Mikä vaivaa ihmistä, joka kokee koko ajan olevansa uhattuna?

Jostain syystä perusturvallisuuden tunne puuttuu. Puuttuu tunne, että joku ottaa kopin jos omat voimat loppuvat. Siksi pitää olla varuillaan kaikesta, jotta pystyy turvaamaan oman selustansa. En siis ole mikään asiantuntija mutta tämä tuli itsellä mieleen.

Mielestäni on ihan normaalia käydä useita kertoja tunnissa tarkistamassa ettei naapuri yritä levittää myrkkyä ilmaan. Miten sitten suu pannaan kun naapuri ehtii myrkyttämään kaikki enkä varoittanut ja sitten on myöhäistä

Vaarallisessa ympäristössä ilman suojelua kasvaminen. Opettaa, että olet maailmassa täysin vailla turvaa, ettei ihmisiin voi luottaa ja että ihmiset tahtovat usein pahaa toiselle tai ainakaan eivät välitä, jos joku haluaa.

Perusturvan tunne puuttuu, kasvanut turvattomassa ympäristössä epävakaiden vanhempien kasvattamana. 🙋🏼

No mulla oli vastaavia oireita nuorella aikuisiällä 24v iässä valmistumisen jälkeen korkeakoulusta. Olin istunut tietokoneella n. 8 vuotta, kävin koulut lukio+amk. Vapaa-aikana tietokoneella. Ihmisuhteet tietokoneella. Pelasin pelejä liikaa. Ymmärrät varmaan, että kun tuosta tilasta palaa "todellisuuteen" niin kyyti on juuri tuon kaltaista. Ihan perus tavalliset normaalille ihmiselle arkiset ja tylsät tilanteet elämässä saattoivat aiheuttaa paniikkia. Tuo siirtymävaihe "normaaliin" on se missä noita oman kokemuksen perusteella tulee. Kestävät jonkin aikaa, kunnes alkaa lopulta olemaan samalla tasolla muiden ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin koen sitä siksi, että olen huomannut, etten voi enää luottaa ihmisiin. Olen saanut osakseni aggressiota ilman omaa syytäni ja muut ovat saattaneet lähteä siihen mukaan. Jos haluan olla turvassa, joudun poistumaan muiden luota.

Tuollaisten tapausten jälkeen suhtautuu vähintäänkin varauksella uusiin tilanteisiin. Jos niitä kasautuu tarpeeksi, etenkin jos vielä on lisäksi herkkä, ei ole ihme, jos alkaa kokea pelkoa.

Nuorena tällaista ei ollut. Tämä on syntynyt vasta sairastuttuani (somaattisia sairauksia) ja ihmisten muututtua sulkeutuneemmiksi kuin aiemmin.

Vähän samat fiilikset. Tänään ahdistuin, kun kolme eri ihmistä soitti ja jutteli muka mukavia. Mutta kaikki halus multa jotain. Aina halutaan ja vaaditaan, mutta kukaan ei ymmärrä vaikka sanon, että mulla on sairaus, olen väsynyt, olen joutumassa ulosottoon. Ei vain kuulla, kun on totuttu että minä autan ja ymmärrän. Olen aivan uupunut siihen, miten ihmiset käyttävät valtaa toisiinsa ja vielä silti väittävät olevansa läheisiä ja välittävänsä. Sitten loukkaannutaan, kun olen muka toiminut väärin vaikka elän vain ihan omaa elämääni enkä mielestäni ole velvollinen palvelemaan ketään loputtomiin.

Sori avautuminen, mutta tajusin vasta tätä ketjua lukiessani miksi olen jatkuvasti äkäinen ja hälytystilassa. Missä ihminen, siellä ongelma. Siksi haluan pysytellä erossa muista ihmisistä. Ihmiset saavat sydämeni hakkaamaan ja jännityn jo pelkästään, kun puhelin soi.