan on "eheytysterapiaa", koska sitä sukupuoliristiriitaa ei saisi aktivistien mielestä kyseenalaistaa ollenkaan, vaan nimenomaan vahvistaa.

Juuri tämä on huolestuttavaa. Olen itse henkeen ja vereen tasa-arvon kannattaja ja kaikenlainen seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on tuomittavaa. Kuitenkaan itse enää koe pride-ideologiaa hyvänä asiana muun muassa siksi, koska se kannattaa transhoitoja ala-ikäisille. 

Mulla on perheenjäsen, joka kyseenalaisti sukupuolensa heti kun ensimmäiset merkit murrosiästä alkoivat näkyä. Hän eksyi näihin pride-porukoihin ja lapsi meni ihan sekaisin, hämmentyi ja alkoi kärsiä pahasta identiteettikriisistä. Onneksi hän sai keskusteluapua, sillä kriisi meni ohi ja tyttö oppi elämään murrosiän tuomien muutosten kanssa. Tänä päivänä kaikinpuolin terve, nuori nainen ja sinut itsensä kanssa. Olisi ollut todella kamalaa, jos murrosiän myllerrysvaiheessa olisi aloitettu jarrutushoidot hormoneilla. Ne kun tekevät peruuttamattomia muutoksia kehoon. 

En siis tietenkään vastusta transhoitoja sinänsä, mutta mielestäni pelkästään oma ilmoitus ei saa missään tilanteessa olla perusteena lääketieteellisille hoidoille, ja lääkärin tuleekin tutkia potilaan ongelmien perimmäinen syy tosi tarkkaan ennen minkäänlaisten hormoni- tai leikkaushoitojen aloittamista. 

Ei niitä hoitoja omalla ilmoituksella aloiteta eikä Suomessa kai alaikäisellekään. Tutkimusjakso kestää useita vuosia ja siltikin diagnoosi ja hoidot voi jäädä saamatta. Psykoterapia on myös olennainen osa ennen diagnoosin saamista. 

Väärää tietoa. Psykoterapia ei todellakaan ole osa ennen diagnoosin saamista eikä tutkimusjaksokaan kestä useita vuosia vaan keskimäärin alle vuodesta puoleentoista vuoteen. Poikkeuksia toki on. Poikkeustapauksissa syy tutkimusten pitkittymiseen on useimmiten tutkittavan psyykkiseen vointiin liittyvä.

Kolme vuotta keskimäärin on tutkimusjakson pituus. 

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/2026/02/10/transpolin-vastauksia-use…

 

Tämän mukaan kaksi vuotta. Tieto on tämän vuoden helmikuulta.

2 vuotta aikuisten puolella. Nuorisopuolella kestää kauemmin, voi mennä neljäkin vuotta 

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Tämän vuoksi on tyhmää silpoa terve keho ja pruutata se täyteen väärää hormonia, joka ei kehoon kuulu suurina määrinä. Eli naiset pumpataan täyteen testosteronia ja miehet täyteen estrogeeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naiset eivät halua tehdä lapsia siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät halua lasten saannin vaikuttavan elämäänsä sen enempää kuin lapsen isänkään elämään. Jos on pienikin pelko siitä että joutuu kantamaan isomman vastuun yhteisestä projektista niin on ainoastaan järkevää naisen kannalta ettei lähde siihen ollenkaan. Suurin osa naisista jotka eivät tee lapsia muista syistä kuin siitä että eivät ihan oikeasti halua lasta ollenkaan, perustelee asiaansa tällä seikalla. Tästä syystä myös naiset hankkivat lapsia yksin spermapankin kautta. Silloin lapsi on ns.  lapsi eikä kylkiäisenä tule toista lasta taakaksi."

Näin varmasti on ja tässä ei yksilötasolla ole mitään moitittavaa. Jokainen eläköön niin kuin elää ja tehköön omat päätöksensä.

Hieman kuitenkin iloa hälventää se, että joukkotasolla tämä on täysin kestämätön tie. Meitä odottaa täällä länsimaissa väestömäärän romahtaminen, joka tarkoittaa automattisesti köyhyyttä. Köyhyys taas tarkoittaa konservatiivisten arvojen palaamista, eli tämä nykyaika jota eletään, on hyvin väliaikainen vaihe.

Tosiasia on se, että naiset eivät voi olla vapaita. Tosin ei voi olla miehetkään. Meidän yksinkertaisesti on lisäännyttävä, jos haluamme pitää edes säällisestä elintasosta kiinni. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vapaamatkustamista, joka siis tulee loppumaan.

Eli kannattaa  nauttia nyt kun vielä voi. Tulevat sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Aina voi valita sukupuuton.

Elämme maassa jossa tähän avoimesti kannustetaan esim viherpelastelun kautta. Heille Suomen menetys ei ole mikään menetys. Ei ehkä koko ihmiskunnan? Ihminenhän sai kaiken pahan maailmassa aikaan.

Ajatteleekohan Saatana juuri näin?

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat juuri näin, että ihmiskunnan olisi parempi kadota. Tästä ei voi tietenkään yleistää, mutta laittoi miettimään. 

Itse asiassa taidan kuulua heihin. Eli olen jonkinlainen fatalisti eikä tämä kovin hyvältä vaikuta katsoipa asiaa mistä suunnasta tahansa. Silti istutan omenapuun ihan vain oman mielenterveyteni takia ja siksi, että ei ole muuta kuin tämä päivä. Huomisesta ei ole varmuutta eikä elämää kannata tuhlata murehtimiseen. Jos ihmiskunta katoaa niin mitä sitten. Huolestuneempi olen siitä mitä tapahtuu ennen sitä eli heikoimmat jauhautuvat tomuksi kuten aina suurissa mullistuksissa ja pienemmissäkin. Kuolema on realiteetti ja ihan arkinen asia tai sen pitäisi olla, vaikka ainoa kosketus siihen olisi lihan syöminen. Ihmiskunnan kuolema on vain kuolemaa isommassa mittakaavassa.

Olen sen omissa lapsissani huomannut, että ihmislaji koetaan jonkinlaiseksi syöväksi tai loiseksi, joka ahneudellaan tuhoaa ympäriltään luonnon ja lopulta aiheuttaa myös oman sukupuuttonsa tuhoamalla biosfäärin. Ihminen kuitenkin on osa luontoa, tietoisuus ongelmista kasvaa, uusia keinoja ja ratkaisuja löydetään, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Syytän uutisvirtaa, joka rahastaa alkukantaisimmilla tunteillamme ja kylvää pelkoa; uutisoi katastrofeista, väkivallasta, ahneudesta ja julmuudesta, koska se myy. Edistysaskeleet jätetään uutisoimatta.

No tämä. Puhutaan luonnosta ja ympäristöstä ikään kuin ihminen ei kuuluisi siihen mitenkään vaan olisi taivaalta tipahtanut ulkoavaruuden asukas. Kielletään sitä määrätään tätä osoitetaan tuota suositellaan sitä jne. Kyllä minä ainakin olen luontokappale siinä missä muutkin luontokappaleeet enkä suostu olemaan mikään kummajainen joka määrää muiden kohtalon omilla tekemisillä.

Vierailija kirjoitti:

SUKUPUOLI EI OLE BIOLOGIAA

Uskokaa jo, että sukupuoli on tunne. Se on tunne, joka kertoo sukupuolen, eikä joku tyhmä biologia

Järkevämpää olisi päästä henkisesti irti tuollaisista kahleista, joissa asuu mielessään sukupuolelle ja sen "tuntemiselle" aivan liikaa energiaa laittaen, kuin mennä mutiloimaan kehoaan.

Toisaalta ei voi (omasta pussista maksettuja) sukupuolenkorjaushoitoja kritisoida niin kauan kun kaikenlainen kehon mutilointi yleistyy! Yhteiskunnan kassasta näitä ei pidä maksaa, mutta omalla rahallahan ihminen saa korjata sukupuolensa siinä missä toiset kiristää omalla rahalla naamansa, laittaa silikonitissejä, fillereitä kasvoihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

2 vuotta on todella lyhyt aika ja lisäksi otetaan huomioon että mikä tahansa muutos on stressitekijä. Ja lisäksi tuossa on mitattu hoitokontaktien määrää.  Ei hoitokontaktien syytä. Psykiatriselle on voitu siis olla yhteydessä esimerkiksi opiskelustressin, eron, burnoutin, jne. vuoksi, joihin transsukupuolisuudella ei ole mitään korrelaatiota. Ei tarvitsekaan olla. 

Tuossa ei edes pohidita vähemmistöstressin todennäköistä (ei siis vain mahdollista vaan todennäköistä) vaikutusta, joka olisi tuollaiselle tutkimukselle vähimmäisvaatimus. 

 

Lisäksi tutkimus esittää psykiatrisen avun hakemisen huonona asiana, joka on äärimmäisen vastenmielistä. 

Tutkimukset, joita psyk. sairastavuudesta transition jälkeen aiemmin on tehty, on tehty paljon lyhyemmällä ajalla (heti leikkauksen jälkeen 6 kk- 1v.) ja ovat olleen huomattavasti pienempiä eli tässä todettiin, että sairastavuus lisääntyy transition jälkeen, ei vähene. Sairastavuutta kuvastaa käynti olipa se mistä syystä hyvänsä, kun sitä verrataan ikätovereihin eli sen vuoksi verrokkiryhmä. 

 

Transsukupuolisiksi itsensä kokevat sairastavat psyykkisesti enemmän kuin muut ennen transitiota ja sen jälkeen sairastavuus lisääntyy edelleen verrattuna aikaisempaan omaan historiaan ja verrokkiryhmään. Tuossa ei ole paljoakaan mitä muuksi muuttaa, sillä sairastavuutta mitataan aina käynneillä, sehän myös näyttää kustannukset ja kertoo mahdollisista haitoista. Hoidolla ei saavuteta hyötyjä. 

Transsukupuolisuus ei muuta sitä faktaa, että esim. eron, burnoutin, opiskeluväsymyksen tmv. vuoksi voi päätyä hakemaan psykiatrista tukea. Hoidon syy on oleellinenarvioitaessa mahdollista syy-seuraussuhdetta. 

Et siis kykene ymmärtämään vertaisryhmän merkitystä tutkimusasetelmassa. Kenenkään psykiatrista sairastavuutta ei arvioida yhden diagnoosinumeron perusteella, koska hyvin harva raskaan psykiatrian asiakkuus syntyy vain yhden diagnoosin perusteella. Kaikki ovat kaksois- ja kolmoisdiagnooseja käytännössä ja monilla on vielä useampia diagnooseja. Tähän ryhmään transsukupuolisetkin kuuluvat, johtuipa se sitten mistä tahansa syystä. Psykososiaaliset liittyvät kaikkien psykiatristen potilasryhmien elämään ja diagnooseihin eikä niin (kuin tunnut kuvittelevan), että asiaa voisi tarkastella vain yhdestä diagnoosista käsin. 

 

Transsukupuolisilla on monenlaisia haasteita ja haasteet lisääntyvät transition jälkeen. Itsetuhoisuuden lisääntymisestä oli viitettä jo aiemmassa ruotsalaistutkimuksessa. Tutkimus on tarpeellinen, sillä tutkittaessa lyhyen aikavälin muutosta, on ymmärrettävää, että toivottu muutos parantaan elämänlaatua alle vuoden kuluttua leikkauksesta. Vasta pitempi aikaseuranta kuten po. tutkimuksessa kertoo oliko transitiosta todellisuudessa apua ongelmiin. 

 

En siis kiistä, etteikö voisi olla, mutta nykyisellä systeemillä emme ole saavuttaneet tavoitetta eikä hoidolla siis ole perustetta ainakaan nykymuodossaan.

Mä liittäisin transuiluun nepsyilyn. Kaikki tuntemani ihmiset jotka eivät viihdy syntymäsukupuolessaan ovat myös kirjolla jollakin tapaa.

Huvikseni selvitin tämän todenperäisyyttä. Autismikirjon häiriöt ovat transsukupuolisilla 3-6 kertaa yleisempiä kuin muulla väestöllä. Lähde: Strang et al. (2018). Increased Gender Variance in Autism Spectrum Disorders and Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders.

UK:n transiutusklinikan tilastossa joka kolmas transsukokelas oli autismikirjolla. Huolestuttavaa on myös homoseksuaalien yliedustus. Mainitussa tutkimuksessa lähes 90 prosenttia oli homoseksuaaleja ja biseksuaaleja. Katujien joukossa lesboja on kaksinkertainen määrä heteronaisiin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?

Sehän on huijaamista.

Transaktivistit opastavat nuoria ja tasapainottomia tyttöjä valehtelemaan transpolilla. Opetetaan kätkemään mt-ongelmat ja oikeanlainen tarina transkokemuksesta. Ja jos tulee jäähy tai hylsy, niin sitten neuvotaan tilaamaan hormonit ulkomaisesta nettikaupasta. MIkä voisikaan mennä pieleen.