Miniän perhe päättää kaikkien lasten ruokailusäännöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan niitten kakaroitten antaa vetää makeaa mahan täydeltä alkupaloiksi jolloin kunnon ruoka ei uppoa enää ollenkaan. Sitten riehutaan sokerihumalassa yli virkeinä jonkin aikaa kunnes taas on nälkä. Sittenkö aletaan mikrottamaan varsinaista jo jääkaappiin siirrettyä pääruokaa ja salaattia heille? 

Sokerihumalaa ei ole

 

Millä nimellä sinä kutsut sitä villitystä, joka seuraa makean syömisestä?

Tää on joku outo kansanusko, eikä mikään oikea ilmiö. Sokeri voi hetkellisesti nostaa vireystilaa, mutta ei aiheuta ylivilkkautta. 

Koita mummi kestää. Ite en mutsiani jaksa enää kun puututaan joka juttuun. Ne ei oo sun skidejä. Deal wid it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan niitten kakaroitten antaa vetää makeaa mahan täydeltä alkupaloiksi jolloin kunnon ruoka ei uppoa enää ollenkaan. Sitten riehutaan sokerihumalassa yli virkeinä jonkin aikaa kunnes taas on nälkä. Sittenkö aletaan mikrottamaan varsinaista jo jääkaappiin siirrettyä pääruokaa ja salaattia heille? 

Sokerihumalaa ei ole

 

Millä nimellä sinä kutsut sitä villitystä, joka seuraa makean syömisestä?

Tää on joku outo kansanusko, eikä mikään oikea ilmiö. Sokeri voi hetkellisesti nostaa vireystilaa, mutta ei aiheuta ylivilkkautta. 

Tää sokerihumala -idea perustuu siis 70-luvulla tehtyyn tutkimukseen, jonka tutkimustulos on osoitettu sittemmin vääräksi. 

Joillekin ihmisille tuo sääntöjen mukaan nipottaminen on niin tärkeää että rikotaan tärkeimmätkin ihmissuhteet niiden erimielisyyksien vuoksi.  Minä mummona ainakin joustan kun tapaan lapsenlapsia, heillä vanhemmat päättää syömisistä ja kasvatuksesta.  Minä en puutu.  Haluan vaan että kaikki viihtyvät, tuntevat olonsa rakastetuiksi ja tervetulleiksi.  Miniäkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen on sinun poikasi perhe, poikasi perheen säännöt

Nämä poikani perheen säännöt ovat niin erilaiset ja tyttäreni lapsille epäreilut, ettei näin voi enää jatkaa. Jo etukäteen on paha mieli kun kutsun heitä syömään, mistä tällä kertaa huudetaan. Miniä ei halua tiukentaa sääntöjään ja oma tyttäreni on kasvatuksen ammattilainen, joten hänelläkin tiukoille säännöille perustelut olemassa.

Tyttäresi voisi myöntää omille lapsilleen vapaapäivän ruokasäännöistä niinä 5? juhlapäivänä vuodessa kun syötte porukalla.

Ei lapsille voi antaa periksi noin. Kun kerran annat, niin jatkossa ne odottaa että joka kerta poiketaan säännöistä. "Saatiinhan me silloinkin!" Lasten kanssa johdonmukaisuus on ehdottoman tärkeää!

Kyllä voi! Lapselle voi selittää, että oli juhlapäivä ja erilaiset säännöt silloin. Tai että oltiin kylässä ja oli kyläpaikan säännöt. Kyllä kai normaaleissa perheissä ihan kotiarjessakin välillä höllätään, esim. viikonloppuisin? 

Vierailija kirjoitti:

Mummilassa on mummin säännöt, Ei miniän. Vapaa kasvatus on kyllä paaskaa.

Satunnaisissa kyläilyissä kyllä, mutta sitten jos mummi haluaa lasta/lapsia säännöllisesti viikottain hoitoonsa, niin siinä ollaan jo niin vahvana osana lapsen arkea, että ne mummilan säännöt ei voi olla enää mitä vaan. Me itse käytiin tämä vääntö anopin kanssa vaikeimman kautta. Meillä oli vauva ja parivuotias, ja mummi halusi ottaa isompaa hoitoon lähes päivittäin. Meillä oli nykysuositusten mukaisesti sokeriherkut, mehut ja limpparit juhlapäiviä tai muita erityistilanteita varten, mutta mummilassa ne oli jokakertaisia tarjottavia. Samoin lähes kaikki ruoat oli nakkia muodossa tai toisessa. Lapsi oli siis 2v, ja jokainen vanhempi kyllä täällä tietää, ettei tuollaiset syömiset kuulu 2-vuotiaan ruokavalioon useita kertoja viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummilassa on mummin säännöt, Ei miniän. Vapaa kasvatus on kyllä paaskaa.

Satunnaisissa kyläilyissä kyllä, mutta sitten jos mummi haluaa lasta/lapsia säännöllisesti viikottain hoitoonsa, niin siinä ollaan jo niin vahvana osana lapsen arkea, että ne mummilan säännöt ei voi olla enää mitä vaan. Me itse käytiin tämä vääntö anopin kanssa vaikeimman kautta. Meillä oli vauva ja parivuotias, ja mummi halusi ottaa isompaa hoitoon lähes päivittäin. Meillä oli nykysuositusten mukaisesti sokeriherkut, mehut ja limpparit juhlapäiviä tai muita erityistilanteita varten, mutta mummilassa ne oli jokakertaisia tarjottavia. Samoin lähes kaikki ruoat oli nakkia muodossa tai toisessa. Lapsi oli siis 2v, ja jokainen vanhempi kyllä täällä tietää, ettei tuollaiset syömiset kuulu 2-vuotiaan ruokavalioon useita kertoja viikossa. 

Eipä ne suosituksetkaan kovin edistä lasten terveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummilassa on mummin säännöt, Ei miniän. Vapaa kasvatus on kyllä paaskaa.

Satunnaisissa kyläilyissä kyllä, mutta sitten jos mummi haluaa lasta/lapsia säännöllisesti viikottain hoitoonsa, niin siinä ollaan jo niin vahvana osana lapsen arkea, että ne mummilan säännöt ei voi olla enää mitä vaan. Me itse käytiin tämä vääntö anopin kanssa vaikeimman kautta. Meillä oli vauva ja parivuotias, ja mummi halusi ottaa isompaa hoitoon lähes päivittäin. Meillä oli nykysuositusten mukaisesti sokeriherkut, mehut ja limpparit juhlapäiviä tai muita erityistilanteita varten, mutta mummilassa ne oli jokakertaisia tarjottavia. Samoin lähes kaikki ruoat oli nakkia muodossa tai toisessa. Lapsi oli siis 2v, ja jokainen vanhempi kyllä täällä tietää, ettei tuollaiset syömiset kuulu 2-vuotiaan ruokavalioon useita kertoja viikossa. 

Eipä ne suosituksetkaan kovin edistä lasten terveyttä.

Perustele väitteesi? Millä tavalla se on lapselle hyväksi saada useasti viikossa sokerijuomia ja sokerivälipaloja ja ruokana nakkia? 

Minä ymmärrän asian tuoman harmituksen ja hankauksen.

Meidän suvussa aiheuttaa vaikeita tilanteita ruutuaika. Omilla lapsillani sellainen on, 2 h päivässä, ja sitten tehdään muuta. Veljen samanikäisillä lapsilla ei ole, he pelaavat ja katsovat videoita jne helposti varmaan 10 tuntia päivässä. Mökillä aikuisten ohjaamina voivat esim. tulla grillaamaan tai käyvät saunassa ilman puhelinta, mutta muuten ovat omissa oloissaan laitteidensa kanssa.

Kyllä tämä aiheuttaa hankaluuksia ja vaikeita tilanteita. Omat lapset kyselevät kiukkuisina, miksi XXX saa pelata ja minä en. Omat lapseni kaipaisivat myös leikkikaveria esim. mökillä ulos, mutta serkut eivät ruudusta irrottaudu kuin poikkeustapauksissa. Ja minua taas äitinä ärsyttää ja vähän kauhistuttaa tuo, että 8-vuotias veljenpoika istuu tabletin kanssa 10 tuntia päivässä, eikä hänen vanhempiensa mielestä siinä ole mitään outoa.

Vaikeita asioita.  

Kertokaapa, isovanhemmat, mikä on tämä pakko syöttää lapsenlapsia sokerikoomaan? 

Meillä ei ole anoppilassa mitään tolkkua herkkujen kanssa.  Pakastimessa on jäätelöpaketti, josta lapset saavat jäätelöä niin paljon haluavat. Kaappi on täynnä erilaisia karkkipusseja, patukoita ja sipsejä, ja niitä tarjotaan lapsille jatkuvasti. Kahvipöydässä on pullaa, keksejä, kakkua... ja näitä tuputetaan lapsille. Lämmin ruoka on ranskalaisia ja nakkeja, vaikka toistuvasti olen sanonut, että lapsi syö mielellään ihan samaa ruokaa kuin muutkin mummolassa eli vaikkapa perunamuusia ja kanapihvejä. 

Herkkuja pakataan usein myös mukaan, muovikassillinen. 

Meillä yksi lapsi on useita kertoja oksentanut mummolassa, koska tuo syöminen on aivan mahdotonta, mutta sekään ei saa isovanhempia (mummoa) tolkkuihinsa. Onneksi on pitkä välimatka, niin vieraillaan ehkä kerran kuussa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla.

Terveellinen suhtautuminen ruokaan opitaan näköjään tyttäresi kodissa?? Herra Isä, tuohan on julmuutta.

Ei ole julmuutta, vaan ihan päiväkodissa tehdään näin ja tytär on siellä töissä ollut jo pitkään. Osaa kyllä lapsia kasvattaa.

Ei tehdä enää ja jos tyttäresi näin tekee, jonkun tahon olisi syytä tutkia hänen toimintaansa siellä päiväkodissa.

Lapsia ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, VARSINKAAN aikuisen määräämää annosta. Se on yksiselitteisesti väärin.

Luulin, että tässä olisi kyse jostain sikailusta pöydässä, jolloin en itse kutsuisi sellaista perhettä syömään, mutta aloituksessa mainitut asiat eivät ole millään lailla objektiivisesti pahoja tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummilassa on mummin säännöt, Ei miniän. Vapaa kasvatus on kyllä paaskaa.

Satunnaisissa kyläilyissä kyllä, mutta sitten jos mummi haluaa lasta/lapsia säännöllisesti viikottain hoitoonsa, niin siinä ollaan jo niin vahvana osana lapsen arkea, että ne mummilan säännöt ei voi olla enää mitä vaan. Me itse käytiin tämä vääntö anopin kanssa vaikeimman kautta. Meillä oli vauva ja parivuotias, ja mummi halusi ottaa isompaa hoitoon lähes päivittäin. Meillä oli nykysuositusten mukaisesti sokeriherkut, mehut ja limpparit juhlapäiviä tai muita erityistilanteita varten, mutta mummilassa ne oli jokakertaisia tarjottavia. Samoin lähes kaikki ruoat oli nakkia muodossa tai toisessa. Lapsi oli siis 2v, ja jokainen vanhempi kyllä täällä tietää, ettei tuollaiset syömiset kuulu 2-vuotiaan ruokavalioon useita kertoja viikossa. 

Eipä ne suosituksetkaan kovin edistä lasten terveyttä.

Perustele väitteesi? Millä tavalla se on lapselle hyväksi saada useasti viikossa sokerijuomia ja sokerivälipaloja ja ruokana nakkia? 

En väittänyt tuollaista, mitä sanoit.  Kritisoin vain suosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla.

Terveellinen suhtautuminen ruokaan opitaan näköjään tyttäresi kodissa?? Herra Isä, tuohan on julmuutta.

Ei ole julmuutta, vaan ihan päiväkodissa tehdään näin ja tytär on siellä töissä ollut jo pitkään. Osaa kyllä lapsia kasvattaa.

Ei ainakaan Helsingin päiväkodeissa ole pakko syödä lautasta tyhjäksi! Ja jälkiruoan saamisella ei ainakaan meillä kiristetä ketään! Järkyttäviä sääntöjä, onko 70-luvulta?

Yks ope. 

Toivottavasti ei enää pakoteta syömään lautasta tyhjäksi. Ihan hirveää jos ruoka ei maistu väkipakolla syödä. Mutta toki jälkiruokaakin voi rajoittaa eli ei sitäkään tarvitse syödä ähkyyn asti. 

Mutta ymmärrän kyllä sinänsä tyttären säännöt eli edes vähän pitää syödä eikä pelkkää jälkiruokaa. Oletan siis, että tarjolla on aina jotain, mikä kuitenkin maistuu lapselle. 

"Omalla tyttärellä selvät säännöt, jos ei syödä lautasta tyhjäksi tai äidin määräämää annosta, mistään jälkiruuista on turha haaveilla. He myös pysyvät tässä ja välillä tulee itkua ja huutoa. Heillä on karkkipäivä, makeisia vain silloin."

Aikamoinen tapa kasvattaa! Lapsi syö sen verran kuin syö. Lautanen tyhjäksi on varmin tie syömishäiriöön.

Karkkipäivä on myös vähän turhake, paitsi tietenkin jos hampaita ei hoideta kunnolla.