Lue keskustelun säännöt.
Luulin olevani erityisen mukava ja muut huomioiva tyyppi – Todellisuudessa olin manipuloiva miellyttäjä
13.04.2026 |
Eli tunnistin itseni tästä otsikosta. On kyllä hirvittävän vaikea luopua miellyttämisestä.
Olen siis ns kiltti tyttö. Lapsuuden koti oli voimakkaiden persoonien hallitsema.
Olen todella herkkä eikä oikein muuta mahdollisuutta ollut kuin olla kiltti ja näkymätön.
Aika hurjaltahan tuo manipulointi vaikuttaa. Mutta totta se on. Pelkään että joku suuttuu minulle ja mitä fiiliksiä se saa aikaan.
Olenkin miettinyt että parhaiten pärjäisi jos ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä (tietysti pakolliset kohtasmiset on hoidettava). Tai sitten on vain opeteltava vetämään rajat muiden kanssa.
Kommentit (41)
Normaalia ihmisyyteen kasvamista että tunnistaa itsessään manipuloivat piirteet ja muuttaa siltä osin käyttäytymistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on se kun kiltti miellyttäjä otetaan itsestäänselvyytenä.
Älä kanna siitä syyllisyyttä. Maailma on täynnä miellyttää naisia ja miehiä. Alat työstämään omaa tunne-elämää, niin elämä alkaa sujua hyvin. Löydät siinä matkalla oikeita ja turvallisia ihmisiä elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kiltti ja ajattelen kaikki aina myös toisen ihmisen tai jopa kaikkien muiden näkökulmasta.
Tämä käy niin raskaaksi,että tykkään olla ilman ystävien seuraa enimmäkseen.
En kyllä huomaa manipuloivani ihmisiä.
Tämä toisen huomioonottaminen näkyy esim minulla siinä,etten halua käydä kylässä kenenkään luona,ettei minulla ole velvoitetta kutsua myös heitä kylään vastavuoroisesti.En halua olla toisille vaivaksi,varsinkaan kun en kerran itse halua myöskään,että minua vaivataan.
Ei kai tämä ole manipulointia.Kohtelen vain muita niin kuin haluan itseäni kohdeltavan.
Näin olen sen tulkinnut itselleni.
En halua olla muille mitään velkaa.
Kenellekään en halua mitään pahaa,mutta tungettelevien ihmisten seurassa tai ystävänä en viihdy.
Ap. Omalta kohdaltani en koe tietoisesti manipuloivan muita mutta olemalla se ns ”mukava ja kiltti” ihminen niin haluan muut tykkää minusta. Koska pelkää hylätyksi tulemista?!
Ja oma identiteetti hämärtyy.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei ymmärrä että ei se narsisti ja kontroloija monesti edes vaikuta sellaselta oikeasti, toki niitäkin on ketkä on ihan avoimesti sellasia, mutta ne isoimmat narsistit on nimenomaan sellasia tyyppejä, ketkä luulee tekevänsä kokoajan hyvää kun ne säätää ja vaikuttaa toisten asioihin. Eihän kukaan paha ihminen koskaan ajattele olevansa paha, sen takia se on niin hämäävä konsepti koko narsismius, koska kun katsotaan yleisesti ihmisiä ja yleistä keskustelua ja ihan kaikkea yleistä, niin niitä piirteitä näkee melkein jokaisessa ihmisessä.
Ja tähän vielä että ei se narsisti aina ole ihminen kuka on menestynyt ja kuka haalii kokoajan voittoa itselleen, vaan hyvin monesti se on täysin päinvastainen tästä ihmisestä, eli sellainen kuka näkee kokoajan, että häntä rikotaan ihan kaikessa ja hän on uhri kokoajan joka puolella ja kaiken pitää pyöriä hänen ympärillä koska maailma on paha ja häntä on satutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia ihmisyyteen kasvamista että tunnistaa itsessään manipuloivat piirteet ja muuttaa siltä osin käyttäytymistään.
Täytyy myös huomioida missä manipuloi ja onko siitä kuinka haittaa? Kaikki ihmiset manipuloivat, kertovat valkoisia valheita jne. juurikin turhien konfliktien välttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vuorovaikutushan on toisiin ihmisiin jotenkin vaikuttamista. Kertooko se, että nykyään kiltteyttä, miellyttävyyttä ja sovinnollisuutta pidetään huonona piirteenä, jopa patologisena, että koko kulttuurin arvot ovat itsekkäämmät ja kovemmat kuin ennen? Sovinnollisuushan on myös synnynnäinen temperamenttipiirre. Jotenkin epäreilu tilanne, että nykyään oletus ei ole se, ettei muiden rajoja rikota vaan että jokaisen pitää kynsin hampain pitää kiinni rajoistaan.
Olen luonnostani sovinnollinen ja rauhaa rakastava ihminen, mutta koska moni muu ei ole, olen joutunut opettelemaan, mitkä omat rajani ovat sekä niitä puolustamaan. Vain itseensä voi vaikuttaa, toisia ihmisiä ei pysty muuttamaan. Kiltteys, miellyttäminen ja "sovinnollisuus" voi myös olla todellisuudessa alistumista, selviytymiskeino. Silloin ei puhuta terveestä ympäristöstä, jossa ihminen voi olla täysivaltaisesti oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se niinkin olla että olet myös aidosti välittävä ja mukava ihminen. Miellyttäjän rooli tulee päälle kun et koe oloasi turvalliseksi. Eli älä soimaa itseäsi vaan ala pikkuhiljaa opetella roolista pois.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se niinkin olla että olet myös aidosti välittävä ja mukava ihminen. Miellyttäjän rooli tulee päälle kun et koe oloasi turvalliseksi. Eli älä soimaa itseäsi vaan ala pikkuhiljaa opetella roolista pois.
Tai ala rakentaa turvallisuutta, sisäistä ja ulkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä miellyttäjä JA manipuloija kumoavat toisensa! Koen itseni miellyttäjäksi enkä todellakaan edes osaa/uskalla ketään manipuloida! Minua on kyllä manipuloitu oikein urakalla hyväksikäyttäjät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Sitä en epäile yhtään, mutta epäilen suuresti näitä "rajojen vetäjien" tarkoitusperiä kun oma kokemus tällaisesta ihmisestä oli se, että hän ns imi lähipiirinsä kuiviin raskailla elämänvaiheillaan. Muut kuten minä, kannateltiin ja oltiin olkapäänä, autettiin monessa asiassa eikä koskaan pyydetty mitään. Tämä "ystävä" vakuutteli aina kuinka hän haluaa vastavuoroisesti auttaa ja saa pyytää apua.
Pyysin lopulta apua varsin pieneen asiaan (pari tuntia kouluikäisten lasten kanssa oloa/ elokuvan katsomista). Hän kieltäytyi ja vetosi "omiin rajoihin". Jäi hyväksikäytetty olo...
Kuulostaa siltä, että teillä muilla ei tuossa kohtaa ollut omat rajat hallussa.
Oli ja ei ollut. Rajoja koitettiin vetää lempeästi mutta tämä ihminen ei sitä ymmärtänyt.
Siksi tuntuikin absurdilta, kun tämä rupesi puhumaan rajojen asettamisesta!
Jotta voi asettaa itselleen rajat, on ensin tunnistettava Muiden rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Sitä en epäile yhtään, mutta epäilen suuresti näitä "rajojen vetäjien" tarkoitusperiä kun oma kokemus tällaisesta ihmisestä oli se, että hän ns imi lähipiirinsä kuiviin raskailla elämänvaiheillaan. Muut kuten minä, kannateltiin ja oltiin olkapäänä, autettiin monessa asiassa eikä koskaan pyydetty mitään. Tämä "ystävä" vakuutteli aina kuinka hän haluaa vastavuoroisesti auttaa ja saa pyytää apua.
Pyysin lopulta apua varsin pieneen asiaan (pari tuntia kouluikäisten lasten kanssa oloa/ elokuvan katsomista). Hän kieltäytyi ja vetosi "omiin rajoihin". Jäi hyväksikäytetty olo...
Kuulostaa siltä, että teillä muilla ei tuossa kohtaa ollut omat rajat hallussa.
Oli ja ei ollut. Rajoja koitettiin vetää lempeästi mutta tämä ihminen ei sitä ymmärtänyt.
Siksi tuntuikin absurdilta, kun tämä rupesi puhumaan rajojen asettamisesta!
Jotta voi asettaa itselleen rajat, on ensin tunnistettava Muiden rajat.
Rajoja ei koiteta vetää, ne vedetään, piti siitä toinen tai ei. Mutta ei ole mahdollista opetella omia rajojaan toisiin rajattomiin ihmisiin peilaten. Silloin kannattaa kaikkien vetäytyä omiin oloihinsa opiskelemaan tai ainakin etsiä terveempää seuraa, jonka kanssa opetella.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vuorovaikutushan on toisiin ihmisiin jotenkin vaikuttamista. Kertooko se, että nykyään kiltteyttä, miellyttävyyttä ja sovinnollisuutta pidetään huonona piirteenä, jopa patologisena, että koko kulttuurin arvot ovat itsekkäämmät ja kovemmat kuin ennen? Sovinnollisuushan on myös synnynnäinen temperamenttipiirre. Jotenkin epäreilu tilanne, että nykyään oletus ei ole se, ettei muiden rajoja rikota vaan että jokaisen pitää kynsin hampain pitää kiinni rajoistaan.
Kohteliaisuus ja huomaavaisuus on ihan eri asioita kuin että ihmisellä ei ole omia mielipiteitä tai tahtoa, jolloin hän on epäluotettava ja perässävedettävä. Vielä raskaampi kokonaisuus on silloin kun seassa on taipumusta uhriutumiseen tai passiivis-aggressiivisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä miellyttäjä JA manipuloija kumoavat toisensa! Koen itseni miellyttäjäksi enkä todellakaan edes osaa/uskalla ketään manipuloida! Minua on kyllä manipuloitu oikein urakalla hyväksikäyttäjät!
Olen itse miellyttäjänä kokenut olevani manipuloiva, koska en miellyttänyt siksi, että olisin aidosti halunut olla vain hyvä toisille, vaan pitääkseni itseni turvassa. En kyllä siitä enää koe mitään syyllisyyttä, että selviydyin miten kykenin rajojeni yli tallovien ihmisten kanssa. Toki lopulta otin etäisyyttä ko. ihmisiin ja opettelin terveempiä vuorovaikutuksen tapoja kuin alistuva miellyttäminen ja itseni hylkääminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä miellyttäjä JA manipuloija kumoavat toisensa! Koen itseni miellyttäjäksi enkä todellakaan edes osaa/uskalla ketään manipuloida! Minua on kyllä manipuloitu oikein urakalla hyväksikäyttäjät!
Manipulointi käsittää kaiken sosiaalisen toiminnan jonka pyrkimys on ohjata vuorovaikutusta ja sen lopputulosta. Sekin että väittää olevansa kyvytön manipuloimaan on manipulointia itsessään, sillä se on yritys vaikuttaa muiden muodostamaan mielipiteeseen tunteisiin vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Kannattaa kysyä itseltään, miksi on "joutunut". Mitä menettäisi, jos ei venyisikään? Toiset hylkäisivät? Se on yksi ihmisen pahimpia pelkoja, jäädä yksin maailmassa. Mutta kun asiasta tulee tietoiseksi, voi ajatella, että jos toiset välittäisivät, eivät haluaisi sinun venyvän yli sietokykysi. Haluaisivat, että voit hyvin. Sitten alkaa etsiä tällaisia ihmisiä elämäänsä. Ei niitä tarvitse kuin muutaman.
Ikää on jo sen verran että vähintään puolet elämästäni on jo takana. Minulle tosiaankin riittäisi se yksi joka tunnistaisi rajani. Hylkäämislokemuksia on kertynyt niin paljon että sekin raja on jo hämärtynyt, pidän jo itsestäänselvyytenä että minut saa hylätä jos en veny ja pauku käskyatä.
Miksi olen joutunut on hyvä kysymys. Oikeastaan en pelkää hylkäämistä, se on helpotus päästä eroon henkilöistä jotka eivät piittaa rajoistani. Mutta mitä muuta olisin vaikka ekaluokkalaisena voinut tehdä kuin miellyttää opettajaa joka oli vielä vuosia luokanvalvojani? Pahimmullaan menetin tajuni koulussa kun opettaja ei pystynyt kunnioittamaan rajaani etten toipilaana pystynyt sellaiseen urheilusuoritukseen. Mikä sai sen opettajan vielä syyllistämään minua etten sanonut etten ole kunnossa, vaikka sanoun opettajalle ihan suoraan ettei minusta ole siihen ja olisin jäänyt kotiin jos olisin tiennyt ettei ohjelmassa ole luokassa istumista lukujärjestyksen mukaisesti. Kuvitelkaa lapsi joka on niin heikkona vielä että juuri ja juuri jaksaa hitaasti kävellä, on ihan voipuneen oloinen. Mikä saa aikuisen olemaan välittämättä mistään noista merkeistä jotka kertoo missä ne lapsen rajat menee?
Enemmän olen oppinut pelkäämään mitä auktoriteettiasemassa oleva keksii pääni menoksi jos en yritä miellyttää.
Nyt tosiaan olen elämässään tilanteessa jossa ei ole ketään jolla olisi jatkuvaa tilaisuutta rikkoa rajojani. Ei ketään jolla olisi valtaa vaikuttaa elämääni. Minulla on todella suuria vaikeuksia tehdä mitään itseni hyväksi, huolehtia itsestäni itseni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Ap. Olen pikkuhiljaa opetellut käytännön tapoja rajojen vetämiseen.
Esim jos joku pyytää jotain niin voi sanoa ”pitäänee tarkistaa ehdinkö. Soitan sulle huomenna klo 18”. Sitten voit vaikka laittaa tekstarin ”ettet ehdi nyt” tai jos uskallat niin soita.
Kannattaa aluksi kirjoittaa vaikka lapulle ylös mitä aikoo sanoa.
Vaikeeta oli mutta pakko on vain opetella.
Eräs tuttu pyysi aina viime tipassa hoitajaa lapsilleen. Ja opettelin kieltäytymään ihan sen perusteella etten vaan jaksanut.
No tuo kuumehoureisena kuskiksi kieltäytyminen tapahtui kun olin kotona potemassa ja ovikello soi. Avattuani oven tuli vaatimus kuskiksi lähdöstä. Sanoin ettei minusta ole ajamaan tässä kunnossa kun olen kovassa kuumeessa. Sain haukut itsekkäänå olemisesta ja etten ajattele muita.
En todellakaan tiedä mitä muuta siinä olisi voinut sanoa tai tehdä. Hatarat muistikuvat jostain painostamisesta kunnes kyydin kerjääjä suuttuneena lähti ihan omin jaloin kävelemään sen hieman alle kaksi kilometriä.
Yleensäkin nämä rajojen rikkomiset tapahtuu niin että tullaan vaatimaan nyt heti, pidetään niin itsestäänselvyytenä ettei edes etukäteen kysellä. Muutoin olemassa oloani ei edes muisteta.
Olen kuitenkin iloinen että olet saanut vedettyä rajojasi tuolla tavoin
Vierailija kirjoitti:
Voihan se niinkin olla että olet myös aidosti välittävä ja mukava ihminen. Miellyttäjän rooli tulee päälle kun et koe oloasi turvalliseksi. Eli älä soimaa itseäsi vaan ala pikkuhiljaa opetella roolista pois.
Ap. Tätä mietinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Ap. Olen pikkuhiljaa opetellut käytännön tapoja rajojen vetämiseen.
Esim jos joku pyytää jotain niin voi sanoa ”pitäänee tarkistaa ehdinkö. Soitan sulle huomenna klo 18”. Sitten voit vaikka laittaa tekstarin ”ettet ehdi nyt” tai jos uskallat niin soita.
Kannattaa aluksi kirjoittaa vaikka lapulle ylös mitä aikoo sanoa.
Vaikeeta oli mutta pakko on vain opetella.
Eräs tuttu pyysi aina viime tipassa hoitajaa lapsilleen. Ja opettelin kieltäytymään ihan sen perusteella etten vaan jaksanut.No tuo kuumehoureisena kuskiksi kieltäytyminen tapahtui kun olin kotona potemassa ja ovikello soi. Avattuani oven tuli vaatimus kuskiksi lähdöstä. Sanoin ettei minusta ole ajamaan tässä kunnossa kun olen kovassa kuumeessa. Sain haukut itsekkäänå olemisesta ja etten ajattele muita.
En todellakaan tiedä mitä muuta siinä olisi voinut sanoa tai tehdä. Hatarat muistikuvat jostain painostamisesta kunnes kyydin kerjääjä suuttuneena lähti ihan omin jaloin kävelemään sen hieman alle kaksi kilometriä.
Yleensäkin nämä rajojen rikkomiset tapahtuu niin että tullaan vaatimaan nyt heti, pidetään niin itsestäänselvyytenä ettei edes etukäteen kysellä. Muutoin olemassa oloani ei edes muisteta.
Olen kuitenkin iloinen että olet saanut vedettyä rajojasi tuolla tavoin
Ap. Harjoittelen rajojen laittoa vieläkin. Automaattisesti aiemmin suostuin kaikkeen mitä pyydettiin.
Moni ei ymmärrä että ei se narsisti ja kontroloija monesti edes vaikuta sellaselta oikeasti, toki niitäkin on ketkä on ihan avoimesti sellasia, mutta ne isoimmat narsistit on nimenomaan sellasia tyyppejä, ketkä luulee tekevänsä kokoajan hyvää kun ne säätää ja vaikuttaa toisten asioihin. Eihän kukaan paha ihminen koskaan ajattele olevansa paha, sen takia se on niin hämäävä konsepti koko narsismius, koska kun katsotaan yleisesti ihmisiä ja yleistä keskustelua ja ihan kaikkea yleistä, niin niitä piirteitä näkee melkein jokaisessa ihmisessä.