Oletteko koskaan miettineet lapsesta luopumista?
Etenkin kun elin- ja asui kustannukset ovat jatkaneet vain nousemistaan ja samoin työttömyyden ja työpaikan menettämisen riski on lisääntynyt? Ja onko Suomessa olemassa vielä orpokoteja jonne lapsen voi viedä jos sen pitämiseen, ruokkimiseen ja kasvattamiseen ei ole enää varaa samalla tavalla kuin mitä on ollut ennen?
Kommentit (57)
Olen luopunut lapsesta mutta en rahan vaan väkivaltaisen ja petollisen miehen vuoksi, joka välineellisti lapsen väkivaltaan ja omaksi käyntikortikseen. Sukunsa avustuksella.
On lapsilaitoksia, kyllä sen voi antaa huostaankin. Eikä tästä yksilön tarvitse sinänsä kantaa vastuuta, sillä yhteiskunta asettaa nämä raamit elämälle. Tuo eteen seksimeemin, päihteet, ehkäisyn, luo baarit ja ympäristöt missä predatorointi tapahtuu, väistelee vastuutaan seksuaalisen hyväksikäytön ja r aiskausten kitkemisessä, sekä on myös velvollinen tarjoamaan riittävän, ihmisoikeuksien mukaisen sosiaaliturvan. Jos nämä eivät toteudu niin eipä nainen voi leiväksi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä luen? Toivottavasti sinulle ei itselläsi ole lapsia, jos ajattelet todella noin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja aikaa. Ei 1000€ joka kuukausi. Tai riippuu millaiseen arvomaailmaan sen lapsen kasvattaa.
Omat vanhemmat eivät ole rikkaita ja silti olen onnellinen. Olisihan se ehkä erilaista elämää jos ei koskaan olisi rahaa miettinyt, mutta silloin uskon että olisin itsekkäämpi enkä sukulaisteni kanssa näin läheinen.
No jaa, vanhempien rakkautta yleensä kaivataan silloin kun lapsi on ihan pieni. Siis äidin. Sitten kun äiti on vieroittanut niin jonkun muun, usein isän, sisarten tai kaverien. Sisarukset ovat tietty äitiäkin tärkeämpiä jos sellaisia on.
Mitä ajattelit, että se lapsi tekee joka päivä koulun jälkeen, istuu äitin sylissä mammimassa? Kyllä se elämä nykymuotoisessa yhteiskunnassa vaan vaatii rahaa. Ruokaan, vaatteisiin ja myös virikkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä luen? Toivottavasti sinulle ei itselläsi ole lapsia, jos ajattelet todella noin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja aikaa. Ei 1000€ joka kuukausi. Tai riippuu millaiseen arvomaailmaan sen lapsen kasvattaa.
Omat vanhemmat eivät ole rikkaita ja silti olen onnellinen. Olisihan se ehkä erilaista elämää jos ei koskaan olisi rahaa miettinyt, mutta silloin uskon että olisin itsekkäämpi enkä sukulaisteni kanssa näin läheinen.No jaa, vanhempien rakkautta yleensä kaivataan silloin kun lapsi on ihan pieni. Siis äidin. Sitten kun äiti on vieroittanut niin jonkun muun, usein isän, sisarten tai kaverien. Sisarukset ovat tietty äitiäkin tärkeämpiä jos sellaisia on.
Mitä ajattelit, että se lapsi tekee joka päivä koulun jälkeen, istuu äitin sylissä mammimassa? Kyllä se elämä nykymuotoisessa yhteiskunnassa vaan vaatii rahaa. Ruokaan, vaatteisiin ja myös virikkeisiin.
Onko sinulla lapsia? Vai kuinka olet noin, anteeksi vain, mutta hölmö. En ala kiistelemään tästä aiheesta enempää. Itse onneksi olen onnellinen vaikken rikas olekaan ja niin on lapsenikin. Tsemppiä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Sinähän et tiedä edes onko hän halunnut äidiksi. Suomalaiset hyssyttelevät omaa väkivaltaista ja painostavaa käytöstään naisia kohtaan, mutta esim. afrikassa missä r aiskauslapsia on katseltu olevinaan ulkopuolelta parempana porukkana, niistä tulee koko yhteisön hylkiöitä. Turha siitä on äitiä syyllistää, suurin osa lapsista ja varsinkin niistä hylätyistä ei ole syntynyt siksi että nainen olisi halunnut äidiksi vaan ihan muista syistä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä, r aiskauksista, suvun ja yhteisön painostuksesta tai jopa pakotuksesta. Joskus se oli aviovelvollisuus, kuten avioituminenkin oli velvollisuus. Ei mikään ihme, että lapsia ei ole rakastettu ja osa niistä on ihan kuollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli joutuu nostaa Kelasta rahaa lapsen elättämiseksi niin ei kannata hankkia sitä Mundus siinä tapauksessa ollenkaan. Suomessa on muutenkin liikaa ihmisiä.
Suomessa liikaa ihmisiä :D Et oo vissiin väestöpyramidista kuullut? Vai onko tää taas joku Pietarista kajahtaa -juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä luen? Toivottavasti sinulle ei itselläsi ole lapsia, jos ajattelet todella noin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja aikaa. Ei 1000€ joka kuukausi. Tai riippuu millaiseen arvomaailmaan sen lapsen kasvattaa.
Omat vanhemmat eivät ole rikkaita ja silti olen onnellinen. Olisihan se ehkä erilaista elämää jos ei koskaan olisi rahaa miettinyt, mutta silloin uskon että olisin itsekkäämpi enkä sukulaisteni kanssa näin läheinen.No jaa, vanhempien rakkautta yleensä kaivataan silloin kun lapsi on ihan pieni. Siis äidin. Sitten kun äiti on vieroittanut niin jonkun muun, usein isän, sisarten tai kaverien. Sisarukset ovat tietty äitiäkin tärkeämpiä jos sellaisia on.
Mitä ajattelit, että se lapsi tekee joka päivä koulun jälkeen, istuu äitin sylissä mammimassa? Kyllä se elämä nykymuotoisessa yhteiskunnassa vaan vaatii rahaa. Ruokaan, vaatteisiin ja myös virikkeisiin.
Onko sinulla lapsia? Vai kuinka olet noin, anteeksi vain, mutta hölmö. En ala kiistelemään tästä aiheesta enempää. Itse onneksi olen onnellinen vaikken rikas olekaan ja niin on lapsenikin. Tsemppiä sinne.
Tietty äidin turvallinen läsnäolo on tärkeää, mutta ei se lapsi pelkällä äidin rakkaudella elä. Lapsi voi tietty pitää suunsa kiinni jos vaihtoehdot ovat vielä huonompia, mutta kyllä köyhyydestä esimerkiksi kiusataan paljon ja lapsi kokee erityisesti kaupunkiympäristöissä ihan tylsyyttäkin.
Älä ihmeessä keskustele aiheesta, varsinkaan kun sinulla ei ole siihen mitään järkevää sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Aborttikeskusteluissa on monta kertaa sanottu, että Suomessa on tuhansia pariskuntia odottamassa adoptiolasta ja, että adoptioon antaminen on aina helppo ja nopea teko.
Lapsikaapparit jonottavat kieli pitkällä toisten tragedioita. Oksettavaa ja äärimmäisen alhaista pahuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä luen? Toivottavasti sinulle ei itselläsi ole lapsia, jos ajattelet todella noin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja aikaa. Ei 1000€ joka kuukausi. Tai riippuu millaiseen arvomaailmaan sen lapsen kasvattaa.
Omat vanhemmat eivät ole rikkaita ja silti olen onnellinen. Olisihan se ehkä erilaista elämää jos ei koskaan olisi rahaa miettinyt, mutta silloin uskon että olisin itsekkäämpi enkä sukulaisteni kanssa näin läheinen.No jaa, vanhempien rakkautta yleensä kaivataan silloin kun lapsi on ihan pieni. Siis äidin. Sitten kun äiti on vieroittanut niin jonkun muun, usein isän, sisarten tai kaverien. Sisarukset ovat tietty äitiäkin tärkeämpiä jos sellaisia on.
Mitä ajattelit, että se lapsi tekee joka päivä koulun jälkeen, istuu äitin sylissä mammimassa? Kyllä se elämä nykymuotoisessa yhteiskunnassa vaan vaatii rahaa. Ruokaan, vaatteisiin ja myös virikkeisiin.
Onko sinulla lapsia? Vai kuinka olet noin, anteeksi vain, mutta hölmö. En ala kiistelemään tästä aiheesta enempää. Itse onneksi olen onnellinen vaikken rikas olekaan ja niin on lapsenikin. Tsemppiä sinne.
Tietty äidin turvallinen läsnäolo on tärkeää, mutta ei se lapsi pelkällä äidin rakkaudella elä. Lapsi voi tietty pitää suunsa kiinni jos vaihtoehdot ovat vielä huonompia, mutta kyllä köyhyydestä esimerkiksi kiusataan paljon ja lapsi kokee erityisesti kaupunkiympäristöissä ihan tylsyyttäkin.
Älä ihmeessä keskustele aiheesta, varsinkaan kun sinulla ei ole siihen mitään järkevää sanottavaa.
Kiusataan? No eipä minua kiusattu. Ikävää että sinua on, olisit puolustanut itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen luopunut lapsesta mutta en rahan vaan väkivaltaisen ja petollisen miehen vuoksi, joka välineellisti lapsen väkivaltaan ja omaksi käyntikortikseen. Sukunsa avustuksella.
On lapsilaitoksia, kyllä sen voi antaa huostaankin. Eikä tästä yksilön tarvitse sinänsä kantaa vastuuta, sillä yhteiskunta asettaa nämä raamit elämälle. Tuo eteen seksimeemin, päihteet, ehkäisyn, luo baarit ja ympäristöt missä predatorointi tapahtuu, väistelee vastuutaan seksuaalisen hyväksikäytön ja r aiskausten kitkemisessä, sekä on myös velvollinen tarjoamaan riittävän, ihmisoikeuksien mukaisen sosiaaliturvan. Jos nämä eivät toteudu niin eipä nainen voi leiväksi muuttua.
Hyvä, Siitoshullulla ei pidäkään olla lapsia. Olisit vain tuhonnut ja pilannut sen yksilön miesvihallasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Sinähän et tiedä edes onko hän halunnut äidiksi. Suomalaiset hyssyttelevät omaa väkivaltaista ja painostavaa käytöstään naisia kohtaan, mutta esim. afrikassa missä r aiskauslapsia on katseltu olevinaan ulkopuolelta parempana porukkana, niistä tulee koko yhteisön hylkiöitä. Turha siitä on äitiä syyllistää, suurin osa lapsista ja varsinkin niistä hylätyistä ei ole syntynyt siksi että nainen olisi halunnut äidiksi vaan ihan muista syistä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä, r aiskauksista, suvun ja yhteisön painostuksesta tai jopa pakotuksesta. Joskus se oli aviovelvollisuus, kuten avioituminenkin oli velvollisuus. Ei mikään ihme, että lapsia ei ole rakastettu ja osa niistä on ihan kuollutkin.
Hyi helvetti mikä sairas paskakasa olet naiseksi 🤮 tai siis ethän sinä ole edes nainen vaan pelkkä vastenmielisen olento
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttikeskusteluissa on monta kertaa sanottu, että Suomessa on tuhansia pariskuntia odottamassa adoptiolasta ja, että adoptioon antaminen on aina helppo ja nopea teko.
Lapsikaapparit jonottavat kieli pitkällä toisten tragedioita. Oksettavaa ja äärimmäisen alhaista pahuutta.
turpakiiakka
Vierailija kirjoitti:
Aborttikeskusteluissa on monta kertaa sanottu, että Suomessa on tuhansia pariskuntia odottamassa adoptiolasta ja, että adoptioon antaminen on aina helppo ja nopea teko.
Nämä jotka haluaa adoptoida, haluavat ulko maan tuonnin. Suomalaiset lapset eivät kelpaa näille hyveposeeraajille. Joku vino silmä tai n**keri sen olla pitää.
Lastensuojelu on pullollaan lapsia, mutta ei ne kelpaa näille adoptoijille. Sieltä saisi hyvinkin nopeasti lapsenjos alkaisi sijaisperheeksi. Ja mikä parasta, jos ei pidä lapsesta niin sen voi palauttaa. Yritäpä tilattu n**keri palauttaa. No eipä onnistu nii.
Ei nuo adoptoijat oikeasti mitään lasta halua, tässä se taas nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Sinähän et tiedä edes onko hän halunnut äidiksi. Suomalaiset hyssyttelevät omaa väkivaltaista ja painostavaa käytöstään naisia kohtaan, mutta esim. afrikassa missä r aiskauslapsia on katseltu olevinaan ulkopuolelta parempana porukkana, niistä tulee koko yhteisön hylkiöitä. Turha siitä on äitiä syyllistää, suurin osa lapsista ja varsinkin niistä hylätyistä ei ole syntynyt siksi että nainen olisi halunnut äidiksi vaan ihan muista syistä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä, r aiskauksista, suvun ja yhteisön painostuksesta tai jopa pakotuksesta. Joskus se oli aviovelvollisuus, kuten avioituminenkin oli velvollisuus. Ei mikään ihme, että lapsia ei ole rakastettu ja osa niistä on ihan kuollutkin.
#miesvihanäkyväksi
Nämä kommentit: lapsia pitäisi tehdä vain jos on varaa elättää itse työllä ynm 18 vuotta, on TODELLA taas niin järjenjättiläisten kommentteja et voi luoja. Toivottavasti saat pitää duunisi 20 vuotta ilman työttömyyttä, toivottavasti et sairastu vakavasti tai joudu "vahingossa" leskeksi. Nyt oikeesti kommentoijat aivojen käyttö sallittua ja jopa suotavaa, siihen ne on luotu.
Abortti pitäisi kieltää. En keksi mitään pahempaa kuin vauvantappaja 😡
Sairaat suomiakat haluaa tappaa vauvansa
SAIRASTA
Vierailija kirjoitti:
Abortti pitäisi kieltää. En keksi mitään pahempaa kuin vauvantappaja 😡
Aborteista tehdään joka tapauksessa sama määrä - oli se laillista tai ei.
Myös laittomat aseet ovat kiellettyjä, samoin kortitta ajo.
Vierailija kirjoitti:
Olen luopunut lapsesta mutta en rahan vaan väkivaltaisen ja petollisen miehen vuoksi, joka välineellisti lapsen väkivaltaan ja omaksi käyntikortikseen. Sukunsa avustuksella.
On lapsilaitoksia, kyllä sen voi antaa huostaankin. Eikä tästä yksilön tarvitse sinänsä kantaa vastuuta, sillä yhteiskunta asettaa nämä raamit elämälle. Tuo eteen seksimeemin, päihteet, ehkäisyn, luo baarit ja ympäristöt missä predatorointi tapahtuu, väistelee vastuutaan seksuaalisen hyväksikäytön ja r aiskausten kitkemisessä, sekä on myös velvollinen tarjoamaan riittävän, ihmisoikeuksien mukaisen sosiaaliturvan. Jos nämä eivät toteudu niin eipä nainen voi leiväksi muuttua.
Oletko sä sama hullu jonka äiti aina oireili panopäivinä? Äitisi oli hyvä nainen joka teki velvollisuutensa. Sinusta ei voi todellakaan sanoa samaa
Siis mitä ihmettä luen? Toivottavasti sinulle ei itselläsi ole lapsia, jos ajattelet todella noin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja aikaa. Ei 1000€ joka kuukausi. Tai riippuu millaiseen arvomaailmaan sen lapsen kasvattaa.
Omat vanhemmat eivät ole rikkaita ja silti olen onnellinen. Olisihan se ehkä erilaista elämää jos ei koskaan olisi rahaa miettinyt, mutta silloin uskon että olisin itsekkäämpi enkä sukulaisteni kanssa näin läheinen.