Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.

40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.

Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.

-eri.

Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat. 

Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?

Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.

Suurimmassa osassa maailmaa pidettäisiin nepotismina, että vanhemmat, jotka eivät osaa valmentaa, valmentavat omien lastensa joukkueita.

Suurimmassa osassa maailmaa lasten urheilu loppuisi kokonaan jos vanhemmat eivät valmentaisi. Kyseessä ei ole mikään suomalainen ilmiö vaan ihan globaali normi. Toki sitten kun mennään korkeammille tasoille ja eliittiakatemioihin, eivät vanhemmat siellä valmenna vaan sen tekee ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä ulkosuomalaisena että mikä niissä harrastuksissa, esim. jalkapallossa, maksaa? Tottahan toki können kengät on ostettava mutta siinäpä se sotten olikin. Joku 40 euroa seuran vuosimaksua. 

Esimerkki eräästä seurasta:

Mitä kausimaksu pitää sisällään?

MAKSUUN SISÄLTYY:

Jäsen- ja liittymismaksu

Harjoitusvuorot

Joukkueen laji-, fysiikka- ja maalivahtivalmentajien palkat ja korvaukset

Loukkaantuneen/kuntoutuvan pelaajan sovellettu fysiikkaharjoittelu 2 krt/vk

Palloliiton jalkapallosarjojen osallistumis- ja tuomarimaksut

Seuran työntekijöiden palkat

Toimiston vuokra

Toimijoiden vakuutukset

Valmentajien, joukkueenjohtajan, rahastonhoitajan ja huoltajien koulutus ja niiden kustannukset

Jopox-järjestelmä

Kirjanpito-ohjelmisto, tilitoimistopalvelut sekä tilintarkastus

Pelaajan siirto-, YJ-sopimus- ja kaksoisedustusmaksut

Seuran kauden päättäjäiset

Valmentajien ja joukkueenjohtajien seuravaatteet (seuran määrittämät)

Joukkueen pelipallot, harjoitus- ja ensiaputarvikkeet

MAKSUUN EI SISÄLLY:

Pelipassi ja vakuutus

Muut vuorokulut

Muun pelitoiminnan kulut (osallistumis-, tuomari- ja vuorokulut)

Muiden joukkuetoimijoiden korvaukset ja seuravaatteet

Seuran ulkopuolinen fysiikka- tai muu valmennus, ml. multisports

Huuhkaja- ja Helmaripolun testit

Pelaajien peliasut tai varusteet

Joukkueen muut varusteet

Leiritoiminnan kulut

Matka-, majoitus- ja ruokailukulut

Joukkueen päättäjäisten tai muiden tapahtumien kulut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.

40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.

Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.

-eri.

Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat. 

Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?

Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.

Suurimmassa osassa maailmaa pidettäisiin nepotismina, että vanhemmat, jotka eivät osaa valmentaa, valmentavat omien lastensa joukkueita.

Suurimmassa osassa maailmaa lasten urheilu loppuisi kokonaan jos vanhemmat eivät valmentaisi. Kyseessä ei ole mikään suomalainen ilmiö vaan ihan globaali normi. Toki sitten kun mennään korkeammille tasoille ja eliittiakatemioihin, eivät vanhemmat siellä valmenna vaan sen tekee ammattilaiset.

Aika monessa maassa on tapana, että jos on vaikkapa kaksi isävalmentajaa, he vaihtavat päittäin joukkueita. Ei ole kenenkään etu, että oma lapsi on valmennettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.

40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.

Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.

-eri.

Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat. 

Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?

Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.

Suurimmassa osassa maailmaa pidettäisiin nepotismina, että vanhemmat, jotka eivät osaa valmentaa, valmentavat omien lastensa joukkueita.

Suurimmassa osassa maailmaa lasten urheilu loppuisi kokonaan jos vanhemmat eivät valmentaisi. Kyseessä ei ole mikään suomalainen ilmiö vaan ihan globaali normi. Toki sitten kun mennään korkeammille tasoille ja eliittiakatemioihin, eivät vanhemmat siellä valmenna vaan sen tekee ammattilaiset.

Aika monessa maassa on tapana, että jos on vaikkapa kaksi isävalmentajaa, he vaihtavat päittäin joukkueita. Ei ole kenenkään etu, että oma lapsi on valmennettavana.

Lähde tälle väitteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.

40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.

Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.

-eri.

Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat. 

Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?

Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.

Suurimmassa osassa maailmaa pidettäisiin nepotismina, että vanhemmat, jotka eivät osaa valmentaa, valmentavat omien lastensa joukkueita.

Suurimmassa osassa maailmaa lasten urheilu loppuisi kokonaan jos vanhemmat eivät valmentaisi. Kyseessä ei ole mikään suomalainen ilmiö vaan ihan globaali normi. Toki sitten kun mennään korkeammille tasoille ja eliittiakatemioihin, eivät vanhemmat siellä valmenna vaan sen tekee ammattilaiset.

Aika monessa maassa on tapana, että jos on vaikkapa kaksi isävalmentajaa, he vaihtavat päittäin joukkueita. Ei ole kenenkään etu, että oma lapsi on valmennettavana.

Eipä ole tällaista tullut vastaan vaikka omat on pelannut yhtä sun toista lajia ja vielä parissa eri maassakin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ollaan mekin surtu. 

Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin. 

 

Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa. 

 

Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen. 

 

Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.

 

Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.  

Ei ole mikään pakko tunkea lapsia seuroihin harrastamaan. On myös höntsäilykerhoja koulussa, kirkolla yms. Säästyy koko perheen rahat ja hermot.

On hauska tuo utopia, että pitäisi olla jotain lähes ilmaista matalan kynnyksen harrastusta, josta voi sitten tarpeen tullen jättäytyä pois tai ponnistaa korkeammalle. Kyllä se niin on, että matalalalla kynnyksellä jättäydytään kokonaan pois, kun harrastukseen ei panosteta mitään ja ne jotka ponnistavat korkeammalle, eivät kyllä mihinkään löhöilijöiden torkkupeittojengiin palaa. Maksettu raha on hyvä motivaattori siihen, että harrastuksessa käydään.

Kun mietitte sitä, mihin lapsen elämässä voi sijoittaa, niin hyvä pitkäaikainen liikuntaharrastus pitää poissa myös pahanteosta. Lapselle muodostuu hyvässä lykyssä elinikäinen kaveripiiri harrastuksen puitteissa, terveet elämäntavat ja vastaavanlaista seuraa. Kun urheillaan tosissaan, niin siihen liittyy luontainen ryhtiliike, mistä on iloa koko loppuelämäksi. Kyllä se ihmisen peruskunto, kestävyys ja elämäntavat muovautuvat jo lapsesta alkaen, puhumattakaan siitä, että on mukana sosiaalisissa ympyröissä ilman syrjäytymisvaaraa.

Miksi ette vanhemmat perusta itse lapsillenne näitä pelailujoukkueita, joissa pelaillaan vain pelaamisen ilosta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vanhemmat perusta itse lapsillenne näitä pelailujoukkueita, joissa pelaillaan vain pelaamisen ilosta?

Laiskuus. Tärkeintä, että sen tekee Joku Muu.

Mutta taisi tämäkin kriisi mennä ohi ja paha mieli väistyä kun keskustelu on hiipunut.

Lapsen pitää käydä treeneissä jotta vanhemmat voisivat harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

On hauska tuo utopia, että pitäisi olla jotain lähes ilmaista matalan kynnyksen harrastusta, josta voi sitten tarpeen tullen jättäytyä pois tai ponnistaa korkeammalle. Kyllä se niin on, että matalalalla kynnyksellä jättäydytään kokonaan pois, kun harrastukseen ei panosteta mitään ja ne jotka ponnistavat korkeammalle, eivät kyllä mihinkään löhöilijöiden torkkupeittojengiin palaa. Maksettu raha on hyvä motivaattori siihen, että harrastuksessa käydään.

 

Kun mietitte sitä, mihin lapsen elämässä voi sijoittaa, niin hyvä pitkäaikainen liikuntaharrastus pitää poissa myös pahanteosta. Lapselle muodostuu hyvässä lykyssä elinikäinen kaveripiiri harrastuksen puitteissa, terveet elämäntavat ja vastaavanlaista seuraa. Kun urheillaan tosissaan, niin siihen liittyy luontainen ryhtiliike, mistä on iloa koko loppuelämäksi. Kyllä se ihmisen peruskunto, kestävyys ja elämäntavat muovautuvat jo lapsesta alkaen, puhumattakaan siitä, että on mukana sosiaalisissa ympyröissä ilman syrjäytymisvaaraa.

Tämän huomaa tosiaankin, kun vertaa vaikkapa suomalaisia ja norjalaisia. Norjassa tarjotaan matalalla kynnyksellä liikuntaharrastuksia kaikille. Suomessa on tärkeää, että saa maksaa itsensä kipeäksi ja kuvitella saavansa lapsensa parempiin piireihin.

On kyllä taas keskustelu. Suurinmalla osalla ei mitään tietoa asiasta. Menkää sinne toimintaan mukaan. On hienoa touhua. Suurin osa siellä ei mene mikään ammatillaisura silmissä. Joukkueissa jaetaan pelaaja ja valmenta määrän mukaan eri ryhmiin ja yleensä ne elävät eri treeneissä. Myös yhdessä treenattaan paljon. Nuo huippujoukkeiden edustus joukkeet eri asia kun suurin osa muista. Niisäkin homma muuttuu totisemmaksi vasta yläaste iässä. Niissä kuolee kyllä valiettavan paljon hyvää motivaatiota mikä kestäisi pitkään järkevämmällä tahdilla.

Monta vuotta treenanut ja juuri joukueeseen mukaan tullut on aiva eri tasolla. Ei kummankaan etu että pelaisivat keskenään tai toisiaan vastaan.

Mars lasten mukanan valmentamaan tai joukkueen johtajaksi. Kiitätte myöhemin tästä neuvosta. Lasten liikunan ilo ja pelaaminen on hienoa.

Uinnissakin opetuksen taso laskee, jos et halua olla kilparyhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Uinnissakin opetuksen taso laskee, jos et halua olla kilparyhmässä.

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos harrastuksen hinta laskee ja laatu pysyy jotenkin kohtuullisena.

Onhan se raskasta jos oma kullannuppu ei kelpaakaan siihen ykköstason joukkueeseen. Mutta lähtökohtaisesti lapset tykkäävät kun on pelejä ja sarjataulukkoja alkaen siinä 11v iässä. ja jos se kullannuppu jämähtää alimman tason porukkaan niin ei se siellä enää olekaan niin tavoitteellista se treenaaminen ja pelaaminen. Usein tämä on raskaampaa vanhemmalle kuin hänen lapselleen. Rahastuksesta on turha mitään seuraa syyttää. Kaikki elävät kädestä suuhun ja homma pyörii talkoilla; valmentajat uhraavat kaiken vapaa-aikansa nuorten liikunnalle. Sitten AP:t ja muut vain lyttäävät kaiken omien epärealististen odotusten ja haaveiden kanssa.

Olen oman lapsen seurassa miettinyt asiaa kuulumisen ja psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta. Lapsi on ylimmässä ryhmässä, mutta tuntuu, että melkein koko joukkue stressaa jatkuvasti putoamista ja sillä myös nokittelevat toisiaan. Ymmärrän, ettei kenellekään luvata ikuista paikkaa missään joukkueessa ja muutoksia tulee, mutta onko tämäkään nyt tarkoituksenmukaista, että koko ajan on pelko toiseen ryhmään siirtämisestä? Treenaavat kuitenkin monta tuntia viikossa, joten hyvä ryhmähenki ja kuulumisen tunne olisi tärkeitä.