Nyt päiväkodissa loukkaantunut lapsi on kuollut

Hoitaja kirjoitti tässä ketjussa, että tämä on seuraus liian vähäisestä työvoimasta päiväkodeissa, ja siltähän se vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kamalaa olla sen hoitajan asemassa. Ovatkohan vanhemmat huutaneet hänelle? Vaikka se olikin tapaturma. 

Ei j...lauta. Voi lässynlässyn. "Ovatkohan vanhemmat huutaneet hänelle?" Sehän tässä pahinta olisikin. Ite vanhempana en ehkä pelkästään huutaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako pk työntekijällä olla oma kännykkä työaikana?

Tietenkin saa. Mikä sen kieltäisi aikuiselta ihmiseltä?

Se varmaan selittää tämänkin casen. Ei ollut muita aikuisia paikalla, hätävalheena keksi huomion kiinnittymisen toiseen lapseen. Muuten, miksi työajalla pitäisi saada vietää aikaansa vaikka instassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako pk työntekijällä olla oma kännykkä työaikana?

Tietenkin saa. Mikä sen kieltäisi aikuiselta ihmiseltä?

Totta helvetissä työnantaja voi kieltää esimerkiksi kännykän käyttämisen ja netin selaamisen tietokoneella työaikana. Miten pihalla täytyy olla työelämän peruspelisäännöistä?

Kyllä itselläkin on ollut tilanne, missä osaava lapsi kaatui portaissa yllättäen. Tällaaistakin voi periaatteessa käydä millon vain, myös aikuiselle.

Kaatui "oikein" ja hyvin. Silti iltavuorossa oli sijainen enkä ole varma muistiko hän kertoa vanhemmille tästä tapahtumasta.

Kerran yhtäkkiä lapsi vaan kierähti tuolilta alas (päiväkodissahan on korkeat tuolit). Osasi istua normaalisti muutoin jne. Ei onneksi sattunut.

Mutta siis päiväkodissa normaalitilanteissakin sattuu ja tapahtuu. Pienet lapset myös kaaatuilee opetellessaan kävelemään jne.

Sanoin jo silloin että kaikki kaappisängyt on kiellettävä. Lapset ovat niin pieniä ja vikkeliä liikkeissä että joka koloon voi joutua jos vain sinne jalka tai pää mahtuu.   Kun 50- 60 luvua tuli isot jääkaapit Suomeen, oli useampi tapaus jossa pieni lapsi oli  piiloleikissä  hoksannut  tosi hyvän piilopaikan  ja oli leikin jatkuessa tukehtunut isoon jäkaappiin, joka oli  mahdoton avata sisäpuoleta.  Ne lukot sitten kiellettiin. Ainakin 3 tai  4 tapausta on vaaralliseti jumiutunut  kaappsänkyyn. Keski-  Suomessa oli tyttö jänyt kaulasta ja päätän kiinni, eikäsaatu irti ennen palokunnan   rautasahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En vieläkään ymmärrä miksen silloin viikannut peittoa ja tyynyä siististi sängylle koska yleensä aina teen niin. No, en ehtinyt nostaa kun ihan sen verran sänkyä et pikkuinen liukui sängyn päätyä päin ja havahduin siinä heti ja otin lapsen syliini. Lapsi oli siis  pienikokoinen ja kevyt mutta muistan senkin, että sänky tuntui hieman raskaammalle nostaa kuin normaalisti( siis muutenkin etenkin uudemmat sängyt ovat aika raskaita nostaa). Sydän hakkasi hulluna, pelästyin niin kovin. Lapsi kopsautti päänsä tilanteessa, ei kuitenkaan kovaa koska en vauhdilla nostanut sänkyä. Itsesyytökset olivat hirveät pitkään, tämä tapaus on nostanut muiston taas elävänä pintaan. Kuinka kiitollinen olen , että huomasin tilanteen ajoissa ja lapsi ei loukkaantunut, itki toki hetken aikaa mutta mitään vammaa ei syntynyt( tutkin hänen päätään koko loppupäivän). Kenellekään en kertonut asiasta."

 

Herää kysymys, kuinka paljon näitä läheltä piti -tilanteita onkaan sattunut ympäri Suomen, joissa työntekijä on vain hyshys.

Kenellekkään en kerton asiasta?!! Tämä!! Tietysti pitää kertoa, että jatkossa asiaan kiinnitetään huomiota ja oheistetaan. Lisäksi vanhempien on aina syytä saada tietää päähän kohdistuneet iskut. Tietävät tarkkailla jos lapsen vointi heikkenee. Pelottavaa tämmöinen hoitajien käytös.

Päähän kohdistuva isku on eri asia kuin pehmeä tömpsähdys. Niitä pikku kopsahduksia sattuu niin usein että täytyy käyttää harkintaa.

Olen hyvinkin herkästi päähän tulleista iskuista, putoamisista ym. soittanut vanhemmille.( vaikka työkaverit sanoisivat ettei tarvitse)Monenlaista olen nähnyt koska kiertänyt eri paikkoja nyt viime vuodet. Tosin tuolloin kun tuo sänkyepisodi kävi olin vakityösuhteessa samassa paikassa.Tilanteita joissa olen saanut kuulla ettei vanhempia infottu ollenkaan: syöttötuolista päälleen putoaminen, keinusta päähän, kaatuminen takaraivo kolisten jäähän, kiipeilytelineestä putoaminen ja monta muuta. 

 Joo, olisi pitänyt kertoa mutta olin paniikissa. Ja häpesin omaa tyhmyyttäni ja huolimattomuuttani. Näitä läheltä piti tilanteita on varmasti tapahtunut paljon. Myöskään siksi en halunnut puhua asiasta koska lapsen perhe oli hyvin tarkka hoidosta ja olisi melko varmasti nostanut suuren haloon asiasta enkä olisi kestänyt sitä. Siksi en työkavereillekaan asiasta kertonut. Säästin itseäni. Olin paska sen tiedän, siinä kohtaa toimin väärin etten kertonut.

Pienelle lapselle myös tömpsähdys voi olla kohtalokas. Pitäisi kertoa vanhemmille, että kotona osattaisiin seurata tilaa. Toivottavasti et enää ikinä pimitä toisen henkeä ja terveyttä koskevaa tietoa vanhemmilta.

Eipä tainnut olla aivotärähdyksestä kysymys. Ainakaan sellaisesta, jossa pitäisi yöllä herätellä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa sängyt nostetaan vasta kun lapset ovat poistuneet huoneesta. MIKSI aina pitää tapahtua jotain aivan hirveää ennen kuin otetaan järki käyttöön?

Nuokin pitää sitten valvoa, ja laskea, että oikea määrä lapsia on muualla sillä hetkellä. Mites sitten, jos ne eivät missään parijonossa seiso?

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodeissa eli ns hoitolaitoksissa vanhuksia tapetaan hihnoilla ja huolimattomuuksilla, nyt tässä menetetään jo lapsiakin kun palkataan hällä väliä tyyppejä hoitamaan ihmisiä. En koskaan mene minnekään hoitokotiin, ikinä!

sut laitetaan hoivakotiin pakolla- jos saat aivoinfarktin tms tms mitä vaan ettetselviä omassa himassa- on rajat jolloin sut väkisin siirretään kun et voi olla ilman 24h valvontaa.  tuskin kykenet päättämään elämääsi siinä tilassa enää kun puhe huonoa, vaipat ja tuijotat seinään.

joten jos tärkee, että et ole ikinä hoivakodissa tms laitoshoidossa, ennakoi hyvissä ajoin-varmista ja poistu arvokkaasti. jotenkin tuntuu, että et osaa valita noin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa sängyt nostetaan vasta kun lapset ovat poistuneet huoneesta. MIKSI aina pitää tapahtua jotain aivan hirveää ennen kuin otetaan järki käyttöön?

Jatkossa? Kuulemma aina ollut niin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joku jo ketjussa ihmetellytkin että uusien ohjeiden mukaan sänkyjä pitää olla nostamassa 2 aikuista ja lapsia ei saa olla tilassa silloin. Ryhmässä kun on 2 aikuista päikkäreiltä herätessä, niin miten tuo käytännössä toimii?

Aikuiset nostaa sängyt ja lapset on keskenään ilman valvontaa. Ei kai tuo muuten ole mahdollista 🤣

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta: nyt olisi viimeinen hetki rajata oikeus klo 9-14 välille. Päiväkotityö on vuorotyötä ja aamuisin ja iltapäivisin lapsia on AINA liikaa suhteessa aikuisten määrään. Jos isompi lapsi on pakko viedä päiväkotiin vaikka itse olette vauvan kanssa kotona, niin järjestäkää hyvät ihmiset hänelle edes lyhyempi päivä! 

Kuka vastuullinen vanhempi jättää aarteensa selviämään liian vähäisen aikuismäärän keskelle? No ehkä sitten se, joka kirkkain silmin syyttää hoitajia, jos ja kun jotain tapahtuu. 

Iltapäivisin lapsenne lähinnä odottaa hiki päässä puettuna, kun kaikki 20 muutakin vessatetaan ja puetaan iki-ihaniin kurahousuihin. Se todella onkin kokemus, josta yhdenkään kolmivuotiaan ei kannata jäädä paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En vieläkään ymmärrä miksen silloin viikannut peittoa ja tyynyä siististi sängylle koska yleensä aina teen niin. No, en ehtinyt nostaa kun ihan sen verran sänkyä et pikkuinen liukui sängyn päätyä päin ja havahduin siinä heti ja otin lapsen syliini. Lapsi oli siis  pienikokoinen ja kevyt mutta muistan senkin, että sänky tuntui hieman raskaammalle nostaa kuin normaalisti( siis muutenkin etenkin uudemmat sängyt ovat aika raskaita nostaa). Sydän hakkasi hulluna, pelästyin niin kovin. Lapsi kopsautti päänsä tilanteessa, ei kuitenkaan kovaa koska en vauhdilla nostanut sänkyä. Itsesyytökset olivat hirveät pitkään, tämä tapaus on nostanut muiston taas elävänä pintaan. Kuinka kiitollinen olen , että huomasin tilanteen ajoissa ja lapsi ei loukkaantunut, itki toki hetken aikaa mutta mitään vammaa ei syntynyt( tutkin hänen päätään koko loppupäivän). Kenellekään en kertonut asiasta."

 

Herää kysymys, kuinka paljon näitä läheltä piti -tilanteita onkaan sattunut ympäri Suomen, joissa työntekijä on vain hyshys.

Kenellekkään en kerton asiasta?!! Tämä!! Tietysti pitää kertoa, että jatkossa asiaan kiinnitetään huomiota ja oheistetaan. Lisäksi vanhempien on aina syytä saada tietää päähän kohdistuneet iskut. Tietävät tarkkailla jos lapsen vointi heikkenee. Pelottavaa tämmöinen hoitajien käytös.

Päähän kohdistuva isku on eri asia kuin pehmeä tömpsähdys. Niitä pikku kopsahduksia sattuu niin usein että täytyy käyttää harkintaa.

Olen hyvinkin herkästi päähän tulleista iskuista, putoamisista ym. soittanut vanhemmille.( vaikka työkaverit sanoisivat ettei tarvitse)Monenlaista olen nähnyt koska kiertänyt eri paikkoja nyt viime vuodet. Tosin tuolloin kun tuo sänkyepisodi kävi olin vakityösuhteessa samassa paikassa.Tilanteita joissa olen saanut kuulla ettei vanhempia infottu ollenkaan: syöttötuolista päälleen putoaminen, keinusta päähän, kaatuminen takaraivo kolisten jäähän, kiipeilytelineestä putoaminen ja monta muuta. 

 Joo, olisi pitänyt kertoa mutta olin paniikissa. Ja häpesin omaa tyhmyyttäni ja huolimattomuuttani. Näitä läheltä piti tilanteita on varmasti tapahtunut paljon. Myöskään siksi en halunnut puhua asiasta koska lapsen perhe oli hyvin tarkka hoidosta ja olisi melko varmasti nostanut suuren haloon asiasta enkä olisi kestänyt sitä. Siksi en työkavereillekaan asiasta kertonut. Säästin itseäni. Olin paska sen tiedän, siinä kohtaa toimin väärin etten kertonut.

Pienelle lapselle myös tömpsähdys voi olla kohtalokas. Pitäisi kertoa vanhemmille, että kotona osattaisiin seurata tilaa. Toivottavasti et enää ikinä pimitä toisen henkeä ja terveyttä koskevaa tietoa vanhemmilta.

Niin miettikää tilanne jos lapsi alkaa vaikka illalla voida huonosti. Eka ajatus on tietysti, että joku vatsatauti. Voikin sitten olla muuta, kun pk-ei kerrota, että lapsi satuttanut päänsä. Ihan hirveätä ja pelottavaa tällainen. Hys hys nyt vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti voin erittäin hyvin ymmärtää miten tämä on saattanut tapahtua. Itselleni onkäynyt kerran niin, että pienikokoinen vuoden ikäinen lapsi nukkui peiton alla alasängyssä ja aloin nostaa sänkyä koska tämä lapsi yleensä aina oli jo hereillä tähän aikaan ja olin tosi väsynyt aina siihen aikaan ja varmasti huomiokykyni oli heikentynyt.Välipala oli alkamassa ja nukkari piti laittaa kuntoon ja loput lapset tietysti ylös.

En vieläkään ymmärrä miksen silloin viikannut peittoa ja tyynyä siististi sängylle koska yleensä aina teen niin. No, en ehtinyt nostaa kun ihan sen verran sänkyä et pikkuinen liukui sängyn päätyä päin ja havahduin siinä heti ja otin lapsen syliini. Lapsi oli siis  pienikokoinen ja kevyt mutta muistan senkin, että sänky tuntui hieman raskaammalle nostaa kuin normaalisti( siis muutenkin etenkin uudemmat sängyt ovat aika raskaita nostaa). Sydän hakkasi hulluna, pelästyin niin kovin. Lapsi kopsautti päänsä tilanteessa, ei kuitenkaan kovaa koska en vauhdilla nostanut sänkyä. Itsesyytökset olivat hirveät pitkään, tämä tapaus on nostanut muiston taas elävänä pintaan. Kuinka kiitollinen olen , että huomasin tilanteen ajoissa ja lapsi ei loukkaantunut, itki toki hetken aikaa mutta mitään vammaa ei syntynyt( tutkin hänen päätään koko loppupäivän). Kenellekään en kertonut asiasta.

Hulluinta on, että muistan jo tätä minulle sattunutta tapausta ennen ajatelleeni, että olisi kamalaa jos lapsi olisi sängyssä ja alkaisi nostaa sänkyä.  Se ajatus saattoi myös olla syynä havahtumiseeni.
Tuon tapauksen jälkeen olen tarkastanut aina moneen kertaan ennenkuin nostan sängyn ylös, olen asiasta neuroottinen. Mutta parempi niin kuin onnettomuus. 
Olisin varmasti tappanut itseni jos tilanne olisi sama kuin tämä tragedia Kelokuusen pk:ssa. Niin hirveää ja traagista. 

Mitä hlvtt vuoden ikäinen vauvalapsi tekee ja lojuu päiväkodissa?

Adoptioon uuteen perheeseen ellei omia vanhempia kiinnostele.

LA-SU.

 

Päiväkotiin vasta 3v.

Yhden vanhemman palkka ei Suomessa riitä perheen elättämiseen.

Riitti. Vuokralla pienessä kaksiossa Hgissä. Ei ajokorttia, ei autoa. Ei VISA- eikä muita luottokortteja. Diakonia-avussa pari kertaa vuodessa.

Yh-äiti. Hoitoalalla. Hoitovapaalla virasta ainoan lapsen kanssa hoitaen yksin 3-v asti. Päiväkoti alkoi silloin. 

Hienosti meni. Akateeminen lapseni nykyisin.

Elämä on arvovalintoja. Just näin. 

Vuokralla yksiössä 27m nykyisin. Eläkkeellä ekaa vuotta. Ei säästöjä eikä varallisuutta.

Elämä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Tässä ajatuksiani:

 

Hoitajan huomio herpaantui toisen lapsen vuoksi. Tätä tapahtuu päiväkodissa läpi jokaisen päivän ja silmät pitää olla selässäkin, koska henkilökuntaa on kroonisesti liian vähän. Heräsikö joku toinen lapsi painajaiseen? Oliko jollain pissat housuissa? Oliko joku ehtinyt kiipeämään vaarallisesti tuolille? Tuliko joillekin riita, puriko lapsi toista? Jos hoitajan huomio EI olisi herpaantunut, olisiko meillä voinut olla toinen uutinen, että lapsi loukkaantui, koska hoitaja ei ehtinyt hänen luokseen ollessaan auttamassa herääjää alas sängystä? 

 

On helppoa sanoa, että hoitaja on syyllinen. Entäpä he, jotka eivät resursoi pienille ihmisille riittävästi sylejä? 

 

Sitten sänkyratkaisuista. Kaipailette päiväkoteihin patjoja, mutta tilanpuutteen lisäksi niiden käyttöön liittyisi toinenkin haaste:

 

Tiedätte varmasti kokemuksesta, että jopa yhden tai kahdenkin lapsen nukuttaminen voi olla haastavaa. Kuvittele sitten, että sinä ja miehesi olette 21 lapsen päiväkotiryhmässä töissä. Kolmaskin aikuinen on, mutta hän on nukutusaikaan palavereissa. Huoneen lattialla on 21 patjaa ja aikuisia kaksi. Miten saatte jokaisen (ehkä lepoa vastustavan) pysymään omalla nukkumapaikallaan, olemaan kuiskimatta kavereille, pitämättä muita hereillä, kurkottelematta, uhmaamatta, nukahtamaan koti-ikävästä huolimatta? 

 

Päiväkotityö on käytönnössä aivan muuta mitä mielikuvissa. Lapset ovat eläväisiä menijöitä, ja koko ajan tapahtuu. Siksi heistä aitoa huolta kantavien luulisi varmistavan, että aikuisia on tarpeeksi kaikkina päivän hetkinä, mutta ei. Milloin te vanhemmat nostatte tästä metelin joka ei laannu, ennen kuin asia on oikeasti korjattu? Työntekijät ovat useita kertoja yrittäneet, mutta se on nähty, että meitä ei kuulla. Lapset eivät ole nykypäivän varhaiskasvatuksessa turvassa, vaikka aikuiset siellä tietävätkin, mitä tulisi tehdä. Heitä ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. 

Kyllä se olisi hoitajien ensisijainen tehtävä tuoda esiin työhönsä liittyvät ongelmat ja vaarat! Ei vanhemmat tiedä mitä siellä päivän aikana tapahtuu. Lisäksi vanemmille kerrotaan vain hakiessa, kivasti mennyt päivä.

Eivät varmaan uskalla tai voi, tajuatko? Koska päättävä taho syyttää heitä, että "Miten niin ette muka pärjää? Tää näyttää paperilta täysin riittävältä."

Kyllä se ois vanhempien tehtävä vaatia asioita, jos haluaa muutosta.

Omat teinini ovat jo 16 & 18 vuotiaita, eivätkä itse toivottavasti lisäänny. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En vieläkään ymmärrä miksen silloin viikannut peittoa ja tyynyä siististi sängylle koska yleensä aina teen niin. No, en ehtinyt nostaa kun ihan sen verran sänkyä et pikkuinen liukui sängyn päätyä päin ja havahduin siinä heti ja otin lapsen syliini. Lapsi oli siis  pienikokoinen ja kevyt mutta muistan senkin, että sänky tuntui hieman raskaammalle nostaa kuin normaalisti( siis muutenkin etenkin uudemmat sängyt ovat aika raskaita nostaa). Sydän hakkasi hulluna, pelästyin niin kovin. Lapsi kopsautti päänsä tilanteessa, ei kuitenkaan kovaa koska en vauhdilla nostanut sänkyä. Itsesyytökset olivat hirveät pitkään, tämä tapaus on nostanut muiston taas elävänä pintaan. Kuinka kiitollinen olen , että huomasin tilanteen ajoissa ja lapsi ei loukkaantunut, itki toki hetken aikaa mutta mitään vammaa ei syntynyt( tutkin hänen päätään koko loppupäivän). Kenellekään en kertonut asiasta."

 

Herää kysymys, kuinka paljon näitä läheltä piti -tilanteita onkaan sattunut ympäri Suomen, joissa työntekijä on vain hyshys.

Kenellekkään en kerton asiasta?!! Tämä!! Tietysti pitää kertoa, että jatkossa asiaan kiinnitetään huomiota ja oheistetaan. Lisäksi vanhempien on aina syytä saada tietää päähän kohdistuneet iskut. Tietävät tarkkailla jos lapsen vointi heikkenee. Pelottavaa tämmöinen hoitajien käytös.

Päähän kohdistuva isku on eri asia kuin pehmeä tömpsähdys. Niitä pikku kopsahduksia sattuu niin usein että täytyy käyttää harkintaa.

Olen hyvinkin herkästi päähän tulleista iskuista, putoamisista ym. soittanut vanhemmille.( vaikka työkaverit sanoisivat ettei tarvitse)Monenlaista olen nähnyt koska kiertänyt eri paikkoja nyt viime vuodet. Tosin tuolloin kun tuo sänkyepisodi kävi olin vakityösuhteessa samassa paikassa.Tilanteita joissa olen saanut kuulla ettei vanhempia infottu ollenkaan: syöttötuolista päälleen putoaminen, keinusta päähän, kaatuminen takaraivo kolisten jäähän, kiipeilytelineestä putoaminen ja monta muuta. 

 Joo, olisi pitänyt kertoa mutta olin paniikissa. Ja häpesin omaa tyhmyyttäni ja huolimattomuuttani. Näitä läheltä piti tilanteita on varmasti tapahtunut paljon. Myöskään siksi en halunnut puhua asiasta koska lapsen perhe oli hyvin tarkka hoidosta ja olisi melko varmasti nostanut suuren haloon asiasta enkä olisi kestänyt sitä. Siksi en työkavereillekaan asiasta kertonut. Säästin itseäni. Olin paska sen tiedän, siinä kohtaa toimin väärin etten kertonut.

Päähän kohdistunut isku myös tömpsähdys on. Olet rikkonut ammattivelvollisuutta, kun olet pimittänyt noita tapaturmia yhdessä työkavereidesi kanssa!

Tämä on totta mutta miten ajattelit soittamisen olevan mahdollista jokaiselle perheelle jokaisesta pienestäkin asiasta?jonkun pitäisi olla puhelimen päässä lähes jatkuvasti. Tai edes kun lasta haetaan ei ehdi käydä läpi koko päivän tarinaa erityisen tarkasti, vain tärkeimmät. Enkä voi mitään sille jos kollega ei kerro asoota joita tapahtunut.Piha täynnä valvottavia, mitä vaan voi käydä milloin vaan.  Saa tulla näyttämään miten suoriudutaan näistä kaikista vaatimuksista samalla toteuttaen laadukasta varhaiskasvatusta .Ja vaikka nyt olenkin varmasti monen mielestä joka täys mätämuna mutta ajatelkaa, että olen parhaimmasta päästä hoitajia: en huuda, tiuski, mäkätä, suosi tiettyjä lapsia, käsittele kovakouraisesti ja välinpitämättömästi, tarjoan syliä ja lohdutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Törkeä kuolemantuottamus.

ei tahallinen.  älä ryhdy juridiikkaan kun et ole ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä sänkyjä ei ole korjattu vaikka samanlaisia tapauksia on ollut aiemoina vuosina useita?

Pahoin pelkään   ettei näitä sänkyjä  nytkään poisteta käytöstä, annetaan turvallisuuskoulutusta ja luetaan taas kymmenen vuoden päästä uudesta vastaavasta tapahtuneesta kun asia vaipunut unholaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lue aloituksen kommentteja, koska niiden taso on varmasti kyseenalainen.

Totean vain näin varhaiskasvatuksen työntekijänä (Vantaa, ei kys pk), että tapahtunut on aivan valtava tragedia ja määrätön suru, useille osapuolille. En voi käsittää kuinka tuo on voinut käytännössä tapahtua, se olisi "hyvä" meidän alalla olevien saada tietoomme ihan vastaisen varalle, mutta eihän se suurelle yleisölle kaiketi kuulu.

Itku tuli kys uutisesta enkä voi kuin kuvitella kollegani tuntoja ja ajatuksia, en itse olisi tuollaisen jälkeen enää kykenevä alalla olemaan.

Suuri, suuri osanottoni ja voimia lapsen vanhemmille ja läheisille sekä sinulle "kollega" joka olet nyt ns syytettynä asiassa.

Aivan totaalisen järkyttävää 💔😭

Tottakai teonkuvaus kuuluu, ainakin alallaoleville. Varmaan tulee myös oikeudenkäynnissä esille. 

Ihan hirveää varmasti työntekijälle, mun suuret sympatiani ainakin ovat hänen puolellaan. Samaten perheen, joille tämä on kertakaikkisen kamalaa.

Voimia sinne työntekijöille, kai se yksi syy tähän on liian vähäiset työntekijämäärät.

Käsittämätöntä roskaa ja törkeää, miten joku kehtaa pienen lapsen kuolemaa käyttää oman ideologiansa keppihevosena. Ei se työntekijämääriin liity, että työntekijä tekee käsittämättömän virheen kaikkien ohjeistusten vastaisesti. Mikään ei pakottanut häntä tekemään typeryyksiä eikä tämä mitenkään liity henkilömäärään. Häpeä. Toivottavasti kun sinun läheisiäsi kuolee kukaan ei tule noin törkeästi käyttämään tilannetta hyväksi. Sinusta ei niin väliä.

Ideologiaa vaatia päiväkotiin sellaisia työoloja, että työntekijöitä on oikeasti tarpeeksi lapsimäärään nähden? Kuinka yksinkertainen on ihminen joka ei ymmärrä suoraa yhteyttä riittävän työntekijämäärän ja laadun välillä? Missä tahansa muussakin työssä jälki on paskaa, jos työntekijä on liian kuormittunut. Mikä siinä on, että työssä jossa olet vastuussa muiden ihmisten hengestä, pitäisi jaksaa 8h tuntia ilman taukoja (mammojen mielestä päiväkodissa ei saisi juoda kahvia) ja minimimäärällä henkilökuntaa? 

Juuri näin. Käytät yksittäisen, täysin vastuuttoman työtekijän kuolemaan johtanutta laiminlyöntiä keppihevosena vaatimaan alalle parempia työoloja ja valittamaan alan ongelmista, vaikka ei ole yhtään mitään viitettä siitä, että minkäänlainen massiivinen ylimitoitus estäisi yksittäistä työntekijää tekemästä tuollaisen katastrofaalisen virheliikkeen. Työntekijällä väitteensä mukaan huomio oli kiinnittynyt toiseen lapseen. Vaikka olisi 1 hoitaja jokaikistä lasta kohden, huomio olisi voinut kiinnittyä vaikka oravaan, kahvikuppiin tai kännykkään. Mikään vajaamiehitys ei saa aikaan sitä, että työntekijä tappaa lapsen nostamalla sängyn ohjeiden vastaisesti. Sitten tuollaista roskaa voisi ehkä keskustella, jos vaikka tilanne olisi se, että valvomatta jäänyt lapsi olisi ruuhka-aikana tappanut toisen tällä tavalla. Mutta ei tässä tapauksessa.

Kerropas sinä, miten kumppanisi kanssa nukuttaisit 21 lasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset luulevat että päiväkotityö on helppoa leikkimistä. Ei ole, in oltava koko ajan aistit valppaana ja levänneenä. Mitä vain voi sattua koska vain. Pienten ryhmässä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Olen ollut kaksin yhden työntekijän kanssa ryhmässä jossa oli 12 kpl alle 2 vuotiaita 2 viikkoa kun sijaista ei saatu palkata. 

Pk työssä pitäisi kiinnittää huomiota työvuoroihin niin että lepoa on tarpeeksi ja taukoja saa pitää. Ryhmässä ollessa on oltava kaikki aistit auki 100% koko ajan. Ihmettelen ettei tästä puhuta enempää.

Olen tehnyt töitä päiväkodissa vuodesta 1998. 2000 luvulla jo opastettiin että kaappisängystä on otettava pois peitto ja tyynyt, kaikki irtonainen ennen nostoa jolloin vaaraa jäädä piiloon sinne ei ole.

Ihmettelen miksi lapsia ei laskettu esim välipalalla tai ketkä olivat nukkarista tulleet pois, pk työntekijät tietää että koko ajan pitää laskea kuinka monta lasta on missäkin ja sopia aikuisten paikat missä kuin on kuinka monen kanssa.

Ei tässä mitään laskemista olisi tarvittu. Tuo hutilus näki lapsen sängyssä, mutta siitä huolimatta runttasi sen kiinni. Joko tarkoituksella tai ympäripäissään.

Tuskinpa näki. En usko, että olisi tahallaan runtannut laasta puristuksiin. Mutta aikamoista huolimattomuutta tuossa kyllä on ollut. Törkeää suorastaan. Eniten ihmetyttää, että lapsia oli samassa huoneessa, jossa sänkyjä nosteltiin ylös. Niissä päiväkodeissa, joissa itse olen ollut, on aina ensin varmistuttu, että kaikki lapset ovat heränneet ja siirtyneet toiseen huoneeseen. Sitten kun nukkumahuone on ollut tyhjä, on kerätty tyynyt ja peitot pois ja nostettu sängyt. 

On sanonut nähneensä lapsen sängyssä ja kääntynyt toisen lapsen puoleen, kun on vaatinut huomiota ja samalla ajatuksissaan nostanut sängyn. 

Silkalta vahingolta kuulostaa. 

Silkalta huolimattomuudelta ja välinpitämöttömyydeltä kuulostaa.  Kaksi vuotias painaa jo sen verran että sänkyä nostaessaan sen kyllä huomaa, että nyt on jotakin ylimääräistä kyydissä.