Lastensuojelu on siis tottunut siihen että asiakkaat on lähinnä kriisiperheitä

Osa on kriisiperheitä. Sieltä on vaikka sairastunut äiti vaikeasti psyykkisesti tai vastaavaa. Suurin osa on kuitenkin kroonisesti kriisissä, ei tasapainoisia perheitä juuri lastensuojelussa näy. 

Ja mitenkäs tämä suuttuminen on näkynyt? 

Onkohan suuttumista ollenkaan?

Joskus perhe luulee olevansa tasapainoinen, vaikka todellisuudessa on häiriintynyt.

Onnellinen perhe

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Vierailija kirjoitti:

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Todellisuudessa huostaanotosta ei ole mitään vaaraa jos hoitaa lapsia edes sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Todellisuudessa huostaanotosta ei ole mitään vaaraa jos hoitaa lapsia edes sinnepäin.

Huostaanotto voidaan tehdä jos lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vakava huoli lapsesta. Eli toisin sanoen jos lapsen tai perheen olosuhteet poikkeavat voimakkaasti siitä millaisia niiden tulisi sosiaalityöntekijän näkemyksen mukaan olla. Huoli on hyvin henkilökohtainen käsite. Se mikä on yhdelle ihmiselle huoli ei useinkaan ole sitä jollekin toiselle. Kasvatusasioista on monenlaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Suurin osa perheistä on tottunut lasu-uhkailuihin. "Jos et tee asiaa X niin teistä tehdään lasu."

Vierailija kirjoitti:

Ja mitenkäs tämä suuttuminen on näkynyt? 

Onkohan suuttumista ollenkaan?

Olin juonnut kossupullon ja pari kaljaa. Sitte ne saatanan kyttääjät tuli kyselemään tyhmiä niin kerroin heille mielipiteeni heidän ulkonäöstään ja tuoksustaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Todellisuudessa huostaanotosta ei ole mitään vaaraa jos hoitaa lapsia edes sinnepäin.

Huostaanotto voidaan tehdä jos lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vakava huoli lapsesta. Eli toisin sanoen jos lapsen tai perheen olosuhteet poikkeavat voimakkaasti siitä millaisia niiden tulisi sosiaalityöntekijän näkemyksen mukaan olla. Huoli on hyvin henkilökohtainen käsite. Se mikä on yhdelle ihmiselle huoli ei useinkaan ole sitä jollekin toiselle. Kasvatusasioista on monenlaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Se on sijoitus eikä huostaanotto joks ensin tehdään. Huostaanottoa ei sosiaalityöntekijä päätä. 

Ja yleensä siellä sijoitus tai kriisiperheessä on vakavaa laiminlyöntiä monella alueella, joka ei korjattavissa tai muuta jos noin, eikä mitään "kasvatuserimielisyyksiä". Sosiaalityöntekijä ei muutenkaan ole kasvatuksen ammattilainen, vaan yhteiskuntatieteilijä joka varmistaa, että lasten kotiolot ovat tarpeelliset ja turvalliset. 

Et muutenkaan määrittele aloituksessa käyttämääs  käsitettä "kriisiperhe" tai eroa kriisiperheen ja muun apua tarvitsevan perheen välille, joten vähän typerää tehdä tollanen aloitus, jossa selvästi tarkoitus vaan pelotella, asiasta mitään asiasta itse ymmärtämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mitenkäs tämä suuttuminen on näkynyt? 

Onkohan suuttumista ollenkaan?

Meillä huusi räkä lentäen että hän on se joka määrää. Heitti minun puhelimen seinään koska nauhoitin ja haki lapset kiireelliseen sijoitukseen koulusta koska en vastaa kun soitetaan( itse rikkoi puhelimen) ja oli niin huolissaan. Huusi kokouksessa että minun olisi pitänyt kuunnella heti. Nyt tulee paljon vaivaa, menee rahaa ja työaikaa. Että ainakaan en nauhoita, en videoi, en ota ketään mukaan kokouksiin, en hommata asianajaa ja saan lapset ehkä kotia. Näin tein koska olin ehtinyt googlata, katsoa tiktokkeja ja koska kyseeessä oli sossujen pomo. Ei ollut mitään apua tulossa.

Viimeisten 30 vuoden aikana huostaanotettujen lasten määrä on kasvanut 6000 lapsesta 17.000 lapseen. Huostaanoton kynnys on muuttunut aina vain matalammaksi. 

Entisaikaan huostassa olivat lähinnä rapajuoppojen ja narkomaanien lapset sekä orpolapset. Lastenkotien vanha nimitys olikin orpokoti.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa perheistä on tottunut lasu-uhkailuihin. "Jos et tee asiaa X niin teistä tehdään lasu."

Mikä uhkaus se on?

Mä olen muutaman kerran ihan erikseen pyytänyt esim vakaa tekemään lapsistamme lasun.

Olemme ns. tavallinen työssäkäyvä perhe jossa ei käytetä päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Todellisuudessa huostaanotosta ei ole mitään vaaraa jos hoitaa lapsia edes sinnepäin.

Huostaanotto voidaan tehdä jos lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vakava huoli lapsesta. Eli toisin sanoen jos lapsen tai perheen olosuhteet poikkeavat voimakkaasti siitä millaisia niiden tulisi sosiaalityöntekijän näkemyksen mukaan olla. Huoli on hyvin henkilökohtainen käsite. Se mikä on yhdelle ihmiselle huoli ei useinkaan ole sitä jollekin toiselle. Kasvatusasioista on monenlaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Se on sijoitus eikä huostaanotto joks ensin tehdään. Huostaanottoa ei sosiaalityöntekijä päätä. 

 

Ja yleensä siellä sijoitus tai kriisiperheessä on vakavaa laiminlyöntiä monella alueella, joka ei korjattavissa tai muuta jos noin, eikä mitään "kasvatuserimielisyyksiä". Sosiaalityöntekijä ei muutenkaan ole kasvatuksen ammattilainen, vaan yhteiskuntatieteilijä joka varmistaa, että lasten kotiolot ovat tarpeelliset ja turvalliset. 

 

Et muutenkaan määrittele aloituksessa käyttämääs  käsitettä "kriisiperhe" tai eroa kriisiperheen ja muun apua tarvitsevan perheen välille, joten vähän typerää tehdä tollanen aloitus, jossa selvästi tarkoitus vaan pelotella, asiasta mitään asiasta itse ymmärtämättä. 

Tarpeellisuudelle ja turvallisuudelle on monenlaisia määritelmiä. Kyse on pohjimmiltaan mielivallasta missä sosiaalityöntekijän kokema määritelmä jyrää vanhempien kokeman määritelmän. Laista on turha hakea apua, koska lastensuojelu perustuu huolen käsitteelle eikä sille, että perhe välttämättä olisi rikkonut mitään lakia.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisten 30 vuoden aikana huostaanotettujen lasten määrä on kasvanut 6000 lapsesta 17.000 lapseen. Huostaanoton kynnys on muuttunut aina vain matalammaksi. 

Entisaikaan huostassa olivat lähinnä rapajuoppojen ja narkomaanien lapset sekä orpolapset. Lastenkotien vanha nimitys olikin orpokoti.

Jos miettii vaikka jotain 1960-luvun lapsia niin suurin osa sen ajan lapsista pitäisi nykyajan kriteereillä ottaa huostaan. Siitä huolimatta sen ajan lapset ovat kasvaneet vähintään yhtä normaaleiksi ja tasapainoisiksi kuin nykyajan lapsetkin.

Kyllähän niissä perheissä yleensä jotain ongelmaa on. Lapseni luokalla on lapsi joka kiusaa toisia lapsia, eikä tämän huoltajat välitä mitenkään puuttua tähän kiusaamistoimintaan. Puolustelevat vaan että no kun tällä Pirkkopetriinalla on ollut niin vaikeaa kun hänen vanhempansa kuolivat ja sitten sijoitettiin sukulaisperheeseen, ihan kuin orvoksi jääminen oikeuttaisi väärän toiminnan. Tästä lapsesta on tehty lastensuojeluilmoituksia ja nyt ilmeisesti sosiaaliviranomaiset ovat puuttumassa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tottuneet siihen, että huostaanoton pelossa kaikki nöyristelevät heidän edessään.

Todellisuudessa huostaanotosta ei ole mitään vaaraa jos hoitaa lapsia edes sinnepäin.

Huostaanotto voidaan tehdä jos lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on vakava huoli lapsesta. Eli toisin sanoen jos lapsen tai perheen olosuhteet poikkeavat voimakkaasti siitä millaisia niiden tulisi sosiaalityöntekijän näkemyksen mukaan olla. Huoli on hyvin henkilökohtainen käsite. Se mikä on yhdelle ihmiselle huoli ei useinkaan ole sitä jollekin toiselle. Kasvatusasioista on monenlaisia mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Se on sijoitus eikä huostaanotto joks ensin tehdään. Huostaanottoa ei sosiaalityöntekijä päätä. 

 

Ja yleensä siellä sijoitus tai kriisiperheessä on vakavaa laiminlyöntiä monella alueella, joka ei korjattavissa tai muuta jos noin, eikä mitään "kasvatuserimielisyyksiä". Sosiaalityöntekijä ei muutenkaan ole kasvatuksen ammattilainen, vaan yhteiskuntatieteilijä joka varmistaa, että lasten kotiolot ovat tarpeelliset ja turvalliset. 

 

Et muutenkaan määrittele aloituksessa käyttämääs  käsitettä "kriisiperhe" tai eroa kriisiperheen ja muun apua tarvitsevan perheen välille, joten vähän typerää tehdä tollanen aloitus, jossa selvästi tarkoitus vaan pelotella, asiasta mitään asiasta itse ymmärtämättä. 

Tarpeellisuudelle ja turvallisuudelle on monenlaisia määritelmiä. Kyse on pohjimmiltaan mielivallasta missä sosiaalityöntekijän kokema määritelmä jyrää vanhempien kokeman määritelmän. Laista on turha hakea apua, koska lastensuojelu perustuu huolen käsitteelle eikä sille, että perhe välttämättä olisi rikkonut mitään lakia.

Lasuilomot on enempi sitä mielivaltaa. Täytyy muistaa että ihmisillä on erilaisia käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta ja kiusaallaan osa tekee lasuilmoja. Esimerkiksi osa ajattelee että pelkk  abstrakti huoli riittää, ja osa taas, että lapsen tulee olla todennäköisestä vaarassa.

 Ilmiantokulttuuri nimettömänä on se ongelma - ei niinkään sosiaalityöntekijät itse. Näin näkisin. Kaipa he kuuntelevat sitä perhettäkin ja nykyisessä sosiaalityön kirjoissa opetetaan, että työ on asiakaslähtöistä, ei mitään huutamista ja puhelimien paiskomista. 

Siitä en tiedä, kuinka monta mokaa mahtuu lasusossun kiintiöön tai kohtaako vaikka ulkkisperheet tai muut vähemmistöperheet enemmän vallankäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitenkäs tämä suuttuminen on näkynyt? 

Onkohan suuttumista ollenkaan?

Meillä huusi räkä lentäen että hän on se joka määrää. Heitti minun puhelimen seinään koska nauhoitin ja haki lapset kiireelliseen sijoitukseen koulusta koska en vastaa kun soitetaan( itse rikkoi puhelimen) ja oli niin huolissaan. Huusi kokouksessa että minun olisi pitänyt kuunnella heti. Nyt tulee paljon vaivaa, menee rahaa ja työaikaa. Että ainakaan en nauhoita, en videoi, en ota ketään mukaan kokouksiin, en hommata asianajaa ja saan lapset ehkä kotia. Näin tein koska olin ehtinyt googlata, katsoa tiktokkeja ja koska kyseeessä oli sossujen pomo. Ei ollut mitään apua tulossa.

Ja lehmät lentää ja kuu on juustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niissä perheissä yleensä jotain ongelmaa on. Lapseni luokalla on lapsi joka kiusaa toisia lapsia, eikä tämän huoltajat välitä mitenkään puuttua tähän kiusaamistoimintaan. Puolustelevat vaan että no kun tällä Pirkkopetriinalla on ollut niin vaikeaa kun hänen vanhempansa kuolivat ja sitten sijoitettiin sukulaisperheeseen, ihan kuin orvoksi jääminen oikeuttaisi väärän toiminnan. Tästä lapsesta on tehty lastensuojeluilmoituksia ja nyt ilmeisesti sosiaaliviranomaiset ovat puuttumassa asiaan.

Ennen vanhaan kun oppilas kiusasi toisia niin koulu antoi jälki-istuntoa. Nykyään koulu tekee lastensuojeluilmoituksen, sosiaaliviranomaiset ratsaavat perheen kodin ja kiusaaja otetaan huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niissä perheissä yleensä jotain ongelmaa on. Lapseni luokalla on lapsi joka kiusaa toisia lapsia, eikä tämän huoltajat välitä mitenkään puuttua tähän kiusaamistoimintaan. Puolustelevat vaan että no kun tällä Pirkkopetriinalla on ollut niin vaikeaa kun hänen vanhempansa kuolivat ja sitten sijoitettiin sukulaisperheeseen, ihan kuin orvoksi jääminen oikeuttaisi väärän toiminnan. Tästä lapsesta on tehty lastensuojeluilmoituksia ja nyt ilmeisesti sosiaaliviranomaiset ovat puuttumassa asiaan.

Eikö muuten orvoksi jääneet ole jo valmiiksi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaita? Luulisi löhtevän matalammalla kynnyksellä kiireelliseen sijoitukseen ja edelleen huostaan.