Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen muuttaa sukunimen mennessään naimisiin vuonna 2026?
01.04.2026 |
Wilma Murtosta tuli tämä mieleen. Olen itse nainen ja näen asian sellaisena muinaisjäänteenä, jossa naisesta tehdään miehen omaisuutta hänen nimellään. Lisäksi tosi ärsyttävää kun lapsuuden ystävät eri nimisiä, eronneet tai karanneet ja pitäisi koko ajan pysyä kärryillä mikä heidän nimensä on nykyään. Varsinkin kun en ole somessa niin ihan mahdotonta. Olen kuullut vain selityksen että halutaan lapsille yhteinen nimi, mutta sekin vähän ontuu kun siitä nimestä kuitenkin yleensä luovutaan heti jos erotaan😅
Kommentit (41)
Olisihan se todella arveluttavaa, jos naisella olisi eri sukunimi kuin miehellä. On sanomattakin selvää, että tämä aiheuttaisi epäilyksiä susiparista. Ja jos tähän sekasotkuun syntyy vielä lapsi, lasta pidetään äpäränä.
KUKA haluaisi tällaista? Niinpä niin....
Mies Pohjanmaalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pidetään jotenkin itsenäisempänä tai ihailtavampana sitä, että pitää tyttönimen. Minun mielestäni on taas rohkeampaa olla menemättä massan mukana. Ei se ole heikon ihmisen merkki vaan kovan ihmisen merkki että tekee niinkuin itse haluaa eli vaihtaa sukunimen.
Minä halusin koko perheelle saman sukunimen. Se on se syy minun tapauksessani. Ja ap teki selväksi, että se ei ole hänelle kelvollinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin, en keksittyyn uudisnimeen enkä puolison nimeen (mikä edelleen yli 10 vuoden jälkeen herättää närää ainakin anopissa, mutta se on eri tarina se). Miksi olisin vaihtanut? Miksi kenenkään pitäisi?
Edellä joku kommentoi, että omassa tai suvun menneisyydessä voi olla jotain hävettävää, ja siksi vaihtamista voisi perustella. Minulla on omassa menneisyydessäni sekä sukuhistoriassa noloja ja hävettäviäkin juttuja. Menneisyys on kuitenkin osaltaan muovannut sen, mikä olen nyt, ja jos joku ei osaa erottaa minua suvustani omaksi yksilökseni, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Ja sitten on koko perhe samalla nimellä -argumentti. Minusta perheen kokonaisuutena tekee aivan muut seikat kuin se, että postilaatikossa on yksi nimi.
Ei sitä sukunimen vaihtamista tarvitse perustella muille yhtään millään.
Kun edes itselleen osaisi perustella, mutta kun aina ei - muuta kuin jollakin höttöisellä mä niin tykkään siitä ihmisestä -humpuukilla.
Ei sun tarvitse kantaa huolta muiden nimimuutoksista. Asia ei kuulu sulle, vaan sille ihmiselle, joka sen nimen vaihtaa.
En ottanut mieheni nimeä. Se olisi ollut Perä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin, en keksittyyn uudisnimeen enkä puolison nimeen (mikä edelleen yli 10 vuoden jälkeen herättää närää ainakin anopissa, mutta se on eri tarina se). Miksi olisin vaihtanut? Miksi kenenkään pitäisi?
Edellä joku kommentoi, että omassa tai suvun menneisyydessä voi olla jotain hävettävää, ja siksi vaihtamista voisi perustella. Minulla on omassa menneisyydessäni sekä sukuhistoriassa noloja ja hävettäviäkin juttuja. Menneisyys on kuitenkin osaltaan muovannut sen, mikä olen nyt, ja jos joku ei osaa erottaa minua suvustani omaksi yksilökseni, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Ja sitten on koko perhe samalla nimellä -argumentti. Minusta perheen kokonaisuutena tekee aivan muut seikat kuin se, että postilaatikossa on yksi nimi.
Ei sitä sukunimen vaihtamista tarvitse perustella muille yhtään millään.
Kun edes itselleen osaisi perustella, mutta kun aina ei - muuta kuin jollakin höttöisellä mä niin tykkään siitä ihmisestä -humpuukilla.
Ei sun tarvitse kantaa huolta muiden nimimuutoksista. Asia ei kuulu sulle, vaan sille ihmiselle, joka sen nimen vaihtaa.
Missä kohtaa tuossa osoitettiin huolta? Ja kyllähän nimenvaihdos kuuluu aika monelle muullekin kuin ihmiselle itselleen. Esim. vaikka nyt ihan niille, jotka ihmistä puhuttelevat, virallisemmissa tai epävirallisemmissa yhteyksissä.
Ainoa järkevä syy on se että mies todella elättää ja huolehtii naisen tuloista. Jos nainen on itsellinen eli tekee itse omat rahansa niin tuossa ei ole minkään maan järkeä. Sukunimi on jäänne ajoilta kun suku oli vastuussa jäsenistään ja heidät hahmoitettiin yhtenä porukkana, laumana. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan eivätkä nykymiehet elätä naisia, joten perustetta ei ole. Perheissä missä nainen on bread winner sitä paitsi miehen tulisi ottaa naisen sukunimi ja jos näin on niin sitäkin kannattaa miettiä, kannattaako kantaa isänsä nimeä. Varsinkin jos isästä on vain haittaa, esim. ollut väkivaltainen tai muuten ongelmainen, niin tuollainen huono onni kannattaa karistaa harteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani ihmettelen kun joku haluaa ottaa pitkän ja hankalan yhdysnimen, tyyliin Järveläinen-Pentikänen. Tai Nieminen-Ranta-aho. En jaksaisi edes lausua tuollaista hehtaarinimeä saatikka kirjoittaa. Mutta jokainen tekee omat valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se todella arveluttavaa, jos naisella olisi eri sukunimi kuin miehellä. On sanomattakin selvää, että tämä aiheuttaisi epäilyksiä susiparista. Ja jos tähän sekasotkuun syntyy vielä lapsi, lasta pidetään äpäränä.
KUKA haluaisi tällaista? Niinpä niin....
Mies Pohjanmaalta
Mies pohjanmaalta on sitten hyvä ja kerää kolikkonsa naisen elättämiseksi. Naiset lisääntyvät nykyään hakemalla siemenen lääkäriltä eikä miehellä ole asiaan mitään osuutta eikä arpaa. Lapset saavat tietysti naisen sukunimen. Jos mies vaan loisii perheessä niin ei hänen nimeään kukaan kanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni se oli uuden alku, ja irtiotto vanhasta.
Eikö tässä tapauksessa myös mies vaihtanut nimeä? Miksei se häiritse ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järkevä syy on se että mies todella elättää ja huolehtii naisen tuloista. Jos nainen on itsellinen eli tekee itse omat rahansa niin tuossa ei ole minkään maan järkeä. Sukunimi on jäänne ajoilta kun suku oli vastuussa jäsenistään ja heidät hahmoitettiin yhtenä porukkana, laumana. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan eivätkä nykymiehet elätä naisia, joten perustetta ei ole. Perheissä missä nainen on bread winner sitä paitsi miehen tulisi ottaa naisen sukunimi ja jos näin on niin sitäkin kannattaa miettiä, kannattaako kantaa isänsä nimeä. Varsinkin jos isästä on vain haittaa, esim. ollut väkivaltainen tai muuten ongelmainen, niin tuollainen huono onni kannattaa karistaa harteiltaan.
Entä jos nainen jääkin myöhemmin työttömäksi ja miehensä elätettäväksi, niin pitääkö hänen silloin jälkikäteen ottaa miehensä sukunimi? Tai toisin päin?
Minä olin köyhä ja työtön sillä hetkellä kun 20 vuotta sitten mentiin naimisiin, mutta nykyään olen johtavassa asemassa ja tienaan suunnillen saman verran kuin mieheni. Pitääkö minun nyt vaihtaa sukunimi takaisin tyttönimeeni?
Ap liittää sukunimeen enemmän merkityksiä kuin siinä todellisuudessa on. Meille monelle muulle sukunimi on paljon neutraalimpi asia eikä se määritä eikä kahlitse meitä noin voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järkevä syy on se että mies todella elättää ja huolehtii naisen tuloista. Jos nainen on itsellinen eli tekee itse omat rahansa niin tuossa ei ole minkään maan järkeä. Sukunimi on jäänne ajoilta kun suku oli vastuussa jäsenistään ja heidät hahmoitettiin yhtenä porukkana, laumana. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan eivätkä nykymiehet elätä naisia, joten perustetta ei ole. Perheissä missä nainen on bread winner sitä paitsi miehen tulisi ottaa naisen sukunimi ja jos näin on niin sitäkin kannattaa miettiä, kannattaako kantaa isänsä nimeä. Varsinkin jos isästä on vain haittaa, esim. ollut väkivaltainen tai muuten ongelmainen, niin tuollainen huono onni kannattaa karistaa harteiltaan.
Eli itsellisen naisen pitää olla isin tyttö koko loppuelämä eikä saa ottaa oman itsellisesti valitsemansa puolison ja elämänkumppanin nimeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin, en keksittyyn uudisnimeen enkä puolison nimeen (mikä edelleen yli 10 vuoden jälkeen herättää närää ainakin anopissa, mutta se on eri tarina se). Miksi olisin vaihtanut? Miksi kenenkään pitäisi?
Edellä joku kommentoi, että omassa tai suvun menneisyydessä voi olla jotain hävettävää, ja siksi vaihtamista voisi perustella. Minulla on omassa menneisyydessäni sekä sukuhistoriassa noloja ja hävettäviäkin juttuja. Menneisyys on kuitenkin osaltaan muovannut sen, mikä olen nyt, ja jos joku ei osaa erottaa minua suvustani omaksi yksilökseni, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Ja sitten on koko perhe samalla nimellä -argumentti. Minusta perheen kokonaisuutena tekee aivan muut seikat kuin se, että postilaatikossa on yksi nimi.
Ei sitä sukunimen vaihtamista tarvitse perustella muille yhtään millään.
Kun edes itselleen osaisi perustella, mutta kun aina ei - muuta kuin jollakin höttöisellä mä niin tykkään siitä ihmisestä -humpuukilla.
Ei sun tarvitse kantaa huolta muiden nimimuutoksista. Asia ei kuulu sulle, vaan sille ihmiselle, joka sen nimen vaihtaa.
Missä kohtaa tuossa osoitettiin huolta? Ja kyllähän nimenvaihdos kuuluu aika monelle muullekin kuin ihmiselle itselleen. Esim. vaikka nyt ihan niille, jotka ihmistä puhuttelevat, virallisemmissa tai epävirallisemmissa yhteyksissä.
No tuo perustelujen perääminen on vain outoa. Ei sun asia. Puhuttelu ei tarkoita sitä, että asia varsinaisesti kuuluisi jollekulle muulle ja tällä pitäisi olla siitä joku mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin, en keksittyyn uudisnimeen enkä puolison nimeen (mikä edelleen yli 10 vuoden jälkeen herättää närää ainakin anopissa, mutta se on eri tarina se). Miksi olisin vaihtanut? Miksi kenenkään pitäisi?
Edellä joku kommentoi, että omassa tai suvun menneisyydessä voi olla jotain hävettävää, ja siksi vaihtamista voisi perustella. Minulla on omassa menneisyydessäni sekä sukuhistoriassa noloja ja hävettäviäkin juttuja. Menneisyys on kuitenkin osaltaan muovannut sen, mikä olen nyt, ja jos joku ei osaa erottaa minua suvustani omaksi yksilökseni, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Ja sitten on koko perhe samalla nimellä -argumentti. Minusta perheen kokonaisuutena tekee aivan muut seikat kuin se, että postilaatikossa on yksi nimi.
Ei sitä sukunimen vaihtamista tarvitse perustella muille yhtään millään.
Kun edes itselleen osaisi perustella, mutta kun aina ei - muuta kuin jollakin höttöisellä mä niin tykkään siitä ihmisestä -humpuukilla.
Mitä hittoa se kenellekään kuuluu, mitä aikuinen ihminen tekee, kun se on laillista.
Sitä en ymmärrä, että pikkulasta rankaistaan sukunimellä Pöyhönen Makkonen. No laillista sekin nykyisin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin, en keksittyyn uudisnimeen enkä puolison nimeen (mikä edelleen yli 10 vuoden jälkeen herättää närää ainakin anopissa, mutta se on eri tarina se). Miksi olisin vaihtanut? Miksi kenenkään pitäisi?
Edellä joku kommentoi, että omassa tai suvun menneisyydessä voi olla jotain hävettävää, ja siksi vaihtamista voisi perustella. Minulla on omassa menneisyydessäni sekä sukuhistoriassa noloja ja hävettäviäkin juttuja. Menneisyys on kuitenkin osaltaan muovannut sen, mikä olen nyt, ja jos joku ei osaa erottaa minua suvustani omaksi yksilökseni, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Ja sitten on koko perhe samalla nimellä -argumentti. Minusta perheen kokonaisuutena tekee aivan muut seikat kuin se, että postilaatikossa on yksi nimi.
Ei sitä sukunimen vaihtamista tarvitse perustella muille yhtään millään.
Yleensä sille ei olekaan muita perusteita kuin tottumus ja rakkaus.
Se on osoitus siitä, miten nainen rakastaa miestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järkevä syy on se että mies todella elättää ja huolehtii naisen tuloista. Jos nainen on itsellinen eli tekee itse omat rahansa niin tuossa ei ole minkään maan järkeä. Sukunimi on jäänne ajoilta kun suku oli vastuussa jäsenistään ja heidät hahmoitettiin yhtenä porukkana, laumana. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan eivätkä nykymiehet elätä naisia, joten perustetta ei ole. Perheissä missä nainen on bread winner sitä paitsi miehen tulisi ottaa naisen sukunimi ja jos näin on niin sitäkin kannattaa miettiä, kannattaako kantaa isänsä nimeä. Varsinkin jos isästä on vain haittaa, esim. ollut väkivaltainen tai muuten ongelmainen, niin tuollainen huono onni kannattaa karistaa harteiltaan.
Eli itsellisen naisen pitää olla isin tyttö koko loppuelämä eikä saa ottaa oman itsellisesti valitsemansa puolison ja elämänkumppanin nimeä?
Kertoo patriarkaatista, ettei naisen nimi ole tämän oma aidosti koskaan.
Minulla on paska tyttönimi, josta kiusaajat sai vettä myllyynsä koko lapsuusajan. Ei tullut mieleenkään jäädä sitä kantamaan, kun naimisiin mennessä oli mahdollisuus siitä luontevasti luopua. Ero tuli parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen ja halusin eroon ex-miehen nimestä ikävien muistojen takia. Ällöttävään entiseen sukunimeeno en todellakaan edes harkinnut palaavani, joten etsin uuden sukunimen kauempaa. Päädyin isomummon tyttönimeen.