En ymmärrä miksi jotkut murtuvat täysin jos petetään

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopii loistavasti se, että mies käy vieraissa. Meillä on avoin suhde. Itse käytän aina kondomia joka yhdynnässä. Lapsia meillä ei ole eikä tule, koska minä olen vela. 

 

Mies saa pettää vaikka 365 päivää vuodessa. Minua kiinnostaa vain se, miten hän käyttäytyy minua kohtaan. Jos mies on nöyrä ja hyvä "provider man" niin en minä puutu hänen seksielämäänsä. Tehköön mitä tekee kunhan ei riko Suomen lakia. 

Jos teillä on avoin suhde, miehesi ei petä. Hän ilmeisesti jopa noudattaa muitakin sopimianne asioita, kuten käyttää vieraissa kondomia.

Hyvä teille molemmille. Minulle ei kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan outo varmaan tässä mielessä, mä en kauheasti välittäisi jos puoliso pettäisi. Ei se oikeastaan olisi multa pois mitenkään, parhaimmassa tapauksessa voisi tuoda lisää seksihaluja meidänkin elämään.

No kerropa tuo kumppanillesi. Varmasti ilahtuu.

Tai sitten ei. Ehkä hän on uskollista tyyppiä, ja ihmettelee, että kenen kanssa meni naimisiin.

Ainoa pyyteetön rakkaudenmuoto on äidinirakkaus. Äiti rakastaa lastaan ehdoitta vaikka se ipana huijais, näpistelisi ja pettäisi kuinka äidin luottamuksen. Kaikki muuhun  rakkauteen sisältyy aina ehtoja. Esim. rakkauteen sisarusten välillä tai parisuhteeseen. Suurinkin rakkaus loppuu jos puolisot eivät noudata (usein kirjoittamattomia) sääntöjä esim. suhteen toinen osapuoli pettää sitä toista joko taloudellisesti esim. käyttää yhteiset sekä sen toisen rahat omiin mielihaluihin tai romanttisesti eli pitää salaisia sivusuhteita tai ei osallistu kodista ja lapsista huolehtimiseen, on vapaamatkustaja jne. Pettäminen on tuhoisinta sen takia ehkä että se tulee yllätyksenä ja shokkina. Tosin kyllä sekin on shokki jos huomaa yllättäen että puoliso on  tyhjentänyt yhteisen- ja lasten pankkitilit ja lähtenyt huisinnevadaan ja luvannut palata jossain vaiheessa ja "jaa mitkä laskut?? Kyllä sä jotain keksit, tee vaikka ylitöitä ja ota piksvippiä, mä niin tarvin tätä lomaa..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en usko että eroaisin omasta miehestä, jos saisin tämän kiinni pettämisestä. Hän on kuitenkin maailman paras isä lapsillemme, kantaa vastuunsa arjessa ja on hyvää seuraa. Todennäköisesti joku kolhu tulisi suhteeseen, mutta ennemmin saattaisin itsekin käydä vieraissa. En ole koskaan pettänyt miestäni 15v suhteen aikana, mutta toisinaan on kyllä tehnyt mieli.

Maailman paras isä voi olla maailman paras isä, vaikkette olisikaan enää yhdessä.

Ja tuossa tilanteessa se maailman paras isyys sitten testataan. Onko totta vai illuusiota, sekin?

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista haaveilla olevansa jollekulle se yksi ainoa ylitse muiden. Mutta kuinka realistista se on?

Toisaalta avioliittolupauksessa luvataan tehdä työtä sen asian eteen, että pysytään yhdessä ja pidetään toistensa puolta.

Luottamuksen voi kyllä pettää muullakin tavalla kuin seksillä. Esim. juoruilemalla toisen yksityisasioista selän takana tutuille ja sukulaisille.

Pettäessä pettää luottamuksen niin monella eri tavalla. Siihen kuuluu tuo toisen yksityisasioiden selän takana paljastamisen elementti myös.

Ei kukaan halua, että turuilla ja toreilla tiedetään, että oma puoliso ei kunnioita liittoaan vaan kastaa elintään johonkin vieraaseen soppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä. Suomen lain mukaan pettäminen on sallittua. Jos sinä et pysty rauhallisesti (ilman henkistä romahdusta) hyväksymään puolisosi syrjähyppyjä, niin älä mene naimisiin. Älä elä avoliitossa. Asu yksin ja pysy sinkkuna. Problem solved.

 

Itse voisin järkyttyä jos oma puoliso paljastuisi sarjamurhaajaksi. Ja tässäkin minulla herää huoli vain omasta turvallisuudestani. Ei siitä, miten uhreille kävi. Kuolleita ovat, joten heitä ei voi auttaa. Puolisolle yrittäisin saada lisää vankilavuosia niin että pysyy lukkojen takana mahdollisimman pitkään. Lähestymiskielto voimaan heti, kun vapautuu vankilasta.

On kyse luottamuksesta. Elätkö sinä kuten julistat eli luottamatta kehenkään?

Kyllä. Minä elän luottamatta keneenkään. En luota sataprosenttisesti yhteenkään ihmiseen paitsi itseeni.

 

sisarus = en luota sekuntiakaan

oma isä = en luota sekuntiakaan

oma äiti = luotan vain 50-prosenttisesti 

muut sukulaiset = en luota sekuntiakaan

seurustelukumppani = en luota sekuntiakaan

 

Olen täysin valmis siihen, että kumppani pettää. Olen täysin valmis siihen, että oma isä jättää minut perinnöttömäksi. Olen täysin valmis siihen, että oma äiti valehtelee poliisille (piilottelee isän tekemiä rikoksia). Katsos kun meillä vanhemmat pitävät yllä kulissiliittoa ja sisarus pönkittää kulisseja. Naurettava sirkus. Itse jätin lapset hankkimatta ja vaihdoin sukunimeni. Minulla on nyt eri sukunimi kuin vanhemmilla ja sisaruksella.

Tuo on valitettavasti juuri sellaista elämää, mitä suurin osa ihmisistä ei halua elää.

Älä siis yritä esittää, että se olisi täysin normaalia tai tavoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en usko että eroaisin omasta miehestä, jos saisin tämän kiinni pettämisestä. Hän on kuitenkin maailman paras isä lapsillemme, kantaa vastuunsa arjessa ja on hyvää seuraa. Todennäköisesti joku kolhu tulisi suhteeseen, mutta ennemmin saattaisin itsekin käydä vieraissa. En ole koskaan pettänyt miestäni 15v suhteen aikana, mutta toisinaan on kyllä tehnyt mieli.

Se pettäminenkin voi olla erilaista. Onko maailmanloppu, jos vastuiden ja arjen väsyttämä ja tylsistyttämä ihminen kerran antautuu hetken huumaan, jolloin on vain jännittävä ja haluttava ihminen ja antaa periksi?  Valitettavasti himo on ihan inhimillinen tunne ja ei pettäjä välttämättä tee tekoaan loukatakseen toista. Ehkä joku pettää tilanteen takia, ei siksi, että puoliso ei ole tarpeeksi hyvä. 

Tätähän se pettämistilanne on molemmin puolin, himoa, jännitystä, seksiä. Aamulla kaduttaa. 

Pitää olla aika tyhmä tai itsepetoksessa elävä ihminen, jos ei illalla ymmärrä, että aamulla tulee kaduttamaan. Useimmat osaavat väistää.

Sitten ymmärrät, kun sisäistät tiedon siitä, että ihmiset ovat erilaisia yksilöitä. Kaikki eivät reagoi samoin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä. Suomen lain mukaan pettäminen on sallittua. Jos sinä et pysty rauhallisesti (ilman henkistä romahdusta) hyväksymään puolisosi syrjähyppyjä, niin älä mene naimisiin. Älä elä avoliitossa. Asu yksin ja pysy sinkkuna. Problem solved.

 

Itse voisin järkyttyä jos oma puoliso paljastuisi sarjamurhaajaksi. Ja tässäkin minulla herää huoli vain omasta turvallisuudestani. Ei siitä, miten uhreille kävi. Kuolleita ovat, joten heitä ei voi auttaa. Puolisolle yrittäisin saada lisää vankilavuosia niin että pysyy lukkojen takana mahdollisimman pitkään. Lähestymiskielto voimaan heti, kun vapautuu vankilasta.

On kyse luottamuksesta. Elätkö sinä kuten julistat eli luottamatta kehenkään?

Kyllä. Minä elän luottamatta keneenkään. En luota sataprosenttisesti yhteenkään ihmiseen paitsi itseeni.

 

sisarus = en luota sekuntiakaan

oma isä = en luota sekuntiakaan

oma äiti = luotan vain 50-prosenttisesti 

muut sukulaiset = en luota sekuntiakaan

seurustelukumppani = en luota sekuntiakaan

 

Olen täysin valmis siihen, että kumppani pettää. Olen täysin valmis siihen, että oma isä jättää minut perinnöttömäksi. Olen täysin valmis siihen, että oma äiti valehtelee poliisille (piilottelee isän tekemiä rikoksia). Katsos kun meillä vanhemmat pitävät yllä kulissiliittoa ja sisarus pönkittää kulisseja. Naurettava sirkus. Itse jätin lapset hankkimatta ja vaihdoin sukunimeni. Minulla on nyt eri sukunimi kuin vanhemmilla ja sisaruksella.

Otan osaa.

Muistaakseni myös joku 40% naisistakin pettää. Eivät ehkä todistaakseen olevansa "viriilejä" vaan yleisin syy taitaa olla joku romanttisen romanssin kaipuu. Oma äijä ei huomioi romanttisesti vaan pitää vaimoa hyötyesiineenä joka pyörittää arkea ja antaa plua.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni myös joku 40% naisistakin pettää. Eivät ehkä todistaakseen olevansa "viriilejä" vaan yleisin syy taitaa olla joku romanttisen romanssin kaipuu. Oma äijä ei huomioi romanttisesti vaan pitää vaimoa hyötyesiineenä joka pyörittää arkea ja antaa plua.

Todella vaikeaa kuvitella, että melkein puolet kaikista naisista pettäisi. Ihan stetsonista vedetty luku.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku mutta minua on petetty joissakin aiemmissa suhteissa. Mikään suhde ei päättynyt eroon siitä johtuen. Mutta sen myönnän, että pettämisen jälkeen pidin miehiä vähän luusereina jonkin aikaa. Sitten se unohtui. Elämässä tulee niin monenlaista eteen ja ihmiset pettävät niin paljon pahemmilla tavoilla. Minusta tosi paljon pahempaa pettämistä on vaikka sellainen että ei hoida kunnolla yhteisiä lapsia, ei auta toista jos on vaikea elämäntilanne, kahmii itselleen hyvää toisen kustannuksella esim taloudellisesti tai on muuten itsekäs tai valehtelee. Pettäminen on joo ikävää mutta niin paljon sikamaisempia temppuja tekevät monet ihmiset. Sekin on minusta pahempi jos ei pidä itsestään huolta vaan syö tai juo itsensä sairaaksi niin että toiselle kaatuu vastuu kodista, lapsista tms. Tällaiset asiat on suhteessa niin paljon pahempia kuin joku sivusuhde, varsinkaan jos se on joku ohimenevä juttu.

Samaa mieltä. On paljon pahempiakin tapoja pettää toinen kuin vieraissa käynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä. Suomen lain mukaan pettäminen on sallittua. Jos sinä et pysty rauhallisesti (ilman henkistä romahdusta) hyväksymään puolisosi syrjähyppyjä, niin älä mene naimisiin. Älä elä avoliitossa. Asu yksin ja pysy sinkkuna. Problem solved.

 

Itse voisin järkyttyä jos oma puoliso paljastuisi sarjamurhaajaksi. Ja tässäkin minulla herää huoli vain omasta turvallisuudestani. Ei siitä, miten uhreille kävi. Kuolleita ovat, joten heitä ei voi auttaa. Puolisolle yrittäisin saada lisää vankilavuosia niin että pysyy lukkojen takana mahdollisimman pitkään. Lähestymiskielto voimaan heti, kun vapautuu vankilasta.

On kyse luottamuksesta. Elätkö sinä kuten julistat eli luottamatta kehenkään?

Kyllä. Minä elän luottamatta keneenkään. En luota sataprosenttisesti yhteenkään ihmiseen paitsi itseeni.

 

sisarus = en luota sekuntiakaan

oma isä = en luota sekuntiakaan

oma äiti = luotan vain 50-prosenttisesti 

muut sukulaiset = en luota sekuntiakaan

seurustelukumppani = en luota sekuntiakaan

 

Olen täysin valmis siihen, että kumppani pettää. Olen täysin valmis siihen, että oma isä jättää minut perinnöttömäksi. Olen täysin valmis siihen, että oma äiti valehtelee poliisille (piilottelee isän tekemiä rikoksia). Katsos kun meillä vanhemmat pitävät yllä kulissiliittoa ja sisarus pönkittää kulisseja. Naurettava sirkus. Itse jätin lapset hankkimatta ja vaihdoin sukunimeni. Minulla on nyt eri sukunimi kuin vanhemmilla ja sisaruksella.

Tuo on valitettavasti juuri sellaista elämää, mitä suurin osa ihmisistä ei halua elää.

Älä siis yritä esittää, että se olisi täysin normaalia tai tavoiteltavaa.

Kylläpäs oli syyllistävää tekstiä. Osaatko edes hävetä tuollaista empatiakyvytöntä hyökkäystä?

Nyt tässä viaton ihminen leimataan "epänormaaliksi" ja "esittäjäksi" koska hän kertoo totuuden omasta elämästään. Hänellä on epäluotettavat (rikolliset) vanhemmat. Rikollisten vanhempien lapsia pitäisi tukea ja auttaa, eikä syyllistää ja haukkua julkisesti netissä. Juuri tuollainen syyllistäminen kertoo, että nyt joku KIUSAAJA päivystää tässä ketjussa. Kiusaaja etsii helppoja uhreja. Ja mikä olisikaan helpompi uhri kuin rikollisten vanhempien lapsi, jolta puuttuu kaikki sosiaaliset turvaverkot.
 

Minulla on kaksi parisuhdetta, joissa minua on petetty. Se ei ollut ehkä parisuhteessa kuitenkaan pahinta, oli väkivaltaa ja muuta paskaa. Pahinta oli, kun myöhemmin tajusin mikä kynnysmatto olin ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista haaveilla olevansa jollekulle se yksi ainoa ylitse muiden. Mutta kuinka realistista se on?

Toisaalta avioliittolupauksessa luvataan tehdä työtä sen asian eteen, että pysytään yhdessä ja pidetään toistensa puolta.

Luottamuksen voi kyllä pettää muullakin tavalla kuin seksillä. Esim. juoruilemalla toisen yksityisasioista selän takana tutuille ja sukulaisille.

Pettäessä pettää luottamuksen niin monella eri tavalla. Siihen kuuluu tuo toisen yksityisasioiden selän takana paljastamisen elementti myös.

Ei kukaan halua, että turuilla ja toreilla tiedetään, että oma puoliso ei kunnioita liittoaan vaan kastaa elintään johonkin vieraaseen soppaan.

"Ei kukaan halua, että turuilla ja toreilla tiedetään, että oma puoliso ei kunnioita liittoaan vaan kastaa elintään johonkin vieraaseen soppaan."

Minulle sopii hyvin se, kumppani pettää ja asiasta puhutaan. Ei ole millään tavalla minun häpeäni jos kumppani pettää. Kaikki häpeä kuuluu pettäjälle. Minä haluan nöähdä miten tuttavapiiri reagoi. Siis kuka tulee kertomaan minulle näistä juoruista (pettämisjuorut) kohteliaasti päin naamaa ja kuka yrittää hyssytellä asiaa tai puolustella miestä. Ne hyssyttelijät kannattaa dumpata pois omasta tuttavapiiristä heti. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa pyyteetön rakkaudenmuoto on äidinirakkaus. Äiti rakastaa lastaan ehdoitta vaikka se ipana huijais, näpistelisi ja pettäisi kuinka äidin luottamuksen. Kaikki muuhun  rakkauteen sisältyy aina ehtoja. Esim. rakkauteen sisarusten välillä tai parisuhteeseen. Suurinkin rakkaus loppuu jos puolisot eivät noudata (usein kirjoittamattomia) sääntöjä esim. suhteen toinen osapuoli pettää sitä toista joko taloudellisesti esim. käyttää yhteiset sekä sen toisen rahat omiin mielihaluihin tai romanttisesti eli pitää salaisia sivusuhteita tai ei osallistu kodista ja lapsista huolehtimiseen, on vapaamatkustaja jne. Pettäminen on tuhoisinta sen takia ehkä että se tulee yllätyksenä ja shokkina. Tosin kyllä sekin on shokki jos huomaa yllättäen että puoliso on  tyhjentänyt yhteisen- ja lasten pankkitilit ja lähtenyt huisinnevadaan ja luvannut palata jossain vaiheessa ja "jaa mitkä laskut?? Kyllä sä jotain keksit, tee vaikka ylitöitä ja ota piksvippiä, mä niin tarvin tätä lomaa..."

Väärin. Äidinrakkaus on ihan samaa narsistista egohuttua ja oman pershedelmän palvontaa kuin muukin ihmisrakkaus. Vain agape-rakkaus on pyyteetöntä, ja siihen tarvitaan egon tuho. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista haaveilla olevansa jollekulle se yksi ainoa ylitse muiden. Mutta kuinka realistista se on?

Toisaalta avioliittolupauksessa luvataan tehdä työtä sen asian eteen, että pysytään yhdessä ja pidetään toistensa puolta.

Luottamuksen voi kyllä pettää muullakin tavalla kuin seksillä. Esim. juoruilemalla toisen yksityisasioista selän takana tutuille ja sukulaisille.

Pettäessä pettää luottamuksen niin monella eri tavalla. Siihen kuuluu tuo toisen yksityisasioiden selän takana paljastamisen elementti myös.

Ei kukaan halua, että turuilla ja toreilla tiedetään, että oma puoliso ei kunnioita liittoaan vaan kastaa elintään johonkin vieraaseen soppaan.

"Ei kukaan halua, että turuilla ja toreilla tiedetään, että oma puoliso ei kunnioita liittoaan vaan kastaa elintään johonkin vieraaseen soppaan."

Minulle sopii hyvin se, kumppani pettää ja asiasta puhutaan. Ei ole millään tavalla minun häpeäni jos kumppani pettää. Kaikki häpeä kuuluu pettäjälle. Minä haluan nöähdä miten tuttavapiiri reagoi. Siis kuka tulee kertomaan minulle näistä juoruista (pettämisjuorut) kohteliaasti päin naamaa ja kuka yrittää hyssytellä asiaa tai puolustella miestä. Ne hyssyttelijät kannattaa dumpata pois omasta tuttavapiiristä heti. 

Minulle EI sovi että kumppani pettää, mutta totisesti haluaisin tietää siitä mahdollisimman pian. Ja arvostaisin ketä tahansa puolituttua, joka siitä kertoisi. Se selän takana suhmurointi loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en usko että eroaisin omasta miehestä, jos saisin tämän kiinni pettämisestä. Hän on kuitenkin maailman paras isä lapsillemme, kantaa vastuunsa arjessa ja on hyvää seuraa. Todennäköisesti joku kolhu tulisi suhteeseen, mutta ennemmin saattaisin itsekin käydä vieraissa. En ole koskaan pettänyt miestäni 15v suhteen aikana, mutta toisinaan on kyllä tehnyt mieli.

Minä sai tietää mieheni kuoleman jälkeen hänen pettäneen minua. Ensimmäinen tunneryöpsähdys oli juuri, että kaikki oli petosta ja voinko luottaa mihinkään. Mutta melko pian tuli juuri nuo samat ajatukset, että hän oli kuitenkin paras mahdollinen isä lapsillemme ja hän oli minulle upea aviomies koko liittomme ajan. Aloin ajatella, että tietämättäni hän oli jopa enemmän ja hänellä oli annettavaa muillekin kuin minulle, lapsillemme, ystävillemme, työntekijöille jne. Hän OLI hyvä mies, eikä jälkikäteinen tieto sitä muuttanut mihinkään. Eikä pyyhkinyt pois hänen hyviä tekojaan.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta pettäjä ei ole hyvä mies. Hän ei kunnioittanut sinua, hän ei rakastanut sinua, hän petti sinun luottamuksen ja valehteli asiasta ties kuinka kauan.

Kyllähän hän on voinut rakastaa, vaikka pettikin. Itsekin sanoit että ihmiset eivät ole täydellisiä. Suhde, varsinkin pitkä sellainen, on niin paljon muutakin kuin pelkkä monogamia. Se on yhteisiä hetkiä, lasten kasvattamista, suruja, iloja. Jos siinä on ollut mukana joku sivusuhde, niin ei se mitätöi niitä muita hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä naiset miehistään oikein luulevat. 99.9% miehistä pettää, jos saa tilaisuuden. Osa onnistuu, osa ruinaa tindereissä ym ihan turhaan. Puutteessa häirikövät jopa työpaikoilla. Vähänkin hymyilee, niin kimpussa ovat.. T: Kokenut Vanha Vamppi

Iso osa palstalaisista ei ehkä ole kovin fiksuja mutta ei ne niin tyhmiä ole, että kirjoittamasi paskan uskoisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en usko että eroaisin omasta miehestä, jos saisin tämän kiinni pettämisestä. Hän on kuitenkin maailman paras isä lapsillemme, kantaa vastuunsa arjessa ja on hyvää seuraa. Todennäköisesti joku kolhu tulisi suhteeseen, mutta ennemmin saattaisin itsekin käydä vieraissa. En ole koskaan pettänyt miestäni 15v suhteen aikana, mutta toisinaan on kyllä tehnyt mieli.

Minä sai tietää mieheni kuoleman jälkeen hänen pettäneen minua. Ensimmäinen tunneryöpsähdys oli juuri, että kaikki oli petosta ja voinko luottaa mihinkään. Mutta melko pian tuli juuri nuo samat ajatukset, että hän oli kuitenkin paras mahdollinen isä lapsillemme ja hän oli minulle upea aviomies koko liittomme ajan. Aloin ajatella, että tietämättäni hän oli jopa enemmän ja hänellä oli annettavaa muillekin kuin minulle, lapsillemme, ystävillemme, työntekijöille jne. Hän OLI hyvä mies, eikä jälkikäteinen tieto sitä muuttanut mihinkään. Eikä pyyhkinyt pois hänen hyviä tekojaan.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta pettäjä ei ole hyvä mies. Hän ei kunnioittanut sinua, hän ei rakastanut sinua, hän petti sinun luottamuksen ja valehteli asiasta ties kuinka kauan.

Kyllähän hän on voinut rakastaa, vaikka pettikin. Itsekin sanoit että ihmiset eivät ole täydellisiä. Suhde, varsinkin pitkä sellainen, on niin paljon muutakin kuin pelkkä monogamia. Se on yhteisiä hetkiä, lasten kasvattamista, suruja, iloja. Jos siinä on ollut mukana joku sivusuhde, niin ei se mitätöi niitä muita hetkiä.

Niinhän sinä sanot. Moni muu on toista mieltä.