Harri Potterit vai lotr?

LOTR sekä kirjana että leffana. Potterit ihan kuraa ja ihmetellyt aina niiden suosiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LOTR kirjana. Potterit sopeutuu paremmin valkokankaalle tosin itse valitsisin mieluummin LOTRin. Molemmat on yliarvostettuja.

Mikä on parempi? D&Dtä on yritetty, mutta toteutus jäätävää kakkaa, koska tekijät eivät tienneet maailmasta mitään. Sitäpaitsi noin eeppiset fantasiamaailmat on todella kalliita toteuttaa velkokankaalla tai edes sarjoina.

Conan! Howardin fantasia on parempaa koska siitä puuttuu satuelementit kuten haltiat ja muut. D&D on kökkö taistelupeli jonka ympärille on rakennettu maailma.

Atlantiksen pohjalla nukkuva vampyyri king kong ei ole satuelementti?

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin lainanut gandalfilta kotkaa ja lentänyt tarpeeksi korkealla ettei se silmä nää ja tiputtanut sen sormuksen vaan sinne tulivuoreen jostain kilometrin korkuudesta. Heh siitäs saitte kaikki

:D

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin lainanut gandalfilta kotkaa ja lentänyt tarpeeksi korkealla ettei se silmä nää ja tiputtanut sen sormuksen vaan sinne tulivuoreen jostain kilometrin korkuudesta. Heh siitäs saitte kaikki

Ja sitten Nazgulit olisivat olleet sinua odottamassa ja saaneet sormuksen. Sitten Sauron olisi tullu takaisin ja ottanut Donald Trumpin hahmon.

Harri Potteri 💗 Lotr mulla on kaikki kirjat mutta tiedän että se on liikaa mun aivoille. Aivot menee solmuun kun en osaa kuvitella niitä asioita joita kirjassa varmaan kuvataan. En siis oo leffoja kuin pätkän joskus nähnyt. 

Its pidän eniten Conanin maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Its pidän eniten Conanin maailmasta.

Howardin, Lovecraftin ja Smithin yhteinen maailma on aika kova.

Mielestäni taisteluille perustuvat fantasiat/scifit ovat yksinomaan typeriä. Ne ovat vain versio aivottomista action-elokuvista, joissa tärkeintä on "näyttävät" kohtaukset, meluisat räjähdykset ja "päätähuimaavat" ihmepelastumiset. 🤦🏻‍

Myöskään mitään ihmissuhdedraamaa, sentimentaalista hempeilyä, saati sukupuoli"taisteluja" on aivan turha ympätä muka laajentamaan juonta (ja houkutella erityyppisiä katsojia).

Toki kunnon tarina edellyttää älykästä ja luovaa keksijää/tiimiä, joka kykenee sellaisen aivoriihestään tuottamaan. Paras on tietysti sellainen, josta jää pureskeltavaa mieleen, ja elokuvan näkemisestä seuraa kokonaisvaltainen valaistuminen, ahaa-elämys, joka rakentaa omaa (sisäistä) elämää. Toisaalta yleisön älykkyystaso on nykyään sitä luokkaa, että suurin osa nyansseista tai ehkä koko tarinan idea menisi hukkaan. 🤷🏻‍  Vain sirkushuveja rahvaalle. 🤡