Miksi hindulaisuus ja muut idän uskonnot kiinnostavat suomalaisia

ne ei ole niin sodanhimoisia ja kostonhaluisia kuin kristityt

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Minulle se oli tämä ero:

A) Kristityt näkevät, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

B) Hindut näkevät, että jumalilla on enemmän käsiä kuin ihmisillä, koska ovat jumalolentoja eivätkä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös muinaisesta  sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

 

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.

Näinhän se on. Siddhit ja henkiset kyvyt muilla kuin kristityillä ovat noituutta ja kristityillä "armolahjoja jumalalta" 😂😂😂😂😂😂 i diootit

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18526378/demoneita-liikkeella

 

Demoneita liikkeellä?

 

Mistänäitäoikeintulee

2024-06-23 15:15:43

Palstalle on ilmestynyt uusi aihe. Laitauskovaiset, ainakin osa heistä, on alkanut viljelemään väitettä, että jos joku on heidän kanssaan eri mieltä, niin hänessä on demoni. Kuinka moni uskoo näihin "demoneihin"? Ja mistä tunnistaa että jossain ihmisessä on "demoni"? Miten laitalaisten mukaan demoneista pääsee eroon?

Demonioppi on yksinkertaisimmillaan sitä, että kehossa on parasiitti. Ihan kristittyjenkin mielestä, he eivät vaan itse ole saaneet lankoja yhteen, vaikka puhuvat verikirouksista ja jopa demoni itse on kertonut papille että se elää sokerilla. Kyseessä on kehossa elävä parasiitti, virus tai sieni. Tästä syystä rukous ja PAASTO auttavat, sillä paasto tappaa kehosta näitä olioita

Ne voi häivyttää myös puhtaasti hengellä tai esim. Pyhään veteen kastamalla, mutta kristityt eivät ole näissä kovin hyviä

Kristinuskon sisäpuoli ei ole kovin puhdas ja edusta sitä, mitä sen pitäisi edustaa, joka on jeesuksen tie. Oikeastaan vasta luostari- tai selibaattielämään astuessa aletaan edes lähestymään oikeaa suuntaa. Maalliset kristityt ovat ihan taviksia ja usein jopa pahempia, poislukien ehkä jotkut porno- ja päihdeaddiktit

Vierailija kirjoitti:

Minulle se oli tämä ero:

A) Kristityt näkevät, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

B) Hindut näkevät, että jumalilla on enemmän käsiä kuin ihmisillä, koska ovat jumalolentoja eivätkä ihmisiä.

Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Puolijumalat. Keitä he ovat?

Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.

Ensimmäinen puolijumala on Brahma.

Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.

He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi.

Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata.

On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.

Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva).

Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.

Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.

Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.

Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.

Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Jumala on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.

Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.

Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.

Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.

Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.

Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.

Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.




Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.


 

Vierailija kirjoitti:

Idästähän tuo aavikon krisseilykin on. Mitäs siihen sanot häh?

w0ke-mädätys-k0mmarit haluavat vain dissata kristinuskoa ja kaventaa sen asemaa läntisissä yhteiskunnissa, ja innolla esittelevät tilalle kaikkia aasian takapajuloiden uskontoja.

Minun "suosikki" tähän kohtaan, on se hindulaisuuden lahko, jossa arvostetuimmat "oppineet" elelevät katuojassa kerjäten elantonsa, ja liikkuvat eteenpäin vain ryömien, vähän niinkuin käärme vartaloaan taivuttelemalla. Syystä että jalkojen tai käsien käyttäminen itsensä siirtämiseen ei ole "kosher", korkealle edistyneet oppineet eivät sellaiseen vulgääriin rahvaanomaisuuteen alennu...  

Kristinuskon monia jumalia:

KR 1933/-38
Ps. 82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; > Siirry

Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Joh. 10:34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'? > 

KR 1933/-38
Ps. 82:7 kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa." > Siirry

 

Tuo tuulimyllyuskonto oli oikeasti aika hyvä vertaus. Koska jos ajattelet pyhää astiaa, siellä ei ole mitään pahaa. Mutta jo raamatussa kuvataan lukemattomia pahoja tekoja, ja kristityt syövät koko ajan aisteillaan näitä pahoja asioita, joten he eivät voi edes tulla pyhiksi astioiksi oman raamattunsa vuoksi. Kristinuskoon liittyy myös (onko vt:ssä ehkä eli ei jeesuksen opetuksia?) Että on koko ajan oltava sotatilassa, joka ajaa koko ajan lähemmäs helvettiä. Sota ei ole oikeutus rikkoa kymmentä käskyä vaan on flirttailua sille tai sen toteuttamista.

Kannattaisi vaan seurata sitä jeesusta ja jättää se raamattu muutoin taakse.

Kaikki valtauskonnot ovat idästä.

Suomalaisesta muinaisuskosta ei paljoa tiedetä joten vaikea tässä on olla alkuperäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itämaiset uskonnot ovat kiinnostavia ihan siinäkin mielessä, että on mielenkiintoista nähdä millaiseen ajatteluun saatana ihmisen kykenee harhauttamaan.

Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

 

Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,

 

https://m.media-amazon.com/images/M/MV5BMjQ0YjhiN2UtNzNmZC00YzY4LTgzZmE…

 

Kristinusko on tuulimyllyuskonto.

Vai onko se vertauskuva? Tiedän useita ihmisiä, joilla on henkimaailman kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Selittämättömiä kohtaamisia. Osa on kristittyjä, osa muita. 

Mistä tiedät, ettei demoneita ole? Onko näkijöitä? Onko muita jumalia? 

 

Sinä tiedät sen siitä, kun et itse näe ja koe. Mutta mistä voit olla varma, ettei joku muu näe ja koe? Tiedekään ei ole tästä asiasta 100% yksimielinen.

Demoni on usein pieni sarvipäinen hahmo, jonkinlainen perinteinen “piru”, mutta  demoni voi olla täysin ihmisen kaltainen, jopa hyvin kaunis ihminen,jolla on demoninen luonne. Oman uskonnon pakottaaja on demoni, koska sellainen teko on demoninen.

 

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18609383/kauheata-uskoon-kaannyttamista---

 

Kauheata uskoon käännyttämistä...

 

Anonyymi-ap

2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..
 

No onhan tuo ihan päivänselvää, ettei tuossa ole kristinuskossa kyse. Mutta ihan samalla tavalla kuin mitä tahansa uskontoja, myös kristinuskoa voidaan käyttää väärin. Kaksi eri asiaa: se mitä sana on oikeasti ja se miten ihminen toimii. Pätee jokaiseen hörhöilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuulimyllyuskonto oli oikeasti aika hyvä vertaus. Koska jos ajattelet pyhää astiaa, siellä ei ole mitään pahaa. Mutta jo raamatussa kuvataan lukemattomia pahoja tekoja, ja kristityt syövät koko ajan aisteillaan näitä pahoja asioita, joten he eivät voi edes tulla pyhiksi astioiksi oman raamattunsa vuoksi. Kristinuskoon liittyy myös (onko vt:ssä ehkä eli ei jeesuksen opetuksia?) Että on koko ajan oltava sotatilassa, joka ajaa koko ajan lähemmäs helvettiä. Sota ei ole oikeutus rikkoa kymmentä käskyä vaan on flirttailua sille tai sen toteuttamista.

Kannattaisi vaan seurata sitä jeesusta ja jättää se raamattu muutoin taakse.

>>Tuo tuulimyllyuskonto oli oikeasti aika hyvä vertaus>>

Sanoppas muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idästähän tuo aavikon krisseilykin on. Mitäs siihen sanot häh?

w0ke-mädätys-k0mmarit haluavat vain dissata kristinuskoa ja kaventaa sen asemaa läntisissä yhteiskunnissa, ja innolla esittelevät tilalle kaikkia aasian takapajuloiden uskontoja.

Minun "suosikki" tähän kohtaan, on se hindulaisuuden lahko, jossa arvostetuimmat "oppineet" elelevät katuojassa kerjäten elantonsa, ja liikkuvat eteenpäin vain ryömien, vähän niinkuin käärme vartaloaan taivuttelemalla. Syystä että jalkojen tai käsien käyttäminen itsensä siirtämiseen ei ole "kosher", korkealle edistyneet oppineet eivät sellaiseen vulgääriin rahvaanomaisuuteen alennu...  

Et selvästi tunne yhtään hindulaisuutta jos pidät tätä outona. Siellä on nimenomaan normaalia palvoa ihan mitä vaan sillä jumala on kaikessa ja minkä tahansa palvominen on täten aina jumalan palvontaa. Tosiasia on, että he ovat paljon lähempänä totuutta kuin kristityt ja tabujen kohtaaminen on osa pyhittymistä, sillä pyhää ei kosketa mikään tästä maailmasta. Kristityt ovat about tämän vastakohtia

No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot.

Kristinuskossa ja Islamissa, nehän ovat lähes sama uskonto, ärsyttää se, että niissä tärkeintä on erilaiset säännöt, varsinkin naisille. En tiedä millainen ihminen kaipaa elämäänsä tuollaisia ylhäältä annettuja tarkkoja sääntöjä; älä pukeudu näin ja näin, älä syö tuota, älä syö tuona päivänä tuotakaan, lepää tuona päivänä, kumartele tuohon suuntaan, opettele ulkoa tämä loru, älä runk kaa, älä harrasta seksiä vaikka kumpikin haluaa jne. Jne.

Joogaaminen ei vaadi mitään tuollaista ihmiseltä, niin kuin ei vesijuoksu tai hiihtäminenkään. Varmaan siksi ne kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

METAFORAT.

Siksi hindu tekstit ovat usein kuin runollisia karttoja.

 

Citta-padma (- / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
Bhṛṅga ( / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
Nadī ( / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
Nautika ( / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.

Anartha ( / anartha) ja Dhūma ( / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
Agni ( / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
Kumbha / Ghara ( / / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
Darpana ( / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
Jvala ( / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
Bīja ( / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
Sūrya-prabha (- / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
Pakṣi ( / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
Dīpa / Dīpa-jvala ( / - / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.

Kaunista ja syvällistä, sellaista ei kristinuskossa ole.

Vierailija kirjoitti:

ne ei ole niin sodanhimoisia ja kostonhaluisia kuin kristityt

Jep. Älä suinkaan tutustu aiheeseen tarkemmin. Pikainen kvg löydös:

https://www.ku.fi/artikkeli/3893816-myos-buddhalaiset-voivat-kiihkoilla…;

https://thereader.mitpress.mit.edu/monks-behaving-badly-explaining-budd…;

https://en.wikipedia.org/wiki/Religious_violence_in_India 

https://www.hudson.org/national-security-defense/hinduism-and-terror&nb…;

Vierailija kirjoitti:

No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot.

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

”Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!”

Ilmiön laaja-alaisuus ei kertoo sen uskottavuudesta.

Minulle riittää vain yksi lukija. 

Totuus on juuri siellä missä ihmisjoukot liikkuvat, tai että massojen kokoaminen itsessään todistaa oikean suunnan, siinä ei enää puhuta totuuden etsimisestä vaan vallasta puheen muodossa.

Se on ajatus, jossa ääni korvaa perustelun ja määrä alkaa esittää laadun roolia. “Katso, täällä on ihmiset” muuttuu argumentiksi, vaikka se ei vielä kerro mitään siitä, onko sanottu totta tai eettisesti kestävää. Ihmismassa ei ole todiste, vaan ilmiö — ja sitä voi käyttää yhtä hyvin oikean kuin vääränkin perustelemiseen.

Siksi väkisin käännyttämisen ydinongelma ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan siinä miten toisen oma ajattelu yritetään ohittaa. Kun totuus sidotaan joukkoon eikä perusteluun, lopputulos ei ole kirkkaampi ymmärrys vaan paine, jossa kysyminen alkaa tuntua väärältä.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon, siitä tulee helposti pelkkä kaiku. Ei enää kysymys siitä, mikä kestää tarkastelua, vaan siitä, mikä saa eniten päät nyökkäämään samassa rytmissä. Silloin ääni alkaa korvata perustelun, ja määrä alkaa näytellä laatua, vaikka ne eivät ole sama asia.

“Katso, täällä on ihmiset” ei ole argumentti, se on näky. Se voi yhtä hyvin kertoa tottumuksesta, ajautumisesta, auktoriteetista tai vain siitä, että joku ensimmäisenä ehti huutaa tarpeeksi kovaa. Ihmismassa ei todista totuutta, se todistaa liikettä — ja liike voi kulkea moneen suuntaan, myös sellaiseen, joka näyttää oikealta vain kaukaa.

Ja juuri siksi väkisin käännyttämisen ydin ei ole pelkkä sanojen sisältö. Se on yritys siirtää painopiste pois ajattelusta ja perustelusta kohti hyväksyntää ja osallistumista. Kun totuus asetetaan riippuvaiseksi joukosta, kysyminen alkaa näyttää epäilyltä, ja epäily alkaa näyttää virheeltä.

Lopulta siinä ei enää etsitä sitä, mikä on totta, vaan sitä, kuka uskaltaa jäädä seisomaan sivuun ja olla nyökkäämättä samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.

 

Idän uskonnoissa on hienoa myös niiden kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luontoon. Kristinuskonnossahan on lupa perseillä luontoa kohtaan niin kauan, että tulee maailmanloppu ja sitten vaan todetaan, että niin oli tarkoitettu. Ja eläimistä otetaan kaikki irti, kun ne on jumala luonut hyväksikäytettäväksi. 

"No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot."

Ihmistieteissä on hyvin tunnettu ilmiö, jota kutsutaan sosiaalisen todisteen heuristiikaksi (social proof). Ihmiset käyttävät muiden ihmisten käyttäytymistä vihjeenä siitä, mikä on “oikea” tai turvallinen valinta. Tämä on evolutiivisesti järkevää: jos et tiedä mitä tehdä, on usein tehokasta seurata enemmistöä. Se säästää energiaa, vähentää riskiä ja nopeuttaa päätöksentekoa.

Mutta juuri tässä syntyy jännite.

Sama mekanismi, joka auttaa yksilöä selviytymään arjessa, ei ole luotettava totuuden mittari. Kognitiotiede ja sosiaalipsykologia osoittavat toistuvasti, että ryhmät voivat ajautua systemaattisiin virheisiin: ryhmäajattelu (groupthink), informaatio-kaskadit ja vahvistusharha (confirmation bias) voivat kaikki johtaa tilanteeseen, jossa suuri enemmistö uskoo jotakin, joka ei kestä ulkopuolista tarkastelua.

Silloin “joukko” ei ole totuuden mittari vaan prosessi, jossa uskomus vahvistuu pelkän toiston ja näkyvyyden kautta. Se, mikä on äänekkäintä tai näkyvintä, alkaa näyttää oikeimmalta — ei siksi että se olisi analysoitu paremmin, vaan siksi että se on helpoimmin havaittavissa.

Tässä mielessä väite “katso, siellä on ihmiset, siis siellä on totuus” on loogisesti virheellinen. Se sekoittaa deskriptiivisen faktan (ihmiset kokoontuvat johonkin) ja normatiivisen johtopäätöksen (siksi se on totta). Tiede erottaa nämä jyrkästi toisistaan.

Ja väkisin käännyttämisen kontekstissa tämä muuttuu vielä tarkemmaksi ilmiöksi: silloin ei ainoastaan vedota joukkoon, vaan pyritään muuttamaan yksilön episteminen asema — siirtämään hänet tilanteeseen, jossa hän ei enää arvioi väitteitä itse, vaan luovuttaa arvioinnin sosiaaliselle paineelle. Tämä liittyy tutkimuksessa auktoriteetti- ja konformiteettikokeisiin (esim. klassiset Aschin konformiteettitutkimukset), joissa yksilön havaitaan mukautuvan ryhmän näkemykseen jopa silloin, kun se on selvästi ristiriidassa oman havainnon kanssa.

Siksi “joukko” ei ole tieteellisessä mielessä totuuden lähde, vaan yksi muuttuja ihmisen päätöksenteossa — usein hyödyllinen, mutta yhtä usein harhaanjohtava.


Toisin sanoen: totuus ei sijaitse siellä missä ihmiset ovat, vaan siellä missä väitteet kestävät tarkistamisen riippumatta siitä, kuinka moni on paikalla tai kuinka äänekkäästi he puhuvat.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."


Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

"No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot."

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Totuus ei kävele ihmisjoukon mukana, vaikka joukko kuinka huutaisi sen nimeä. Se ei muutu painavammaksi siksi, että ääniä on paljon, eikä kevyemmäksi siksi, että niitä on vähän. Ihmismassa on liike, ei mitta. Se on virta, ei vaakakuppi.

On helppo langeta siihen harhaan, että siellä missä on eniten liikettä, olisi myös eniten totuutta. Mutta liike ei ole todiste — se on vain merkki siitä, että jokin leviää. Myös virhe voi levitä nopeasti, joskus nopeammin kuin mikään tarkistettu tieto, koska se ei kysy lupaa, ei odota perusteluja, ei pysähdy epäilemään itseään.

Siksi torit täyttyvät: ei vain ihmisistä, vaan hetkistä, joissa yksilö sulautuu virtaan. Ja siksi kirjastot hiljenevät: ei siksi että niissä olisi vähemmän totuutta, vaan siksi että siellä totuus ei huuda takaisin. Se odottaa, että joku jaksaa katsoa sitä tarpeeksi kauan ilman, että ympäristö vie huomion.

"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!

Minulle riittää vain yksi lukija.

Mutta jos totuus sidotaan ihmisjoukkoon - on väite, joka sekoittaa kaksi eri asiaa: sosiaalisen käyttäytymisen ja epistemologisen totuuden.

Totuus ei yleensä asu siellä, missä on eniten ihmisiä. Se asuu siellä, missä väitteet pakotetaan jatkuvasti kohtaamaan vastaväitteitä ilman, että kristinuskoon käännyttäminen saa lopullista päätösvaltaa.

Mutta missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Kirpputorilla tietenkin. Silti se ei kerro mitään siitä, missä on enemmän arvoa, vaan vain siitä, missä ihmiset liikkuvat helpommin, missä he viihtyvät, mihin heillä on varaa ja mihin heidät on tottumuksen voimalla ohjattu.

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta. Se on vain kuva liikkeestä, ei kuva totuudesta.

Kirkot kohoavat kuin muistomerkit ihmisen pelolle, ja satojen miljoonien äänet toistavat samoja sanoja, kunnes ne alkavat kuulostaa luonnonlaeilta. Mutta toisto ei tee väitteestä totta. Se tekee siitä tutun.

He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.