En pysty hyväksymään etten ole hyvännäköinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile hyväksyä se, että sinun on vaikea hyväksyä realiteetteja. Hyväksy se, että itsearvotuksesi tällä hetkellä riipuu ulkoisesta hyväksynnästä, mikä on epäkypsää ajattelua. Monella asia menee noin, mutta radikaali hyväksyntä auttaa eteenpäin hyväksymään asioita askel askeleelta. Ei ole meille luvattu auvoa päällä maan, eikä meidän tarvitse olla hyvännäköisiä. 

En aio koskaan hyväksyä että ihmiset vain säälivät mua. Siks en aio puhua enää kellekään ihmiselle kasvotusten. Mun naapurin perheessä on yks poika joka täyttää 30 ja  kutsui mut synttäreille jotka ens vuonna. Hän on niin paljon paremman näköinen kuin mä niin en aio mennä. He ovat mulle todella kohteliaita ja myötätuntoisia ja siks olen tykännyt heidän kanssaan puhua. Mutta jotenkin nään sen vaan säälinä. En minä halua olla näkymätön myötätunnon kohde jonka täytyy ylikompensoida olemalla hauska

Miksi ajattelet, että muut säälivät sinua? Tajuatko, että tuo on vain sinun oma ajatus? Et voi tietää, mitä muut ajattelevat. Ehkä he vain pitävät sinusta ja viihtyvät seurassasi. 

Niin paljon viihtyvät että antavat numeronsa pelkästä kohteliaisuudesta mutta vetoavat kiireeseen kun eivät vastaa viesteihin moneen päivään. Niitä veljeksiä on 4. Mä estin heidän numeronsa. Enkä puhu enää mitään jos tulevat vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voisi asiat olla huonomminkin. Sen opit sitten joku päivä kun tulee niin vaikea asia eteen että vaihtaisit sen koska tahansa tähän ulkonäköongelmaan. Salaisuus on siinä, että hoksaa tämän jo etukäteen ja sen sijaan että on onneton nyt ja vielä onnettomampi myöhemmin, valitseekin olla onnellinen nyt koska se vaikeampi asia ei ole vielä tapahtunut.

Mä olen ollut 10 vuotta peli addikti ja elämä ollut helvettiä.. Siinä sitten olen tunne päissäni päätynyt tekemään kaikkea. Kyllä itse olen syypää. Mutta turha selittää ettei ole ollut vaikeaa. 

Peliaddiktio on loppuelämän sairaus eikä mikään helppo nakki, selvä se. Jos rahapelejä olet pelannut niin voi olla vielävkova velkataakka siihen päälle. Ja häpeä. 

Mutta: mieti jos huomenna saisit kuulla että sinulla on vaikka haimasyöpä ja pari kuukautta elinaikaa. Siis ihan oikeasti laita silmät kiinni ja mieti se tilanne läpi ja yritä kokea niitä tunteita mitä siinä herää. Ole vaikka 5 minuuttia siinä todellisuudessa, että kaikki on kohta lopullisesti ohi ja mitään et sille voi. Sitten annat itsesi palata todellisuuteen jossa sinulla on vain ne nykyhetken ongelmat. Voin luvata että huokaiset helpotuksesta. Tämä on ihan tunnettu menetelmä ja toimii!

Miksi tunnut vähättelevän? Mä mieluummin ottaisin haimasyövän ja tiedon että ns elämä on ohi. Kuin tämän todellisuuden että osaksi peli addiktioon liittyvä ahdistus ajoi mut polttamaan vuokra asuntoni kahdesti. 

Jos 5 on keskinkertainen niin 7 on jo suorastaan hyvä. Älä vertaile itseäsi kaunottariin tai varsinkaan kehenkään joka tekee ulkomuodollaan rahaa. Ulkonäöllä on kyllä suuri vaikutus varsinkin naisen elämään, kaikki muuta väittävät kusettavat täysin tai kulkevat laput silmillä.

Panostaisin sinuna ulkonäköön ennemmin kuin odottelisin katkerana kuolemaa 😄 mutta rennolla otteella, ei veren maku suussa. Terveisin perinteisillä mittapuilla sekä naamaltaan että kropaltaan ei-viehättävä nainen joka on saanut itsetuntoa ja mielenrauhaa näin

Vierailija kirjoitti:

Jos 5 on keskinkertainen niin 7 on jo suorastaan hyvä. Älä vertaile itseäsi kaunottariin tai varsinkaan kehenkään joka tekee ulkomuodollaan rahaa. Ulkonäöllä on kyllä suuri vaikutus varsinkin naisen elämään, kaikki muuta väittävät kusettavat täysin tai kulkevat laput silmillä.

Panostaisin sinuna ulkonäköön ennemmin kuin odottelisin katkerana kuolemaa 😄 mutta rennolla otteella, ei veren maku suussa. Terveisin perinteisillä mittapuilla sekä naamaltaan että kropaltaan ei-viehättävä nainen joka on saanut itsetuntoa ja mielenrauhaa näin

Aha. Anteeksi ettei riitä kiinnostus veemäiseen liikuntaan. Minä en saa mitään iloa että meen tuonne pyörimään. Sitten mikään ruoka mitä tekisin ei olis tarpeeksi kevyttä.. Ei sittenkään tässä elämässä mitään iloa olis.  Painosta 140 kg ei päädytä mihinkään pakolliseen 60 kiloon enää mitenkään kuin syömällä max kaks papua. Kyllä teen myös itse ruokaa mutta minä en pidä pavuista enkä mistään mitä luetellaan oikeanlaiseksi kevyt ruuaksi. Kaikkea pitäis opetella liikaa.. Mikään ei olis tarpeeksi ja kaikki pakon kautta  ja motiivilla joskus 50 veenä on ehkä 5 kiloa hoikempi. 

Minkä takia aina puhutaan että pitää kävellä miksi ei saa tehdä mitään mielekästä, miksi kaikki on vaan sitä että pakko tehdä jotain mistä ei tykkää yhtään kun on kyse painon pudotuksesta. Jos lopetan syömisen koska olen normipainossa. Mä en sitten syö mitään. En ala tekemään mtn helvetin sosekeittoja tai juomaan vettä. Vihaan vettä. 

Yllätys ettei uskota siihen kuinka helvettiä peliaddiktina olo on.