Olisivatko synkkää taidetta tekevät masentuneet taitelijat onnellisempia jos alkaisivat tehdä iloisempaa taidetta?
Tämähän on tällainen "kumpi oli ensin, muna vai kana?" tilanne. Mitä sä arvelet? Tiedän monia synkkää taidetta, esim. musaa, tekeviä masentuneita taiteilijoita, jotkut erittäin tunnettujakin, mutta en viitsi ketään nyt nimetä tässä. Joskus tulee mieleen että kokevatko he että tarvitsevat luovuutta kestääkseen elämää mutta sitten eivät vaan saa luotua mitään iloista ja siinä muodostuu noidankehä.
Kommentit (4)
Jos ei saa luotua muuta kuin synkkää taidetta, voi hetkeksi lopettaa luomisen.
Se minkä joku näkee synkkänä, joku näkee kauniina.
Onko kaikki synkkiä teoksia tekevät masentuneita?
Ehkä ne makaaberit aiheet, kuolema, rappio, demonit ja muut synkkyydet vain kiehtoo niitä ilman, että on mitään masennusta taustalla. Ainakin minä tykkään katsella synkkiä teoksia, enkä ole masentunut niissä on vain sellaista rumaa kauneutta, joka kiehtoo.
Todennäköisesti olisivat.