Lue keskustelun säännöt.
Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?
Heti alkuun: Olen nelikymppinen nainen ja olen työelämässä, eikä mt-ongelmia tai elämänhallinnan ongelmia ole. Minulla on elämä kunnossa, on hyvä koti ja puoliso. Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen jossain määrin asperger-henkinen persoona. Minulla on ollut elämäni aikana useita ystäviä, mutta pitkät välimatkat ja muuttuneet elämäntilanteet ovat ystävien toiveesta vieneet erilleen.
Minulla ei ole nykyisin ystäviä, joita näkisin arjessani. Haluaisin ystäviä todella ja yritän tutustua ihmisiin. Otan rohkeasti kontaktia, mutta olen selvästi toisten mielestä epätoivoisen ja yli-innokkaan oloinen. Minusta varmasti välittyy se, että minulla ei ole ystäviä. Arkisista kuulumisista on vaikea jutella kepeästi, kun en voi kertoa olleeni ystävien kanssa museossa/laivalla/konsertissa tms. Yritän välttää sen kertomista, että käyn museoissa, kahviloissa yms yksin, koska ystäviä ei ole. Selvästi yritän liikaa, kun yritän tutustua toisiin. Saatan tarjoutua muuttoavuksi uudelle tuttavuudelle tai tarjoutua kuuntelevaksi olkapääksi, jos joku kertoo äitinsä sairastuneen.
Miten pääsisin eroon tästä, että olen epätoivoinen ja yritän liikaa?
Ap
Kommentit (1273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Täällä eri kommentoi, että olen lukenut suurimman osan tästä ketjusta, mutta minäkään en ole ymmärtänyt, miten "syvälliset asiat" tässä keskustelussa käsitetään? Pinnallisista aiheista (muoti ja kukkaset esim.) on mahdollista keskustella syväluotaavasti ja aiheista, joita monet pitävät syvällisinä (esim. elämän tarkoitus), pinnallisesti. Voi vaikka pohtia, kuinka suuri osa Temu-vaatteista on tehty o rjat yöv oimalla tai mitkä kukkaset houkuttavat eniten pölyttäjähyönteisiä, joita ilman kaikki elollinen kuoolee maapallolta. Tai voi siteerata Eppu Normaalia ja sanoa, että "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", "ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään".
Minulla on tapana vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisia enkä myöskään täysin ymmärrä, onko minulla ystäviä siten kuin sana täällä käsitetään. Luultavasti on, sellaisia 2-3-kymppisenä kohdattuja, mutta kaikki me olemme ikääntyneet ja mökkiytyneet. Silti harvoin jossain riennoissa kohdatessamme juttu jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla on jääty ja toistemme lomamatkojen aikana ollaan käyty kastelemassa toistemme kukkia. Harrastuskavereita on myös ja vaikka heidän kanssaan fokus on harrastusasioissa, yhdessä tehdessä tulee juteltua muustakin. Näyttelyissä, leffassa ja teatterissa käyn yksin tai puolison kanssa, koska kulttuuritapahtumiin mennessä fokus on kulttuurissa eikä niinkään sosiaalisissa kohtaamisissa, enkä ymmärrä miksi vaikka elokuviin pitäisi aina mennä jonkun seurassa. Kivempaa toki on mieleisessä seurassa, mutta itsekseen niistä saa yleensä myöskin paljon irti. Tai ainakin enemmän kuin kotisohvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat mahtavalta ystävältä! Missäpäin asut? Itse olen kolmekymppinen perheellinen nainen joka on vasta muuttanut pääkaupunkiseudulle. Ystäviä on, mutta hajallaan siellä täällä, joten tutustuisin mielelläni myös uusiin ihmisiin - onnea vaan ei vielä ole oikein ollut. Teen myös etätöitä kotona, eli en juuri tapaa ihmisiä arkisin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Mulle taas on vähän vieras ajatus, että mun pitäisi ensin ystävystyä toisen ihmisen kanssa ja vasta sitten voisin keskustella hänen kanssaan politiikasta, yhteiskunnallisissa asioista tai vaikka maailman tapahtumista. Mulle nuo ovat asioita, joista voin keskustella ihan puolituttujenkin kanssa. Tai keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa.
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.
No sitten ei kannata edes ystävystyä sellaisten kanssa, joita politiikka, yhteiskunnalliset asiat yms ei kiinnosta. Sen vuoksihan ensin tutustutaan, jotta selviää, onko suhteessa ainesta ystävyyteen tai edes kaveruuteen. Jos nuo em asiat on ehdoton edellytys ystävyydelle, niin tuohan tulee aika nopesti ilmi, kiinnostaako toista nuo em asiat vai ei. Mulla on ystäviä, joiden kanssa en koskaan puhu esimerkiksi politiikasta. Ei se mua haittaa, koska voin puhua politiikasta muiden kanssa. Mulle ystävyyden edellytys ei ole se, että ollaan kiinnostuttu täsmälleen samoista asioista. Riittää, että jokaisen kanssa on muutama yhteinen kiinnostuksen kohde. Yhden kanssa voi vaikka pohtia elämän rajallisuutta, toisen kanssa erilaisia luonnonilmiöitä, kolmannen kanssa jotain muuta. Ja sitten on kaverit ja tuttavat, joiden kanssa voi jutella asioista, jotka eivät taas ystäviä kiinnosta.
Sellaistakin olen tätä ketjua lukiessa miettinyt, että viime vuosikymmenellä oli jonkun verran eri keskusteluissa pinnalla "5 rakkauden kieltä" -jaottelu. Sillä haluttiin saada ihmiset pohtimaan, miksi heidän seurustelusuhteensa menevät mönkään, vaikka kummassakaan osapuolessa ei ole suoranaista vikaa. Toinen seurustelija esimerkiksi tahtoi antaa toiselle runsaasti ja kalliita lahjoja, joita toinen ei millään lailla pyytänyt, koska paljon mieluummin toivoi että seurustelusuhde perustuu yhdessä vietettyyn laatuaikaan. Jne.
Kun nyt vuosien tauon jälkeen luen 5:stä rakkauden kielestä, huomaan että näistä neljää voisi soveltaa ystävyyssuhteisiin - viimeisen eli "Kosketuksen kielen" rajaisin ystävyyskeskustelun ulkopuolelle :D mutta nämä muut "kielet" ovat jollain lailla toistuneet tässä ketjussa. Sanojen kieli, tekojen kieli, lahjojen kieli ja laatuajan kieli voiivat pienten sisältömuutosten ja lievennyksen jälkeen kuvailla myös niitä asioita, joita ihmiset toivovat ystävyyssuhteilta. Itse tsemppailen muita (sanojen kieli) ja kun ehdin ja jaksan, vietän laatuaikaa.
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/rakkauden-kieli-testi/
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Mulle taas on vähän vieras ajatus, että mun pitäisi ensin ystävystyä toisen ihmisen kanssa ja vasta sitten voisin keskustella hänen kanssaan politiikasta, yhteiskunnallisissa asioista tai vaikka maailman tapahtumista. Mulle nuo ovat asioita, joista voin keskustella ihan puolituttujenkin kanssa. Tai keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa.
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.
No sitten ei kannata edes ystävystyä sellaisten kanssa, joita politiikka, yhteiskunnalliset asiat yms ei kiinnosta. Sen vuoksihan ensin tutustutaan, jotta selviää, onko suhteessa ainesta ystävyyteen tai edes kaveruuteen. Jos nuo em asiat on ehdoton edellytys ystävyydelle, niin tuohan tulee aika nopesti ilmi, kiinnostaako toista nuo em asiat vai ei. Mulla on ystäviä, joiden kanssa en koskaan puhu esimerkiksi politiikasta. Ei se mua haittaa, koska voin puhua politiikasta muiden kanssa. Mulle ystävyyden edellytys ei ole se, että ollaan kiinnostuttu täsmälleen samoista asioista. Riittää, että jokaisen kanssa on muutama yhteinen kiinnostuksen kohde. Yhden kanssa voi vaikka pohtia elämän rajallisuutta, toisen kanssa erilaisia luonnonilmiöitä, kolmannen kanssa jotain muuta. Ja sitten on kaverit ja tuttavat, joiden kanssa voi jutella asioista, jotka eivät taas ystäviä kiinnosta.
"Mutta usea haluaa pystyä puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista."
MInä kirjoitin näin. Eri asioista. Ne voivat olla mitä tahansa, eivät välttämättä politiikkaa, eivätkä pakollisesti politiikkaa.
Tämä keskustelu on ikiliikkuja, kun tartutaan yksityiskohtiin ja aletaan vääntää niistä.
On aivan yleistä, että eri ystävien kanssa puhutaan eri asioista, eli niin kuin kirjoitat: ei ole välttämätöntä, että kiinnostutaan täsmälleen samoista asioista.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Mulle taas on vähän vieras ajatus, että mun pitäisi ensin ystävystyä toisen ihmisen kanssa ja vasta sitten voisin keskustella hänen kanssaan politiikasta, yhteiskunnallisissa asioista tai vaikka maailman tapahtumista. Mulle nuo ovat asioita, joista voin keskustella ihan puolituttujenkin kanssa. Tai keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa.
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.
No sitten ei kannata edes ystävystyä sellaisten kanssa, joita politiikka, yhteiskunnalliset asiat yms ei kiinnosta. Sen vuoksihan ensin tutustutaan, jotta selviää, onko suhteessa ainesta ystävyyteen tai edes kaveruuteen. Jos nuo em asiat on ehdoton edellytys ystävyydelle, niin tuohan tulee aika nopesti ilmi, kiinnostaako toista nuo em asiat vai ei. Mulla on ystäviä, joiden kanssa en koskaan puhu esimerkiksi politiikasta. Ei se mua haittaa, koska voin puhua politiikasta muiden kanssa. Mulle ystävyyden edellytys ei ole se, että ollaan kiinnostuttu täsmälleen samoista asioista. Riittää, että jokaisen kanssa on muutama yhteinen kiinnostuksen kohde. Yhden kanssa voi vaikka pohtia elämän rajallisuutta, toisen kanssa erilaisia luonnonilmiöitä, kolmannen kanssa jotain muuta. Ja sitten on kaverit ja tuttavat, joiden kanssa voi jutella asioista, jotka eivät taas ystäviä kiinnosta.
"Mutta usea haluaa pystyä puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista."
MInä kirjoitin näin. Eri asioista. Ne voivat olla mitä tahansa, eivät välttämättä politiikkaa, eivätkä pakollisesti politiikkaa.
Tämä keskustelu on ikiliikkuja, kun tartutaan yksityiskohtiin ja aletaan vääntää niistä.
On aivan yleistä, että eri ystävien kanssa puhutaan eri asioista, eli niin kuin kirjoitat: ei ole välttämätöntä, että kiinnostutaan täsmälleen samoista asioista.
.
Miten sä onnistut ystävystymään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua keskustella yhtään mistään syvällisesti? Mun mielestä kun nuo toisen ihmisen kiinnostuksen kohteet tulee esille jo tutustumisvaiheessa. Mitä enemmän haluaa toisen kanssa olevan yhteistä, sitä pidempään tietenkin tutustuminen kestää. Jotta siis selviää, onko yhteistä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Mulle taas on vähän vieras ajatus, että mun pitäisi ensin ystävystyä toisen ihmisen kanssa ja vasta sitten voisin keskustella hänen kanssaan politiikasta, yhteiskunnallisissa asioista tai vaikka maailman tapahtumista. Mulle nuo ovat asioita, joista voin keskustella ihan puolituttujenkin kanssa. Tai keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa.
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.
Miten sitä ystävystytään, jos ei keskustelemalla? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
Mulle taas on vähän vieras ajatus, että mun pitäisi ensin ystävystyä toisen ihmisen kanssa ja vasta sitten voisin keskustella hänen kanssaan politiikasta, yhteiskunnallisissa asioista tai vaikka maailman tapahtumista. Mulle nuo ovat asioita, joista voin keskustella ihan puolituttujenkin kanssa. Tai keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa.
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.
Miten sitä ystävystytään, jos ei keskustelemalla? :D
Samaa ihmettelen.
me suomalaiset ollaan hyvin sulkeutunutta kansaa, jos et ole huomannut. ei täällä aleta juttelemaan tuntemattomien kanssa. ja jos olet yli-innokas, niin varmasti sinua kartetaan. menet kaffilassa istumaan jonkun pöytään, etkä puhu mitään. jos jotain kysytään, niin muriset vaan. puolituntia kun kaikki on ollut hiljaa, niin poistuessa voi tokaista, että otetaanko huomenna uusiksi. näin tapasin ukkoni yli kolmekymmentä vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakin olen tätä ketjua lukiessa miettinyt, että viime vuosikymmenellä oli jonkun verran eri keskusteluissa pinnalla "5 rakkauden kieltä" -jaottelu. Sillä haluttiin saada ihmiset pohtimaan, miksi heidän seurustelusuhteensa menevät mönkään, vaikka kummassakaan osapuolessa ei ole suoranaista vikaa. Toinen seurustelija esimerkiksi tahtoi antaa toiselle runsaasti ja kalliita lahjoja, joita toinen ei millään lailla pyytänyt, koska paljon mieluummin toivoi että seurustelusuhde perustuu yhdessä vietettyyn laatuaikaan. Jne.
Kun nyt vuosien tauon jälkeen luen 5:stä rakkauden kielestä, huomaan että näistä neljää voisi soveltaa ystävyyssuhteisiin - viimeisen eli "Kosketuksen kielen" rajaisin ystävyyskeskustelun ulkopuolelle :D mutta nämä muut "kielet" ovat jollain lailla toistuneet tässä ketjussa. Sanojen kieli, tekojen kieli, lahjojen kieli ja laatuajan kieli voiivat pienten sisältömuutosten ja lievennyksen jälkeen kuvailla myös niitä asioita, joita ihmiset toivovat ystävyyssuhteilta. Itse tsemppailen muita (sanojen kieli) ja kun ehdin ja jaksan, vietän laatuaikaa.
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/rakkauden-kieli-testi/
On se kosketuksen kieli myös ystävyyssuhteissa. Toiset tykkää halata kaikkia tuttuja, toiset vaan kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä kavereita tarvii aina, tietysti pitää olla asiat kohdallaan.
Lenkkikin joskus kivaa kun voi jutella niitä näitä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Osanotto. Ei ole helppo tilanne tuo. Eikä ihme ettei juuri nyt muu kiinnosta.
En ole siis ap enkä kukaan muukaan ketjussa, kirjoitin vain tuon yhden kommentin ja olen vastannut sen vastauksiin. Minulla on puoliso ja vähän perhettäkin noiden muutamien ystävien lisäksi. Kaikki on siis todella hyvin. En edes välttämättä kaipaisi enempää tapaamisia, vaan ehkä vain sitä että minulta joskus kyseltäisiin kuulumisia viestitse tai puhelimitse. Nyt se on vähän minun homma.
Mitäköhän siitä pitäisi päätellä että yksi kaveri aina vastaa kuulumisten kysymiseen listauksella kaikista kiireistään. Siis tavallaan vastaa "mitä kuuluu" kysymykseen "en ehdi millään tavata". Pitäisi varmaan alkaa vastata että joo en ollut ehdottamassa mitään vaan kysyin kuulumisia. Tai laittaa jo aluksi että älä pelkää en aio ehdottaa tapaamista mutta mitä kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Osanotto. Ei ole helppo tilanne tuo. Eikä ihme ettei juuri nyt muu kiinnosta.
En ole siis ap enkä kukaan muukaan ketjussa, kirjoitin vain tuon yhden kommentin ja olen vastannut sen vastauksiin. Minulla on puoliso ja vähän perhettäkin noiden muutamien ystävien lisäksi. Kaikki on siis todella hyvin. En edes välttämättä kaipaisi enempää tapaamisia, vaan ehkä vain sitä että minulta joskus kyseltäisiin kuulumisia viestitse tai puhelimitse. Nyt se on vähän minun homma.
Kiitos!
Ymmärrän hyvin. Joidenkin ihmisten kanssa ajautuu tai on alunperinkin päätynyt kuuntelijan rooliin. Tällöin otetaan yhteyttä vain silloin, kun tarvitaan kuuntelijaa. Saatat ajatella, että he ovat ystäviäsi, mutta todennäköisesti he pitävät sua vain kaverinaan. Hyvänä sellaisena, koska heidän ei tarvitse vaivata ystäviään omilla murheillaan. Vielä tuli mieleen, että jotkut haluavat nk pitää kulissit pystyssä. Ikävistä asioista ei kerrota niille, joille halutaan näyttää vain kulissit. Tarvitaan joku, jolle voi kertoa ikävät asiat.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Osanotto. Ei ole helppo tilanne tuo. Eikä ihme ettei juuri nyt muu kiinnosta.
En ole siis ap enkä kukaan muukaan ketjussa, kirjoitin vain tuon yhden kommentin ja olen vastannut sen vastauksiin. Minulla on puoliso ja vähän perhettäkin noiden muutamien ystävien lisäksi. Kaikki on siis todella hyvin. En edes välttämättä kaipaisi enempää tapaamisia, vaan ehkä vain sitä että minulta joskus kyseltäisiin kuulumisia viestitse tai puhelimitse. Nyt se on vähän minun homma.
Kiitos!
Ymmärrän hyvin. Joidenkin ihmisten kanssa ajautuu tai on alunperinkin päätynyt kuuntelijan rooliin. Tällöin otetaan yhteyttä vain silloin, kun tarvitaan kuuntelijaa. Saatat ajatella, että he ovat ystäviäsi, mutta todennäköisesti he pitävät sua vain kaverinaan. Hyvänä sellaisena, koska heidän ei tarvitse vaivata ystäviään omilla murheillaan. Vielä tuli mieleen, että jotkut haluavat nk pitää kulissit pystyssä. Ikävistä asioista ei kerrota niille, joille halutaan näyttää vain kulissit. Tarvitaan joku, jolle voi kertoa ikävät asiat.
Se voi hyvinkin olla. Ja tavallaan se on ok, koska haluan olla avuksi, ja jos mulle kykenee avautumaan tarvittaessa ja siitä on apua niin saan siitä itsellenikin paremman mielen.
Ehkä tämä onkin ihan täydellinen rooli minulle, nyt kun tarkemmin ajattelen :)
Ja taas meni siihenkin, että pitääkö ystävystyä ennen kuin voi keskustella.
Totta kai voi keskustella puolituttujen tai jopa tuntemattomien kanssa syvällisiä. Mutta usea haluaa pysty puhumaan ystävän kanssa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri asioista.