Miten ihmeessä voisin aloittaa suhteen älykkään miehen kanssa? Pelkään, että sellainen mies turhautuisi minuun.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on myös sosiaalisia taitoja, puhutaan sosiaalisesta älykkyydestä, tunneälystä ym. Mensan testi ei ole ainoa tapa mitata älykkyyttä. Mensan klubilaiset joutuvat  nyt tippumaan takaisin maanpinnalle, koska täällä on muunkinlaista älykkyyttä kuin Mensa älykkyyttä. Toki ihminen voi olla Mensan jäsen ja myös Sosiaalisesti älykäs ja tunneälkäskin, mutta hän voi olla myös vaikka persoonallisuushäiriöinen tai häneltä voi puuttua se tunneäly. 

Älykkyyttä on myöskin luetunymmärtäminen. Aloittaja kysyi, viihtyisikö mensaälykäs hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta voin kertoa että todennäköisesti ei onnistu pidemmän päälle, toki poikkeuksiakin voi aina olla. Itse seurustelin nuorempana ns. normiälyisten kanssa ja kyllähän se alkoi ottaa hermoon ennemmin tai myöhemmin kun ei toinen tajunnut minulle yksinkertaisia asioita. 

 

Sitten aloin seurustelemaan tekniikan tohtorin kanssa ja tajusin asian. (En silloin nuorena pitänyt itseni erityisen älykkäänä, selvisi vasta noin kolmekymppisenä kun tein testin) Nykyinen vaimoni on myös mensan jäsen ja oltu yhdessä jo kaksikymmentä vuotta. Helpottaa elämää kummasti kun molemmat ajattelevat samalla tavalla ja löytävät ratkaisut ongelmiin itsenäisesti tarvittaessa. Nykyään tälle on jo termikin, kommunikaatioväli. Ihmiset kommunikoivat parhaiten toisten ihmisten kanssa kun ÄÖ ero on maksimissaan +/- 15-20 heidän välillään.

 

Jos ero on tuon 15-20 pinnaa miehen eduksi niin kommunikointi voi hyvinkin onnistua "älykkäämmän" miehen kanssa. Mutta jos ero on luokkaa 50 pinnaa niin takaan että haasteita tulee. Onnea matkaan!

Mensan kuvioälykkyys testi nyt ei kerro kokonaisuutta kenenkään älykkyydestä, se vain kertoo, että on taitava kuvioiden hahmottamisessa. Ei siinä selviä esim. sosiaaliset taidot tai muut käytännön taidot jne. Puhumattakaan syvemmistä persoonallisuuteen liittyvistä tekijöistä. Mutta jos molemmat ovat mensan jäseniä niin varmasti aivot jotenkin ovat samankaltaiset ja siten on helpompi ymmärtää toisiaan, mutta ehkä nykyisin on jo vähän vanhanaikaista sanoa, että mensa olisi se kaiken älykkyyden mitta. Mensan älykkyystestissä vaikuttaa myös se, että kuinka kauan pystyy keskittymään ratkaisemaan tehtäviä/kuvioita. Jos esim. keskityt vain alkuosaan, mutta et loppuosaa enää jaksa niin se ei kerro totuutta älykkyydestä. Mutta ihmisenä, joka itsekin opiskelen Yliopistossa niin en pystyisi välttämättä enää parisuhteeseen esim. automekaanikon kanssa ellei hän olisi jotenkin muuten laajasti perehtynyt ja ymmärtäisi Yliopisto tason juttuja. Koska jos ihminen puhuu aivan eri asioista mistä itse puhuu tai kiinostuu niin ei siinä tosiaan tule sitä soljuvaa hyvää kommunikointia. Onhan siinä aika iso ero jos toinen lukee tieteellisiä artikkeleita ja toinen seiskaa niin voi olla, että jutun aiheet ovat hyvinkin erilaisia. Jos toinen on kiinostunut julkkis juoruista mitä julkkikset teki viikonloppuna ja toinen haluaisi pohtia vähän vaikeampia Yliopisto tason juttuja niin ei siinä tule älykkäämmälle tarpeeksi stimulaatiota aivoille pitää yllä suhdetta ns. yksinkertaisempaan ihmiseen. Yksinkertaisempaakin ihmistä voi kohdella hyvin, mutta ei se riitä välttämättä pidemmän päälle pitämään suhdetta hyvänä ja laadukkaana ja sitten se ns. tyydytyksensä seiska lehti tasoisista jutuista saava voi alkaa tuntea riittämättömyyttä kun ei yllä samalle keskustelualueelle. Elintavat voivat olla myös hyvin erilaiset, koska tutkitusti mitä ylemmäs mennään niin sitä paremmin ihmiset voi ja sitä terveemmin elävät joten jo elämäntyylissäkin voi tulla vastaan haasteita. Siinä, mitä haluaa tehdä vapaa-ajalla, millaista ruokaa syödä ym. 

Yliopistossa opiskeleminen ei kerro älykkyydestä yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan kyvystä oppia ulkoa.

Jos kuvittelee että ylioppilas on automaattisesti älykkäämpi kuin alemmin kouluttautunut, kertoo se vain siitä että ihminen ei selvästi edes tiedä mitä on olla keskivertoa älykkäämpi.

Olen ollut ennen Yliopisto koulutusta myös ammattikoululainen, joten puhun omasta kokemuksestani. Alemmassa sosiaaliluokassa on paljon enemmän kaikkia ongelmia vaikka on niitä Yliopisto tasollakin, mutta Yliopistossa löytää paljon helpommin sellaista keskusteluseuraa, jossa voi puhua monimutkaisista aiheista. Niin se vain on, en ole missään vaiheessa sanonut, että on huono asia olla ammattikoululainen tai automekaanikko. Ensimmäinen poikaystäväni oli juuri tuollainen automekaanikko ja hänellä oli varalleni suunnitelmat ja olisi heti pitänyt mm. alkaa tekemään lapsia ja olla vain kotona sillävälin kun hän kävi salaa mökillä kavereineen ryyppäämässä ym. En tiedä miksi hän salaa kävi kun en ollut edes kieltänyt. Mutta saattoi tehdä just jotain sellaista, että haki minut äidilleen ja lähti itse jonnekkin kavereineen. Ei tuollainen toisen kontrolloiminen ja kotiin kahlitseminen ole kovin fiksun ja älykkään ihmisen toimintaa ja siinä kyllä älykkäämpi nainen särkyy ja psyyke kärsii kun aivot eivät saa tarpeeksi stimulaatiota. Sun elämäntehtävä on synnyttää ja siivota, jotkut täällä ei näytä ymmärtävän yhtään miltä sellainen tuntuu. Empatiakyky on sitä, että ymmärtää myös sen, ettei ketään voi pakottaa johonkin osaan väkisin vain, koska itse haluaa. 

Ja koska eksäsi oli tuollainen, niin kaikki alemmin kouluttautuneet ovat?

 

Et taida olla penaalin terävin kynä, jos oikeasti luulet että yksilön ominaisuudet voi yleistää koskemaan kaikkia tai että henkiset ongelmat eivät koskisi älykkäitä. Saatikka että vanhempien varallisuus kertoisi älykkyydestä.

 

Itseasiassa mielenterveys ongelmat ovat yleisempiä keskivertoa älykkäämmillä kuin keskivertoa tyhmemmillä.

Selvästi et ole kouluttautunut, etkä perehtynyt tutkittuun tietoon. Se on ihan tilastotietoa Suomesta ja muualtakin maailmasta, että alemmassa sosiaaliluokassa ja matalasti kouluttautuneilla on enemmän ongelmia. Mt-ongelmat, päihdeongelmat, taloudelliset haasteet ym.s ovat kaikki linkittyneet nimenomaan kouluttamattomien ja matalasti koulutettujen keskuudessa. 

Alempien sosiaaliluokkien taloudelliset haasteet ei johdu älyn puutteesta vaan rahan puutteesta.

Älkää nyt käsittäkö tätä väärin mutta rahan puute johtuu monesti juurikin älykkyyden puutteesta (ei toki aina). Tottakai myös muilla tekijöillä on merkistystä.

 

Tämä on hyvin helppo havainnollistaa. Anna tyhmälle ihmiselle tonni - todennäköisesti hän tuhlaa sen heti ostamalla jotakin, uuden kännykän, varaamalla etelän matkan tai lähtemällä baariin. Anna tonni älykkäälle ja hän sijoittaa sen jotta saa enemmän rahaa.

No itse asiassa, impulssikontrolli ei liity älykkyyteen. Monilla älykkäällä on ongelmia rahan tai päihteiden käytössä. Kyllä he järjellä tietävät miten tulee toimia mutta ei se niin yksinkertaista ole aina.

Edelleen huomaa, kuinka tabu älykkyys on kun aina pitää sanoa että älykkyyttä on monenlaista ja ei se ole kaikki kaikessa. Niin ei olekaan se on prosessorin kyvykkyyttä, yksi ihmisen ominaisuus. Valehtelua sanoa että kaikilla on yhtäläiset kyvyt tältä osin. Monet älykkäät (joilla ei ole autismia) ovat kyllä oppineet hidastamaan tahtiaan ja antamaan muille tilaa. Se on eri asia että sitä pitää pakosti tehdä työpaikalla ja muissa sosiaalisissa piireissä. Aika raskaaksi käy kotona jos ei ikinä voi olla oma itsensä ja tulla ymmärretyksi ilman että toinen on aivan kuistilla ja pitää vääntää rautalangasta alusta asti.

Turhaan on ap huolissaan. Älykäs mies arvostaisi juurikin hänen ominaisuuksiaan, tai siis varsinkin niitä parhaita.

Olen miestäni sen ~10 pinnaa tyhmempi mutta olemme molemmat todella älykkäitä jos ÄO-testejä katsoo. 

Kumpikaan ei tee töitä, jotka välittömästi ihmisten silmissä vastaavat älyä, emme ole aivokirurgeja, raketti-insinöörejä taikka muita tällaisia. Mies tekee milloin mitäkin hommia, minulla yritys. Mies on Mensan jäsen vaikkakaan ei käsittääkseni löytänyt sieltä sielujen sympatiaa sosiaalisesti. Minullakin hänen sanomansa mukaan riittää heittämällä pinnat sinne, mutta myönnän kurjista oloista olevana ja huonoitsetuntoisena nyrpistäväni ajatukselle. 

Olen miestäni nopeatempoisempi, sosiaalisesti lahjakkaampi ja verbaalisesti nokkelampi. Hän kokee minut hyvin viihdyttävänä ja arvostaa temperamenttiani. Se, että hän on minua älykkäämpi ja matemaattinen nero ei tarkoita, että hän pysyisi aina tai kaikessa perässä. Lisäksi miehellä on paha ADHD (inattentive type), jota toki arjessa paikkaa itsenäisestikin, mutta koska ei lääkkeitä halua niin muistuttelen ja paikkaan itsekin. 

Älyn olisi hyvä olla samoilla taajuuksilla, mutta ihmisessä on todella paljon muutakin ja kyllä minun kanssani toimeentulemiseen riittäisi varmaan se 115-125 myöskin, uskoisin.