Mistä ikääntyneet lapsettomat kokevat mielekkyyttä elämässään?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Se on mielekästä, kun tajuan, että en ole ollut mukana liikakansoituksessa.
Lasten hankkiminen on äärimmäisen itsekästä.
Aikuiset lapset ei välttämättä halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä jos ne on olleet aina katkeria lapsilleen ja kateellisia lapsettomille..
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kun kuusikymppistä tuttavaani seuraa niin ei paljon mistään. Yksinäinen on. Uppoutuu harrastuksiinsa, jotka kuitenkin vaikuttavat olevan lähinnä sen tyhjyyden täyttämistä.
Ihminen joka uppotuu harrastuksiinsa kokee varmasti nuo harrastukset mielekkäinä. Sellaista ei jaksa kauaa mikä ei ole kiinnostavaa. Etkö ymmärrä että muutkin asiat kuin lasten (ja vielä aikuisten lasten tuossa vaiheessa) paapominen on mielekästä elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, elän vaan ihan normaalia elämää. En pidä lapsista, joten ilman niitä elämä on ollut mielekkäämpää. N60+
Suurimman osan elämää ne omat lapset on kuitenkin aikuisia
Kyllä, mutta ne saattavat lisääntyä ja sitten pitäisi sietää lapsenlapsiakin. Ei kiitos.
Elääkö ne lapselliset lastensa kautta? Aika säälittävää jos ei ole muuta elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kun kuusikymppistä tuttavaani seuraa niin ei paljon mistään. Yksinäinen on. Uppoutuu harrastuksiinsa, jotka kuitenkin vaikuttavat olevan lähinnä sen tyhjyyden täyttämistä.
Vaikka olisi lapsia niin voi olla yksinäinen.
Tiedän perheen, jossa on 8 aikuista lasta eikä kukaan heistä käy iäkkään äitinsä luona kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun itsekin olen jo seniori, huolehdin puolisoni kanssa kolmesta vanhuksesta: omasta äidistäni ja mieheni isästä ja äidistä. Miten paljon meistä lapsista on iloa ja apua vanhemmillemme, ilman että kuitenkaan rajoitamme omaa elämäämme mm. matkusteluja, harrastuksia, liikuntaa yms.
Mikäli omia lapsia ei ole, ei kukaan huolehdi tai auta vanhempia ihmisiä tänä päivänä. Kyllä kannattaa olla iso lompakko, että pystyy kaikki avut ja palvelut ostamaan ulkopuolisilta. Kaikki asioiden hoito on myös sähköistä, joten opettele ajoissa ja pysy "kärryillä" niistä, sillä kehittyvät koko ajan. Varaudu turvattomaan vanhuuteesi tosi huolella, jos ei sinulla ole omia lapsia. Elämän jatkumo ja rikkaus on myös omissa lapsenlapsissa, joita voi auttaa ja opettaa ja tietenkin rakastaa.
Taas tuota ajatusta, että lapset ovat vanhuuden turva. Ei se niin mene. Olen itse hoitoalalla töissä, mutta ei minusta ole hoitajaksi vanhemmilleni jotka asuvat 600km päässä. Aikanaan he päätyvät ulkopuolisten hoidettavaksi ja olen tämän asian kanssa sinut. En myöskään ole ottamassa vastuuta heidän tietoteknisistä taidoistaan tai ryhtymässä edunvalvojaksi täältä kaukaa, missä en todellisuudessa tiedä yhtikäs mitään heidän tarpeistaan tai elämäntilanteestaan enkä pysty tekemään harkittuja päätöksiä heidän puolestaan. Ei omia lapsia voi velvoittaa muuttamaan takaisin vanhempien lähelle sieltä, mihin he ovat elämänsä aikuisena rakentaneet. Ennen vanhaan elettiin tiiviimmin eikä kotikylältä lähdetty kauas, nyt on toisin.
Erilaiset harrastukset ja ystävien kanssa vietetty aika, matkailu.
Aika lailla lapsellisten ystävienkin lapsilla näyttää olevan oma elämä, turha niitä lapsia on elämänsä keskipisteeksi hankkia. Onhan runoilija Kahlil Gibrankin sanonut:
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat elämän kaipuun poikia ja tyttäriä.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta.
Ja vaikka he ovat luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Kokeeko lapsellinen muuta mielekkyyttä elämässään kuin lapsensa? Aika surullista ja raskasta lapsellekin, jos yhden langan varassa roikkuu mielekkyys.
Ei kenenkään elämä pyöri vain aikuisten lasten ympärillä. Samanlaisia juttuja tekee iäkkäät lapsettomat kuin lapsellisetkin. Matkailu, mökkeily, veneily, sukulaiset, ystävät, liikunta, harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kun kuusikymppistä tuttavaani seuraa niin ei paljon mistään. Yksinäinen on. Uppoutuu harrastuksiinsa, jotka kuitenkin vaikuttavat olevan lähinnä sen tyhjyyden täyttämistä.
Onko nää trolleja, vai onko joillain ihmisillä oikeasti näin typeriä mielipiteitä?
Sinusta on trollausta todeta että joku ihminen on selvästi yksinäinen? Koska sehän on tosiaan ihan mahdotonta?
Luulen että sinulle vastannut tarkoitti, että vastauksellasi tuttavaasi perustuen, yritit yleistää että kaikki lapsettomat ovat yksinäisiä ja kokevat tyhjyyttä elämässään. Näinhän ei ole ja lapsiakin tehneet voivat jäädä helposti yksin kun puoliso kuolee.
Näin kävi omalle mummolleni, jolla on neljä lasta; kaikki muuttivat jo nuorina pois opiskelemaan ja jäivät niille teilleen (lähin lapsi asuu yli 200 km:n päässä) ja ukkini kuoli jo ajat sitten. Mummo valittaa yksinäisyyttään kun lapset käyvät vierailemassa vain pari kertaa vuodessa.
Se että teet lapsia, ei ole tae sille, ettet olisi yksinäinen elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kun kuusikymppistä tuttavaani seuraa niin ei paljon mistään. Yksinäinen on. Uppoutuu harrastuksiinsa, jotka kuitenkin vaikuttavat olevan lähinnä sen tyhjyyden täyttämistä.
Sama. Lapset eivät ole olleet tekemisissä sen jälkeen kun pois muuttivat.
En ole ikääntynyt vela (45-vuotias), mutta vastaan kuitenkin.
Elämääni saan sisältöä puolisistani, meillä on erinomainen parisuhde, työstäni (vaativa työ erityisasiantuntijana), ystävistä (näemme usein ja panostamme yhdessäoloon), muusta perheestä (eli sisarukset ja heidän lapset, sekä vanhempani) sekä tietenkin matkustelusta, ravintoloissa syömisestä, teatterista ja konserteista. Elämäni on sellaista kuin se haluan olevan, olen erittäin onnellinen. Lapsettomuus ei varmasti ole kaikkien juttu, minulle se on ollut selkeä valinta, jota en ole koskaan katunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään elämä pyöri vain aikuisten lasten ympärillä. Samanlaisia juttuja tekee iäkkäät lapsettomat kuin lapsellisetkin. Matkailu, mökkeily, veneily, sukulaiset, ystävät, liikunta, harrastukset.
Hienoa. No sitten ei luulisi olevan vaikea ymmärtää, että myös lapsettomat iäkkäät saavat sisältöä elämäänsä noista asioista.
Hoidan minäkin työkseni vanhuksia ja mulla taitaa seitsemän lapsen äiti olla "lapsirikkain" hoidettava. Yhtään heistä en ole koskaan tavannut.
Monilla muilla toki käy lapsia, toki voi myös sisarusten lapset tai kummilapset vierailla, mutta usein muistisairaus, kun vie niin ei ole paljon hyötyä ja iloa enää lapsistakaan loppuaikoina. Äitiä ja isää huutavat avukseen.
En mistään, mutta se ei ole mitään uutta vaan elämä ei ole oikein koskaan tuntunut mielekkäältä.
No minäkin vastaan, vähän vaille 6-kymppisenä. Ensinnäkin tästä lapsuudenkodistani, vanhasta talosta, jota pitäisi alkaa restauroida. Rakastan kylmää vinttiä, sen salaisuuksia, sukuni vanhoja valokuvia ja tavaroita. Siellä käyn hiljentymässä metsä- ja puutarhatöiden välillä. Tykkään kaikesta täällä maalla. Rakastan uimista ja aamukävelyjä omalla rannalla ja pelloilla, tykkään puutöistä, ja juuri nyt kevään seuraamisesta. Joutsenet ovat tulleet ja huutavat öisin. Tiesin jo lapsena, etten halua äidiksi, joten kysymys tuntui minusta vähän hassulta. Olen myös toteuttanut kaikki unelmani, harrastusten ja töitten puolesta, mitkä tahdoinkin toteuttaa. Nyt juuri on menossa levollinen, onnellinen luontovaihe elämässä. Enää en kaipaa matkustustakaan - mutta senkin saralla toteutin kaikki unelmani eli näin ne maat, jotka tahdoinkin. Enää en haikaile kauas. Yhdellä kaukomatkalla jonka 5-kymppisenä tein, huomasin vain kaipaavani kotiin. :)
hiljattain täällä oli kuinka aikuiset lapset vaan haukkuu vanhempiaan. yksiä riesoja, soittavat, se häiritsee mua, en vastaa piruuttanikaan. yhtä pakkopullaa v.... tu auttaa näitä didiasioissa, hoivata ,seuraa jne.
eli.... siihen jokunen iäkäs vastaili- joo oonkin päättänyt, että en soita nuorille.olkoot. eivät voi valittaa- ai ku häiritsee. jos joku soittaa- niin soittakoot lapset mulle päin. joillekin soitellaan, mutta huomaa sen olevan velvollisuuspuhelu. jos noin, tarvitaanko sitten sitäkään-
Vierailija kirjoitti:
Pullon henki on paras kaveri...se riittää..
Naapuri nertoi että myös TAPIO Oon paras kaveri sukunimi oli kai alko.
No älä 😂