Lue keskustelun säännöt.
Luulin olevani erityisen mukava ja muut huomioiva tyyppi – Todellisuudessa olin manipuloiva miellyttäjä
13.04.2026 |
Eli tunnistin itseni tästä otsikosta. On kyllä hirvittävän vaikea luopua miellyttämisestä.
Olen siis ns kiltti tyttö. Lapsuuden koti oli voimakkaiden persoonien hallitsema.
Olen todella herkkä eikä oikein muuta mahdollisuutta ollut kuin olla kiltti ja näkymätön.
Aika hurjaltahan tuo manipulointi vaikuttaa. Mutta totta se on. Pelkään että joku suuttuu minulle ja mitä fiiliksiä se saa aikaan.
Olenkin miettinyt että parhaiten pärjäisi jos ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä (tietysti pakolliset kohtasmiset on hoidettava). Tai sitten on vain opeteltava vetämään rajat muiden kanssa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Ap. Olen pikkuhiljaa opetellut käytännön tapoja rajojen vetämiseen.
Esim jos joku pyytää jotain niin voi sanoa ”pitäänee tarkistaa ehdinkö. Soitan sulle huomenna klo 18”. Sitten voit vaikka laittaa tekstarin ”ettet ehdi nyt” tai jos uskallat niin soita.
Kannattaa aluksi kirjoittaa vaikka lapulle ylös mitä aikoo sanoa.
Vaikeeta oli mutta pakko on vain opetella.
Eräs tuttu pyysi aina viime tipassa hoitajaa lapsilleen. Ja opettelin kieltäytymään ihan sen perusteella etten vaan jaksanut.No tuo kuumehoureisena kuskiksi kieltäytyminen tapahtui kun olin kotona potemassa ja ovikello soi. Avattuani oven tuli vaatimus kuskiksi lähdöstä. Sanoin ettei minusta ole ajamaan tässä kunnossa kun olen kovassa kuumeessa. Sain haukut itsekkäänå olemisesta ja etten ajattele muita.
En todellakaan tiedä mitä muuta siinä olisi voinut sanoa tai tehdä. Hatarat muistikuvat jostain painostamisesta kunnes kyydin kerjääjä suuttuneena lähti ihan omin jaloin kävelemään sen hieman alle kaksi kilometriä.
Yleensäkin nämä rajojen rikkomiset tapahtuu niin että tullaan vaatimaan nyt heti, pidetään niin itsestäänselvyytenä ettei edes etukäteen kysellä. Muutoin olemassa oloani ei edes muisteta.
Olen kuitenkin iloinen että olet saanut vedettyä rajojasi tuolla tavoin
Sulla taitaa olla todella hankalat sukulaiset. Toiset on kohtuuttomia pyynnöissään eivätkä osaa asettua muiden asemaan.
Yllättävää kyllä sukulaiseni eivät ole niitä hankalia vaan tähän rajojeni rikkomiseen aloin törmäämään vasta kun aloitin koulun. Vaikka suku on suuri, he ovat etäisiä tai asuvat niin kaukana ettei heidän kanssaan tule oltua senkään takia tekemisissä.
Omat vanhempani, siis molemmat, isä ja äiti olivat kilttejä, pitivät rauhasta ja siitä että hommat sujui niin hyvin kuin mahdollista. He sentään olivat löytäneet toisensa. Itse olen epäonnistunut löytämään ketään.
Koen että minulla on tervettä itsekkyyttä sen takia kun sairastuin vauvana pahasti ja opin että terveyteni ja toipilasaikani on tärkeitä. Kun sitten opettaja ohittaakin täysin tarpeeni toipua, hämmennyin täysin ja päädyin rikkomaan rajani, lopulta tajuni menettäen.
Isäni kuoli jo aikaa sitten, äitini hautasin viime vuonna. Äitini apuna olin niin paljon kuin sain venytettyä itseäni, mutta sen tein rakkaudesta, kiitollisuudesta ja vastavuoroisuudesta hänen sairastuttua vakavasti. Olin täysin poikki kun sain lopulta perukirjan ja muut pakolliset hoidettua.
Vasta tämän vuoden aikana olen hiljalleen havahtunut ettei tarvitse enää venyä ja paukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla taitaa olla todella hankalat sukulaiset. Toiset on kohtuuttomia pyynnöissään eivätkä osaa asettua muiden asemaan.