Lue keskustelun säännöt.
Miksi hindulaisuus ja muut idän uskonnot kiinnostavat suomalaisia
05.04.2026 |
Joogat ja mindfulnesit sun muut tuntuvat niin trendikkäiltä, vaikka takana on idän mystiikka, joka on kaikkea muuta kuin "tiedeajattelu" jota korostetaan kun halutaan tehdä pesäero kristinuskoon.
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Idän uskonnoissa on hienoa myös niiden kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luontoon. Kristinuskonnossahan on lupa perseillä luontoa kohtaan niin kauan, että tulee maailmanloppu ja sitten vaan todetaan, että niin oli tarkoitettu. Ja eläimistä otetaan kaikki irti, kun ne on jumala luonut hyväksikäytettäväksi.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla yhdellä tyypillä menee nyt niin floodaamiseksi, että tapat keskustelun. Otatko vähän taukoa.
No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot."
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Sen voima ei aina tule todistettavuudesta, vaan siitä, että se tarjoaa yhteisen kielen pelolle ja toivolle, ja pitää ihmiset sen kielen sisällä.
Mutta totuus ei tarvitse liturgiaa, ei seuraajia, ei kruunua. Se ei kasva suuremmaksi siitä, että sitä huudetaan yhteen ääneen. Se vain on, ja joskus se on hiljaisempi kuin yksikin ihminen, joka uskaltaa epäillä.
Totta kai miljoonat eivät voi olla väärässä — niin sanotaan usein. Ja silti miljoonat ovat olleet väärässä ennenkin, eri aikoina, eri asioissa, yhtä vakuuttuneina kuin nyt.
Kirkonkellot soivat, mutta metallin värähtely ei kerro mitään siitä, mikä on totta. Se kertoo vain siitä, että jotkut ovat päättäneet kokoontua, ja että aika kulkee eteenpäin.
Kaikki ristit ja rukoukset muodostavat suuren toiston, jossa sisältö usein katoaa muodon alle. “Usko meihin, kaikki muutkin uskovat”, sanotaan, vaikka totuus ei koskaan tarvitse mainosta.
Jumala rakastaa sinua, mutta jos et rakasta takaisin, sinua odottaa ikuinen rangaistus. Se on erikoinen rakkauden muoto, mutta sekin hyväksytään, kun se on ollut olemassa tarpeeksi kauan.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus. Se on äänenvoimakkuutta, ei perustelua. Ja mitä kovempaa ääni kasvaa, sitä helpompi on olla kysymättä, mitä sen takana oikeastaan on.
He laulavat kädet ristissä, kuin lapset jotka pelkäävät pimeää ja yrittävät pitää maailman kasassa sanoilla, jotka on opeteltu ulkoa. Sanoja toistetaan, jotta epävarmuus pysyisi kurissa.
Jumala on kuin näkymätön ystävä, johon ei koskaan kasva täysin irti, ei siksi että se olisi varmuus, vaan siksi että yksin oleminen on vaikeampaa kuin uskominen.
“Usko kuin lapsi”, he sanovat, ja niin he sulkevat silmänsä ja kutsuvat sitä luottamukseksi, vaikka se joskus näyttää enemmänkin luopumiselta kysymisestä.
Heidän taivaansa on lupaus, joka siirtyy aina kuoleman taakse, kuin vastaus, jota ei koskaan tarkisteta.
He väittävät, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus, joka vaatii pelkoa ja uhreja, alkaa muistuttaa enemmän järjestystä kuin vapautta.
He ovat varmoja, koska heitä on paljon. Mutta niin ovat olleet myös ne, jotka ovat olleet väärässä historian jokaisella aikakaudella, yhtä yksimielisinä kuin nykyhetken ihmiset omassa ajassaan.
Sokeus ei muutu näöksi, vaikka silmiä olisi miljoonia.
Ja niin he marssivat eteenpäin, ristejä heiluttaen, varmoina siitä, että kuuluvat totuuteen — kunnes joku uskaltaa kysyä, perustuuko varmuus siihen, mikä on totta, vai siihen, kuinka moni uskoo sen olevan totta.
"Kovin vähän on tälläkin typerällä höpötysmonologilla lukijakuntaa!"!
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.
Kun tarpeeksi moni alkaa uskoa samaa, syntyy erikoinen psykologinen rakenne: ei enää vain yksittäisiä uskomuksia, vaan todellisuuden kokemus, joka on jaettu. Tällöin väite ei elä enää vain perusteluissa, vaan myös rytmissä, toistossa, tunteessa ja yhteisössä. Se alkaa tuntua “todelta” ennen kuin sitä on edes tarkistettu.
Vierailija kirjoitti:
Idän uskonnoissa on hienoa myös niiden kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luontoon. Kristinuskonnossahan on lupa perseillä luontoa kohtaan niin kauan, että tulee maailmanloppu ja sitten vaan todetaan, että niin oli tarkoitettu. Ja eläimistä otetaan kaikki irti, kun ne on jumala luonut hyväksikäytettäväksi.
Kyllä kyllä. Intia ja Kaakkois-Aasia varsinkin ovat oikein eläinoikeuksien mekka. Luontokin on puhdasta. Gagneshan on suorastaan lähdevettä. Vesi on niin kirkasta, että pohjasta voi erottaa kaikki ihmisten ruumiit ja tunnistaa sukulaisensa.
No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot."
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Tässä kohtaa tapahtuu hienovarainen siirtymä, jota kognitiotiede ja sosiaalipsykologia kuvaavat eri nimillä: ihminen ei enää arvioi väitettä vain sen sisällön perusteella, vaan sen perusteella, kuinka vaikeaa olisi olla eri mieltä muiden kanssa. Tätä kutsutaan konformiteettipaineeksi, ja se toimii usein täysin hiljaa.
Silloin “monet uskovat” ei enää ole neutraali havainto, vaan psykologinen paino. Ei argumentti, vaan ympäristö.
Ja juuri tästä syntyy se outo vääristymä, jossa laaja-alaisuus alkaa näyttää uskottavuudelta. Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi että aivot käyttävät sosiaalista todistetta oikotienä: jos muut toimivat näin, se on todennäköisesti turvallista.
Mutta turvallisuus ja totuus eivät ole sama asia.
Historia on täynnä tilanteita, joissa suuri enemmistö on ollut täysin varma jostakin, mikä myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Ei vain yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia järjestelmiä, instituutioita ja aikakausia. Tämä ei ole poikkeus, vaan normaali seuraus siitä, että tieto ei synny enemmistöäänestyksellä vaan tarkistettavuudella.
Siksi “miljoonat uskovat” on epistemisesti heikko väite. Se kertoo vain, että idea on saavuttanut sosiaalisen kyllästymispisteen, ei sitä että se olisi läpäissyt todellisuustestin.
Ja mitä enemmän järjestelmä rakentuu tämän ympärille, sitä enemmän syntyy sisäinen kierto: usko vahvistaa yhteisöä, ja yhteisö vahvistaa uskoa. Tällöin totuus ei enää ole ulkoinen mittari, vaan sisäinen vakauden tunne.
Tämä on se kohta, jossa kriittinen ajattelu alkaa tuntua “vastakkaiselta hengelle”. Ei siksi että se olisi vaarallista, vaan siksi että se rikkoo rytmin. Se tuo takaisin kysymyksen, jota järjestelmä yrittää pitää poissa: mistä tiedämme tämän olevan totta?
Ja tuo kysymys on epämukava juuri siksi, että se ei kunnioita määrää, perinnettä tai toistoa. Se kohdistuu vain yhteen asiaan: kestääkö väite tarkastelun ilman, että sen tarvitsee nojata siihen kuinka moni sen hyväksyy.
Siksi ilmiön syvin taso ei ole “uskonto vs. kritiikki”, vaan ihmisen tarve vaihtaa epävarmuus kuuluvuuteen. Totuus taas ei tarjoa kuuluvuutta. Se tarjoaa vain sen, mikä kestää, kun kaikki muu riisutaan pois — myös enemmistön varmuus.
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.
Ilmiön ytimessä ei ole pelkkä uskonto, eikä edes pelkkä joukko, vaan ihmisen tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi silloin kun maailma tuntuu liian suurelta yksin kannettavaksi.
Ihmismieli ei alun perin ole rakennettu totuuden etsijäksi siinä kylmässä ja tarkassa mielessä, jossa totuutta mitataan todisteilla. Se on rakennettu selviytymään, ja selviytymiseen kuuluu yksi ratkaiseva oikotie: katso mitä muut tekevät, ja toimi samalla tavalla.
Siksi joukko ei tunnu vain joukolta. Se tuntuu helposti “oikealta suunnalta”, vaikka mikään ei sitä loogisesti takaisi. Kun tarpeeksi moni sanoo saman asian, aivot alkavat siirtää kysymyksen pois “onko tämä totta?” ja vaihtaa sen kysymykseen “voinko minä jäädä tämän ulkopuolelle?”. Tässä siirtymässä totuus ei enää ole ensisijainen mittari. Ensisijainen mittari on kuuluminen.
Ja juuri siinä kohtaa syntyy kaikenlaisten varmuuksien pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto, ideologia, jopa arkinen “näin asiat ovat” -puhe eivät usein ala todisteista, vaan sosiaalisesta kyllästymisestä. Ajatus toistetaan riittävän monta kertaa, riittävän monessa ympäristössä, kunnes se lakkaa tuntumasta väitteeltä ja alkaa tuntua taustailmalta. Ei enää “uskomukselta”, vaan todellisuuden oletukselta.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ihmiset olisivat tietoisesti harhaisia. Päinvastoin: mekanismi on juuri siksi tehokas, että se näyttää järkevältä. Se käyttää samoja kognitiivisia työkaluja, joilla ihminen muutenkin säästää energiaa: jos kaikki ympärillä toimivat näin, miksi minun pitäisi epäillä?
Mutta tieteellisessä mielessä tämä on juuri se kohta, jossa ajattelu alkaa lipsua pois totuudesta ja siirtyy kohti sosiaalista vakautta. Se mikä “pitää ryhmän kasassa”, alkaa korvata sen, mikä kestää tarkastelun.
Ja kun tämä järjestelmä vahvistuu tarpeeksi, se alkaa suojella itseään. Kysymys ei enää ole vain siitä, onko jokin väite totta, vaan siitä, onko hyväksyttävää edes kysyä sitä. Epäily ei ole enää osa ajattelua, vaan poikkeama, joka uhkaa yhteistä rytmiä.
Silloin “ilmiön laaja-alaisuus” muuttuu psykologisesti petolliseksi argumentiksi. Ei siksi, että ihmiset käyttäisivät sitä väärin tietoisesti, vaan siksi että se tuntuu helpolta: jos näin moni ajattelee näin, minun ei tarvitse kantaa koko tarkistamisen taakkaa itse.
Mutta juuri tämä on se kohta, jossa totuus ja määrä erkanevat lopullisesti toisistaan.
Totuus ei ole koskaan tarvinnut enemmistöä. Se ei ole edes kiinnostunut siitä, kuinka monta ihmistä on paikalla sen syntyessä. Se kiinnostuu vain yhdestä asiasta: kestääkö väite ristiriidan, tarkastelun ja ajan ilman että se tarvitsee sosiaalista suojaa.
Ja siksi purevin havainto ei ole se, että “massat voivat erehtyä”. Se on paljon kylmempi: massat eivät yleensä edes toimi totuuden kielellä, vaan varmuuden kielellä. Ja varmuus on usein vain hyvin organisoitua epävarmuuden unohtamista.
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen: hengellinen etsii reflektiopintaa ja valitsee sen, missä saa kasvaa rauhassa ilman väkivaltaa ja väärinkohtelua. Ovatko kristilliset yhteisöt ja viitekehykset tällaisia? LOL MIKÄ VITSI
Nämä idän hienot ja syvälliset uskonnot pitävät sisällään mm. lasten myymistä seksityöntekijöiksi (buddhalaisuus) ja kastittomien kurjan kohtelun (hindulaisuus). Joku voi selittää, että kyllä kristitytkin. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako
Miksi sadistista hirviötä palotaan? Pelostako?
Anonyymi-ap
2024-10-17 14:27:30
Raamatun Jumala on sadistinen hirviö, joka ei piittaa ihmisten kärssimyksistä. Miksi siis kristyt palvovat tällaiseksi uskomaansa Jumalaa? Onko kyse pelosta ja opportunistisesta uskosta, jonka mukaan mielistelemällä tätä hirviötä hän ei kohdista rangaistusta mielistelijään?
Miksi ette ole keksinyt moraalisesti korkeatasoista tai edes siedettävää jumalaa palvontanne kohteeksi, vaan tuollaisen moraalisesti kelvottoman hirviön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen: hengellinen etsii reflektiopintaa ja valitsee sen, missä saa kasvaa rauhassa ilman väkivaltaa ja väärinkohtelua. Ovatko kristilliset yhteisöt ja viitekehykset tällaisia? LOL MIKÄ VITSI
Nämä idän hienot ja syvälliset uskonnot pitävät sisällään mm. lasten myymistä seksityöntekijöiksi (buddhalaisuus) ja kastittomien kurjan kohtelun (hindulaisuus). Joku voi selittää, että kyllä kristitytkin. . .
Ja sitä kaikkea ei ole kristinuskossa?
https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_group…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idän uskonnoissa on hienoa myös niiden kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luontoon. Kristinuskonnossahan on lupa perseillä luontoa kohtaan niin kauan, että tulee maailmanloppu ja sitten vaan todetaan, että niin oli tarkoitettu. Ja eläimistä otetaan kaikki irti, kun ne on jumala luonut hyväksikäytettäväksi.
Hyvin sanottu!
Oletteko koskaan oikeasti käyneet kyseisiä uskontoja harjoittavissa maissa? Vai kenties juoneet siellä liikaa hanavettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga ja mindfullness ei liity uskontoon. Välillä tuntuu että Suomessa eletään ihan perunakuopissa vielä kun tällaista aloitusta lukee.. Meilläkin mummot loukkaantuneet kun Kirkko järjestää nykyään joogaa.
Odotin keskustelua oikeasti tästä aiheesta, koska esim. Buddhalaisuus kiinnostaa itseäkin ja ne patsaat ja musiikki kotona rauhoittaa levotonta länsimaalaista mieltä ihan eri tavalla kuin joku sunnuntain saarna kirkossa. Lisäksi Itämaiset uskonnot ei ole niin tuomitsevia. Vaikka toki onhan ortodoksisuuskin nousussa Suomessa, vaikka on melko vanhoillinen uskonto. Ehkä ihmistä ei kiinnosta se mitä hänelle väkisin tuputetaan, vaan jokainen haluaa itse löytää oman tapansa elää ja uskoa.
Joogassa ja mindfulnessissakin on se uskonnollinen ulottuvuus. Ei ehkä aina, mutta ainakin itse olen ollut kursseilla joissa on rukoiltu intialaisia jumalia mantroilla ja tehty rukous asanoita. Tämäkin puoli siis löytyy sieltä ja niistä puhutaan silloin ihan näillä sanoilla.
Ehkä vähän tämän kokemuksen (kurssi) jälkeen olen hämmästellyt kristillisen kirkon joogahetkiä. En ole siis niissä käynyt enkä tiedä hoetaanko siellä mantroja ja puhutaanko palvonnan asennoista.
Otahan selvää mikä mantra on tai mitä jooga tarkoittaa.
Jooga on alun perin ollut hindulaisen uskonnon harjoitusta. Paikoitellen se on sitä vieläkin. Jos olet oikeasti harrastanut sitä pidempään niin silloin tiedät ettei tämä puoli ole kadonnut minnekään, ei edes Suomessa. Mantra liittyy suoraan tähän harjoitukseen.
Tarkoitinkin sitä mitä ne tarkoittaa kirjaimellisesti. Eli mitä on mantra tai jooga?
Vierailija kirjoitti:
Idän uskonnoissa on hienoa myös niiden kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luontoon. Kristinuskonnossahan on lupa perseillä luontoa kohtaan niin kauan, että tulee maailmanloppu ja sitten vaan todetaan, että niin oli tarkoitettu. Ja eläimistä otetaan kaikki irti, kun ne on jumala luonut hyväksikäytettäväksi.
Jos olet joskus käynyt jossain idän uskonto maassa, olet varmaan nähnyt kuinka kunnioittavasti he tosi elämässä suhtautuvat luontoon ja eläimiin.... että se siitä hölyn pölystä tällä kertaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga ja mindfullness ei liity uskontoon. Välillä tuntuu että Suomessa eletään ihan perunakuopissa vielä kun tällaista aloitusta lukee.. Meilläkin mummot loukkaantuneet kun Kirkko järjestää nykyään joogaa.
Odotin keskustelua oikeasti tästä aiheesta, koska esim. Buddhalaisuus kiinnostaa itseäkin ja ne patsaat ja musiikki kotona rauhoittaa levotonta länsimaalaista mieltä ihan eri tavalla kuin joku sunnuntain saarna kirkossa. Lisäksi Itämaiset uskonnot ei ole niin tuomitsevia. Vaikka toki onhan ortodoksisuuskin nousussa Suomessa, vaikka on melko vanhoillinen uskonto. Ehkä ihmistä ei kiinnosta se mitä hänelle väkisin tuputetaan, vaan jokainen haluaa itse löytää oman tapansa elää ja uskoa.
Joogassa ja mindfulnessissakin on se uskonnollinen ulottuvuus. Ei ehkä aina, mutta ainakin itse olen ollut kursseilla joissa on rukoiltu intialaisia jumalia mantroilla ja tehty rukous asanoita. Tämäkin puoli siis löytyy sieltä ja niistä puhutaan silloin ihan näillä sanoilla.
Ehkä vähän tämän kokemuksen (kurssi) jälkeen olen hämmästellyt kristillisen kirkon joogahetkiä. En ole siis niissä käynyt enkä tiedä hoetaanko siellä mantroja ja puhutaanko palvonnan asennoista.
Otahan selvää mikä mantra on tai mitä jooga tarkoittaa.
Jooga on alun perin ollut hindulaisen uskonnon harjoitusta. Paikoitellen se on sitä vieläkin. Jos olet oikeasti harrastanut sitä pidempään niin silloin tiedät ettei tämä puoli ole kadonnut minnekään, ei edes Suomessa. Mantra liittyy suoraan tähän harjoitukseen.
Tarkoitinkin sitä mitä ne tarkoittaa kirjaimellisesti. Eli mitä on mantra tai jooga?
Mantra = sacred utterance, a numinous sound, a syllable, word or phonemes, or group of words believed by practitioners to have religious, magical or spiritual powers
Jooga = group of physical, mental, and SPIRITUAL practices or disciplines
Mitä nämä sinun mielestäsi kirjaimellisesti tarkoittavat jos ei näitä?
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon ongelma on että se ottaa kaikki kirjaimellisesti.
Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.
Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.
Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.
Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.
Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.
Tämä on laajempi ilmiö myös teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.
Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
Metafora toimii sillan tavoin.
Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.
Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.
Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.
Tekstejä lukiessa yksi keskeinen ongelma syntyy juuri siitä, että ihmiset alkavat tulkita kaiken kirjaimellisesti. Tämä johtaa helposti väärinymmärryksiin, koska nämä tekstit eivät ole pelkkiä konkreettisia kuvauksia maailmasta, vaan syvästi kerroksellisia opetuksia.
Kirjallisuus on täynnä metaforia, symboleja ja vertauskuvia. Niiden tarkoitus ei ole esittää todellisuutta yksinkertaisena “faktalistana”, vaan auttaa ymmärtämään ilmiöitä, joita ei voi tavoittaa suoralla, kirjaimellisella kielellä. Kun esimerkiksi kuvataan mieltä kimalaisena, ei väitetä mitään biologista — vaan avataan mielen luonnetta liikkeenä, etsintänä ja kaipuuna.
Ongelmat alkavat siitä hetkestä, kun tämä kuvallinen kieli otetaan kirjaimellisesti.
Silloin metaforasta tulee este, vaikka sen pitäisi olla väline. Se, mikä on tarkoitettu avaamaan ymmärrystä, alkaa sulkea sitä. Ihminen jää kiinni pintatasoon eikä näe, mihin kuva oikeasti viittaa.
Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.
Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.
Ne toimivat kuin karttoina: kartta ei ole itse maasto, mutta ilman sitä on vaikea suunnistaa. Jos karttaa aletaan pitää kirjaimellisena todellisuutena, eksytään.
Siksi voidaan sanoa selkeästi:
Hindu tekstit eivät ole ongelmallisia — kirjaimellinen lukutapa on.
Jeesus sanoi, että tieto tulee ihmisille vertauskuvina, koska se on ainoa keino se ymmärtää.
Nisargadatta Maharaji käytti ilmaisua neti neti, jolla viitataan siihen ettei Totuutta voi sellaisenaan nähdä tai ymmärtää, koska kaikki mihin ajatus koskee, ei ole aitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
METAFORAT.
Siksi hindu tekstit ovat usein kuin runollisia karttoja.
Citta-padma (- / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
Bhṛṅga ( / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
Nadī ( / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
Nautika ( / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.Anartha ( / anartha) ja Dhūma ( / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
Agni ( / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
Kumbha / Ghara ( / / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
Darpana ( / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
Jvala ( / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
Bīja ( / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
Sūrya-prabha (- / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
Pakṣi ( / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
Dīpa / Dīpa-jvala ( / - / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.Kaunista ja syvällistä, sellaista ei kristinuskossa ole.
Katso kristinuskon ulkopuolelta. Lue niitä tekstejä ja oppeja jotka olivat ja jotka he hylkäsivät, koska ne opettivat ettei kirkko ole kaiken keskiössä vaan ihminen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga ja mindfullness ei liity uskontoon. Välillä tuntuu että Suomessa eletään ihan perunakuopissa vielä kun tällaista aloitusta lukee.. Meilläkin mummot loukkaantuneet kun Kirkko järjestää nykyään joogaa.
Odotin keskustelua oikeasti tästä aiheesta, koska esim. Buddhalaisuus kiinnostaa itseäkin ja ne patsaat ja musiikki kotona rauhoittaa levotonta länsimaalaista mieltä ihan eri tavalla kuin joku sunnuntain saarna kirkossa. Lisäksi Itämaiset uskonnot ei ole niin tuomitsevia. Vaikka toki onhan ortodoksisuuskin nousussa Suomessa, vaikka on melko vanhoillinen uskonto. Ehkä ihmistä ei kiinnosta se mitä hänelle väkisin tuputetaan, vaan jokainen haluaa itse löytää oman tapansa elää ja uskoa.
Joogassa ja mindfulnessissakin on se uskonnollinen ulottuvuus. Ei ehkä aina, mutta ainakin itse olen ollut kursseilla joissa on rukoiltu intialaisia jumalia mantroilla ja tehty rukous asanoita. Tämäkin puoli siis löytyy sieltä ja niistä puhutaan silloin ihan näillä sanoilla.
Ehkä vähän tämän kokemuksen (kurssi) jälkeen olen hämmästellyt kristillisen kirkon joogahetkiä. En ole siis niissä käynyt enkä tiedä hoetaanko siellä mantroja ja puhutaanko palvonnan asennoista.
Otahan selvää mikä mantra on tai mitä jooga tarkoittaa.
Jooga on alun perin ollut hindulaisen uskonnon harjoitusta. Paikoitellen se on sitä vieläkin. Jos olet oikeasti harrastanut sitä pidempään niin silloin tiedät ettei tämä puoli ole kadonnut minnekään, ei edes Suomessa. Mantra liittyy suoraan tähän harjoitukseen.
Tarkoitinkin sitä mitä ne tarkoittaa kirjaimellisesti. Eli mitä on mantra tai jooga?
Mantra = sacred utterance, a numinous sound, a syllable, word or phonemes, or group of words believed by practitioners to have religious, magical or spiritual powers
Jooga = group of physical, mental, and SPIRITUAL practices or disciplines
Mitä nämä sinun mielestäsi kirjaimellisesti tarkoittavat jos ei näitä?
Eihän tuo ole sinne päinkään. Tuo on länsimainen selitys niille ja joka on ihan eri kuin mikä se niiden perustarkoitus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idästähän tuo aavikon krisseilykin on. Mitäs siihen sanot häh?
w0ke-mädätys-k0mmarit haluavat vain dissata kristinuskoa ja kaventaa sen asemaa läntisissä yhteiskunnissa, ja innolla esittelevät tilalle kaikkia aasian takapajuloiden uskontoja.
Minun "suosikki" tähän kohtaan, on se hindulaisuuden lahko, jossa arvostetuimmat "oppineet" elelevät katuojassa kerjäten elantonsa, ja liikkuvat eteenpäin vain ryömien, vähän niinkuin käärme vartaloaan taivuttelemalla. Syystä että jalkojen tai käsien käyttäminen itsensä siirtämiseen ei ole "kosher", korkealle edistyneet oppineet eivät sellaiseen vulgääriin rahvaanomaisuuteen alennu...
Et selvästi tunne yhtään hindulaisuutta jos pidät tätä outona. Siellä on nimenomaan normaalia palvoa ihan mitä vaan sillä jumala on kaikessa ja minkä tahansa palvominen on täten aina jumalan palvontaa. Tosiasia on, että he ovat paljon lähempänä totuutta kuin kristityt ja tabujen kohtaaminen on osa pyhittymistä, sillä pyhää ei kosketa mikään tästä maailmasta. Kristityt ovat about tämän vastakohtia
..."jos pidät tätä outona", Ettäkö jos 🤣 Heh, no totta \/|tussa pidän outona sellaista uskonnon suuntausta, jossa korkeimmin arvostettuna pidetään henkilöä joka elelee kerjäten katuojassa ja liikkuu paikasta toiseen kiemurrrellen kuin käärme, koska käsien ja jalkojen käyttäminen liikkumiseen olisi niin tavanomaista, ja siten ei niin korkealle henkisesti edistyneen ihmisen arvolle sopivaa...
Ja paljon enempää en hindulaisuutta tunnekaan, eikä todellakaan kiinnostakaan. Tällaiset muutamat "hyvät " esimerkit ovat olleet riittäviä. Jos sinä sen sijaan arvostat tuollaista elämäntapaa ja "henkisyyden ilmaisemista" niin mikäänhän ei estä sinua ryhtymästä elämään katuojassa ja syömään vaikka rotan pa s koja ja juomaan kuralätäköstä vettä päälle. Nyt on parahiksi lämmin kesä alkamassa, mutta hoida ensin rokotussuoja kattavasti kuntoon...
Siitä olen yhtä mieltä kanssasi että Kristityt ovat about tämän vastakohtia. Kyllä, kun asteikon toisessa päässä on mainitunkaltainen sekopäisyys, ja toisessa tervejärkisyys, hah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga ja mindfullness ei liity uskontoon. Välillä tuntuu että Suomessa eletään ihan perunakuopissa vielä kun tällaista aloitusta lukee.. Meilläkin mummot loukkaantuneet kun Kirkko järjestää nykyään joogaa.
Odotin keskustelua oikeasti tästä aiheesta, koska esim. Buddhalaisuus kiinnostaa itseäkin ja ne patsaat ja musiikki kotona rauhoittaa levotonta länsimaalaista mieltä ihan eri tavalla kuin joku sunnuntain saarna kirkossa. Lisäksi Itämaiset uskonnot ei ole niin tuomitsevia. Vaikka toki onhan ortodoksisuuskin nousussa Suomessa, vaikka on melko vanhoillinen uskonto. Ehkä ihmistä ei kiinnosta se mitä hänelle väkisin tuputetaan, vaan jokainen haluaa itse löytää oman tapansa elää ja uskoa.
Joogassa ja mindfulnessissakin on se uskonnollinen ulottuvuus. Ei ehkä aina, mutta ainakin itse olen ollut kursseilla joissa on rukoiltu intialaisia jumalia mantroilla ja tehty rukous asanoita. Tämäkin puoli siis löytyy sieltä ja niistä puhutaan silloin ihan näillä sanoilla.
Ehkä vähän tämän kokemuksen (kurssi) jälkeen olen hämmästellyt kristillisen kirkon joogahetkiä. En ole siis niissä käynyt enkä tiedä hoetaanko siellä mantroja ja puhutaanko palvonnan asennoista.
Otahan selvää mikä mantra on tai mitä jooga tarkoittaa.
Jooga on alun perin ollut hindulaisen uskonnon harjoitusta. Paikoitellen se on sitä vieläkin. Jos olet oikeasti harrastanut sitä pidempään niin silloin tiedät ettei tämä puoli ole kadonnut minnekään, ei edes Suomessa. Mantra liittyy suoraan tähän harjoitukseen.
Tarkoitinkin sitä mitä ne tarkoittaa kirjaimellisesti. Eli mitä on mantra tai jooga?
Mantra = sacred utterance, a numinous sound, a syllable, word or phonemes, or group of words believed by practitioners to have religious, magical or spiritual powers
Jooga = group of physical, mental, and SPIRITUAL practices or disciplines
Mitä nämä sinun mielestäsi kirjaimellisesti tarkoittavat jos ei näitä?
Eihän tuo ole sinne päinkään. Tuo on länsimainen selitys niille ja joka on ihan eri kuin mikä se niiden perustarkoitus on.
Nehän on molemmat mielen välineitä. Ei ne yhdistä mihinkään uskontoon. Kristityt taas pelkäävät niitä pelkäämisen ilosta. Kristityt kun useimmiten sanovat yhtä ja tekevät toista. Ne asiat joita ei ymmärrä, on helppo tuomita kerettiläisyydeksi ja vääriksi vaikka kaiken keskiössä on ihminen itse, ei mikään uskonto.
No ei kiinnosta tavallisia suomalaisia idän uskonnot."
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
He sanovat: monet uskovat, siis sen täytyy olla totta. Mutta myös kulkutaudit leviävät, ja myös harhat voivat kulkea nopeammin kuin järki, kun ne löytävät sopivan maaperän.