Positiivisia synnytyskokemuksia

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Vierailija kirjoitti:

Paljon pahempia kuin synnytys on esim. hammasärky, vatsakivut ym. Liioiteltu juttu, enkä itsekään uskalla naisseurassa sanoa, ettei se mitään ihmeellistä ollut, heti tulee paheksuvia katseita. Ja kyllä, iso vauva ja pieni nainen. Sieltä se tuli. Repeämääkin vähän, mutta ei mitään kipua tunnu, kun on venyneenä. Kuten kulmakarvojen nyppiminen, venytetään ihoa, niinei tunnu miltään.

Laita kuvaa uittuusta ihmeessä

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Mut tuliko yhtään p.skaa samalla?

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkaansa, että hyviä kokemuksia ei juuri kerrota. Itselläni raskausaikana oli vointi parempi kuin ikinä koskaan. En kehtaa puhua siitä ääneen, etten loukkaisi niitä, joilla on ollut pahoinvointia. Synnytykset päätyivät yllättäen sektioon, jotka olivat hyvin erilaisia nekin keskenään. 

Kysyttiinl aktiivisista synnytyksistä.

Minulla esikoisen synnytys oli ihan hirveä käynnistyksen ja vauvan asentovirheen vuoksi.

Toisessa päätin tehdä mitä vaan, ettei käynnistetä. Synnytys alkoikin onneksi luonnostaan ja oli oikeasti ihana kokemus, vaikka sain kivunlievitystä vasta ponnistamiseen. Ponnistuskin oli siinä nopea. Tottakai olin kipeä, mutta luomusupistukset ei olleet mitään verraten käynnistettyihin ja muutenkin meni niin helposti koko homma, että olisin voinut mennä uudestaankin synnyttelemään :D. Lapsiluku vaan oli jo täynnä.

Neljä, syntymäpainoiltaan 4100-4700g, lasta. Parin kanssa sain kohdunsuun puudutuksen, muuten vedettiin luomuna. Hyvin ja nopeasti toivuin synnytyksistä, ei repeämiä tms. Itse ole 178/60 ei-raskaana. 

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan aivopesty suomalainen nainen synnyttää alateitse. Virtsankarkailua koko loppuelämä. 

On myös naisia jotka haaveilee useasta lapsesta, jolloin alatiesynnytys on ehdottomasti toimivin vaihtoehto, koska sektion rasitusta kohtu ei montaa kertaa kestä. 

Kestää. Suomessa annetaan kuva ettei kestäisi koska maksaa. Sektiolla voi helposti synnyttää viisi.

Ei se kestä. Muualla sitä tehdään juuri siksi kun siitä saa rahaa, mitä väliä ihmisen hyvinvoinnilla on. 

Alatiesynnytys on aina parempi. Että olet hölmö.. "koska maksaa, niin ei sitä saa".

Koska maksaa niin ulkomailla saa, jotta saadaan tyhmiltä rahat. Että osaatte olla tyhmiä ku uskotte tollasen.

Luuletko, että Suomessa siitä "saa ihmisiltä rahat"?

Kun se sairaalamaksu on ihan murto-osa leikkauksen kuluista, niin se sairaala on se, joka sen maksaa. Ja määrärahaa ei liiaksi ole, kaikkea vähennetään.

Yksityisellä ei sektiota saa Suomessa.

Siksi sitä ei saa kuin kauhealla väännöllä.

Kuinkahan tyhmä itse mahdat olla..

Olisiko tullut hapenpuute synnytyksessä? Äiti ei ymmärtänyt maksaa lisähapesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Soita märiä nyrdeenille. Pyydä synnytysvalmentajaksi ja

The Synnytykseen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla esikoisen synnytys oli ihan hirveä käynnistyksen ja vauvan asentovirheen vuoksi.

Toisessa päätin tehdä mitä vaan, ettei käynnistetä. Synnytys alkoikin onneksi luonnostaan ja oli oikeasti ihana kokemus, vaikka sain kivunlievitystä vasta ponnistamiseen. Ponnistuskin oli siinä nopea. Tottakai olin kipeä, mutta luomusupistukset ei olleet mitään verraten käynnistettyihin ja muutenkin meni niin helposti koko homma, että olisin voinut mennä uudestaankin synnyttelemään :D. Lapsiluku vaan oli jo täynnä.

Synnyttelemään.

Oot juntti.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta löytyy kahdesta synnytyksestä. Ensimmäinen käynnistettynä ja epiduraalin kanssa (9h). Toinen n. 4h itsestään käynnistynyt ja sen verran vauhdilla edennyt ettei epiduraalia ehditty antaa, vaan sain spinaalipuudutuksen (joka ei tainnut täysin tepsiä, ainakin koin lopussa sellaista repeämisen tunnetta toisin kuin ekassa synnytyksessä). Mutta oikeasti molemmat tosi hienoja kokemuksia ja kaikki meni hyvin ja palauduin nopeasti! Kivutkin kestää hyvin kun tietää mistä johtuvat ja mikä on tulos. Tsemppiä, siitä vaan vauvaa yrittämään <3

Hjyi hjlv.

Onk pakko kirjottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Soita märiä nyrdeenille. Pyydä synnytysvalmentajaksi ja

The Synnytykseen mukaan.

Märiä Nyrden pitää kotonaan synnytysammeen valmiina.

Lisänä suitsukkeita ja äänimelua bong.

Tuntitaksa:  700e / tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Nelikiloinen tuli ainakin ulos kevyesti työntämällä. Viisikiloiset taitaa olla aika harvinaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Nelikiloinen tuli ainakin ulos kevyesti työntämällä. Viisikiloiset taitaa olla aika harvinaisia?

Lähes. Mulla isoin 4700. Synnärillä ei ollut sopivia vaatteita, hakivat lastenosastolta 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain epiduraalin kaikissa kolmessa synnytyksessä, sen jälkeen ei ollut mikään kivuliasta. Ponnistusvaiheet oli maltillisen pituisia eikä kätilön tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, nolla repeämää ja nolla tikkiä. Tärkeintä on pitää lantionpohja rentona ponnistaessa, kevyt työntö vatsalihasten yläosalla riittää, ei mitään hampaat irvessä runttaamista tai ison hädän ponnistamisen matkimista.

Buahhhah, yritäppä pusata lähes viisikiloinen "kevyesti työntämällä" 😂

Nelikiloinen tuli ainakin ulos kevyesti työntämällä. Viisikiloiset taitaa olla aika harvinaisia?

Kannattaa muistaa, että paljon treenaavilla naisilla voi treenatut lihakset tehdä tiukkaa, plösöillä lapsi tulee ulos helpommin. Myös lantion rakenne vs lapsen koko vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä. 

Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä. 

Tsemppiä

Hah, noin lässyttää sellainen ihminen, joka ei ole kokenut niin pahaa avautumiskipua, että ennemmin hyppäisi ikkunasta alas kuin kestäisi sitä ilman kunnollista kivunlievitystä. Puhaltelu ja positiiviset ajatukset auttavat vain lieviin synnytyskipuihin. Et ole kokenut sellaista synnytyskipua, joka tuntuu siltä, että dynamiitit räjähtelisivät sisälläsi puolen minuutin välein taukoamatta. 

Mutta ap, ei hätää. Sellaisestakin selvittiin epiduraalilla. Ei kannata tehdä minkäänlaisia ehdottomia suunnitelmia ja päätöksiä etukäteen. Jos kivut ovat helvetilliset, niin olisi tosella typerää tehdä periaatteellinen päätös siitä, että kieltäytyy aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti epiduraalista. 

Aikoinaan naisia ja lapsia kuoli sankoin joukoin synnytykseen, koska synnytettiin ’luonnollisesti’ ja ainut mihin pystyi turvautumaan, oli yrittää pysyä hengissä. Näihin ’luonnollisiin’ ideaaleihin ei kannata itseään ja muita synnyttäjiä hirttää, koska vaihtoehtojakin on kunhan pitää mielensä avoimena. Synnytystä ei voi kontrolloida eikä synnytyksen kulkua voi päättää etukäteen. Se menee siten kuten menee ja onneksi nykytieteen valossa lähestulkoon kaikkiin ennakoimattomiin ja kontrolloimattomiin tilanteisiin löytyy lääketieteestä jokin ratkaisu.

En ole tuo aiempi, mutta käsittämätöntä vähättelyä. Kipu on ihan oikeasti pitkälti päästä kiinni, jos kipu on ns. normaalia. Olen itse synnyttänyt kahdesti. Ekalla kerralla käynnistettiin enkä ehtinyt saada epiduraalia kuin kerran ja olihan ne tauottomat supistukset kipeitä, mutta synnytyksen jälkeen oli heti sellainen olo, että tässäkö se oli. Toinen synnytys syöksynä ja ilman lääkkeitä. Syöksysynnytys on sinänsä aika raju kokemus, MUTTA en suostunut makaamaan vaan piuhat oli mahassa ja kävelin, jotta pystyin hallitsemaan kipua. En ymmärrä miksi ihmiset ylipäänsä makaavat sängyssä, jos voisivat liikkua. 

 

Olen kokenut elämässäni paljon, paljon pahempia kipuja kuin (luomu)synnytyksen tai käynnistetyn synnytyksen. Toisessa synnytyksessä lähdin heti suihkuun ja liikkeelle. Ei repeämiä kummassakaan synnytyksessä. Kun ei ole puutuneena, osaa myös ponnistaa oikein ja toimin kätilöiden ohjeen mukaan. 

 

Silti on vähättelyä sanoa, että ei ole voinut olla oikeaa kipua, jos kokee synnytyskivut helpoksi. Minun mittarilla vaan synnytyskivut ei mene top viiteen. Läpilyöntikipu ja hermokipu on olleet sellaisia, joissa kipu on mennyt sen yli, että ei ole pystynyt hallitsemaan mielellä. 

Läpilyöntikipu!?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa positiivisia synnytyskokemuksia? Harmittaa, kun oma maha revitty auki ja rumat arvet? 

No kyllähän se harmittaa, aika vakavaa seksuaalirikollisuutta kuitenkin on. Itse en usko siihenkään, että naisen edes kuuluisi synnyttää miehensiemeniä, joten siksi kaikki tällainen positiivinen porsimispropaganda on vähän sama kuin olisi positiivista s eksiorjuuspropagandaa, miten ihanalta tuntuu olla miehen jäteastia. Ei kovin hyvä juttu naisille noin keskimäärin.

2 synnytystä takana. Molemmissa onnistunut kivunlievitys ja aivan huikeat kätilöt. Ainoa miinus toisen kohdalla oli käynnistys. Ne kivut oli aika hirveät ja lähetettiin vielä kotiin odottamaan ballonkin kanssa... Pakko oli tulla miltei heti takaisin, eipä auttanut Panadol.

Vierailija kirjoitti:

2 synnytystä takana. Molemmissa onnistunut kivunlievitys ja aivan huikeat kätilöt. Ainoa miinus toisen kohdalla oli käynnistys. Ne kivut oli aika hirveät ja lähetettiin vielä kotiin odottamaan ballonkin kanssa... Pakko oli tulla miltei heti takaisin, eipä auttanut Panadol.

.Mitä te teitte kimpassa kätilöitten kaa?

Kerro.

Kerro niitten etunimien alkukirjaimet.

Kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä. 

Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä. 

Tsemppiä

Hah, noin lässyttää sellainen ihminen, joka ei ole kokenut niin pahaa avautumiskipua, että ennemmin hyppäisi ikkunasta alas kuin kestäisi sitä ilman kunnollista kivunlievitystä. Puhaltelu ja positiiviset ajatukset auttavat vain lieviin synnytyskipuihin. Et ole kokenut sellaista synnytyskipua, joka tuntuu siltä, että dynamiitit räjähtelisivät sisälläsi puolen minuutin välein taukoamatta. 

Mutta ap, ei hätää. Sellaisestakin selvittiin epiduraalilla. Ei kannata tehdä minkäänlaisia ehdottomia suunnitelmia ja päätöksiä etukäteen. Jos kivut ovat helvetilliset, niin olisi tosella typerää tehdä periaatteellinen päätös siitä, että kieltäytyy aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti epiduraalista. 

Aikoinaan naisia ja lapsia kuoli sankoin joukoin synnytykseen, koska synnytettiin ’luonnollisesti’ ja ainut mihin pystyi turvautumaan, oli yrittää pysyä hengissä. Näihin ’luonnollisiin’ ideaaleihin ei kannata itseään ja muita synnyttäjiä hirttää, koska vaihtoehtojakin on kunhan pitää mielensä avoimena. Synnytystä ei voi kontrolloida eikä synnytyksen kulkua voi päättää etukäteen. Se menee siten kuten menee ja onneksi nykytieteen valossa lähestulkoon kaikkiin ennakoimattomiin ja kontrolloimattomiin tilanteisiin löytyy lääketieteestä jokin ratkaisu.

En ole tuo aiempi, mutta käsittämätöntä vähättelyä. Kipu on ihan oikeasti pitkälti päästä kiinni, jos kipu on ns. normaalia. Olen itse synnyttänyt kahdesti. Ekalla kerralla käynnistettiin enkä ehtinyt saada epiduraalia kuin kerran ja olihan ne tauottomat supistukset kipeitä, mutta synnytyksen jälkeen oli heti sellainen olo, että tässäkö se oli. Toinen synnytys syöksynä ja ilman lääkkeitä. Syöksysynnytys on sinänsä aika raju kokemus, MUTTA en suostunut makaamaan vaan piuhat oli mahassa ja kävelin, jotta pystyin hallitsemaan kipua. En ymmärrä miksi ihmiset ylipäänsä makaavat sängyssä, jos voisivat liikkua. 

 

Olen kokenut elämässäni paljon, paljon pahempia kipuja kuin (luomu)synnytyksen tai käynnistetyn synnytyksen. Toisessa synnytyksessä lähdin heti suihkuun ja liikkeelle. Ei repeämiä kummassakaan synnytyksessä. Kun ei ole puutuneena, osaa myös ponnistaa oikein ja toimin kätilöiden ohjeen mukaan. 

 

Silti on vähättelyä sanoa, että ei ole voinut olla oikeaa kipua, jos kokee synnytyskivut helpoksi. Minun mittarilla vaan synnytyskivut ei mene top viiteen. Läpilyöntikipu ja hermokipu on olleet sellaisia, joissa kipu on mennyt sen yli, että ei ole pystynyt hallitsemaan mielellä. 

Läpilyöntikipu!?

.

B D S M

Aaaahhhh