Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan miettineet lapsesta luopumista?
31.03.2026 |
Etenkin kun elin- ja asui kustannukset ovat jatkaneet vain nousemistaan ja samoin työttömyyden ja työpaikan menettämisen riski on lisääntynyt? Ja onko Suomessa olemassa vielä orpokoteja jonne lapsen voi viedä jos sen pitämiseen, ruokkimiseen ja kasvattamiseen ei ole enää varaa samalla tavalla kuin mitä on ollut ennen?
Kommentit (57)
Lupa lapsen hankintaan pitäisi olla vain niille joilla on varaa lapseen eli riittävän korkeat tulot lapsen elatukseen ja sellaiset tulot ja työpaikka että pystyy pitämään ne seuraavat 18 vuotta ilman että tulot laskee tai menettää työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha- työtilanne, parisuhde , ikä, terveys, hoitoapu ym. monet asiat pitää olla kunnossa ennen kuin edes alkaa ajattelemaan lapsen hankintaa. Muut huolehtikaa, että ehkäisy on 100 %. kunnossa. Yh- ym. köyhien lapsia ja muutenkin yhteiskunnan elättejä on liikaa.
Mikäli joutuu nostaa Kelasta rahaa lapsen elättämiseksi niin ei kannata hankkia sitä Mundus siinä tapauksessa ollenkaan. Suomessa on muutenkin liikaa ihmisiä.
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
En ole miettinyt, mutta lapsen tultua teini-ikään ja alettua teinikiuluttelun ja -angstin tulin silloin kyllä synkimmillä hetkillä välillä miettineeksi että olisiko abortin voinut vielä tehdä vai oliko jo liian myöhäistä. Onneksi lasten teini-ikä on vain lyhyt ja ohimenevä vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aborttikeskusteluissa on monta kertaa sanottu, että Suomessa on tuhansia pariskuntia odottamassa adoptiolasta ja, että adoptioon antaminen on aina helppo ja nopea teko.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Millaisia jälkiä? T. Itsekin hylätty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lasu itse lapsesta että olet huolissasi hänen hyvinvoinnista, siitä että saako hän vaatteita ja ruokaa ja riittääkö vanhemmilla voimavaroja lasta hoitaa. Apua on saatavilla.
Mä oon antanut oman lapsen adoptioon, koska oli sellainen elämäntilanne että lapsi syntyi kun käytin huumeita ja lapsen isä oli narkomaani myös. Mutta näin voi toimia muissakin tilanteissa joissa lapsen kasvattaminen itse ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lupa lapsen hankintaan pitäisi olla vain niille joilla on varaa lapseen eli riittävän korkeat tulot lapsen elatukseen ja sellaiset tulot ja työpaikka että pystyy pitämään ne seuraavat 18 vuotta ilman että tulot laskee tai menettää työnsä.
Eugeniikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Epäilen että traumoja olisi paljon enemmän kuin tuo hylkäämisen kokemus jos olisit elänyt biologisten vanhempiesi luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupa lapsen hankintaan pitäisi olla vain niille joilla on varaa lapseen eli riittävän korkeat tulot lapsen elatukseen ja sellaiset tulot ja työpaikka että pystyy pitämään ne seuraavat 18 vuotta ilman että tulot laskee tai menettää työnsä.
Eugeniikkaa.
Niin? Eläimiäkin jalostetaan ja luonnossa parhaat yksilöt pääsevät lisääntymään.
En. Sen sijaan pakastealkioista luopuminen tuli ajankohtaiseksi, koska sairaala säilyttää niitä vain tietyn ajan. Me määrättiin alkiot (5 kpl) tuhottaviksi, koska minusta tuntui sietämättömältä ajatus siitä, että joku kasvattaisi minun lastani. Oli huojentavaa, että ne tuhottiin.
Meillä siis kaksi lapsista tehty IVF:llä (omilla soluilla) ja kolmas oli luomuraskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan! Lapsi on oma lapseni ja erittäin rakas.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon antanut oman lapsen adoptioon, koska oli sellainen elämäntilanne että lapsi syntyi kun käytin huumeita ja lapsen isä oli narkomaani myös. Mutta näin voi toimia muissakin tilanteissa joissa lapsen kasvattaminen itse ei ole mahdollista.
Abortti ei ollut enää mahdollista kun raskaus oli jo pitkällä kun se tuli ilmi, kuukautiset olivat tulleet harvoin jo sen takia että olin todella alipainoinen ja jatkuvasti aineiden vaikutuksen alainen että luulin niiden jääneen siitä syystä kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Lupa lapsen hankintaan pitäisi olla vain niille joilla on varaa lapseen eli riittävän korkeat tulot lapsen elatukseen ja sellaiset tulot ja työpaikka että pystyy pitämään ne seuraavat 18 vuotta ilman että tulot laskee tai menettää työnsä.
TILANTEET MUUTTU: AKATEEMINEN TUTKINKO EI TAKAA MITÄÄN: JÄÄ VAIN V:::MOINEN OPINTOLAINA: eli kun lisäännyt on toiveikas olo, tutkinto, jne ..kukaan ei voi arvata miten elämässä käy. duunareillakin hyvät palkat- työt loppuu-
mutta toi vanhemmuuskoulu pitäis olla- edellytykset ihmistaimen kasvatukseen- päihteettömyys, kyky hallita taloutta pinilläkin rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon antanut oman lapsen adoptioon, koska oli sellainen elämäntilanne että lapsi syntyi kun käytin huumeita ja lapsen isä oli narkomaani myös. Mutta näin voi toimia muissakin tilanteissa joissa lapsen kasvattaminen itse ei ole mahdollista.
Abortti ei ollut enää mahdollista kun raskaus oli jo pitkällä kun se tuli ilmi, kuukautiset olivat tulleet harvoin jo sen takia että olin todella alipainoinen ja jatkuvasti aineiden vaikutuksen alainen että luulin niiden jääneen siitä syystä kokonaan pois.
Toivottavasti voit nyt paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut joka kerta kun joku lapsistani on ollut 1-vuotias.
Olen pohtinut sitä, miten oma biologinen äitini saattoi luopua minusta ollessani juuri sen ikäinen.
Vaikka tiedän, että hänen tilanteensa on ollut ilmeisen epätoivoinen, tuntuu kauhealta sen lapsen kokemuksena. Tiedän, että elämäni on ollut monin tavoin parempaa ja turvallisempaa näin, mutta se hylkäämisen kokemus on jättänyt monta jälkeä, jotka olen tunnistanut vuosien varrella.
Millaisia jälkiä? T. Itsekin hylätty
Ikuinen yksinjäämisen pelko ja epämääräinen turvattomuuden tuntu, vaikka ei ole mitään aihetta sellaiseen.
Tietynlainen huonommuuden tunne kouluaikoina, kun muilla oli äidit ja isät, minulla mummi ja vaari. Pienenä sanoin mummia äidiksi, mutta tiesin, ettei hän ole oikea äitini. Minulta ei onneksi koskaan salattu asioita vaan aina tiesin, että jossakin on oikea äiti, joka myös kävi minua katsomassa ollessani vielä alle kouluikäinen. Niin harvoin tosin, että käytännössä hän oli vieras. (Isä karkasi toiselle puolelle maata - ilmeisesti pientä minua.)
Jo alle kouluikäisenä myös opin aistimaan kilttiä esittävien sukulaistätien pahantahtoisuuden, kun he utelivat, että "onko äitis käyny sinua kattomassa?" Opin ikääni nähden liian varhain vastaaman heille epämääräisesti paljastamatta liikoja. Oli aina se lievä tunne taustalla, että jotain minussa on väärin. Asiaa ei varsinaisesti auttanut uskovaisen mummin varoitukset, että pitää varoa (varoa mitä?), ettei kävisi kuten äidilleni. Pystyin avoimesti puhumaan taustastani vasta viisikymppisenä. Nyt seitsemänkymppisenä jo pärjäilen. :)
Voi viedä asian vielä pidemmälle:
Jättää lapsi kokonaan hankkimatta.
Köyhiä on muutenkin liikaa.