Positiivisia synnytyskokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan aivopesty suomalainen nainen synnyttää alateitse. Virtsankarkailua koko loppuelämä. 

On myös naisia jotka haaveilee useasta lapsesta, jolloin alatiesynnytys on ehdottomasti toimivin vaihtoehto, koska sektion rasitusta kohtu ei montaa kertaa kestä. 

Itselle kolme lasta oli sopiva määrä ja suunnitelluilla sektioilla sain kaikki.

Tuntuuko se sitte kiihottavalta ku venyy äärimmilleen auki.

Womanizer surisee.

Kertokaa kokemuksia synnytysfiilarista.

Mulle synnytys oli erittäin positiivinen kokemus. Kun lapsivesi tuli soitin auton viemään puolison synnytyslaitokselle. Itse menin kaljalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan aivopesty suomalainen nainen synnyttää alateitse. Virtsankarkailua koko loppuelämä. 

On myös naisia jotka haaveilee useasta lapsesta, jolloin alatiesynnytys on ehdottomasti toimivin vaihtoehto, koska sektion rasitusta kohtu ei montaa kertaa kestä. 

Kestää. Suomessa annetaan kuva ettei kestäisi koska maksaa. Sektiolla voi helposti synnyttää viisi.

Ei se kestä. Muualla sitä tehdään juuri siksi kun siitä saa rahaa, mitä väliä ihmisen hyvinvoinnilla on. 

Alatiesynnytys on aina parempi. Että olet hölmö.. "koska maksaa, niin ei sitä saa".

Koska maksaa niin ulkomailla saa, jotta saadaan tyhmiltä rahat. Että osaatte olla tyhmiä ku uskotte tollasen.

Luuletko, että Suomessa siitä "saa ihmisiltä rahat"?

Kun se sairaalamaksu on ihan murto-osa leikkauksen kuluista, niin se sairaala on se, joka sen maksaa. Ja määrärahaa ei liiaksi ole, kaikkea vähennetään.

Yksityisellä ei sektiota saa Suomessa.

Siksi sitä ei saa kuin kauhealla väännöllä.

Kuinkahan tyhmä itse mahdat olla..

Mun toisen lapsen synnytys oli ihan käsittämättömänä helppo. 3 tuntia sairaalaan menosta, ja vauva syntyi. Ei repeämiä, ei hieman tavallista kuukautiskipua kovempia kipuja kuin ihan hetken lopussa sellaista venytyskipua. Olin heti synnytyksen jälkeen täysin kunnossa, en edes väsynyt ihmeemmin.

(Eka synnytys oli vähän raskaampi, kesti lähes vuorokauden ja repesin jonkun verran, mikä teki istumisesta ja pissaamisesta muutamaksi viikoksi erittäin kivuliasta. Mutta ei sekään mikään horror ollut, ja repeämät parani täysin jättämättä mitään ongelmia)

Minua oksettaa tuollaisten asioiden kuuleminen.   Olen nainen, joka en pidä lapsista ja synnytysjutut  on kuvottavia.  Jos olisin mies joka pakotetaan mukaan synnytykseen, en saisi enää koskaan erektiota sen naisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua oksettaa tuollaisten asioiden kuuleminen.   Olen nainen, joka en pidä lapsista ja synnytysjutut  on kuvottavia.  Jos olisin mies joka pakotetaan mukaan synnytykseen, en saisi enää koskaan erektiota sen naisen kanssa. 

Mitä hittoa sitten teet tässä ketjussa xD Ai niin, trolleja täynnä tämäkin, että saadaan Suomen syntyvyysluvut pysymään matalina jatkossakin ja yhteiskuntaa heikennettyä eripuralla vieraan vallan intressien vuoksi. 

Mitkäs ne ap:n kunnalliset arvot on!?

Naiset kotiorjiksi porsimaan ilman omaa päätösvaltaa elämästään ja pojat on poikia, kaikki anteeksi vaan, vaikka mitä tekis.

Vierailija kirjoitti:

Mitkäs ne ap:n kunnalliset arvot on!?

Naiset kotiorjiksi porsimaan ilman omaa päätösvaltaa elämästään ja pojat on poikia, kaikki anteeksi vaan, vaikka mitä tekis.

Oho, väärä ketju 🤣

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko se sitte kiihottavalta ku venyy äärimmilleen auki.

Womanizer surisee.

Kertokaa kokemuksia synnytysfiilarista.

Iso O

Videoo sormi klittal ja pilden supisteluista.

Synnytys

-Mariano

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko se sitte kiihottavalta ku venyy äärimmilleen auki.

Womanizer surisee.

Kertokaa kokemuksia synnytysfiilarista.

.

Maria Nordin tietää

Eka meni mönkään oman kokemattomuuden takia ;) ja epiduraalin, jota kätilö tykkäs lisäillä aivan mielivaltaisesti, että tunto meni ja puhti loppu.

Sitten harjoittelin rentoutusta ja hengitystekniikoita, joiden avulla pysyy rauhallisena ja asian tasalla. Kivut eivät tulleet kovin voimakkaina ja sain hengiteltyä paljon pois. Seuraavat synnytykset olivat kipulääkkeettömiä, muttei täysin kivuttomia. Lihasrentoutus auttoi kipuun ja hengittelyt. Sitten ponnistusvaiheessa käytettiin samoja juttuja, mutta käänteisesti, että ponnistukseen tuli voimaa ja synnyttäjän aivotkin sai happea.

Oksitosiinitippa laitettiin heti, kun vauvat oli syntyneet, että saa jälkeiset pois ilman leikkuria. Jälkisupparit olivat pirun kivuliaita. 

Rentoutuksesta ja hengittelyistä on paljon kirjoja ja youtube videoita. Jos enkkutaipuu, niin kannattaa etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä. 

Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä. 

Tsemppiä

Hah, noin lässyttää sellainen ihminen, joka ei ole kokenut niin pahaa avautumiskipua, että ennemmin hyppäisi ikkunasta alas kuin kestäisi sitä ilman kunnollista kivunlievitystä. Puhaltelu ja positiiviset ajatukset auttavat vain lieviin synnytyskipuihin. Et ole kokenut sellaista synnytyskipua, joka tuntuu siltä, että dynamiitit räjähtelisivät sisälläsi puolen minuutin välein taukoamatta. 

Mutta ap, ei hätää. Sellaisestakin selvittiin epiduraalilla. Ei kannata tehdä minkäänlaisia ehdottomia suunnitelmia ja päätöksiä etukäteen. Jos kivut ovat helvetilliset, niin olisi tosella typerää tehdä periaatteellinen päätös siitä, että kieltäytyy aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti epiduraalista. 

Aikoinaan naisia ja lapsia kuoli sankoin joukoin synnytykseen, koska synnytettiin ’luonnollisesti’ ja ainut mihin pystyi turvautumaan, oli yrittää pysyä hengissä. Näihin ’luonnollisiin’ ideaaleihin ei kannata itseään ja muita synnyttäjiä hirttää, koska vaihtoehtojakin on kunhan pitää mielensä avoimena. Synnytystä ei voi kontrolloida eikä synnytyksen kulkua voi päättää etukäteen. Se menee siten kuten menee ja onneksi nykytieteen valossa lähestulkoon kaikkiin ennakoimattomiin ja kontrolloimattomiin tilanteisiin löytyy lääketieteestä jokin ratkaisu.

En ole tuo aiempi, mutta käsittämätöntä vähättelyä. Kipu on ihan oikeasti pitkälti päästä kiinni, jos kipu on ns. normaalia. Olen itse synnyttänyt kahdesti. Ekalla kerralla käynnistettiin enkä ehtinyt saada epiduraalia kuin kerran ja olihan ne tauottomat supistukset kipeitä, mutta synnytyksen jälkeen oli heti sellainen olo, että tässäkö se oli. Toinen synnytys syöksynä ja ilman lääkkeitä. Syöksysynnytys on sinänsä aika raju kokemus, MUTTA en suostunut makaamaan vaan piuhat oli mahassa ja kävelin, jotta pystyin hallitsemaan kipua. En ymmärrä miksi ihmiset ylipäänsä makaavat sängyssä, jos voisivat liikkua. 

Olen kokenut elämässäni paljon, paljon pahempia kipuja kuin (luomu)synnytyksen tai käynnistetyn synnytyksen. Toisessa synnytyksessä lähdin heti suihkuun ja liikkeelle. Ei repeämiä kummassakaan synnytyksessä. Kun ei ole puutuneena, osaa myös ponnistaa oikein ja toimin kätilöiden ohjeen mukaan. 

Silti on vähättelyä sanoa, että ei ole voinut olla oikeaa kipua, jos kokee synnytyskivut helpoksi. Minun mittarilla vaan synnytyskivut ei mene top viiteen. Läpilyöntikipu ja hermokipu on olleet sellaisia, joissa kipu on mennyt sen yli, että ei ole pystynyt hallitsemaan mielellä. 

Kokemusta löytyy kahdesta synnytyksestä. Ensimmäinen käynnistettynä ja epiduraalin kanssa (9h). Toinen n. 4h itsestään käynnistynyt ja sen verran vauhdilla edennyt ettei epiduraalia ehditty antaa, vaan sain spinaalipuudutuksen (joka ei tainnut täysin tepsiä, ainakin koin lopussa sellaista repeämisen tunnetta toisin kuin ekassa synnytyksessä). Mutta oikeasti molemmat tosi hienoja kokemuksia ja kaikki meni hyvin ja palauduin nopeasti! Kivutkin kestää hyvin kun tietää mistä johtuvat ja mikä on tulos. Tsemppiä, siitä vaan vauvaa yrittämään <3

135 jatkaa:

Se vielä tuli mieleen, että itselle oli jotenkin voimaannuttava se kokemus, että sai kokea toisessa synnytyksessä ilman puudutusta ne supistukset ihan sinne lähes täyteen avautumiseen asti. Se oli  jotenkin niin järisyttävä ja mielenkiintoinen tunne, toki tuskallinenkin, mutta hallittavissa (niinkuin joku täällä kirjoittikin). Itse nojailin sänkyyn seisten ja mies hieroi selkää / piti lämpöpussia siinä.

Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa positiivisia synnytyskokemuksia? Harmittaa, kun oma maha revitty auki ja rumat arvet? 

Vierailija kirjoitti:

135 jatkaa:

Se vielä tuli mieleen, että itselle oli jotenkin voimaannuttava se kokemus, että sai kokea toisessa synnytyksessä ilman puudutusta ne supistukset ihan sinne lähes täyteen avautumiseen asti. Se oli  jotenkin niin järisyttävä ja mielenkiintoinen tunne, toki tuskallinenkin, mutta hallittavissa (niinkuin joku täällä kirjoittikin). Itse nojailin sänkyyn seisten ja mies hieroi selkää / piti lämpöpussia siinä.

Sama kokemus. Olo oli hämmentävän hyvä ja energinen. Kätilöiden piti vähän toppuutella menoa. Istuin heti jne. 

Paljon pahempia kuin synnytys on esim. hammasärky, vatsakivut ym. Liioiteltu juttu, enkä itsekään uskalla naisseurassa sanoa, ettei se mitään ihmeellistä ollut, heti tulee paheksuvia katseita. Ja kyllä, iso vauva ja pieni nainen. Sieltä se tuli. Repeämääkin vähän, mutta ei mitään kipua tunnu, kun on venyneenä. Kuten kulmakarvojen nyppiminen, venytetään ihoa, niinei tunnu miltään.

Pitää paikkaansa, että hyviä kokemuksia ei juuri kerrota. Itselläni raskausaikana oli vointi parempi kuin ikinä koskaan. En kehtaa puhua siitä ääneen, etten loukkaisi niitä, joilla on ollut pahoinvointia. Synnytykset päätyivät yllättäen sektioon, jotka olivat hyvin erilaisia nekin keskenään.