Miniän perhe päättää kaikkien lasten ruokailusäännöt
Miniä ja poika kasvattaavat lapsia ns. vapaalla kasvatuksella ja tämä näkyy ruokapöydässä täällä mummilassa. Antavat jälkiruokaa, vaikka pääruokaa ei ole syöty. Ei ole karkkipäivää, vaikka joka ruuan jälkeen saa makean.
Omalla tyttärellä selvät säännöt, jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla. He myös pysyvät tässä ja välillä tulee itkua ja huutoa. Heillä on karkkipäivä, makeisia vain silloin.
Nyt on tullut vaikeita tilanteita kun pääsiäispöydässä miniän ja pojan lapset saavat syödä kaikkea. Tyttären pojalle ei ruoka maistunut, niin eipä maistunut makeatkaan. Poika pisti ison esityksen päälle: miksi nuo toiset sitten saa ja minä en. Tytärkin alkoi suuttua, miniä itkeä ja lähtivät pois.
Mikä neuvoksi, etenkin jos muita mummeja täällä?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen on sinun poikasi perhe, poikasi perheen säännöt
Nämä poikani perheen säännöt ovat niin erilaiset ja tyttäreni lapsille epäreilut, ettei näin voi enää jatkaa. Jo etukäteen on paha mieli kun kutsun heitä syömään, mistä tällä kertaa huudetaan. Miniä ei halua tiukentaa sääntöjään ja oma tyttäreni on kasvatuksen ammattilainen, joten hänelläkin tiukoille säännöille perustelut olemassa.
Tyttäresi voisi myöntää omille lapsilleen vapaapäivän ruokasäännöistä niinä 5? juhlapäivänä vuodessa kun syötte porukalla.
Ei lapsille voi antaa periksi noin. Kun kerran annat, niin jatkossa ne odottaa että joka kerta poiketaan säännöistä. "Saatiinhan me silloinkin!" Lasten kanssa johdonmukaisuus on ehdottoman tärkeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla.
Terveellinen suhtautuminen ruokaan opitaan näköjään tyttäresi kodissa?? Herra Isä, tuohan on julmuutta.Ei ole julmuutta, vaan ihan päiväkodissa tehdään näin ja tytär on siellä töissä ollut jo pitkään. Osaa kyllä lapsia kasvattaa.
Tyttäresi on yhtä ka he li kuin sinäkin ap.
Sen säännöillä syödään kuka tarjoo ruuat. Miniän kotona heidän säännöillä, mummolassa mummolan säännöillä ja tyttären luona tyttären säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen on sinun poikasi perhe, poikasi perheen säännöt
Nämä poikani perheen säännöt ovat niin erilaiset ja tyttäreni lapsille epäreilut, ettei näin voi enää jatkaa. Jo etukäteen on paha mieli kun kutsun heitä syömään, mistä tällä kertaa huudetaan. Miniä ei halua tiukentaa sääntöjään ja oma tyttäreni on kasvatuksen ammattilainen, joten hänelläkin tiukoille säännöille perustelut olemassa.
Selvästikään ei ole mikään lastenkasvatuksen ammattilainen jos lautanen on pakko syödä tyhjäksi. Tuosta ei kukaan opi mitään, lapsi saa korkeintaan syömishäiriön.
Nykyään tiedetään, että ruokailussa pätee vain yksi sääntö ja se on, että aikuinen päättää mitä ja milloin syödään ja lapsi päättää paljonko syö.
Tuollaiset "aikuinen päättää annoksen" ja "jälkiruualla rankaisemiset" on nykypäivän tiedoilla vanhentunutta kasvatusta.
Sinä vanhus käääpä et päätä yhtään mistään! Lopeta ulina ja nöyrry. Muutenkin toi pakkosyöttäminen lautanen tyhjäksi on muinaisjäännös ja typerä tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla.
Terveellinen suhtautuminen ruokaan opitaan näköjään tyttäresi kodissa?? Herra Isä, tuohan on julmuutta.Ei ole julmuutta, vaan ihan päiväkodissa tehdään näin ja tytär on siellä töissä ollut jo pitkään. Osaa kyllä lapsia kasvattaa.
Tyttäresi taitaa olla lähäri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla.
Terveellinen suhtautuminen ruokaan opitaan näköjään tyttäresi kodissa?? Herra Isä, tuohan on julmuutta.Ei ole julmuutta, vaan ihan päiväkodissa tehdään näin ja tytär on siellä töissä ollut jo pitkään. Osaa kyllä lapsia kasvattaa.
Joo, mä muistan vieläkin miten 5-vuotiaana istuttiin koko tarharyhmä ruokailun jälkeen paikallaan kun lattialta löytyi kurkkusiivu. Odotettiin että tiputtaja tunnustaa ja vie kurkkunsa roskiin. Ei kukaan uskaltanut edes hengittää saati koskea siihen kurkkuun, pelättiin kai että joudutaan syömään se. Tilanne tais laueta vasta kun ensimmäisiä puolipäiväisiä tultiin hakemaan kotiin.
No, ilmoitat että tästä eteen päin mummolassa on mummolan säännöt, ja säännöt ovat perheiden sääntöjen puolivälistä: esim pitää syödä pääruokaa ennen jälkkäriä, mutta ei vaadita että kaikkea maistetaan tai että täytyy syödä veistä ja haarukkaa käyttäen (en siis itsekään ymmärrä tätä sääntöä pienillä lapsilla).
Siis onko tämä joku provo.. Eikai kukaan anna lapsen syödä makeaa jos ei ruokaakan syö 🤔
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä joku provo.. Eikai kukaan anna lapsen syödä makeaa jos ei ruokaakan syö 🤔
No meillä niinpäin että mummo antoi lapselle herkkuja ennen ruokaa. Lopetti kyllä kun sanottiin.
Outoa, itse, kun olin lapsi niin syöminen ja ruokailu oli rento asia ilman mitään kirveellä kiveen kaiverrettuja sääntöjä. Varsinaisten ruoka aikojen välillä sai ottaa välipalaa, kunhan teki itse ja siivosi jälkensä ja, jos ei aina tehnyt mieli ruokaa ruoka-aikana syystä x niin äiti sanoi, että voi omatoimisesti lämmittää mikrossa sitten, kun mieli tekee. Karkkiakin syötiin, mutta ei niin paljoa, koska se ei ollut ns kielletty hedelmä. Ihan normaalipainoinen aikuinen musta tuli ja terve suhde ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää takertuko miniä sanaan. Näissä perheissä äidit hoitavat lasten kasvatuksen. Poikani on hiljaa tai yrittää rauhoitella vaimoaan. Äidit on ne jotka täällä ottaa yhteen siitä, kenen säännöillä mennään. Joskus yritin mummilan sääntöjä, jolloin miniä ei enää tullut. Siihen kuului nimittäin, että kaikkea maistetaan, myös kasviksia, käytetään haarukkaa ja veistä. Silloin oli heidän vuoro hermostua. Mutta näin ei voi jatkua. Kutsun kai heidät sitten erikseen jatkossa.
Jospa he eivät sitten tulekaan, ethän ole myrkynkeittäjä, ethän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen on sinun poikasi perhe, poikasi perheen säännöt
Nämä poikani perheen säännöt ovat niin erilaiset ja tyttäreni lapsille epäreilut, ettei näin voi enää jatkaa. Jo etukäteen on paha mieli kun kutsun heitä syömään, mistä tällä kertaa huudetaan. Miniä ei halua tiukentaa sääntöjään ja oma tyttäreni on kasvatuksen ammattilainen, joten hänelläkin tiukoille säännöille perustelut olemassa.
Tyttäresi voisi myöntää omille lapsilleen vapaapäivän ruokasäännöistä niinä 5? juhlapäivänä vuodessa kun syötte porukalla.
Ei lapsille voi antaa periksi noin. Kun kerran annat, niin jatkossa ne odottaa että joka kerta poiketaan säännöistä. "Saatiinhan me silloinkin!" Lasten kanssa johdonmukaisuus on ehdottoman tärkeää!
Johdonmukaisesti juhlapäivänä saa syödä mistä tykkää ja saa myös jälkkäriä.
Joulu oli mun lapsuudessa yhtä juhlaa kun ei ollut pakko syödä perunaa.
Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää, niin loppuu poikijan määräysvalta.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä joku provo.. Eikai kukaan anna lapsen syödä makeaa jos ei ruokaakan syö 🤔
Juhlapäivänä? Kyllä antaa!
Vierailija kirjoitti:
No eihän päättäny, vaan vain omien lastensa. Tyttäresihän tässä huudattaa omaansa eikä osaa lapselle edes selittää miksi muut saa ja hän ei.
Onhan se nyt todella epäreilua lapselle kun muut saavat jälkiruokaa, vaikkeivät edes koskeneet pääruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Juhlapäivänä voisi ap ja tyttärensä höllätä pipoa. Seuraavissa sukujuhlissa ap:n ja tyttären miehet voivat ottaa vastuun tarjoiluista ja sääntökyttäyksestä, jolloin voitte keskittyä yhdessä rennosti hanaviinin lipittämiseen.
Tässä suvussa vastuut ovat niin pahasti epätasapainossa eli miehet vapaamatkustajia, ettei ihmekään, kun loppuunajetuilla emännillä menee stressissä joskus epäolennaisten asioiden kohdalla kuppi nurin. Vapun voisi ap, tytät ja miniä viettää keskenään kylpylässä keskinäisiä suhteitaan parannellen miesten keskittyessä juhlien isännöintiin, tarjoiluihin ja lasten kaitsimiseen vesiselvinä.
Kuulehan sinä mummi! Sinun koti, sinun ruoka, jonka sinä tarjoilet!
Pöydässä on ensin pääruoka lisukkeineen eikä muuta, myöskään leipä ei kuulu ruokapöytään kun on ns oikeaa ruokaa monipuolisesti. Tämän jälkeen tuot jälkiruoan pöytään, joka on ollut poissa näkyvistä. Helppoa kuin mikä! Äläkä rupea edes neuvottelemaan asiasta piste!
Ja tuo, että lautanen syödään tyhjäksi on minusta sääntönä ilkeä. Jos ei maistu, niin ei maistu!
Tyttäresi on nipo, joka ei pysty joustamaan edes juhlapyhinä.