Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tilanteesta päiväkerhossa? (vuodatus)
08.05.2007 |
Kysynpä mielipiteitä, kun jotenkin asia on jäänyt vaivaamaan. Meillä poika, joka käy 3-vuotiaiden kerhoa kerran viikossa. Ryhmässä 9 tyttöä ja 3 poikaa.
Itse pidän omaa lastani siinä mielessä vilkkaana, että puhuu paljon, ottaa kontaktia ja on touhukas. Hän ei kuitenkaan ole mikään riehupetteri ja juoksentelija, vaan vieraammat usein kutsuvat häntä rauhalliseksi. Uhmaikää on jonkin verran ja aina ei ekasta käskystä tottele. Kuitenkin koen, että kotona saan hänet pääsääntöisesti tottelemaan. Kyläpaikoissa hän käyttäytyy mielestäni erittäin hyvin, muistaa kiitokset ym.
Ongelmana on se, että kerhosta tulee mielestäni turhan paljon negatiivista palautetta. Aivan kerhon alkaessa otettiin esille, että poika ei pysy hartaushetken aikana penkissä. Tämä onneksi korjaantui melkein heti.
On sanottu myös siitä, että poika ei aina osallistu kaikkeen toimintaan, vaan saattaa jäädä jonnekin istuksimaan ja makoilemaan. Olen yrittänyt selittää ohjaajille, että poika jännittää ja lämpenee hitaasti uusiin juttuihin. Esimerkiksi puistotoiminnassa pelattiin 4 kertana polttopalloa ja hän ei koskaan halunnut osallistua, kunnes 5. kerralla meni reippaasti mukaan. Samaa palautetta on tullut muskarista, jossa hän on käynyt jo pitkään. Itse pidän tätä temperamenttipiirteenä. Tätien koen näkevän sen uhmailuna tai jotenkin outona.
Palautetta on tullut siitäkin, kun yksi näistä kolmesta pojasta on ilmeisesti aika vilkas ja impulsiivinen. Meidän poika menee kuulemma herkästi mukaan tämän vilkkaamman pojan " hölmöilyihin" . Täti sanoi minulle tästä vilkkaasta pojasta, että hän on " rajaton lapsi" . Mielestäni poika on aika kivan ja herttaisen oloinen vilpertti, josta oma poikani kovasti tykkää. Sanoinkin tädeille, että minun poikani tuntuu kokevan tämän " rajattoman" tosi mukavaksi ja kivaksi kaveriksi.
Kerhossa on tapana kokoontua lukemaan Nalle Puh -lehtiä kerhokerran aluksi. Siinä menee jotain 10 min, ennen kuin toiminta käynnistyy alkupiirillä. Poikia ei Nalle puhit kiinnosta ja usein tämä toinen vilkas kaveri onkin jossain muualla istumassa, saattaa esim. katsella seinään kiinnitettyjä Puuha Peten kuvia. Mielestäni en ole koskaan nähnyt häntä riehumassa tai juoksemassa. Hän ei vain istu siellä, missä tädit käskevät. Oma poikani menee aina poikkeuksetta tämän toisen pojan luo eikä istu tyttöjen joukkoon lukemaan lehtiä. Tästäkin tuli viimeksi palautetta juuri muodossa " menee mukaan kun X keksii jotain kiellettyä" .
En oikein tiedä, mitä tehdä. Olen yrittänyt jutella kotona kerhon sääntöjen noudattamisesta ja kiltistä käytöksestä, mutta koen, etten voi koko aikaa painostaa poikaa olemaan kiltti kerhossa. Mielestäni se olisi näiden tätien asia ohjata poikia.
Toiseksi olen vähän eri linjoilla tätien kanssa noista kerhon säännöistä. Minun mielestäni ajoittainen juoksentelu, kiellettyjen asioiden kokeilu ja esim. tuhmien puhuminen kuuluvat ikään etenkin pojilla, joilla pahin macho-vaihe meneillään. Toki näihin asioihin pitää puuttua, mutta en pidä siitä, että niistä tehdään ikään kuin epänormaaleja juttuja.
Olen alkanut jo miettiä, olenko vallan rajaton kasvattaja itsekin. Mielestäni tädit kerran viittasivat vähän siihen suuntaan (tosin saatoin ylireagoida). Kuitenkin koen olevani pikemminkin tiukka. En vaan voi olla kerhossa kärpäsenä katossa koko aikaa.
mielipitietä???
Kommentit (19)
Ovatko jotain vanhoja ja elämäänsä kyllästyneitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pojat eivät tottele?? Täti sanoi, että hän tarkoittaa " kerhopoliisilla" itseään. Kuulemma jotkut tytöt säikkyvät kerhopoliisia, mutta poikiin sillä ei taida olla kovin suurta vaikutusta. Vesitin varmaan tätien kasvatustyön, kun sanoin syksyllä pojalleni, että kerhopoliisia ei ole olemassa. Poika kun tuntui käsittäneen asian jotenkin hassusti " se varmaan tulee ja vie jonnekin" .
ap
Tai mistä minä tiedän. Meille ei ole kyllä tullut, mutta enhän voi tietää muista lapsista ja heidän tilanteistaan.
Vaikea sanoa tuosta ap:n tilanteesta, että liioittelevatko tädit vai eikö äiti vaan nyt näe...;)
ja ne joita ei kiinnosta, ovat ongelmalapsia = )
me käytiin nuorimman kanssa seurakunnan kerhossa, jossa aluksi kuunneltiin yli puolen tunnin pituinen, yleensä melko pitkäveteinen kristillinen satu/hartaus, ja sen aikana lasten piti istua paikallaan. no, arvata saattaa, että vilkkaille lapsille se oli liikaa, kun ihanat lelut nakersivat jo mielessä.
kerhoja on kaikenlaisia, samoin vetäjiä. ei kannata ottaa henk. koht. arvioita omasta/toisen lapsesta, vaikka se vaikeaa onkin. keskiverto leikki-ikäinen kun kuitenkin on melko utelias ja eläväinen = )
Onko heillä minkäänlaista koulutusta? Ja miltä vuosituhannelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaan leikkimässä kaverien kanssa, onko oikea paikka? Jos taas on harjoittelemassa päiväkotia varten tai sitä, että osaisi jo vähän keskittyä tai askarrella, niin eikö se kuri ole hyvä asia?
Meillä on kerhossa tosi tiukka (vanhanaikainen, mutta lempeä) kuri, mikä on minusta vaan hyvä asia, kun lapsi muuten on " vain" kotona.
Ei ole mitään hartauksia tms. mutta kyllä pitää olla hiljaa silloin kun pitää jne.
Lisäksi kerho-ohjaajina toimii useita lastentarhanopettajia. Lapsemme kerho-ohjaajakin on juuri täydennyskouluttamassa itseään. Täydennyskoulutus hänellä kestää vuoden verran. Erittäin koulutettua ja pätevää porukkaa. Mielestäni keskimäärin pätevämpää kuin päiväkodissa, jossa joukossa on runsaasti kouluttamatonta porukkaa ja vaihtuvia työllistettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ripaus huumoria sekaan tekee niistä vielä toimivamman.
Tämän siitä saa kun ei voida kasvattaa niitä lapsia määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, vaan vähätellään eikä aseteta rajoja, joista myös pidettäisiin kiinni.
Toivottavasti et ole enää noin sinisilmäinen, kun lapsesi aloittaa koulun.
En usko, että he nyt sinua kiusatakseen valittavat poikasi käytöksestä, vaan ehkä hän todella on tottelematon!
Niin, tuo viimeinen viesti lienee tarkoitettukin provokaatioksi, joten provosoidutaan sitten. En kyllä mitenkään kiistä sitä, etteikö poikani osaisi olla tottelematon. Esimerkiksi jos joku täti sanoo " kerää kaatamasi lelut takaisin laatikkoon" , niin ihan varmaa on, että pojan ensi reaktio on " en kerää" . Mutta kyllä hän sitten ne kerää, kun kerran vaaditaan. Näin toimitaa kotonakin. Ei anneta vaihtoehtoja, kerätäkö vai ei, vaan lelut kerätään huudolla tai ilman huutoa. Uskon myös, että poika osaa mennä vilkkaamman lapsen perässä ja tehdä samoja älyttömyyksiä kuin tämä. Niihinkin pitää puuttua napakasti, kieltää ja tarvittaessa viedä rauhoittumaan, jos sana ei kuulu.
Ainoa asia, mitä kritisoin, on se, että näistä minun mielestäni tuikitavallisista asioista annetaan vähän sellaista " hui kauhea" -tyylistä palautetta ikään kuin vastuu asian korjaamisesta olisi minulla. Hehän siellä kerhossa ovat kasvattajia ja heidän vastuulla on puuttua juoksemisiin ja muihin uhitteluihin asianmukaisesti. Minä puutun sitten näihin juttuihin kotona, mutta kerhossa tapahtuviin asioihin en millään voi puuttua muuten kuin sanomalla etukäteen, että muista kerhon säännöt ja tottele tätejä.
Joku otti esille sen, että pitäisi jo osata vähän askarrella ja keskittyä. No, nämä asiat onneksi meillä ovat kunnossa. Poika askartelee ja piirtää mielellään ja kokee olevansa näissä hyvä. Laulu- ja liikuntaleikkejä hän jännittää eikä pidä niistä, joten on mielestäni luonnollista, että näissä tilanteissa hän ei mielellään mene mukaan. Luonteeltaan hän on sellainen, että jos vaatii tai pakottaa, asiasta tulee iso kammo, mutta jos antaa hänen jonkin aikaa olla sivustalla katsomassa, niin hän saattaa spontaanisti haluta mukaan. Mielestäni tämä ei ole mikään häiriintyneisyyden merkki vaan ihan tavallista lasten luonteisiin liittyvää eroavaisuutta. Jokuhan on suinpäin mukana, kun vaan jotain uutta ehdotetaan, ja useimmat lapset lienevät näiden kahden ääripään väliltä.
Ja kyllä poika osaa myös keskittyä ja tämä on nyt kerhossakin huomattu. Ihmettelen vain sitä, miksi siitäkin paikallaan pysymättömyydestä piti heti ekojen kertojen jälkeen alkaa tehdä numeroa, kun se kuitenkin sitten tottumisen ja sääntöjen sisäistämisen jälkeen alkoi sujua moitteettomasti.
Ymmärtäisin sellaisen palautteen, että " olemme havainnoineet poikasi edesottamuksia nyt kolme kuukautta ja olemme huolissamme" . Sitten tulisi kohdat, mistä ollaan huolissaan, ja mielellään kehitys- ja kasvatuspsykologisesti pätevät perustelut huolenaiheille. Mutta kun olen suoraan kysynyt, pitääkö miun huolestua, he ovat vastanneet " ei pidä" . Silti tulee negatiivista palautetta. Jos ei huotla ole, voisivat minun mielestäni keskittyä kivoihin asioihin. VRT. puistotoiminta, jossa puistotäti joka kerran päätteeksi kertoo kivat ja kurjat asiat kuitenkin niin, että kivat painottuvat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavankuuloisia nuo teidän kerhotädit...
ei saa sallia edes siksi että " pojat ovat poikia" . Toisiin törmääminen voi olla vaarallista oikeasti. Juoksemiskieltoa minä ainakin teroitan pojalle kotonakin, joka kerta kerhoon mennessä _tiukasti_ sanon siitä, jos olen näkemässä että juoksee (heti vaikka riisuttua), otan heti kiinni ja sanon lujasti siitä.
Olen nähnyt niin monta törmäämistä kun pienissä sisätiloissa juostaan, omanikin törmäsi pienempään poikaan kerhon aulassa, tuli aikamoisen hurjasti verta toiselta naamasta ja itku oli kova. Todella koin asiakseni puuttua tilanteeseen, ja siinä sitten aulassa istuttiin yli puoli tuntia kun ei poika suostunut pyytämään anteeksi. Itkivät molemmat lopulta, mutta ei ole poikani ainakaan vielä sen kerran jälkeen ole jättänyt tottelematta kun muistuttaa juoksemisesta kerhossa jos näyttää että askeleen tahti alkaa kiihtyä liikaa.
Noihin muihin ap:n pojan " ongelmiin" en sano mitään kun en omaa kokemusta omaa. Juokseminen vaan on minusta niin selkeästi kiellettyä, ja jos sitä riittävästi luupäälle jankuttaa, niin kyllä se perille menee pikkuhiljaa.
Puhu pojallesi miten vaarallista on juosta siellä, kerro miten voi törmätä toiseen, vahingossa, ja voi sattua pahastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla, että tädit tosiaan ovat liian vaativia vähän vilkkaampien poikien suhteen. Tai sitten sinä et todellakaan tiedä, miten poikasi käyttäytyy kerhossa. Mielestäni lapsia ei pidä pakottaa tiettyyn muottiin, vaan heidät on otettava huomioon yksilöinä ja erilaisina persoonallisuuksina. Silti kerhossa tulee noudattaa tiettyjä sääntöjä.
Kuitenkin jos lapsi ei esim. halua osallistua johonkin, vaikkapa liikuntaleikkeihin, hänen voi antaa olla katselijana kunnes on valmis tulemaan mukaan. Ei meidänkään ujo pikkutyttömme ole heti reippaana menossa uusiin juttuihin. Onneksi meidän kerhotädit on aivan huippuja. Aluksi tyttö itkeskeli kerhossa, mutta pian se vaihe meni ohi. Nyt kerho, kaverit ja tädit on parasta mitä hän tietää.
kerran viikossa pari tuntia, ei ne tädit voi sun puolestasi sun poikaasi kasvattaa. He (ja muut lapset) vaan kantavat ne seuraukset siellä kaikesta siitä, mitä sinä (ja miehesi) poikasi kanssa teet ne loput viikon tunnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät useinkaan tiedä, miten lapset käyttäytyvät heidän poissaollessaan
En tarkoittanutkaan, että tätien pitäisi kasvattaa poikaani minun puolestani, vaan että silloin, kun poikani on sen 2 tuntia tätien huomassa, niin sinä hetkenä poikani käytös on heidän vastuullaan! " EI SAA JUOSTA! JUOKSEMISEN ON LOPUTTAVA VÄLITTÖMÄSTI!" kuuluu tätien tehtäviin eikä minun.
Juoksemisesta: poika yrittää toisinaan juosta myös perhekerhossa, jossa olen itse paikalla. Minusta se on aika ymmärrettävää, kivoja kavereita ja tilaa juoksemiseen ja toisaalta aika vähän ikätasolle sopivia leluja, joilla voisi leikkiä (useimmat tarkoitettu vauvoille). Minun reaktioni näissä tilanteissa on se, että tartun poikaa käsivarresta kiinni ja pysäytän konkreettisesti hänen menonsa ja kiellän juoksemisen. Tarvittaessa otan syliin tai penkille rauhoittumaan. Ohjaan leikkimään rauhallisempaa leikkiä. Jos on aivan päätöntä kohkaamista (onneksi harvoin), voin sanoa: " Jos et osaa käyttäytyä täällä sääntöjen mukaan, joudumme lähtemään kotiin." Yleensä viimeistään tämä on tehonnut.
Kuitenkaan en jälkikäteen taivastele että " oivotivoivoti kun tuo poika on niin mahdoton" , vaan otan tällaisen kasvatustilanteen aivan normaalina tehtävänä. Tällaista se kasvattaminen on. Poika kokeilee rajojaan, minä kiellän, ohjaan, kerron mikä on kiellettyä ja mikä ei. Useimmiten poika käyttäytyykin minun seurassani rauhallisesti, koska tietää, että minä puutun, jos riehuminen alkaa.
En ymmärrä, mikä siinä rauhallisessa jämäkässä puuttumisessa on niin vaikeaa. Tietenkin on helpompaa ohjata rauhallisia tyttöjä, jotka piirtelevät vaikkapa kukkia ja sydämiä pari tuntia kuin sietää poikien melua, rajoittaa ja tarvittaessa kanavoida energian purkautumista myönteisesti.
Korostan siis vielä: en hyväksy huonoa käytöstä ja siihen tulee puuttua, mutta asiasta ei tule tehdä isoa numeroa.
ap
oletko Tuusulasta :)?
Siis enempi oli tyttöjä ryhmässä ja niiden mukaan mentiin, paljon piirtämistä yms mikä ei 3 v poikia hirveästi kiinnosta.
Täti ei myöskään ollut motivoitunut, oven takaa (kun tultiin hakemaan) kuuli kun aina unohti laulun sanat, muttei viitsinytkään opetella niitä jne
Mua kanssa kypsytti sopeuttaa omaa lasta hommaan, jossa ei mielestäni ollut kauheasti kasvatuksellista pointtia. Kuhan oltiin ja piirreltiin...
Olen joskus miettinyt, miten nuo tädit pärjäisivät ryhmässä, jossa 9 poikaa ja 3 tyttöä. Eli kyllä se sukupuolijakauma varmaan vaikuttaa siihen, minkätyyppiseksi toiminta muodostuu. No, meidän poika menee syksyllä päiväkotiin. Katsotaan, miten se sitten lähtee sujumaan. Puistossa on ainakin sujunut hienosti.
ap
Kuulostaa kyllä aika kotkalle tuo kerhotäti. kerhopoliisit sun muut?!?! Lieköhän tuolla tädillä edes alan koulutusta..
kerhon tädit eivät pahaa sanaa puhu lapsista, vaikka ovat miten hankalia. Eivät sanoneet, vaikka eräät olivat aiheuttaneet tahallaan suuren vesivahingonkin. Puhuvat lapsista vaan parhain päin vanhemmille. Minusta kerhossa on pari todella rasittavaa häirikköä. Tosin kerhon sisälle en ole mennyt katsomaan, vaan olen tarkkaillut juhlissa ja kerhon jälkeen pihalla sekä kuullut lapseni juttuja.
Kerran ohjaaja varovasti sanoi näiden häiriköiden vanhemmille, että lapsenne eivät koskaan leiki mitään. He aina vain painivat keskenään tms. Koskaan eivät ole vielä leikkineet. (Katsoi varmaan velvollisuudekseen tämän hyvin varovasti sanoa.)
Eli erilaista tuntuu olevan teidän kerhossanne.