Miksi hindulaisuus ja muut idän uskonnot kiinnostavat suomalaisia
Joogat ja mindfulnesit sun muut tuntuvat niin trendikkäiltä, vaikka takana on idän mystiikka, joka on kaikkea muuta kuin "tiedeajattelu" jota korostetaan kun halutaan tehdä pesäero kristinuskoon.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen persu, ja olen myös osittain valaistunut. Buddhalaiset tekstit ovat erittäin tarkkoja ohjekirjoja miten hankkia valaistuminen jos sellaisen hankinta kiinnostaa tai jos epäilee valaistuneensa vahingossa tietämättä alunperin että se on mahdollista kenelle vain. Sen voi saada taivaasta lahjana spontaanistikin. Toisaalta sen haluaminen vie siitä heti poispäin koska valaistuminen ei ole sitä mitä tavallisesti ajatellaan. Se voi tapahtua vaikka kadulla jos olosuhteet ovat oikeat. On itseasiassa mahdotonta, että valaistumista voisi estää aika tai paikka. Persujen äänestäminenkään ei estänyt omaa valaistumistani. Tästä sainkin inspiraation Zen-aiheiseen runooni :)
Ennen valaistumista, äänestä persuja ja kanna vettä. Valaistumisen jälkeen, äänestä persuja ja kanna vettä.
Ei valaistuminen ole mitään mitä voisi saavuttaa. Ei ole hetkeä että sä et olisi valaistunut. Puhumattakaan mistään osittaisesta.
Se on pysyvä tila.
Buddalaisuudessa on ei-tapahdu-kenellekään -periaate ja mikään-ei-ole-pysyvää -periaate. Arkikielessä on järkevää taas käyttää kieltä missä jotain tapahtuu jollekin tai joku saavuttaa jotain vaikka kyse on ei-tapahtumasta mikä silti ns. tapahtuu, vaan ei-kenellekään. Valaistuminen ei lisää tai poista maailmasta mitään mutta maailman maku muuttuu kun vanhat kuvitelmat koskien maailmaa asettuvat paikoilleen. Tai kääntyvät ylösalaisin. JA heillä on kuin onkin omat terminsä eri valaistumisen asteille: https://en.wikipedia.org/wiki/Bhūmi_(Buddhism)
Jatkan vielä että tuo linkki käsittelee boddhisattvaa - jolla silläkin kymmenen tasoa. Boddhisattva on yksi askelma ennen Buddhaa. Ennen boddhisattvaa on vielä neljä valaistumisen askelmaa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös muinaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.
T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:
Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.Näinhän se on. Siddhit ja henkiset kyvyt muilla kuin kristityillä ovat noituutta ja kristityillä "armolahjoja jumalalta" 😂😂😂😂😂😂 i diootit
Viveka, erottelukyky
Ajatus “henkien arvostelukyvystä” muistuttaa sitä, mitä meidän filosofiassamme kutsutaan erottelukyvyksi, eli vivekaksi. Se tarkoittaa kykyä erottaa, mikä vie kohti Jumalaa ja mikä vie poispäin Hänestä, meille tämä ei kuitenkaan rajoitu pelkkään hyvän ja pahan erottamiseen, vaan menee syvemmälle: kyse on todellisen ja väliaikaisen erottamisesta.
Ihmisen toimintaa ohjaavat kolme luonnon ominaisuutta eli guṇaa: sattva (selkeys), rajas (levottomuus) ja tamas (tietämättömyys). Näiden vaikutuksen alaisena ihminen voi helposti luulla toimivansa oikein, vaikka todellisuudessa toimii harhassa. Siksi pelkkä oma järkeily ei riitä todellisen erottelukyvyn saavuttamiseen.
Mieli (manas) voi perustella lähes mitä tahansa. Se mikä tuntuu oikealta tai hyvältä, ei välttämättä ole sitä henkisessä mielessä. Tästä syystä itsepetoksen vaara on todellinen, muttaratkaisu ei ole se, että yrittäisi analysoida kaiken mahdollisimman tarkasti omin voimin, vaan se, ettei luota sokeasti omaan mieleensä.
Tästä syystä pelkkä ajattelun tarkkailu tai rationaalinen punnitseminen ei vielä ole todellista vivekaa.
Mieli (manas) ei ole neutraali väline, vaan se on itsekin näiden guṇien muovaama.
Se kykenee perustelemaan lähes mitä tahansa, ja usein tekee sen hienovaraisesti niin, että ihminen ei huomaa itsepetosta.
Siksi meidän filosofiassamme korostetaan, että todellinen erottelukyky ei synny mielen sisällä, vaan siitä, että tietoisuus nousee mielen yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös muinaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.
T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:
Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.Näinhän se on. Siddhit ja henkiset kyvyt muilla kuin kristityillä ovat noituutta ja kristityillä "armolahjoja jumalalta" 😂😂😂😂😂😂 i diootit
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18526378/demoneita-liikkeella
Demoneita liikkeellä?
2024-06-23 15:15:43
Palstalle on ilmestynyt uusi aihe. Laitauskovaiset, ainakin osa heistä, on alkanut viljelemään väitettä, että jos joku on heidän kanssaan eri mieltä, niin hänessä on demoni. Kuinka moni uskoo näihin "demoneihin"? Ja mistä tunnistaa että jossain ihmisessä on "demoni"? Miten laitalaisten mukaan demoneista pääsee eroon?
itämaiset uskonnot ovat kiinnostavia ihan siinäkin mielessä, että on mielenkiintoista nähdä millaiseen ajatteluun saatana ihmisen kykenee harhauttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.
Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös muinaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.
T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:
Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.https://www.richardcarrier.info/archives/13890
Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.Näinhän se on. Siddhit ja henkiset kyvyt muilla kuin kristityillä ovat noituutta ja kristityillä "armolahjoja jumalalta" 😂😂😂😂😂😂 i diootit
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18526378/demoneita-liikkeella
Palstalle on ilmestynyt uusi aihe. Laitauskovaiset, ainakin osa heistä, on alkanut viljelemään väitettä, että jos joku on heidän kanssaan eri mieltä, niin hänessä on demoni.
Mitä se tarkoittaa? Että kristilliset ääriainekset elävät edelleen keskiajalla.
Vierailija kirjoitti:
itämaiset uskonnot ovat kiinnostavia ihan siinäkin mielessä, että on mielenkiintoista nähdä millaiseen ajatteluun saatana ihmisen kykenee harhauttamaan.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,
https://m.media-amazon.com/images/M/MV5BMjQ0YjhiN2UtNzNmZC00YzY4LTgzZmE…
Kristinusko on tuulimyllyuskonto.
Vierailija kirjoitti:
Ei-dualistinen advaita-vedaanta on "hindufilosofian" ekstremistinen suuntaus: sarvaM khalvidaM brahma (kaikki tämä on totisesti brahma[n(ia)]). Se oli Erwin Schrödingerin, yhden kvanttifyssan superstaroista, suosikkifilosofia.
Gemini: Kyllä, Erwin Schrödinger oli syvästi ja tunnetusti kiinnostunut intialaisesta filosofiasta, erityisesti vedantasta ja upanishadeista. Tämä ei ollut hänelle vain ohimenevä harrastus, vaan se vaikutti perustavanlaatuisesti hänen maailmankuvaansa ja tapaansa tulkita kvanttimekaniikkaa.
Schrödinger löysi tiensä itämaisen ajattelun pariin jo nuorena Arthur Schopenhauerin teosten kautta, ja hänestä tuli elinikäinen vedanta-filosofian opiskelija.
Tässä on kooste siitä, miten tämä kiinnostus näkyi hänen työssään ja ajattelussaan:
1. Ykseyden idea (Atman = Brahman)
Vedantan keskeinen oppi on se, että yksilöllinen sielu (Atman) on lopulta identtinen perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Schrödinger omaksui tämän ajatuksen ratkaisuna siihen, miten tietoisuus voi olla olemassa maailmassa.
Hän uskoi, ettei ole olemassa useita erillisiä tietoisuuksia, vaan ainoastaan yksi tietoisuus, joka heijastuu eri tavoin eri yksilöissä. Hän käytti vertauskuvana peiliä, joka on särkynyt useisiin paloihin: jokainen pala näyttää eri kuvan, mutta ne kaikki heijastavat samaa aurinkoa.
2. Kvanttimekaniikka ja todellisuus
Schrödinger näki mielenkiintoisen yhteyden aaltofunktion ja vedantan välillä. Kvanttimekaniikassa hiukkanen ei ole tietyssä paikassa ennen havaintoa, vaan se on eräänlaisessa ”mahdollisuuksien tilassa”.
Vedantassa näkyvä maailma on usein kuvattu termillä Maya (illuusio), joka peittää todellisen luonnon.
Schrödingerille fysikaalinen maailma oli mielen rakennelma, ja perimmäinen totuus löytyi fyysisten muotojen takana olevasta ykseydestä.
3. Teos: Mitä on elämä? (What is Life?)
Vuonna 1944 julkaistussa kuuluisassa kirjassaan Schrödinger käsittelee biologian ja fysiikan suhdetta, mutta teoksen lopussa (Epilogissa) hän hyppää puhtaaseen filosofiaan. Hän toteaa suoraan, että itämainen ajatus ykseydestä on ainoa tapa välttää tieteellinen umpikuja tietoisuuden luonteesta:
"Tietoisuus on monikoton substantiivi, josta ei ole monikkoa."
Keskeisiä lainauksia
Schrödingerin kirjoitukset paljastavat hänen ihailunsa vedantaa kohtaan:
"Upanishadien ja vedantan opetus... on sellainen, johon jokainen todellinen tiedemies ja filosofi lopulta päätyy."
Hän piti vedantaa loogisempana ja tieteellisemmälle maailmankuvalle sopivampana kuin perinteisiä länsimaisia uskontoja, koska se ei vaatinut yliluonnollista ”puuttujaa”, vaan näki jumaluuden olevan läsnä kaikessa olevassa.
Yhteenveto
Schrödingerille vedanta ei ollut uskonto, vaan metafyysinen kehys, joka auttoi häntä ymmärtämään kvanttifysiikan paradokseja. Vaikka hän oli matemaattinen nero, hän uskoi, että tiede ei voi koskaan antaa täydellistä vastausta olemassaoloon ilman filosofista pohdiskelua tietoisuuden luonteesta.
Kiinnostavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hindulaisuus ja buddhalaisuus on kyllä varsin fiksuja uskontoja jos vertaa kristinuskoon ja islamiin.
No jos haluaa jotain patsasta kumartaa ...
Onhan se parempi kuin ikuinen kristinuskon helvetti.
Ei patsaat siltä pelasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itämaiset uskonnot ovat kiinnostavia ihan siinäkin mielessä, että on mielenkiintoista nähdä millaiseen ajatteluun saatana ihmisen kykenee harhauttamaan.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,
https://m.media-amazon.com/images/M/MV5BMjQ0YjhiN2UtNzNmZC00YzY4LTgzZmE…
Kristinusko on tuulimyllyuskonto.
Vai onko se vertauskuva? Tiedän useita ihmisiä, joilla on henkimaailman kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Selittämättömiä kohtaamisia. Osa on kristittyjä, osa muita.
Mistä tiedät, ettei demoneita ole? Onko näkijöitä? Onko muita jumalia?
Sinä tiedät sen siitä, kun et itse näe ja koe. Mutta mistä voit olla varma, ettei joku muu näe ja koe? Tiedekään ei ole tästä asiasta 100% yksimielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hindulaisuus ja buddhalaisuus on kyllä varsin fiksuja uskontoja jos vertaa kristinuskoon ja islamiin.
No jos haluaa jotain patsasta kumartaa ...
Onhan se parempi kuin ikuinen kristinuskon helvetti.
Ei patsaat siltä pelasta
Kun ei ole mitään, mistä pelastua.
Kristinusko luo ensin ongelman (synti), sitten tarjoaa ratkaisun (pelastus).
Tämä on oikeasti tunnettu kriittinen argumentti uskontofilosofiassa: joskus kutsutaan “itseään ylläpitäväksi järjestelmäksi” tai psykologiseksi malliksi: syyllisyys - helpotus
“Jumala"loi ongelman ja pelastaa siitä itseltään.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Miksi se on mustaa huumoria?
Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.
Tässä:
Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.
Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.
Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”
"Jumala" luo järjestelmän
jossa on rangaistus (helvetti)
ja sitten tarjoaa pelastuksen siltä
Siksi se tuntuu:
kiristykseltä tai huijauslogiikalta
Satiirin näkökulmasta asetelma näyttää tältä: ensin luodaan maailma, jossa on mahdollista epäonnistua. Sitten määritellään epäonnistuminen väistämättömäksi. Sen jälkeen julistetaan seuraus äärettömän vakavaksi. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu, jonka tarjoaa sama taho, joka suunnitteli koko järjestelmän. Kun ovelle koputetaan, kyse ei ole vain vierailusta, vaan sopimusehdosta: “Hyväksy minut, niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt mahdolliseksi.”
Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivityksen.
Satiiri ei yritä ratkaista teologista kysymystä, vaan suurentaa sen mittasuhteet niin, että rakenne paljastuu. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos armo ja uhka tulevat samasta kädestä. Se ei väitä, että näin olisi, mutta se leikkii ajatuksella, että ulkopuolisen silmissä kokonaisuus muistuttaa suljettua silmukkaa: ensin luodaan ongelma, sitten tarjotaan pelastus, ja lopulta kiitetään pelastajaa.
Juuri tässä liioittelussa on satiirin voima. Se ottaa vakavan ja monimutkaisen uskonopin ja puristaa sen yhteen tilanteeseen: joku kolkuttaa ovelle ja sanoo olevansa sekä syy että ratkaisu. Ja kuulijan tehtäväksi jää päättää, onko kyse syvästä paradoksista vai vain näkökulman aiheuttamasta harhasta.
Ensin luodaan järjestelmä - siihen sisältyy vakava seuraus - sitten tarjotaan pelastus siltä seuraukselta.
Se muistuttaa markkinointia: “Onpa vaarallinen tilanne. Onneksi meillä on ratkaisu.” Siksi se tuntuu monista loogisesti epäilyttävältä tai jopa koomiselta.
Sellainen asetelma muistuttaa huijauslogiikkaa.
Vitsin ironia tiivistyy lauseeseen:
“Pelastan sinut minulta.”
"Ei patsaat siltä pelasta"
Kun ei ole mitään, mistä pelastua.
Ystävämme Enkeli Mäntä.
Taas loistavaa takstiä.
Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!
______________
Synti. Se on kristinuskon mestarillinen keksintö: näkymätön ongelma, joka alkaa heti syntymästäsi – tai jo ennen, jos Jumala ehti vihastua äitiisi. Se ei näy, ei kuulu, eikä sitä voi mitata, mutta älä huoli, sillä siihen on olemassa valmis ratkaisu: usko, alistuminen ja automaattinen sielunpesuohjelma!
Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.
Synti ei ole pelkästään teko – se on olemassaolon virhe. Olet syyllinen jo olemalla. Mutta, hyvä uutinen: saat armahduksen, jos vain uskot tarinaan, jossa sinut ensin tuomittiin. Loogista? Ei. Kätevää? Erittäin.
Enkeli Mäntä
"Seuraavana sarjassamme: "Pelastuspaketti, jonka mukana tulee helvetti"
"Ei patsaat siltä pelasta"
Kun ei ole mitään, mistä pelastua.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jum…
Tämä kolahti: Kristinusko on jumalallinen rakkaustarina tai kosminen painajainen
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jum…
Kirkko ja kaunpunki lehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itämaiset uskonnot ovat kiinnostavia ihan siinäkin mielessä, että on mielenkiintoista nähdä millaiseen ajatteluun saatana ihmisen kykenee harhauttamaan.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,
https://m.media-amazon.com/images/M/MV5BMjQ0YjhiN2UtNzNmZC00YzY4LTgzZmE…
Kristinusko on tuulimyllyuskonto.
Vai onko se vertauskuva? Tiedän useita ihmisiä, joilla on henkimaailman kokemuksia. Hyviä ja huonoja. Selittämättömiä kohtaamisia. Osa on kristittyjä, osa muita.
Mistä tiedät, ettei demoneita ole? Onko näkijöitä? Onko muita jumalia?
Sinä tiedät sen siitä, kun et itse näe ja koe. Mutta mistä voit olla varma, ettei joku muu näe ja koe? Tiedekään ei ole tästä asiasta 100% yksimielinen.
Demoni on usein pieni sarvipäinen hahmo, jonkinlainen perinteinen “piru”, mutta demoni voi olla täysin ihmisen kaltainen, jopa hyvin kaunis ihminen,jolla on demoninen luonne. Oman uskonnon pakottaaja on demoni, koska sellainen teko on demoninen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18609383/kauheata-uskoon-kaannyttamista---
Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58
Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.
Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.
Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..
Kristinuskon ongelma on että se ottaa kaikki kirjaimellisesti.
Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.
Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.
Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.
Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.
Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.
Tämä on laajempi ilmiö myös teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.
Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
Metafora toimii sillan tavoin.
Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.
Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.
Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.
Tekstejä lukiessa yksi keskeinen ongelma syntyy juuri siitä, että ihmiset alkavat tulkita kaiken kirjaimellisesti. Tämä johtaa helposti väärinymmärryksiin, koska nämä tekstit eivät ole pelkkiä konkreettisia kuvauksia maailmasta, vaan syvästi kerroksellisia opetuksia.
Kirjallisuus on täynnä metaforia, symboleja ja vertauskuvia. Niiden tarkoitus ei ole esittää todellisuutta yksinkertaisena “faktalistana”, vaan auttaa ymmärtämään ilmiöitä, joita ei voi tavoittaa suoralla, kirjaimellisella kielellä. Kun esimerkiksi kuvataan mieltä kimalaisena, ei väitetä mitään biologista — vaan avataan mielen luonnetta liikkeenä, etsintänä ja kaipuuna.
Ongelmat alkavat siitä hetkestä, kun tämä kuvallinen kieli otetaan kirjaimellisesti.
Silloin metaforasta tulee este, vaikka sen pitäisi olla väline. Se, mikä on tarkoitettu avaamaan ymmärrystä, alkaa sulkea sitä. Ihminen jää kiinni pintatasoon eikä näe, mihin kuva oikeasti viittaa.
Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.
Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.
Ne toimivat kuin karttoina: kartta ei ole itse maasto, mutta ilman sitä on vaikea suunnistaa. Jos karttaa aletaan pitää kirjaimellisena todellisuutena, eksytään.
Siksi voidaan sanoa selkeästi:
Hindu tekstit eivät ole ongelmallisia — kirjaimellinen lukutapa on.
Kristinuskon ongelma on että se ottaa kaikki kirjaimellisesti.
Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.
Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.
Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.
Siksi ei ole oikein sanoa, että tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.
Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.
Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.
Mieli lootuksena
Lootus on täysin eri tasoinen symboli:
Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.
Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:
se on vakaa
se on puhdistunut
Herännyt tila (jāgrat / prabuddha-citta)
Kun sanotaan, että mieli on “herännyt”: anartha (sisäiset epäpuhtaudet) ovat poistuneet.
Koska islam on pelkkää mädätystä, muissa uskonnoissa on terve pohja!
Kristinuskon ongelma on että se ottaa kaikki kirjaimellisesti.
Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.
Hindu tekstit:
Runollisuus ja metaforat tekevät seuraavia asioita:
Henkisen prosessin konkretisointi – Abstrakti kokemus mielestä ja sielusta saadaan ymmärrettäväksi, esimerkiksi mieli kimalaisena ja lootuksena.
Sydämen liikuttaminen – Runollisuus luo tunteen, joka ei ole rationaalinen, vaan sydämellinen (hrdaya-bhakti).
Oppimisen helpottaminen – Symbolit ja vertaukset auttavat muistamaan ja sisäistämään opetuksen.
Kauneuden kokeminen – filosofiamme yhdistää esteettisen nautinnon ja henkisen harjoituksen: kauneus itse tukee bhakti-kokemusta.
Siksi hindu tekstit ovat usein kuin runollisia karttoja.
Citta-padma (- / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
Bhṛṅga ( / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
Nadī ( / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
Nautika ( / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.
Anartha ( / anartha) ja Dhūma ( / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
Agni ( / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
Kumbha / Ghara ( / / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
Darpana ( / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
Jvala ( / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
Bīja ( / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
Sūrya-prabha (- / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
Pakṣi ( / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
Dīpa / Dīpa-jvala ( / - / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.
METAFORAT.
Siksi hindu tekstit ovat usein kuin runollisia karttoja.
Citta-padma (- / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
Bhṛṅga ( / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
Nadī ( / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
Nautika ( / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.
Anartha ( / anartha) ja Dhūma ( / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
Agni ( / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
Kumbha / Ghara ( / / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
Darpana ( / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
Jvala ( / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
Bīja ( / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
Sūrya-prabha (- / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
Pakṣi ( / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
Dīpa / Dīpa-jvala ( / - / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.
Tällä ei keskustella enää lainkaan aloituksesta XD aina nää uskontoaiheet menee tähän juupas-eipäs-väittelyyn.