Miksi hindulaisuus ja muut idän uskonnot kiinnostavat suomalaisia

Olen 100 % ateisti ja olen joogannut vuosia. Eipä ole näkynyt kaapuihin pukeutuneita muslimeja joogasaleilla ja tuntemani raamatunjakeita someen päivittävät hihhulituttavani kammoksuvat joogaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Legend of the debate on women's souls

edit

Since the early modern period, there have apparently been claims that the council of 585 "denied that women have a soul". This tradition can be traced to one Johannes Leyser (1631–1685), a Lutheran pastor from Hesse, who published a work in favour of polygamy, Polygamia Triumphatrix in 1676 in which he wrote, in reference to the council of Macon, "Among the holy fathers there was one who insisted that women cannot, and should not, be called 'human beings' (viz. homines "men")." This information is apparently based on a story told by St. Gregory of Tours in his The History of the Franks. Gregory tells of a council (that may or may not, have been any of the synods at Mâcon) at which the meaning of the Latin word homo was discussed. This Latin word primarily means "human being" but also "adult male". Gregory writes the following in Latin, which is translated by Paul Halsall as:

"There came forward at this Council a certain bishop who maintained that woman could not be included under the term 'man.' However, he accepted the reasoning of the other bishops and did not press his case, for the holy book of the Old Testament tells us that in the beginning, when God created man, 'Male and female he created them and called their name Adam,' which means earthly man; even so, he called the woman Eve, yet of both he used the word 'man.'[4]"

The claim that a Catholic council denied that "women are human" was taken up by Pierre Bayle in his pamphlets against Catholicism, and Bayle's work was used in anti-Catholic works, the rephrasing of the linguistic questions (does Latin homines include females?) in terms of a question of women having a "soul" is apparently due to one M. Aime-Martin.[5]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Legend of the debate on women's souls

edit

Since the early modern period, there have apparently been claims that the council of 585 "denied that women have a soul". This tradition can be traced to one Johannes Leyser (1631–1685), a Lutheran pastor from Hesse, who published a work in favour of polygamy, Polygamia Triumphatrix in 1676 in which he wrote, in reference to the council of Macon, "Among the holy fathers there was one who insisted that women cannot, and should not, be called 'human beings' (viz. homines "men")." This information is apparently based on a story told by St. Gregory of Tours in his The History of the Franks. Gregory tells of a council (that may or may not, have been any of the synods at Mâcon) at which the meaning of the Latin word homo was discussed. This Latin word primarily means "human being" but also "adult male". Gregory writes the following in Latin, which is translated by Paul Halsall as:

"There came forward at this Council a certain bishop who maintained that woman could not be included under the term 'man.' However, he accepted the reasoning of the other bishops and did not press his case, for the holy book of the Old Testament tells us that in the beginning, when God created man, 'Male and female he created them and called their name Adam,' which means earthly man; even so, he called the woman Eve, yet of both he used the word 'man.'[4]"

The claim that a Catholic council denied that "women are human" was taken up by Pierre Bayle in his pamphlets against Catholicism, and Bayle's work was used in anti-Catholic works, the rephrasing of the linguistic questions (does Latin homines include females?) in terms of a question of women having a "soul" is apparently due to one M. Aime-Martin.[5]

Se on legenda vain kristityille, koska muuten se organisaatio romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindulaisuus ja buddhalaisuus on kyllä varsin fiksuja uskontoja jos vertaa kristinuskoon ja islamiin.

No jos haluaa jotain patsasta kumartaa ...

Onhan se parempi kuin ikuinen kristinuskon helvetti.

Ei patsaat siltä pelasta

Miltä pitää pelastua ? "jumalaltako"?

Vierailija kirjoitti:

”että hakaristi on juurikin hindulainen symboli.”

 

Hakaristin merkki näkyy varhaiskristillisten kirkkojen maalauksissa.

Ehkä Hitler otti hakari-stin käyttöön juuri kristinuskosta!

 

Myös Daavidin tähti on ikivanha synboli.

 

Kuusikulmainen symboli esiintyy myös joogisissa perinteissä, ja sillä on syvä metafyysinen merkitys.



Israelin lippu ja Daavidin tähti.

Tämä ei ole Daavidin tähti, vaan muinainen symboli, symboli, joka on vanhempi kuin ihmiskunta, vanhempi kuin maailmankaikkeus, miljardeja vuosia vanha.
Tämä symboli edustaa sitä, mikä on aineellisen maailman tuolla puolen.

Ihmiset ottavat muinaisia ymboleja muilta ja väittävät niitä omikseen, muuttamalla niiden merkityksiä.

Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hindulaisuus ja buddhalaisuus on kyllä varsin fiksuja uskontoja jos vertaa kristinuskoon ja islamiin.

No jos haluaa jotain patsasta kumartaa ...

Onhan se parempi kuin ikuinen kristinuskon helvetti.

Ei patsaat siltä pelasta

Mistä pitää pelastua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös muinaisesta  sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

 

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.

Näinhän se on. Siddhit ja henkiset kyvyt muilla kuin kristityillä ovat noituutta ja kristityillä "armolahjoja jumalalta" 😂😂😂😂😂😂 i diootit

Juuri niin.

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

Kristinuskossa ei kehoteta rakastamaan jumalaa vaan katumaan syntejä ja tekemään parannus, mikä ei eroa millään tavalla buddhien ja hindujen karmaopista. Kaikista näistä seuraa karminen kohtalo, joka on ikuinen, sillä kuoleman jälkeen ei ole aikaa ja karma looppaa niin kauan, kunnes parannus tapahtuu. Ainoa ero on kristinuskoon sisältyvä anteeksianto, mitä ei ole olemassa buddhalaisissa ja hinduopissa, niissä karma on vaan käytävä läpi. Kuitenkin katumus ja parannuksen tekeminen rinnastuu esim. Kriya-perinteessä olevaan välittömään karman puhdistukseen, joka liittynee siihen, että sisäistää uuden energiakehon eikä enää toista pahoja tekojaan (tekee parannuksen). 

Vastaan niin päin, että kristinusko ei ole suosittua sen takia, koska sen taustalla vaikuttaa oikea Jumala, joka myös vaatii ihmisiltä jotain. Ja se, mitä Hän edellyttää, ei yleensä miellytä ihmistä, koska se, mitä Hän vaatii on parannuksenteko synneistä.

Vierailija kirjoitti:

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

 

Kristinuskossa ei kehoteta rakastamaan jumalaa vaan katumaan syntejä ja tekemään parannus, mikä ei eroa millään tavalla buddhien ja hindujen karmaopista. Kaikista näistä seuraa karminen kohtalo, joka on ikuinen, sillä kuoleman jälkeen ei ole aikaa ja karma looppaa niin kauan, kunnes parannus tapahtuu. Ainoa ero on kristinuskoon sisältyvä anteeksianto, mitä ei ole olemassa buddhalaisissa ja hinduopissa, niissä karma on vaan käytävä läpi. Kuitenkin katumus ja parannuksen tekeminen rinnastuu esim. Kriya-perinteessä olevaan välittömään karman puhdistukseen, joka liittynee siihen, että sisäistää uuden energiakehon eikä enää toista pahoja tekojaan (tekee parannuksen). 

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

 

Kristinuskossa ei kehoteta rakastamaan jumalaa vaan katumaan syntejä ja tekemään parannus, mikä ei eroa millään tavalla buddhien ja hindujen karmaopista. Kaikista näistä seuraa karminen kohtalo, joka on ikuinen, sillä kuoleman jälkeen ei ole aikaa ja karma looppaa niin kauan, kunnes parannus tapahtuu. Ainoa ero on kristinuskoon sisältyvä anteeksianto, mitä ei ole olemassa buddhalaisissa ja hinduopissa, niissä karma on vaan käytävä läpi. Kuitenkin katumus ja parannuksen tekeminen rinnastuu esim. Kriya-perinteessä olevaan välittömään karman puhdistukseen, joka liittynee siihen, että sisäistää uuden energiakehon eikä enää toista pahoja tekojaan (tekee parannuksen). 

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Vierailija kirjoitti:

Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.

 

Kristinuskossa ei kehoteta rakastamaan jumalaa vaan katumaan syntejä ja tekemään parannus, mikä ei eroa millään tavalla buddhien ja hindujen karmaopista. Kaikista näistä seuraa karminen kohtalo, joka on ikuinen, sillä kuoleman jälkeen ei ole aikaa ja karma looppaa niin kauan, kunnes parannus tapahtuu. Ainoa ero on kristinuskoon sisältyvä anteeksianto, mitä ei ole olemassa buddhalaisissa ja hinduopissa, niissä karma on vaan käytävä läpi. Kuitenkin katumus ja parannuksen tekeminen rinnastuu esim. Kriya-perinteessä olevaan välittömään karman puhdistukseen, joka liittynee siihen, että sisäistää uuden energiakehon eikä enää toista pahoja tekojaan (tekee parannuksen). 

Kristinuskossa ei kehoteta rakastamaan jumalaa

Jospa lakkaisit pulisemasta kristinuskosta, kun et siitä tajua mitään. Ensimmäinen käsky kuuluu, että "rakasta Jumalaa yli kaiken". Ja muukin selostuksesi on ihan omaa jorinaasi, eikä mitään kristinuskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan niin päin, että kristinusko ei ole suosittua sen takia, koska sen taustalla vaikuttaa oikea Jumala, joka myös vaatii ihmisiltä jotain. Ja se, mitä Hän edellyttää, ei yleensä miellytä ihmistä, koska se, mitä Hän vaatii on parannuksenteko synneistä.

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.

Ongelma ei ratkea nimeämällä kidutus pyhäksi tai rangaistus rakkaudeksi. Sanat eivät muuta moraalista rakennetta.

Millainen uskonto, sellaiset seuraajat.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idästähän tuo aavikon krisseilykin on. Mitäs siihen sanot häh?

w0ke-mädätys-k0mmarit haluavat vain dissata kristinuskoa ja kaventaa sen asemaa läntisissä yhteiskunnissa, ja innolla esittelevät tilalle kaikkia aasian takapajuloiden uskontoja.

Minun "suosikki" tähän kohtaan, on se hindulaisuuden lahko, jossa arvostetuimmat "oppineet" elelevät katuojassa kerjäten elantonsa, ja liikkuvat eteenpäin vain ryömien, vähän niinkuin käärme vartaloaan taivuttelemalla. Syystä että jalkojen tai käsien käyttäminen itsensä siirtämiseen ei ole "kosher", korkealle edistyneet oppineet eivät sellaiseen vulgääriin rahvaanomaisuuteen alennu...  

Et selvästi tunne yhtään hindulaisuutta jos pidät tätä outona. Siellä on nimenomaan normaalia palvoa ihan mitä vaan sillä jumala on kaikessa ja minkä tahansa palvominen on täten aina jumalan palvontaa. Tosiasia on, että he ovat paljon lähempänä totuutta kuin kristityt ja tabujen kohtaaminen on osa pyhittymistä, sillä pyhää ei kosketa mikään tästä maailmasta. Kristityt ovat about tämän vastakohtia

..."jos pidät tätä outona", Ettäkö jos 🤣   Heh, no totta \/|tussa pidän outona sellaista uskonnon suuntausta, jossa korkeimmin arvostettuna pidetään henkilöä joka elelee kerjäten katuojassa ja liikkuu paikasta toiseen kiemurrrellen kuin käärme, koska käsien ja jalkojen käyttäminen liikkumiseen olisi niin tavanomaista, ja siten ei niin korkealle henkisesti edistyneen ihmisen arvolle sopivaa... 

Ja paljon enempää en hindulaisuutta tunnekaan, eikä todellakaan kiinnostakaan. Tällaiset muutamat "hyvät " esimerkit ovat olleet riittäviä. Jos sinä sen sijaan arvostat tuollaista elämäntapaa ja "henkisyyden ilmaisemista" niin mikäänhän ei estä sinua ryhtymästä elämään katuojassa ja syömään vaikka rotan pa s koja ja juomaan kuralätäköstä vettä päälle.  Nyt on parahiksi lämmin kesä alkamassa, mutta hoida ensin rokotussuoja kattavasti kuntoon...

Siitä olen yhtä mieltä kanssasi että Kristityt ovat about tämän vastakohtia. Kyllä, kun asteikon toisessa päässä on mainitunkaltainen sekopäisyys, ja toisessa tervejärkisyys, hah!

Pyhä mies on hinduperinteessä holy eli kokonainen. Hän ei kavahda mitään elämän aspektia - raamatussakin sanotaan uskovan olevan koskematon sairaudelle ja myös katolisissa pyhimystarinoissa on tyyppejä, jotka ovat käyttäneet elämänsä kehonsa kurittamiseen mutta toistuvasti säilyneet koskemattomina. Pyhyyteen kuuluu myös (jeesuksen tavoin) maallisesta omaisuudesta luopuminen, sillä osa pyhyyttä on ymmärrys siitä, että maailma on illuusio eikä sen vuoksi kannata pilata karmaansa. Pyhillä on muitakin maailman ylittäviä kykyjä: stigmata, he osaavat lentää, ovat monessa paikasa samanaikaisesti, ja varmaan kaikki "noitien" yliluonnolliset kyvyt olisivat myös armolahjoja jos nämä sattuisivat elämään kirkolle alistuneina. Ainakin telepatiaa tituleerataan kirkonmiehissä korkeaksi henkisyydeksi ja sielun tilan näkemiseksi mutta muilla noituudeksi.

Kaikki tämä todistaa 3d-todellisuuden epätodellisesta luonteesta. Hindut ovat todella laaja ja syvä populaatio, minkä vuoksi heillä on myös niin laaja itseilmaisu näissä palvontamenoissa. Asia ei sinänsä eroa vaikkapa kolikkokeräilijästä, joka haluaa omistaa kaikki kolikot. Sellaisia ne ovat. Mielestäni asiassa ei ole mitään outpa, kun ymmärtää miten vanha heimo on ja miten kauan ovat täällä olleet. Kristinusko on ihan lapsen kengissä ja kristityt täysin uuvatteja verrattuna hinduihin.

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidu-.-tukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kid-uttaa, polttaa ja kaa-suttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloi-ttaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piina-lleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidut-uksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Onko ääretön kidutus yhteensopiva rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa?
Jos ikuinen tietoinen kidutus on moraalisesti pahaa silloin, kun ihminen tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.

tekee sen, se ei muutu moraalisesti hyväksi vain siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.
Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan niin päin, että kristinusko ei ole suosittua sen takia, koska sen taustalla vaikuttaa oikea Jumala, joka myös vaatii ihmisiltä jotain. Ja se, mitä Hän edellyttää, ei yleensä miellytä ihmistä, koska se, mitä Hän vaatii on parannuksenteko synneistä.

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Perinteet ja ihmisten väärinteot ja väärinymmärrykset siitä, mikä on Jumalan tahto, ei ole sama asia kuin Jumala ja Hänen tahtonsa. 

Uskovat ymmärtävät asioita myös väärin ja toimivat väärin. Kristinusko tarkoittaa ansaitsemattoman armon vastaanottamista ja suhteen saamista Jumalaan, joten vääryyksiä esiintyy uskoon tulleillakin, koska kasvamme Jumalan tahdon tuntemiseen erehdysten kautta. Ja toiset ovat pidemmällä hengellisesti kuin toiset, koska jokainen tulee uskoon omasta taustastaan.