Lue keskustelun säännöt.
Luulin olevani erityisen mukava ja muut huomioiva tyyppi – Todellisuudessa olin manipuloiva miellyttäjä
13.04.2026 |
Eli tunnistin itseni tästä otsikosta. On kyllä hirvittävän vaikea luopua miellyttämisestä.
Olen siis ns kiltti tyttö. Lapsuuden koti oli voimakkaiden persoonien hallitsema.
Olen todella herkkä eikä oikein muuta mahdollisuutta ollut kuin olla kiltti ja näkymätön.
Aika hurjaltahan tuo manipulointi vaikuttaa. Mutta totta se on. Pelkään että joku suuttuu minulle ja mitä fiiliksiä se saa aikaan.
Olenkin miettinyt että parhaiten pärjäisi jos ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä (tietysti pakolliset kohtasmiset on hoidettava). Tai sitten on vain opeteltava vetämään rajat muiden kanssa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Miten sua voi kiinnostaa aikuisena ihmisenä mitä jotkut susta ajattelee?
Useimpia ihmisiä kiinnostaa. Siis jos ihminen on terve eikö esimerkiksi psykopaatti. Ihminenhän on sosiaalinen eläin, ja muiden hyväksyntä on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole sosiaalinen eläin.Olen erakko ja pidän yksin olosta enemmän kuin ihmisten seurasta.
Pyrit varmistamaan, että pysyt turvassa. Niin organismi toimii. Kuulostaa siltä, ettei ympäristö osannut/halunnut kohdata sua sellaisena kuin olet. Toivottavasti löytäisit toisenlaisia ihmisiä tai edes rauhallisen kotikolon itsellesi. Itse epäonnistuin ensimmäisessä, joten tosiaan vetäydyin erakoksi niin paljon kuin mahdollista.
Vasta nyt aikuisena olen alkanut ymmärtää miten paljon mun omat lähtökohdat johdatti mut tähän pisteeseen. Et ole yksin.
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Miten sua voi kiinnostaa aikuisena ihmisenä mitä jotkut susta ajattelee?
Ap. Sepä se. Tätä itsekin ihmettelen? En nähtävästi koe olevani ”riittävän hyvä ”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Sitä en epäile yhtään, mutta epäilen suuresti näitä "rajojen vetäjien" tarkoitusperiä kun oma kokemus tällaisesta ihmisestä oli se, että hän ns imi lähipiirinsä kuiviin raskailla elämänvaiheillaan. Muut kuten minä, kannateltiin ja oltiin olkapäänä, autettiin monessa asiassa eikä koskaan pyydetty mitään. Tämä "ystävä" vakuutteli aina kuinka hän haluaa vastavuoroisesti auttaa ja saa pyytää apua.
Pyysin lopulta apua varsin pieneen asiaan (pari tuntia kouluikäisten lasten kanssa oloa/ elokuvan katsomista). Hän kieltäytyi ja vetosi "omiin rajoihin". Jäi hyväksikäytetty olo...
Täällä toinen. Parempi kuitenkin näin kuin itsekäs kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ap. Täytyy opetella tunnistamaan muiden rajat myös. Nykyään jos joku kertoo jotain niin kuuntelen rauhassa. En ala opastaa muita miten tätä elämää eletään.
Neuvoja kaipailisin tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Sitä en epäile yhtään, mutta epäilen suuresti näitä "rajojen vetäjien" tarkoitusperiä kun oma kokemus tällaisesta ihmisestä oli se, että hän ns imi lähipiirinsä kuiviin raskailla elämänvaiheillaan. Muut kuten minä, kannateltiin ja oltiin olkapäänä, autettiin monessa asiassa eikä koskaan pyydetty mitään. Tämä "ystävä" vakuutteli aina kuinka hän haluaa vastavuoroisesti auttaa ja saa pyytää apua.
Pyysin lopulta apua varsin pieneen asiaan (pari tuntia kouluikäisten lasten kanssa oloa/ elokuvan katsomista). Hän kieltäytyi ja vetosi "omiin rajoihin". Jäi hyväksikäytetty olo...
Kuulostaa siltä, että teillä muilla ei tuossa kohtaa ollut omat rajat hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sosiaalinen eläin.Olen erakko ja pidän yksin olosta enemmän kuin ihmisten seurasta.
Samoin. Kun aikansa pomppaa kiltisti muitten pillin mukaan ja kuuntelee kiltisti kaikenlaisia "mielipiteitä", ja saa vielä kiitokseski paskat niskaansa, niin helposti sattuu ettei enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Sitä en epäile yhtään, mutta epäilen suuresti näitä "rajojen vetäjien" tarkoitusperiä kun oma kokemus tällaisesta ihmisestä oli se, että hän ns imi lähipiirinsä kuiviin raskailla elämänvaiheillaan. Muut kuten minä, kannateltiin ja oltiin olkapäänä, autettiin monessa asiassa eikä koskaan pyydetty mitään. Tämä "ystävä" vakuutteli aina kuinka hän haluaa vastavuoroisesti auttaa ja saa pyytää apua.
Pyysin lopulta apua varsin pieneen asiaan (pari tuntia kouluikäisten lasten kanssa oloa/ elokuvan katsomista). Hän kieltäytyi ja vetosi "omiin rajoihin". Jäi hyväksikäytetty olo...
En kyllä puhu omista murheistakenellekään. Koska en myöskään halua että muille tulee paha mieli (voi kuulostaa omituiselta mutta koen etten jaksaisi kantaa omien murheiden aiheuttamaa tunnetaakkaa toiselle).
Kysyn kyllä neuvoa mutta en kaada ongelmaani muiden niskaan. Siinähän siirrät oman pahanolosi muiden kannettavaksi? Siskoni oli tällainen mutta hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se selitti sen että hän puhui kaikki ongelmansa muille. Tosi raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole sosiaalinen eläin.Olen erakko ja pidän yksin olosta enemmän kuin ihmisten seurasta.
Et ole. Jos olisit niin et todellakaan päivystäisi täällä palstalla ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Ap. Olen pikkuhiljaa opetellut käytännön tapoja rajojen vetämiseen.
Esim jos joku pyytää jotain niin voi sanoa ”pitäänee tarkistaa ehdinkö. Soitan sulle huomenna klo 18”. Sitten voit vaikka laittaa tekstarin ”ettet ehdi nyt” tai jos uskallat niin soita.
Kannattaa aluksi kirjoittaa vaikka lapulle ylös mitä aikoo sanoa.
Vaikeeta oli mutta pakko on vain opetella.
Eräs tuttu pyysi aina viime tipassa hoitajaa lapsilleen. Ja opettelin kieltäytymään ihan sen perusteella etten vaan jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla sinun tulee vetää rajat? Tunnistan erään manipuloivan, herkän ihmisen lähipiiristäni, joka puhui joskus kovasti omien rajojen asettamisesta koska ei halunnut mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Todellisuudessa hän alkoi aina "vetää rajoja" silloin kun häneltä odotettiin vastavuoroisuutta jossain asiassa.
Tunnistatko sinä muiden rajat? Jos kyseessä on samankaltainen ihminen jonka minä tiedän, hänellä on todellakin vaikeuksia tunnistaa muiden rajoja vaikka omistaan hän kyllä paasaa kovastikin.
Ko. ihminen on voinut joutua elämään epämukavuusalueellaan liian pitkään, esim. kasvuiässä. Silloin alkaa mieluummin todellakin hakea sitä mukavuusaluetta ensimmäisen kerran elämässään.
Tämä minulla. Olen koko elämäni joutunut venymään ja paukkumaan reilusti yli oman jaksamiseni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa saan ihan itse valita mihin venyn. Olen ihan hukassa missä rajani kulkevat. Muut ovat aina tehneet erittäin selväksi missä heidän rajat menee ja minä olen ollut se itsekäs jos en ole kuumehoureisena lähtenyt kuskiksi tai vastaavaa. Minulla ei ole edes saanut olla rajoja vaan aina on pitänyt mennå muiden rajojen mukaan, muut eivät sieltä mukavuusalueiltaan liikahda milliäkään.
Kannattaa kysyä itseltään, miksi on "joutunut". Mitä menettäisi, jos ei venyisikään? Toiset hylkäisivät? Se on yksi ihmisen pahimpia pelkoja, jäädä yksin maailmassa. Mutta kun asiasta tulee tietoiseksi, voi ajatella, että jos toiset välittäisivät, eivät haluaisi sinun venyvän yli sietokykysi. Haluaisivat, että voit hyvin. Sitten alkaa etsiä tällaisia ihmisiä elämäänsä. Ei niitä tarvitse kuin muutaman.
Minäkin olen kiltti ja ajattelen kaikki aina myös toisen ihmisen tai jopa kaikkien muiden näkökulmasta.
Tämä käy niin raskaaksi,että tykkään olla ilman ystävien seuraa enimmäkseen.
En kyllä huomaa manipuloivani ihmisiä.
Tämä toisen huomioonottaminen näkyy esim minulla siinä,etten halua käydä kylässä kenenkään luona,ettei minulla ole velvoitetta kutsua myös heitä kylään vastavuoroisesti.En halua olla toisille vaivaksi,varsinkaan kun en kerran itse halua myöskään,että minua vaivataan.
Ei kai tämä ole manipulointia.Kohtelen vain muita niin kuin haluan itseäni kohdeltavan.
Näin olen sen tulkinnut itselleni.
En halua olla muille mitään velkaa.
Kenellekään en halua mitään pahaa,mutta tungettelevien ihmisten seurassa tai ystävänä en viihdy.
Kaikki vuorovaikutushan on toisiin ihmisiin jotenkin vaikuttamista. Kertooko se, että nykyään kiltteyttä, miellyttävyyttä ja sovinnollisuutta pidetään huonona piirteenä, jopa patologisena, että koko kulttuurin arvot ovat itsekkäämmät ja kovemmat kuin ennen? Sovinnollisuushan on myös synnynnäinen temperamenttipiirre. Jotenkin epäreilu tilanne, että nykyään oletus ei ole se, ettei muiden rajoja rikota vaan että jokaisen pitää kynsin hampain pitää kiinni rajoistaan.
Miten sua voi kiinnostaa aikuisena ihmisenä mitä jotkut susta ajattelee?