Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tukehdun tähän yksinäisyyteen. En saa henkeä.
05.04.2026 |
Olen aina yksin kaikki viikonloput, pyhät ja arjet. En myöskään ole töissä ja yritän kyllä hakee kovasti. Olen todella sosiaalinen ihminen enkä myöskään ujo.
Mul on vaa sattunut olemaan sellainen elämä ettei oo kertynyt mitään verkostoja ympärillä eikä ole myöskään sukulaisia tai ystäviä. Oon vaa jostain syystä jäänyt jalkoihin joka paikassa.
Käyn kyllä nyt jo 4 ero järjestössä ja kaupassa kun käyn niin näkee kaupan kassaa. Siinä on.
Olen kolmekymppinen nainen. Mä joudun syömään rauhottavia kun tulee niin kova paniikki tästä yksinäisyydestä.
Kommentit (57)
Hanki ap koira, sillä sen avulla saat ainakin juttelukavereita! Toki se vaatii sen, että osaat jutustella, jos et niin harjoittele peilin edessä! Tämä ei ole mikään vitsi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SPR hakee vapaaehtoistyöhön koulutettavia, ystävätoimintaan. Olisko siinä henkireikä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ole samanlaista? Tää on niin krooninen tila. Puolituttuja ei voi sitouttaa eikä ne korvaa läheisiä ja läheisiä ystäviä.
Juu on. Olen vain melkein puolet vanhempi. Mutta olen kärsinyt koko elämäni yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään ole samanlaista? Tää on niin krooninen tila. Puolituttuja ei voi sitouttaa eikä ne korvaa läheisiä ja läheisiä ystäviä.
2 tärkeää asiaa:
Jokainen ystävä on joskus ollut "puolituttu" ennen kuin on tutustuttu paremmin ja ystävystytty ajan mittaan.
Ei ketään voi SITOUTTAA yhtään mihinkään vaan ystävyys on vastavuoroista: jos sinä olet mukava ihminen niin toiset haluavat olla kanssasi ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hengitysvaikeukset voivat johtua george floyd syndroomasta. Siihen auttaa jättämällä tyhmyydet tekemättä.
Miksi sitten kirjoitit tänne??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengitysvaikeukset voivat johtua george floyd syndroomasta. Siihen auttaa jättämällä tyhmyydet tekemättä.
Miksi sitten kirjoitit tänne??
Ilmeisesti oli fiksu kommentti kun hänellä ei satu olemaan hengitysvaikeuksia.
Onko mahdollista käydä lenkillä ulkona? Hengitysvaikeudet kielivät jonkin sortin paniikkikohtauksista ja ainakin itselläni pitkät lenkit ovat auttaneet lievittämään paniikkia. Lenkkeily ei poista yksinäisyyttä, mutta voi auttaa tasoittamaan mieltä ja hengittelyä noin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pärjää edes itsensä kanssa niin miten edes muiden kanssa?
Oletko kuullut, että jotkut kaipaa ihmisiä. Ihmiset voivat toimia peilinä ja tukena toisilleen.
Kukaan ei jaksa ruveta jollekin toiselle miksikään terapeutiksi, Leelian lepotuoliksi, seuraneidiksi tmv. Niin paljoa ei kenelläkään normilla ole energiaa, hyvää tahtoa eikä sietokykyä. Toista läheisriippuvaista voi kannatella vain toinen samanlainen, jolla vaikeuksia olla välillä myös itsensä kanssa kahden.
Sinun tuskin tarvitsee osallistua tähän keskusteluun enempää. Selviät mainiosti ilmankin.
Sinä et sitä päätä. Keskity sinä vain niihin oman mielesi mukaisiin kommentteihin, jos jollain lailla kirpaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen kulttuuri ei ole erityisen yhteisöllinen, kun kaikki ovat vain oman perheen kanssa mökillä.
Mene käymään moskeijassa niin saat uuden perheen etkä ole yksin enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengitysvaikeukset voivat johtua george floyd syndroomasta. Siihen auttaa jättämällä tyhmyydet tekemättä.
Miksi sitten kirjoitit tänne??
Koska minulla on hengitysvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengitysvaikeukset voivat johtua george floyd syndroomasta. Siihen auttaa jättämällä tyhmyydet tekemättä.
Miksi sitten kirjoitit tänne??
Koska minulla on hengitysvaikeuksia.
Tupakoitko?
Ap, suosittelen hakeutumaan kristilliseen seurakuntaan/yhteisöön. Samalla tulee viikonlopulle rakentavia menemisiä.
Minulla on paljon kokemusta yksinäisyydestä. Nuorena muutin maalta pk-seudulle, josta en tuntenut oikein ketään. Vietin monet viikonloput aivan yksin. Sitten tilanteeni hieman koheni, kun joitakin tuttuja muutti myös pk-seudulle. Juuri muutto kauas kotiseudulta voi pudottaa ihmisen yksinäisyyteen. Jos muuttaa opiskelujen jälkeen, niin ei ole myöskään opiskeluporukoita, joihin liittyä. Kun nyt muistelen vuosikymmenien takaisia aikoja, niin varmaan myös itse jätin huomioimatta toisten tutustumishalukkuutta. Pitäisi olla rohkeampi lähestymään ihmisiä, jos siihen tulee tilaisuuksia.
Ehdotan aplle yhtenä vaihtoehtona esim. Spr:n vapaaehtoistoimintaa. Lisätietoja löytyy netistä.
Alue: Aihe vapaa
Tules tyllerönpyllerö tänne niin juodaan teetä ja pelataan minecraftia.