Huonon junioriurheilijan vanhempi

Mikä ihmeen aloitus tällainenkin on. Ettekö saa itse kysyttyä lapseltanne hänen ajatuksistaan. Ja miksi helvetissä kukaan haluaisi aina olla huonoimpien joukossa yhtään missään. Kai harrastuksen pitäisi tuoda iloa. Liikkua voi muutenkin kuin missään seuroissa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen aloitus tällainenkin on. Ettekö saa itse kysyttyä lapseltanne hänen ajatuksistaan. Ja miksi helvetissä kukaan haluaisi aina olla huonoimpien joukossa yhtään missään. Kai harrastuksen pitäisi tuoda iloa. Liikkua voi muutenkin kuin missään seuroissa.

Kysyttiin kokemuksia. Lapsi on lapsi, eikä hän osaa vielä itse nähdä vaikutuksia. 

Itsekseen liikkumalla ei opi tekniikkalajeja. Jos ei haarasta seurassa niin valmennus menee täysin vanhemman harteille. Ihmisellä voi olla myös kiinnostus jotain lajia kohtaan, vaikka se olisi vaikeaa.

Oma lapsi kömpelyydeltään jotenkin vammainen. Hävettäähän se.

Voi sitä myöhemminkin vielä kehittyä. 

 Joo. Lapsella itsellään olisi löytynyt motivaatiota liikkua liikunnan ilosta, mutta seura painosti lopettamaan, koska siellä haluttiin vain tosissaanottettavia valmennettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen aloitus tällainenkin on. Ettekö saa itse kysyttyä lapseltanne hänen ajatuksistaan. Ja miksi helvetissä kukaan haluaisi aina olla huonoimpien joukossa yhtään missään. Kai harrastuksen pitäisi tuoda iloa. Liikkua voi muutenkin kuin missään seuroissa.

Kysyttiin kokemuksia. Lapsi on lapsi, eikä hän osaa vielä itse nähdä vaikutuksia. 

 

Itsekseen liikkumalla ei opi tekniikkalajeja. Jos ei haarasta seurassa niin valmennus menee täysin vanhemman harteille. Ihmisellä voi olla myös kiinnostus jotain lajia kohtaan, vaikka se olisi vaikeaa.

Miksi hänen pitäisi oppia mitään teknisiä urheilulajeja, jos hänellä ei ole lainkaan luontaista taipumusta niihin? Eikö tuonkin ajan voisi käyttää johonkin sellaiseen, jossa hän on oikeasti hyvä ja mikä tukisi hänen itsetuntoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä myöhemminkin vielä kehittyä. 

Voi tietenkin, mutta urheiluseurat tähtäävät usein kilpailemiseen ja tunnit voivat loppua esim. joukkuelajeissa 18 ikävuoteen. 

Ap

Tiedän mitä kysyjä ajaa takaa. Kyllä se syö lapsen motivaatiota, kun joutuu pelaamaan sellaisten kanssa, joilla taidot eivät ole ihan samalla tasolla. Eikä puhuta pelkästään pelillisistä taidoista vaan joukkuepelaajan toiminnasta. Ei osata syöttää vaan yritetään yksin rynniä kohti maalia, vaikka kaikki tietää, että tuolla tavalla ei kyllä läpi pääse ja kaikkea muuta vastaavaa. On turhauttavaa lapselle, kun monilta sitten se pelisilmä puuttuu.

Ymmärrän mitä ap ajaa takaa. Minusta on ihan positiivista, jos vanhempi miettii näitä. Oman lapsen harrastuksessa on tällaisia lapsia, eikä niiden vanhemmat tunnu miettivän. Ennemmin huutavat lapsilleen kilpailuissa ja kerta toisena jälkeen pakottavat tekemään asioita, joita eivät osaa tai jotka ovat heidän kokoiselleen todella vaikeita. Sitä on todella vaikea seurata vieressä. En usko, että noista lapsista kasvaa mitään liikunnan rakastajia. Päin vastoin. 

Oma lapsi urheilee seurassa ja itse toimin sieltä apuvalmentajana. Oma lapsi ei ole huippu, keskitasoa ja mielellään on mukana. Mutta siis ne ketkä ovat tuolla heikoimpien joukossa, ovat siellä selvästi pakotettuna. Osa tämän itsekin kertonut. Ei kiinnosta laji lasta hirveästi, ei jaksa keskittyä tms. Ja varsinkaan vapaa-ajalla eivät treenaa. Näiden vanhemmatkin suhtautuvat harrastukseen aika välinpitämättömästi, eivät osallistu mihinkään ja lapsi tuodaan treeneihinkin usein  10-15min myöhässä. 

Itse olin todella huono joissain joukkuelajeissa lapsena/nuorena, esim. koripallossa. Sitä kokeiltiin, mutta tajuttiin jättää se laji pois. Eräässä yksilölajissa taas olin alueeni paras omassa ikäluokassani useita vuosia. Pointtini on siinä, että jos on yhtään liikunnallista taipumusta, niin silloin kyllä löytyy sopiva laji. On täyttä idiotismia yrittää väkisin tehdä jotakin, jossa on vain huono. Huvikseen voi niitä huonojakin lajeja harrastaa silloin jos ne tukevat jotakin parempaa lajia. Tai sitten ihan vain käy vaikka kävely- tai pyörälenkeillä! Ei kaikista tarvitse tulla urheilijoita. 

Aloitin itse vasta 10 vuotiaana jalkapallon ja olin aluksi jengin huonoin. Into oli kuitenkin kova ja kovalla treenillä nousin pikku hiljaa keskitason arvostetuksi pelaajaksi joukkueessa. Opin tästä, että työn tekeminen kannattaa. Nykypäivänä luovutetaan helposti, jos ei olla heti huipulla. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin itse vasta 10 vuotiaana jalkapallon ja olin aluksi jengin huonoin. Into oli kuitenkin kova ja kovalla treenillä nousin pikku hiljaa keskitason arvostetuksi pelaajaksi joukkueessa. Opin tästä, että työn tekeminen kannattaa. Nykypäivänä luovutetaan helposti, jos ei olla heti huipulla. 

Kannatti rehkiä kauheasti, että ylsit keskitason pelaajaksi jossain tuntemattomassa joukkueessa. Noh, ajattelutapoja on näköjään monia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin itse vasta 10 vuotiaana jalkapallon ja olin aluksi jengin huonoin. Into oli kuitenkin kova ja kovalla treenillä nousin pikku hiljaa keskitason arvostetuksi pelaajaksi joukkueessa. Opin tästä, että työn tekeminen kannattaa. Nykypäivänä luovutetaan helposti, jos ei olla heti huipulla. 

Kannatti rehkiä kauheasti, että ylsit keskitason pelaajaksi jossain tuntemattomassa joukkueessa. Noh, ajattelutapoja on näköjään monia. 

Kyllä kannatti, koska pidin lajista kovasti ja homma oli kivaa. Opin myös sinnikkyyden ja ahkeruuden merkityksen, minkä avulla olen menestynyt myös muilla elämän osa-alueilla. Samasta jengistä myös moni muu ahkera harjoittelija on menestynyt muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin itse vasta 10 vuotiaana jalkapallon ja olin aluksi jengin huonoin. Into oli kuitenkin kova ja kovalla treenillä nousin pikku hiljaa keskitason arvostetuksi pelaajaksi joukkueessa. Opin tästä, että työn tekeminen kannattaa. Nykypäivänä luovutetaan helposti, jos ei olla heti huipulla. 

Kannatti rehkiä kauheasti, että ylsit keskitason pelaajaksi jossain tuntemattomassa joukkueessa. Noh, ajattelutapoja on näköjään monia. 

Kyllä kannatti, koska pidin lajista kovasti ja homma oli kivaa. Opin myös sinnikkyyden ja ahkeruuden merkityksen, minkä avulla olen menestynyt myös muilla elämän osa-alueilla. Samasta jengistä myös moni muu ahkera harjoittelija on menestynyt muutenkin.

Ajattele mihin olisit yltänyt jos olisit käyttänyt samaa sinnikkyyttä johonkin, missä olet luontaisesti lahjakas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin itse vasta 10 vuotiaana jalkapallon ja olin aluksi jengin huonoin. Into oli kuitenkin kova ja kovalla treenillä nousin pikku hiljaa keskitason arvostetuksi pelaajaksi joukkueessa. Opin tästä, että työn tekeminen kannattaa. Nykypäivänä luovutetaan helposti, jos ei olla heti huipulla. 

Kannatti rehkiä kauheasti, että ylsit keskitason pelaajaksi jossain tuntemattomassa joukkueessa. Noh, ajattelutapoja on näköjään monia. 

Kyllä kannatti, koska pidin lajista kovasti ja homma oli kivaa. Opin myös sinnikkyyden ja ahkeruuden merkityksen, minkä avulla olen menestynyt myös muilla elämän osa-alueilla. Samasta jengistä myös moni muu ahkera harjoittelija on menestynyt muutenkin.

Ajattele mihin olisit yltänyt jos olisit käyttänyt samaa sinnikkyyttä johonkin, missä olet luontaisesti lahjakas. 

Käytin tätä sinnikkyyttä myös opiskeluissa ja työssä ja nyt olen taloudellisesti hyvässä tilanteessa aika nuorena ja elämä on muutenkin mallillaan. En muuttaisi mitään ja olen nauttinut joka hetkestä. 

Mihinkä sinä olet oman sinnikkyytesi käyttänyt?

Kuljetin pientä poikaani jalkapalloharkkoihin. Lapseni tykkäsi ja tykkää liikkua, mutta joutui aina vilttiketjuun. Minua oksetti se kielenkäyttö. Vtun h o m o a huusivat sekä lapset ja vanhem mat kuorossa. Onneksi lapseni ei halunnut jatkaa v t u n  h o m o i s s a.  On paljon muita vaihtoehtoja liikkua!

Vierailija kirjoitti:

Kuljetin pientä poikaani jalkapalloharkkoihin. Lapseni tykkäsi ja tykkää liikkua, mutta joutui aina vilttiketjuun. Minua oksetti se kielenkäyttö. Vtun h o m o a huusivat sekä lapset ja vanhem mat kuorossa. Onneksi lapseni ei halunnut jatkaa v t u n  h o m o i s s a.  On paljon muita vaihtoehtoja liikkua!

Oliko tämä jossain maaseudun pikkujengissä? PK-seudulla ei tällaista ainakaan kuule ja meininki on jo liiankin steriiliä. 

Lasten liikuntaharrastukset ovat liian kilpailullisia. Itse ja omat lapset olemme liikunnallisesti lahjattomia eli fyysisesti kömpelöitä eikä nopeita. Tuntuu että silloin ei voi harrastaa mitään liikuntaa, kun ei pysty kilpailemaan. Tai ehkä kestävyysjuoksussa tms. olisi voinut pärjätä, jos olisi kaikki kivet käännetty, mutta siinäkin olisi pitänyt kilpailla. Kuitenkin arjessa ollaan liikuttu paljon, ja aikuisille onkin sitten paljon harrastusmahdollisuuksia, joissa ei kilpailla. Lapsilla edetään aina kilpailemaan. Tytär tykkäsi uinnista mutta ei siinäkään ollut riittävän hyvä, joten se loppui. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten liikuntaharrastukset ovat liian kilpailullisia. Itse ja omat lapset olemme liikunnallisesti lahjattomia eli fyysisesti kömpelöitä eikä nopeita. Tuntuu että silloin ei voi harrastaa mitään liikuntaa, kun ei pysty kilpailemaan. Tai ehkä kestävyysjuoksussa tms. olisi voinut pärjätä, jos olisi kaikki kivet käännetty, mutta siinäkin olisi pitänyt kilpailla. Kuitenkin arjessa ollaan liikuttu paljon, ja aikuisille onkin sitten paljon harrastusmahdollisuuksia, joissa ei kilpailla. Lapsilla edetään aina kilpailemaan. Tytär tykkäsi uinnista mutta ei siinäkään ollut riittävän hyvä, joten se loppui. 

Samaa mieltä. Oma lapsi rakastaa tosin kilpailua.  Mutta seurassa (yksilölaji) on mahdollisuus treenata tietyn iän jälkeen vain kilpailuun tähtäävässä ryhmässä mikä on minusta todella tyhmää. Ihan kuin teininä ei lopetettaisi harrastuksia muutenkin helposti. Ja vaikuttaa se niinkin päin, että siellä ryhmässä on sitten ne huipulle tähtäävät ja kerran vuodessa kilpailevat samassa eikä kukaan saa sellaista valmennusta kuin haluaisi/tarvitsisi. Minusta on myös jotenkin täysin älytöntä yrittää painostaa nuoria kilpailemaan millään tasolla, jos kilpailuviettiä ei ole. Ei siinä kukaan mitään hyödy.