Lue keskustelun säännöt.
En pysty hyväksymään etten ole hyvännäköinen
09.04.2026 |
Mä en kykene hyväksymään että en ole hyvännäköinen. Se estää painonpudotuksen kun tajuaa että vaikka kuinka iso ero olis nykyisen ja sen paremman näköisen välillä silti se olis joku max 7. Joku ihan nätti kuulostaa sellaiselta joo kelpaa, niin kun muutakaan ei ole. Yhtä näkymätön sitä silloinkin olisi. En oikein kykene ajattelemaan että tämä olis jotain pelkkää katkeruutta vaan täyttä totta vaikka sitä kuinka silottaisi.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Miten se muuttaisi sinun elämää jos olisit hyvännäköinen? Olen suht hyvännäköinen mies ja saan katseita naisilta mutta ei tuo ole sen enempää minun elämääni muuttanut. Tottakai se imartelee, mutta siihen se jääkin.
Mä en olis näkymätön. Mulla ei olis tarvetta pyydellä anteeksi olemassaoloani. Mut huomioitaisiin. Oltais kohteliaita siksi miltä näyttäisin enkä säälistä oltais vaan. Mulla ei olis tarve yli kompensoida ulkonäköäni hauskoilla jutuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ota lääkkeesi. Oikeastaan mikään ei ole naamasta kiinni. Tää on sun oma sairas kuvitelma, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Ootko vetäny viinaa ja tuhonnut aivosolusi pahasti jo?
Mikään ei ole naamasta kiinni? Pääsenkö minä siis malliksi Pariisiin, miss Suomeksi tai saanko komeimman miehen puolisokseni?
Ehdottomasti saat Joel Hokan puolisoksesi. Olet ykkösluokan vaimomatskua!
Kyllähän sitä on tutkittu että hyvä ulkonäkö vaikuttaa jopa rikostuomioihin. Ihmisiä sielläkin on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet.
Ja terapia tueksi.
Sama täällä ap. Tuntuu epäreilulta.
Eikä sitä terapia miksikään muuta, sen kanssa vain täytyy jotenkin elää mutta ei mikään terapia muuta sitä etten ole kaunis,ja olen tarpeeksi älykäs sen tosiasian ymmärtämään.
Elämässä on paljon hyvää ilman omaa kauneutta, vaikka se kaikkeen vaikuttaakin.
Alapeukuttakaa te kauniimmat vaan menemään.
No sen terapian tarkoitus on hyväksyä ja arvostaa itseään sellaisena kuin on. Kaikilla meillä on heikkoutemme, kukaan ei ole täydellinen.
Mitä jos arvostaa itseään sellaisena kun on, mutta ei silti halua olla ruma.
Mielestäni on terveempää tehdä jotain sille rumuudelle, kuin että mennä aivopesemään itseään kallonkutistajalle että rumuus olisi joku hyve.
Tuolla ajatustavalla sitä ei pääse elämässä eteenpäin ollenkaan, jos aina vain tyytyy ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Vailla koulutusta, vailla puolisoa, vailla lapsia, vailla kivaa kotia, vailla ulkonäköä ja terveyttä.
Kyllä normaali ihminen tekee asioille jotakin ja tavoittelee parempaa, eikä vain tyydy lähtitilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ota lääkkeesi. Oikeastaan mikään ei ole naamasta kiinni. Tää on sun oma sairas kuvitelma, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Ootko vetäny viinaa ja tuhonnut aivosolusi pahasti jo?
Mikään ei ole naamasta kiinni? Pääsenkö minä siis malliksi Pariisiin, miss Suomeksi tai saanko komeimman miehen puolisokseni?
Ehdottomasti saat Joel Hokan puolisoksesi. Olet ykkösluokan vaimomatskua!
En mä tuota viestiä laittanu. Ei Joel Hokka mun makuun ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se muuttaisi sinun elämää jos olisit hyvännäköinen? Olen suht hyvännäköinen mies ja saan katseita naisilta mutta ei tuo ole sen enempää minun elämääni muuttanut. Tottakai se imartelee, mutta siihen se jääkin.
Ottaisitko ruman naisen vakavaan suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet.
Ja terapia tueksi.
Sama täällä ap. Tuntuu epäreilulta.
Eikä sitä terapia miksikään muuta, sen kanssa vain täytyy jotenkin elää mutta ei mikään terapia muuta sitä etten ole kaunis,ja olen tarpeeksi älykäs sen tosiasian ymmärtämään.
Elämässä on paljon hyvää ilman omaa kauneutta, vaikka se kaikkeen vaikuttaakin.
Alapeukuttakaa te kauniimmat vaan menemään.
No sen terapian tarkoitus on hyväksyä ja arvostaa itseään sellaisena kuin on. Kaikilla meillä on heikkoutemme, kukaan ei ole täydellinen.
Mitä jos arvostaa itseään sellaisena kun on, mutta ei silti halua olla ruma.
Mielestäni on terveempää tehdä jotain sille rumuudelle, kuin että mennä aivopesemään itseään kallonkutistajalle että rumuus olisi joku hyve.
Tuolla ajatustavalla sitä ei pääse elämässä eteenpäin ollenkaan, jos aina vain tyytyy ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Vailla koulutusta, vailla puolisoa, vailla lapsia, vailla kivaa kotia, vailla ulkonäköä ja terveyttä.
Kyllä normaali ihminen tekee asioille jotakin ja tavoittelee parempaa, eikä vain tyydy lähtitilanteeseen.
Tai sitten vaan tekee lopulta jotain lopullista koska ei kykene itseään kiduttamaan normaalipainoon. Siinä menis 38 vuotta. Eikä musta siihen olis. Sen vaan tietää. Yritän etten ikinä pelaisi enää siinä on tarpeeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä itse et sitä naamaasi juuri edes näe. Muut ihmiset sitä enempi näkevät. Ja jos ei kukaan ole koskaan edes rumaksi sinua väittänyt, niin unohda koko ulkonäköasia.
Minä olen kaunis ja hoikka, mutta parantumattomasti sairas. En siis kauheasti tee mitään näillä kadehtimillasi piirteillä, kun toimintakykyä ei ole. Jos voisin valita, olisin mielummin ruma, lihava ja terve. Mitä itse valitsisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kylläpä on taas kiva keskustelu, mikään mitä sulle sanotaan ei kelpaa. Mihin sä meitä kaipaat? Yleisöksi lopulliselle ratkaisulle?
Lopettakaa tuo sievistely ettei hyvännäköisyyttä tartte mihinkään. Sillä jokainen pääsee pitkälle.
Juu Tarja Halonenkin on oikein missien missi ja ulkonäöllään pääsi presidentiksi...
Väitätkö ettet Tarja ole kaunis? Olet harhainen ja terapian ja lääkkeiden tarpeessa.
Aina voisi asiat olla huonomminkin. Sen opit sitten joku päivä kun tulee niin vaikea asia eteen että vaihtaisit sen koska tahansa tähän ulkonäköongelmaan. Salaisuus on siinä, että hoksaa tämän jo etukäteen ja sen sijaan että on onneton nyt ja vielä onnettomampi myöhemmin, valitseekin olla onnellinen nyt koska se vaikeampi asia ei ole vielä tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä iloinen että olen kaunis, vaikka painoa 100kg niin koko ajan kehutaan kauniiksi vaikka ikääkin alkaa olla. Saa syödä lähes mitä haluaa ja silti ihmiset ihastelee.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kaunis ja hoikka, mutta parantumattomasti sairas. En siis kauheasti tee mitään näillä kadehtimillasi piirteillä, kun toimintakykyä ei ole. Jos voisin valita, olisin mielummin ruma, lihava ja terve. Mitä itse valitsisit?
Että olisin dead
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina voisi asiat olla huonomminkin. Sen opit sitten joku päivä kun tulee niin vaikea asia eteen että vaihtaisit sen koska tahansa tähän ulkonäköongelmaan. Salaisuus on siinä, että hoksaa tämän jo etukäteen ja sen sijaan että on onneton nyt ja vielä onnettomampi myöhemmin, valitseekin olla onnellinen nyt koska se vaikeampi asia ei ole vielä tapahtunut.
Mä olen ollut 10 vuotta peli addikti ja elämä ollut helvettiä.. Siinä sitten olen tunne päissäni päätynyt tekemään kaikkea. Kyllä itse olen syypää. Mutta turha selittää ettei ole ollut vaikeaa.
Ihmisiä on monen näköisiä. Täällä me eletään kukin oman näköisinä.
Kokeile hyväksyä se, että sinun on vaikea hyväksyä realiteetteja. Hyväksy se, että itsearvotuksesi tällä hetkellä riipuu ulkoisesta hyväksynnästä, mikä on epäkypsää ajattelua. Monella asia menee noin, mutta radikaali hyväksyntä auttaa eteenpäin hyväksymään asioita askel askeleelta. Ei ole meille luvattu auvoa päällä maan, eikä meidän tarvitse olla hyvännäköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile hyväksyä se, että sinun on vaikea hyväksyä realiteetteja. Hyväksy se, että itsearvotuksesi tällä hetkellä riipuu ulkoisesta hyväksynnästä, mikä on epäkypsää ajattelua. Monella asia menee noin, mutta radikaali hyväksyntä auttaa eteenpäin hyväksymään asioita askel askeleelta. Ei ole meille luvattu auvoa päällä maan, eikä meidän tarvitse olla hyvännäköisiä.
En aio koskaan hyväksyä että ihmiset vain säälivät mua. Siks en aio puhua enää kellekään ihmiselle kasvotusten. Mun naapurin perheessä on yks poika joka täyttää 30 ja kutsui mut synttäreille jotka ens vuonna. Hän on niin paljon paremman näköinen kuin mä niin en aio mennä. He ovat mulle todella kohteliaita ja myötätuntoisia ja siks olen tykännyt heidän kanssaan puhua. Mutta jotenkin nään sen vaan säälinä. En minä halua olla näkymätön myötätunnon kohde jonka täytyy ylikompensoida olemalla hauska
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile hyväksyä se, että sinun on vaikea hyväksyä realiteetteja. Hyväksy se, että itsearvotuksesi tällä hetkellä riipuu ulkoisesta hyväksynnästä, mikä on epäkypsää ajattelua. Monella asia menee noin, mutta radikaali hyväksyntä auttaa eteenpäin hyväksymään asioita askel askeleelta. Ei ole meille luvattu auvoa päällä maan, eikä meidän tarvitse olla hyvännäköisiä.
En aio koskaan hyväksyä että ihmiset vain säälivät mua. Siks en aio puhua enää kellekään ihmiselle kasvotusten. Mun naapurin perheessä on yks poika joka täyttää 30 ja kutsui mut synttäreille jotka ens vuonna. Hän on niin paljon paremman näköinen kuin mä niin en aio mennä. He ovat mulle todella kohteliaita ja myötätuntoisia ja siks olen tykännyt heidän kanssaan puhua. Mutta jotenkin nään sen vaan säälinä. En minä halua olla näkymätön myötätunnon kohde jonka täytyy ylikompensoida olemalla hauska
Miksi ajattelet, että muut säälivät sinua? Tajuatko, että tuo on vain sinun oma ajatus? Et voi tietää, mitä muut ajattelevat. Ehkä he vain pitävät sinusta ja viihtyvät seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voisi asiat olla huonomminkin. Sen opit sitten joku päivä kun tulee niin vaikea asia eteen että vaihtaisit sen koska tahansa tähän ulkonäköongelmaan. Salaisuus on siinä, että hoksaa tämän jo etukäteen ja sen sijaan että on onneton nyt ja vielä onnettomampi myöhemmin, valitseekin olla onnellinen nyt koska se vaikeampi asia ei ole vielä tapahtunut.
Mä olen ollut 10 vuotta peli addikti ja elämä ollut helvettiä.. Siinä sitten olen tunne päissäni päätynyt tekemään kaikkea. Kyllä itse olen syypää. Mutta turha selittää ettei ole ollut vaikeaa.
Peliaddiktio on loppuelämän sairaus eikä mikään helppo nakki, selvä se. Jos rahapelejä olet pelannut niin voi olla vielävkova velkataakka siihen päälle. Ja häpeä.
Mutta: mieti jos huomenna saisit kuulla että sinulla on vaikka haimasyöpä ja pari kuukautta elinaikaa. Siis ihan oikeasti laita silmät kiinni ja mieti se tilanne läpi ja yritä kokea niitä tunteita mitä siinä herää. Ole vaikka 5 minuuttia siinä todellisuudessa, että kaikki on kohta lopullisesti ohi ja mitään et sille voi. Sitten annat itsesi palata todellisuuteen jossa sinulla on vain ne nykyhetken ongelmat. Voin luvata että huokaiset helpotuksesta. Tämä on ihan tunnettu menetelmä ja toimii!
Haluatko sinä herätä huomenaamuna rumana? Niin rumana että näet puolisosi naamalla inhon ilmeen ja pian hän pakkaa laukkunsa ja lähtee. Monelle naiselle tämä on arkea, kun mies näkee naisen ensimmäistä kertaa ilman meikkivoidetta, joka on peittänyt ihon virheet.