Mistä ikääntyneet lapsettomat kokevat mielekkyyttä elämässään?

Rikollisia jostain syystä paljon. Kenen lapsia on vankilat täynnä? 

Harrastukset, ystävät, puutarhanhoito, retkeily, pyörälenkit… 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eläkkeelle ja nythän se riemu vasta repesikin kun voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan tai olla tekemättä mitään. Heti alkuun reissasin ympäri maailmaa ja sitten tein elämäni parhaan ratkaisun eli otin koiran, ja pian toisenkin. Ulkomaanmatkailu vaihtui kotimaan luontokohteisiin jossa mennään rinkka selässä, telttaillaan, mökkeillään ja nautitaan luonnosta. En ole osannut lapsia tai edes miestä kaivata. Jos haluan juttuseuraa pirautan sisaruksilleni tai kavereilleni ja teen treffit. Elämä on ihanaa. 

Siis, ihan sama tarina, paitsi että mulla on mies ja koirien lisäksi kissa 😀

Sairasta tehdä lapsia vain sen takia, että he antaisivat koko loppuelämänsä sisältöä sinun elämääsi. 

Lapset on tarkoitus kasvattaa niin, että he osaavat aikuisina elää omaa elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on mielekästä, kun tajuan, että en ole ollut mukana liikakansoituksessa.

Mutta vanhempasi ovat olleet.

Sepä ei ole minun ongelmani se.

Olen muutaman vuoden päästä eläköityvä lapseton joten ehkä menen "ikääntynyt"-kategoriaan. 

Elämäni on todella mielekästä, mukavaa, rauhallista ja seesteistä. Nautin pienistä asioista kuten parvekepuutarhan hoitamisesta kesäisin, käsitöiden tekemisestä syksyisin ja talvisin, pienen kotini sisustamisesta, ystävien tapaamisesta, kulttuurista ja pitkistä kävelylenkeistä aina kun ulkona on kaunis ilma. Pidän myös työstäni kovasti, mutta luulen että eläkepäivinä omistaudun enemmän joidenkin järjestöjen vapaaehtoistoimintaan. Kauan elämässäni mukana ollut kissaystävä menehtyi vuosi sitten, harkitsen vielä että ottaisinko uuden lemmikin vai alkaisinko toimimaan sijaiskotina kotia etsiville kissoille. 

Kliseisesti myös matkustelen jonkin verran, mutta suoran sanottuna enimmäkseen nautiskelen ihan arjesta, rutiineista ja omaan tahtiin elämisestä. Olen introvertti joten en kaipaa ylettömästi sosiaalisia kontakteja, mutta siihen nähden ystäväpiirini on aika laaja ja etenkin kesäisin tulee nähtyä paljon ystäviä. 

Entä ikääntyneet lapsiset?

Ei kai mielekkyys ole sidoksissa vain lapsiin?

(Ja lapsinen on oikea nuoto, vrt. yksilapsinen, monilapsinen. Lapsellinen ja laosekas tarkoittavat ihan muuta).

Isoäiti synnytti kolme lasta, mutta heistä kaksi kuoli ennen äitiään. Kolmas lapsi oli saanut syöpädiagnoosin (pari vuotta elinaikaa nyt) joten hänkään ei käynyt kuoleva äitiään katsomassa vanhainkodissa. Taitaa olla syöpäsuku. Tai sitten vaan helvetin huono tuuri, koska saman äidin kaikki lapset onnistuivat kehittämään itselleen syövän (tappava syöpä) jo ennen 70 vuoden ikää. Äiti kuoli vähän vaille yhdeksänkymppisenä. Syöpä oli kuolinsyy hänelläkin. Lastenlapset ovat nyt tehotarkkailussa, koska isoäidin syöpägeenit voivat periytyä. 
 

Että sellaista "mielekkyyttä elämässä" oli kolmen lapsen äidillä. Pelkäsi vielä kuollessaankin, että lapsenlapset ovat perineet hänen geenejään ja lapsenlapsille tulee syöpä hyvin nuorena.

Mites täällä nyt on taas yhtäkkiä useita aloituksia joissa murehditaan lapsettomien asioita?

Ja aapee, määrittele "ikääntynyt lapseton", ja puhutko nyt veloista vai muuten lapsettomista? 

Siinäkö se ap:n elämän saavutus ja mielekkyyden lähde on, että olet saanut pullautettua kersan tai useamman?  Se on maailman yleisin ja yksinkertaisin puuha, yhtään mitään ei tarvitse osata tai oppia.

Minä saan sisältö elämääni aivan samoista asioista kuin muutkin, mutta minulla on ollut aikaa j varaa toteuttaa niitä asioita paljon enemmän ja useammin kuin lapselliset ovat voineet, olen siis saanut aikaan paljon enemmän kuin lapselliset.

Mitä tässä omia ja puolison vanhempia seuraan, niin onhan heillä lapsia ja puolison puolella lapsenlapsiakin, mutta kun lähimmät lapset asuvat 400 km päässä ja aikuistuneet lapsenlapset eivät enää tarvitse mummolasta hoitopaikkaa, niin ihan yhtä lailla heidän on ikääntyessään pitänyt keksiä omat harrastukset ja tekemiset tai oikeastaan vielä enemmän, kun lapset ja lapsenlapset ovat täyttäneet ison osan elämästä. Itselle ja puolisolle se on helpompaa, kun elämä jatkuu ihan samanlaisena, mitä nyt eläkkeellä on sitten enemmän aikaa kuin vielä työelämässä ollessa.

Mielekästä on elämä.En kadu hetkeäkään etten hankkinut lapsia.Mies tuli hankittua 30v sitten.Molemmat tiesimme,että lapsia emme halua.Emme kuitenkaan ole aina yhdessä vaikka kotonakin viihtyy.Matkailu on myös kivaa.

Puolisosta, läheisistä sukulaisista ja ystävistä, lemmikeistä, harrastuksista, työstä, vapaaehtoistyöstä... Onhan noita. En tietenkään osa sanoa miten lapset ja myöhemmin lastenlapset vaikuttavat kokemukseen elämän mielekkyydestä. Uskon kyllä, että kyseessä voi olla äärimmäisen merkityksellinen asia. Toisaalta näin lapsettomana sellaista, mitä ei ole koskaan halunnut eikä kokenut, ei osaa myöskään kaivata. 

Uskoisin että samoista asioista kuin muutkin ikääntyessään. Lapset elävät omaa elämäänsä.  Vaikka minulla on lapsia, näen heitä vain joskus ja lapsenlapsia luultavasti ei tule.

Vaikka tämä ei koske minua, elän hyvin samalla tavalla kuin jos lapsia ei olisi. Ulkoilen, teen käsitöitä, teen vapaaehtoistöitä eläinten parissa ja olen mukana parissa järjestössä. 

Minulla oli ennen naapuri, jolla ei ollut perhettä, ei edes autoa. Hänellä oli kesämökki, minne meni aina linja-autolla, kuulemma kilometri oli kävelyä. Nautti elämästä kyllä. Tosin tykkäsi kovasti meidän lapsista, kun nämä olivat pieniä.  

Varmaan niistä asioista mistä lapsen saaneetkin. Kuvitteletko että lapsen saaneilla vain lapset ovat ainoa mielekäs asia elämässä?

Kysymys sisältää oletuksen, että lapsettomuus vaatisi erillisen selityksen elämän mielekkyydelle. Näin ei kuitenkaan ole. Usein lapsettomuus on osalla jo harkittuakin  varhaisessa elämänvaiheessa ja jolloin lapsien saaminen ei ole ratkaisu silloin saati ikääntyessäkään uskoisi lasten lisäävän oman elämänsä mielekkyyttä. 
Jokaisen elämä on kiinni hyvin paljon kiinni siitä, miten osaamme ratkaista asiamme ja olla tyytyväisiä ratkaisuihimme. Elämää eletään, käytetään  saamiamme mahdollisuuksia hyväksemme ja toteutamme itseämme kukin omalla tavallamme. 

Nyt kun itsekin olen jo seniori, huolehdin puolisoni kanssa kolmesta vanhuksesta: omasta äidistäni ja mieheni isästä ja äidistä. Miten paljon meistä lapsista on iloa ja apua vanhemmillemme, ilman että kuitenkaan rajoitamme omaa elämäämme mm. matkusteluja, harrastuksia, liikuntaa yms. 

Mikäli omia lapsia ei ole, ei kukaan huolehdi tai auta vanhempia ihmisiä tänä päivänä. Kyllä kannattaa olla iso lompakko, että pystyy kaikki avut ja palvelut ostamaan ulkopuolisilta. Kaikki asioiden hoito on myös sähköistä, joten opettele ajoissa ja pysy "kärryillä" niistä, sillä kehittyvät koko ajan. Varaudu turvattomaan vanhuuteesi tosi huolella, jos ei sinulla ole omia lapsia. Elämän jatkumo ja rikkaus on myös omissa lapsenlapsissa, joita voi auttaa ja opettaa ja tietenkin rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on mielekästä, kun tajuan, että en ole ollut mukana liikakansoituksessa.

Mutta vanhempasi ovat olleet.

Tänne jo syntyneitä ei saa koskaan syyllistää olemassaolostaan, se on pahuutta. Se että päättää olla lisääntymättä on hyvä asia nykymaailmassa. 

Tämmöset ketjut on todella typeriä. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tyytyväisiä valintaansa, vastentahtoisesti lapsettomille tämä saattaa tuoda suurtakin tuskaa. Sekö oli tarkoituksesi, ap? 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, elän vaan ihan normaalia elämää. En pidä lapsista, joten ilman niitä elämä on ollut mielekkäämpää. N60+

Suurimman osan elämää ne omat lapset on kuitenkin aikuisia