Alppiero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Tuossa tapuksessa kuolemantuottamusta. 

Ja jos/kun jätti sinne riidan vuoksi, niin miksi naisia kutsutaan tunteellisiksi?

Ainahan miesten väkivaltaa ja sekoilua perustellaan stressillä ihan kuin se oikeuttaisi sen. Homman nimi on se, että jos teko tapahtuu, on aivan sama mikä on syy tai tekosyy, henkilö on vaarallinen ja epäluotettava, piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan tässä vaiheessa esiin narsistikortin. Oma exä eksytti, monessa eri paikassa, kuten kauppakeskuksessa ja ulkomailla. Varsinkin niinä hetkinä kun jäin katselemaan jotain, ostosta tai maisemaa, hän paineli vaudilla johonkin nurkan taa. Kun löysin hänet, hänen mielialansa riippui omastani; jos olin hätääntynyt, hän oli tyytyväinen ja täynnä itseään, jos olin itse rauhallinen, hän kihisi raivosta. Kun ihmettelin katoamistemppuja jälkikäteen, hän oli muka hämmästynyt että ei tiennyt että olen niin hidas tai tyhmä etten pysy perässä/reitillä.  

Mulla ei ole ajokorttia ja kammoan ajatusta ajamisesta, mitä ex-avomies piti jonkinlaisena heikkouden merkkinä. Hän siis sai ottaa marttyyrin roolin ja halusi toimia kuskina minulle. Otin kerran keskellä korpea olevan keikkatyön vastaan, koska ex suostutteli ja sanoi että kuskaa minut kyllä aina sinne ja takaisin, matkaa oli siis noin 35 km, mutta julkisia ei kulkenut työaikoinani. Sai siitä kehumisen aihetta tutuille, kun oli niin jalo auttaja. Todellisuus oli kuitenkin sitä, että häntä alkoi ärsyttämään herätä viemään minua, ja hakemaan illalla, kun olisi halunnut maata sohvalla, joten oli aina kuskatessa tosi pahalla päällä, ja sätti siitä että olin hänet siihen pakottanut. Sain odotella häntä aika kauan iltaisin tien varressa. Viimeisellä viikolla oli töistä päästessäni tosi huono sää, ja toivoin että hän tulisi nopeasti. 20 minuuttia odoteltuani yritin soittaa, mutta ei vastausta. Aikaa kului ja alkoi olla aika kylmä räntäsateessa, enkä ollut varautunut millään ulkoiluvaatteilla, koska tarkoitus oli tulla autolla, sateenvarjo onneksi oli. Aloin olla huolissani hänestäkin, kun ei vastannut. Noin 45 minuutin päästä laiton viestin, että lähden kävelemään huoltoasemaa kohti, mihin oli neljä kilometriä. Sieltähän mies löytyi pelikoneelta, naureskeli kun olin niin märkä ja jäässä, ja oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Jotenkin oudosti vihjaili, että miksi olin niin tyhmä että otin työn sellaisesta paikasta, että eihän hän voi aina ehtiä auttamaan. Tykkäsi tehdä avuttomaksi, ja sitten naureskella päälle. "Onneksi" tulin kipeäksi, enkä voinut mennä enää viimeisiksi päiviksi töihin. Sen jälkeen en suostunut hänen autettavaksi.

Kauanko suhde jatkui sen jälkeen?

Noin puolitoista vuotta, mikä tuntuu nykyään järjettömältä. Jotenkin hän sai hämättyä ja sai uskomaan, että hänhän oli se hyvis joka vain uhrautui ja auttoi, kun minä vaan nautin palvelusta. Kaikki hänen auttamisensa oli tuollaista, hirveä uhriutuminen jos hänen piti mennä kauppaan kun olin kipeä, jne. Tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa, vaikken oikein tiennyt mitä tein aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan tässä vaiheessa esiin narsistikortin. Oma exä eksytti, monessa eri paikassa, kuten kauppakeskuksessa ja ulkomailla. Varsinkin niinä hetkinä kun jäin katselemaan jotain, ostosta tai maisemaa, hän paineli vaudilla johonkin nurkan taa. Kun löysin hänet, hänen mielialansa riippui omastani; jos olin hätääntynyt, hän oli tyytyväinen ja täynnä itseään, jos olin itse rauhallinen, hän kihisi raivosta. Kun ihmettelin katoamistemppuja jälkikäteen, hän oli muka hämmästynyt että ei tiennyt että olen niin hidas tai tyhmä etten pysy perässä/reitillä.  

Mulla ei ole ajokorttia ja kammoan ajatusta ajamisesta, mitä ex-avomies piti jonkinlaisena heikkouden merkkinä. Hän siis sai ottaa marttyyrin roolin ja halusi toimia kuskina minulle. Otin kerran keskellä korpea olevan keikkatyön vastaan, koska ex suostutteli ja sanoi että kuskaa minut kyllä aina sinne ja takaisin, matkaa oli siis noin 35 km, mutta julkisia ei kulkenut työaikoinani. Sai siitä kehumisen aihetta tutuille, kun oli niin jalo auttaja. Todellisuus oli kuitenkin sitä, että häntä alkoi ärsyttämään herätä viemään minua, ja hakemaan illalla, kun olisi halunnut maata sohvalla, joten oli aina kuskatessa tosi pahalla päällä, ja sätti siitä että olin hänet siihen pakottanut. Sain odotella häntä aika kauan iltaisin tien varressa. Viimeisellä viikolla oli töistä päästessäni tosi huono sää, ja toivoin että hän tulisi nopeasti. 20 minuuttia odoteltuani yritin soittaa, mutta ei vastausta. Aikaa kului ja alkoi olla aika kylmä räntäsateessa, enkä ollut varautunut millään ulkoiluvaatteilla, koska tarkoitus oli tulla autolla, sateenvarjo onneksi oli. Aloin olla huolissani hänestäkin, kun ei vastannut. Noin 45 minuutin päästä laiton viestin, että lähden kävelemään huoltoasemaa kohti, mihin oli neljä kilometriä. Sieltähän mies löytyi pelikoneelta, naureskeli kun olin niin märkä ja jäässä, ja oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Jotenkin oudosti vihjaili, että miksi olin niin tyhmä että otin työn sellaisesta paikasta, että eihän hän voi aina ehtiä auttamaan. Tykkäsi tehdä avuttomaksi, ja sitten naureskella päälle. "Onneksi" tulin kipeäksi, enkä voinut mennä enää viimeisiksi päiviksi töihin. Sen jälkeen en suostunut hänen autettavaksi.

Kauanko suhde jatkui sen jälkeen?

Noin puolitoista vuotta, mikä tuntuu nykyään järjettömältä. Jotenkin hän sai hämättyä ja sai uskomaan, että hänhän oli se hyvis joka vain uhrautui ja auttoi, kun minä vaan nautin palvelusta. Kaikki hänen auttamisensa oli tuollaista, hirveä uhriutuminen jos hänen piti mennä kauppaan kun olin kipeä, jne. Tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa, vaikken oikein tiennyt mitä tein aina väärin.

Hyvä, että et enää ole hänen armoillaan :)

Noin puolitoista vuotta, mikä tuntuu nykyään järjettömältä. Jotenkin hän sai hämättyä ja sai uskomaan, että hänhän oli se hyvis joka vain uhrautui ja auttoi, kun minä vaan nautin palvelusta. Kaikki hänen auttamisensa oli tuollaista, hirveä uhriutuminen jos hänen piti mennä kauppaan kun olin kipeä, jne. Tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa, vaikken oikein tiennyt mitä tein aina väärin.

Misogyynille jo naisen läsnä- ja olemassaolo on väärin.

Kannattaisi ymmärtää sekin, että "seksi" on väkivaltaa naista kohtaan. Myrkkyä ja alistamista. Plus tietysti mutilaatio mitä nainen joutuu kärsimään tuota väkivaltaa osakseen saadakseen.

Kun elätte itseksenne ja tarkastelette että kuka mies todella tuo elämäänne jotain hyvää, positiivista, eikä yritä ottaa ja hyväksikäyttää teitä. Niin lukumäärä jää aika vähäiseen. Parhaat diilit ovat sopimuksia missä itsekin häviää, jos toinen osapuoli sattuu olemaan sillä tavalla luotettava että pitää kiinni niistä. Kaikki eivät edes pidä.

Eksytysketjua ei enää ole, joku herkkänahkainen mies poistatti. Ehdin tosin lukea koko pitkän ketjun. Lyhyemmin on aiheesta keskusteltu myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Tuossa tapuksessa kuolemantuottamusta. 

Ja jos/kun jätti sinne riidan vuoksi, niin miksi naisia kutsutaan tunteellisiksi?

Tämä. En tiedä yhtäkään naista joka vihaisena olisi menettänyt malttinsa niin että alkaisi käyttäytymään rikollisesti. Vihaisuus on naisilla ollut lähinnä huutamista ja puhelimeen vastaamattomuutta ja korkeintaan oman laukun heittämistä katuun, paikalta poistumista on ollut vain tilanteissa missä se ei aiheuta ongelmia. Mutta mitä ovat tehneet tuntemani tunteella käyvät miehet? On lyöty, käyty käsiksi, ajettu nainen rappukäytävään ilman päällysvaatteita, jätetty nainen pois autosta keskelle ei mitään, ajettu holtittomasti toinen kyydissä, vedetty pää täyteen, rettelöity, tuhottu tavaroita, juostu vieraisiin ja vainottu. Itse olen siis myös mies, mutta en tuollainen kuumakalle.

Tässä lyhyemmin eksyttäjämiehistä: https://www.vauva.fi/keskustelu/3138995/eksani-harrastaa-eksyttamista-v…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Tuossa tapuksessa kuolemantuottamusta. 

Ja jos/kun jätti sinne riidan vuoksi, niin miksi naisia kutsutaan tunteellisiksi?

Tämä. En tiedä yhtäkään naista joka vihaisena olisi menettänyt malttinsa niin että alkaisi käyttäytymään rikollisesti. Vihaisuus on naisilla ollut lähinnä huutamista ja puhelimeen vastaamattomuutta ja korkeintaan oman laukun heittämistä katuun, paikalta poistumista on ollut vain tilanteissa missä se ei aiheuta ongelmia. Mutta mitä ovat tehneet tuntemani tunteella käyvät miehet? On lyöty, käyty käsiksi, ajettu nainen rappukäytävään ilman päällysvaatteita, jätetty nainen pois autosta keskelle ei mitään, ajettu holtittomasti toinen kyydissä, vedetty pää täyteen, rettelöity, tuhottu tavaroita, juostu vieraisiin ja vainottu. Itse olen siis myös mies, mutta en tuollainen kuumakalle.

Tuntuu että miehillä on muutenkin vähän hatara sitoutuminen esim. lakiin. Kun puhutaan ihmisoikeuksista ja erityisesti naisten, liittyen vaikkapa äitiyteen ja lapsen oikeuteen äitiinsä, tällaiset asiat unohtuvat ihan täysin. Sanotaan että nainen on heikompi astia mutta kaikki todistaa kyllä ihan päin vastoin. Mikään ei ole herkempi ja hatarampi kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Noin puolitoista vuotta, mikä tuntuu nykyään järjettömältä. Jotenkin hän sai hämättyä ja sai uskomaan, että hänhän oli se hyvis joka vain uhrautui ja auttoi, kun minä vaan nautin palvelusta. Kaikki hänen auttamisensa oli tuollaista, hirveä uhriutuminen jos hänen piti mennä kauppaan kun olin kipeä, jne. Tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa, vaikken oikein tiennyt mitä tein aina väärin.

 

Misogyynille jo naisen läsnä- ja olemassaolo on väärin.

Kannattaisi ymmärtää sekin, että "seksi" on väkivaltaa naista kohtaan. Myrkkyä ja alistamista. Plus tietysti mutilaatio mitä nainen joutuu kärsimään tuota väkivaltaa osakseen saadakseen.

Kun elätte itseksenne ja tarkastelette että kuka mies todella tuo elämäänne jotain hyvää, positiivista, eikä yritä ottaa ja hyväksikäyttää teitä. Niin lukumäärä jää aika vähäiseen. Parhaat diilit ovat sopimuksia missä itsekin häviää, jos toinen osapuoli sattuu olemaan sillä tavalla luotettava että pitää kiinni niistä. Kaikki eivät edes pidä.

Normaali seksi ei ole väkivaltaa naisia kohtaan, mutta nykyään yritetään tyrkyttää kaikan maailman järjettömät jutut, kuten kuristamisleikit mukamas normaaliksi seksiksi. Kumma kyllä miehet eivät kiihotu siitä, jos sanoo, että "Kiitos, ei mutten voin tehdä sen sinulle." Kummasti loppuu ehdotukset. Toki koko suhde kannattaa lopettaa, jos tulee tällaisia ehdotuksia. Kokemus on, että kieltäytyminen ei riitä, vaan jos miehellä on tällaisia fantasioita hän jatkaa toteutumistapojen etsintää, ja se tulee ikävällä tavalla esiin jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Tuossa tapuksessa kuolemantuottamusta. 

Ja jos/kun jätti sinne riidan vuoksi, niin miksi naisia kutsutaan tunteellisiksi?

Tämä. En tiedä yhtäkään naista joka vihaisena olisi menettänyt malttinsa niin että alkaisi käyttäytymään rikollisesti. Vihaisuus on naisilla ollut lähinnä huutamista ja puhelimeen vastaamattomuutta ja korkeintaan oman laukun heittämistä katuun, paikalta poistumista on ollut vain tilanteissa missä se ei aiheuta ongelmia. Mutta mitä ovat tehneet tuntemani tunteella käyvät miehet? On lyöty, käyty käsiksi, ajettu nainen rappukäytävään ilman päällysvaatteita, jätetty nainen pois autosta keskelle ei mitään, ajettu holtittomasti toinen kyydissä, vedetty pää täyteen, rettelöity, tuhottu tavaroita, juostu vieraisiin ja vainottu. Itse olen siis myös mies, mutta en tuollainen kuumakalle.

Tuntuu että miehillä on muutenkin vähän hatara sitoutuminen esim. lakiin. Kun puhutaan ihmisoikeuksista ja erityisesti naisten, liittyen vaikkapa äitiyteen ja lapsen oikeuteen äitiinsä, tällaiset asiat unohtuvat ihan täysin. Sanotaan että nainen on heikompi astia mutta kaikki todistaa kyllä ihan päin vastoin. Mikään ei ole herkempi ja hatarampi kuin mies.

Naisen syitä olla vihainen: todella huono kohtelu, epätasa-arvo, henkinen tai fyysinen väkivalta, petetyksi tuleminen. Miehen syitä seota totaalisesti: stressi, huonosti nukuttu yö, pyyntö siivota, ei seksiä heti kun haluaa, ylpeyden/kunnian loukkaaminen, fiksumpi nainen, ei-fiksumpi nainen, vahvempi nainen, heikompi nainen, viehättävä nainen, ei-viehättävä nainen, nainen joka puhuu, nainen joka nauraa... Jostain syystä miehet eivät silti ikinä raivostu näistä syistä toisille miehille.

Yritin joskus miettiä miksi silloinen mieheni yritti vaikka kaupungilla jättää jälkeensä. Tulin siihen tulokseen, että häntä hermostutti se, että miltä vaikuttaa muiden silmissä, ja sitten heijasti häpeän tunteensa minuun. Hän siis oikeasti kuvitteli että kaikki tuijottavat ja arvostelevat. Hän oli aina ulkona ollessamme tosi ärsyyntynyt minuun. Jos ei vaikka osannut käyttää jotain automaattia, niin se oli olevinaan minun vika kun hengitin väärällä tavalla hänen lähellään. Jos neuvoin, se oli loukkaus hänen miehistä ylpeyttään kohtaan, joten piti vain odottaa (hengittämättä :D) että saa asiansa raivoten hoidettua. Tämän loukkaamisen hän sitten kosti häipymällä yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puolitoista vuotta, mikä tuntuu nykyään järjettömältä. Jotenkin hän sai hämättyä ja sai uskomaan, että hänhän oli se hyvis joka vain uhrautui ja auttoi, kun minä vaan nautin palvelusta. Kaikki hänen auttamisensa oli tuollaista, hirveä uhriutuminen jos hänen piti mennä kauppaan kun olin kipeä, jne. Tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa, vaikken oikein tiennyt mitä tein aina väärin.

 

Misogyynille jo naisen läsnä- ja olemassaolo on väärin.

Kannattaisi ymmärtää sekin, että "seksi" on väkivaltaa naista kohtaan. Myrkkyä ja alistamista. Plus tietysti mutilaatio mitä nainen joutuu kärsimään tuota väkivaltaa osakseen saadakseen.

Kun elätte itseksenne ja tarkastelette että kuka mies todella tuo elämäänne jotain hyvää, positiivista, eikä yritä ottaa ja hyväksikäyttää teitä. Niin lukumäärä jää aika vähäiseen. Parhaat diilit ovat sopimuksia missä itsekin häviää, jos toinen osapuoli sattuu olemaan sillä tavalla luotettava että pitää kiinni niistä. Kaikki eivät edes pidä.

Normaali seksi ei ole väkivaltaa naisia kohtaan, mutta nykyään yritetään tyrkyttää kaikan maailman järjettömät jutut, kuten kuristamisleikit mukamas normaaliksi seksiksi. Kumma kyllä miehet eivät kiihotu siitä, jos sanoo, että "Kiitos, ei mutten voin tehdä sen sinulle." Kummasti loppuu ehdotukset. Toki koko suhde kannattaa lopettaa, jos tulee tällaisia ehdotuksia. Kokemus on, että kieltäytyminen ei riitä, vaan jos miehellä on tällaisia fantasioita hän jatkaa toteutumistapojen etsintää, ja se tulee ikävällä tavalla esiin jossain vaiheessa.

Kuten Gisele Pelicotille. Mies oli useamman kerran ehdottanut, että he menisivät johonkin ryhmäseksi-juhliin, mutta Gisele ei halunnut ja luuli, että asia on OK miehelle. No, eipä ollut, mutta vellhousu-mies ei tietenkään osannut erota ja toteuttaa itsekseensä fantasiansa, ja nyt koko maailma tietää mitä mies teki.

Vaikeisiin olosuhteisiin vieminen/jättäminen voi olla riippuvaiseksi tekemistä. Riippuvaiseksi tekeminen on yksi narsistien perusarsenaalista. Pikkuhiljaa kumppanilta poistetaan liikkumavaraa. Muutetaan erilleen läheisistä, ja mustamaalataan ne muutenkin, viedään avain, matkakortti tai kuntosalikortti, aiheutetaan häpeää tai pelkoa liikkua ulkona tai ajaa autolla, kulkea julkisilla, otetaan haltuun toisen tavaroita ja salasanoja, tehdään aikatauluista niin vaikeita ettei uhri pääse koskaan mihinkään. Käydään paikoissa jotka vain narsisti tuntee. Kaikkiin näihin löytyy joku muka hyvä perustelu ja kaasuvalotus, vähän ilkkumista, ja narsisti näyttäytyy suurena ohjeistajana ja johtajana, ja uhri typeränä ja säälittävänä.

Minulla oli tällainen eksyttäjä-mies.

 Baariin kun lähdettiin, hän kehräsi aikaan riidan, jonka perusteella luikki baarista toiseen syrjäkatuja ja takapihoja hiippaillen.

 En tietysti viitsinyt seurailla häntä kovin pitkään vaan jäin istumaan vaikka siihen ensimmäiseen baariin.

Mutta kerran hän teki tempun, joka olisi voinut olla kohtalokas: Kuutamoisena kesäyönä tulimme eräältä järvenranta-kasinolta ja mies ehdotti kuutamouintia.

Ajatus oli ihan kiva mutta olen huono uimari ja sitä paitsi olimme humalassa. Hän oli/on erittäin hyvä ja kestävä uimari.

  Veteen päästyään hän lähti kauhomaan kuin Jani Sievinen häipyen yhä kauemmas ja kauemmas mutta minä jäin uiskentelemaan rannanmyötäisesti niin että jalat ylettivät varmasti pohjaan.

Välillä mies kääntyi takaisin ja suuttui kun en lähtenyt hänen peräänsä ja että "jos kuutamouinnille mennään, sitä kanssa sitten mennään, eikä jäädä rantaveteen räpiköimään!" 

Ja taas hän meni kuin siipiratas-alus. 

Nousin vedestä, menin rannalla olevaan tyhjään varastokoppiin ja katselin oven reijästä, että hän varmaan palaa elävänä takaisin.

Hän tuli, heitti kuteet niskaansa ja läksi huoletonna kohti kaupunkia. Ei puhettakaan että olisi hamuillut minua rantavedestä tai huutanut nimeäni! 

Vietin sitten yöni missä vietinkään ja aamulla kotiin tullessani hän oli vihainen minulle kun oli saanut maistaa omaa lääkettään: eksytystä.

Yritti vielä valehdella, että oli muka etsinyt minua vedestä...

Mainitsin kyllä hänelle, että entä jos olisin hukkunut miten hän olisi selittänyt käytöksensä vaikkapa poliisille.

Muutenkin hän oli valmis jättämään minut vaikka keskelle moottoritietä, jos sattui "tuuttumaan".

Hesarissa muistaakseni oli joitakin vuosia sitten juttu Asperger -nuoresta. Jutun sivulauseessa tuli ilmi, että tämä oli hylännyt ystävänsä jonnekin vuorelle tai pahaan paikkaan vaikeakulkuiseen maastoon, eksyttänyt ja häipynyt tarkoituksella. Ystävä oli pitkän aikaa harhailtuaan selvinnyt lopulta itkien majapaikkaan. Jutussa pojan äiti selitteli pojan käytöstä, että ei se tahallaan eikä pahat mielessä, vaan halusi vain tehdä "tieteellisen kokeen" ihmisen hengissä selviämisestä kaverinsa kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeisiin olosuhteisiin vieminen/jättäminen voi olla riippuvaiseksi tekemistä. Riippuvaiseksi tekeminen on yksi narsistien perusarsenaalista. Pikkuhiljaa kumppanilta poistetaan liikkumavaraa. Muutetaan erilleen läheisistä, ja mustamaalataan ne muutenkin, viedään avain, matkakortti tai kuntosalikortti, aiheutetaan häpeää tai pelkoa liikkua ulkona tai ajaa autolla, kulkea julkisilla, otetaan haltuun toisen tavaroita ja salasanoja, tehdään aikatauluista niin vaikeita ettei uhri pääse koskaan mihinkään. Käydään paikoissa jotka vain narsisti tuntee. Kaikkiin näihin löytyy joku muka hyvä perustelu ja kaasuvalotus, vähän ilkkumista, ja narsisti näyttäytyy suurena ohjeistajana ja johtajana, ja uhri typeränä ja säälittävänä.

Hyvä yhteenveto. Kuulostaa ihan mun isosiskolta. Aikuisena olen onneksi päässyt hänestä eroon, mutta hän piinaa nykyään kuulemma mm. mökkinaapureita.

On tuttua. Ex- miehellä oli kevyt huippumoderni maantiepyörä, minulla raskas leveärenkainen, hänen aiempi maastopyörä, ja kun en pysynyt vauhdissa, hän heitti kihlasormuksen jorpakkoon. Olisi pitänyt erota aiemmin.
Miehet voisivat kilpailla miesten kanssa ja naiset naisten kanssa. Tosin naisilla ei yleensä ole tarvetta kilpailla vaan pyöräilykin on hauskaa ja mukavaa. 
Onhan urheilussa yleensäkin miesten ja naisten joukkueet eikä sekajoukkueita.

Tuossa alppierossa pariskunta oli vaeltamassa, nainen ei pysynyt matkassa joten mies lähti kotiin. Nainen kuoli alpeille. Mies joutui vankilaan.