Mikä vaivaa ihmistä, joka kokee koko ajan olevansa uhattuna?

Mielestäni on ihan normaalia käydä useita kertoja tunnissa tarkistamassa ettei naapuri yritä levittää myrkkyä ilmaan. Miten sitten suu pannaan kun naapuri ehtii myrkyttämään kaikki enkä varoittanut ja sitten on myöhäistä

Vaarallisessa ympäristössä ilman suojelua kasvaminen. Opettaa, että olet maailmassa täysin vailla turvaa, ettei ihmisiin voi luottaa ja että ihmiset tahtovat usein pahaa toiselle tai ainakaan eivät välitä, jos joku haluaa.

Perusturvan tunne puuttuu, kasvanut turvattomassa ympäristössä epävakaiden vanhempien kasvattamana. 🙋🏼

No mulla oli vastaavia oireita nuorella aikuisiällä 24v iässä valmistumisen jälkeen korkeakoulusta. Olin istunut tietokoneella n. 8 vuotta, kävin koulut lukio+amk. Vapaa-aikana tietokoneella. Ihmisuhteet tietokoneella. Pelasin pelejä liikaa. Ymmärrät varmaan, että kun tuosta tilasta palaa "todellisuuteen" niin kyyti on juuri tuon kaltaista. Ihan perus tavalliset normaalille ihmiselle arkiset ja tylsät tilanteet elämässä saattoivat aiheuttaa paniikkia. Tuo siirtymävaihe "normaaliin" on se missä noita oman kokemuksen perusteella tulee. Kestävät jonkin aikaa, kunnes alkaa lopulta olemaan samalla tasolla muiden ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin koen sitä siksi, että olen huomannut, etten voi enää luottaa ihmisiin. Olen saanut osakseni aggressiota ilman omaa syytäni ja muut ovat saattaneet lähteä siihen mukaan. Jos haluan olla turvassa, joudun poistumaan muiden luota.

Tuollaisten tapausten jälkeen suhtautuu vähintäänkin varauksella uusiin tilanteisiin. Jos niitä kasautuu tarpeeksi, etenkin jos vielä on lisäksi herkkä, ei ole ihme, jos alkaa kokea pelkoa.

Nuorena tällaista ei ollut. Tämä on syntynyt vasta sairastuttuani (somaattisia sairauksia) ja ihmisten muututtua sulkeutuneemmiksi kuin aiemmin.

Vähän samat fiilikset. Tänään ahdistuin, kun kolme eri ihmistä soitti ja jutteli muka mukavia. Mutta kaikki halus multa jotain. Aina halutaan ja vaaditaan, mutta kukaan ei ymmärrä vaikka sanon, että mulla on sairaus, olen väsynyt, olen joutumassa ulosottoon. Ei vain kuulla, kun on totuttu että minä autan ja ymmärrän. Olen aivan uupunut siihen, miten ihmiset käyttävät valtaa toisiinsa ja vielä silti väittävät olevansa läheisiä ja välittävänsä. Sitten loukkaannutaan, kun olen muka toiminut väärin vaikka elän vain ihan omaa elämääni enkä mielestäni ole velvollinen palvelemaan ketään loputtomiin.

Sori avautuminen, mutta tajusin vasta tätä ketjua lukiessani miksi olen jatkuvasti äkäinen ja hälytystilassa. Missä ihminen, siellä ongelma. Siksi haluan pysytellä erossa muista ihmisistä. Ihmiset saavat sydämeni hakkaamaan ja jännityn jo pelkästään, kun puhelin soi. 

Haluan äkkiä takaisin  pumpuli maailmaan!T:piloille hemmoteltu porvarisperheen lellipentu

Kauhea maailma,kauheat ilkeät ihmiset!En tule ikinä mukaan tähän paskaan!

Mulla ainakin traumat. Turvaton lapsuus, jossa kaltoinkohtelua, jonka jälkeen raakaa väkivaltaa käyttänyt kumppani.

Keho ja mieli ei tunne olevansa missään turvassa.

Kiusaaminen lapsena tai muu turvattomuus. Taipumus vainoharhoihin, jopa skitsofreniaan. Skitsofrenia ei puhkea aina suoraan, mutta sitä voi edeltää uhatuksi tulemisen tunne. 

Aika moni normaalin elämän tilanne on uhkaava, esim. työpaikoilla on paljon kiusaamista ja muita sairaita asenteita. Myös ihmiset katsovat toisiaan epämiellyttävillä tavoilla. Et sinäkään ajattele ohikulkijasta, että "onpa tuo mukavan näköinen ja kaunis ihminen" vaan todennäköisesti jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin koen sitä siksi, että olen huomannut, etten voi enää luottaa ihmisiin. Olen saanut osakseni aggressiota ilman omaa syytäni ja muut ovat saattaneet lähteä siihen mukaan. Jos haluan olla turvassa, joudun poistumaan muiden luota.

Tuollaisten tapausten jälkeen suhtautuu vähintäänkin varauksella uusiin tilanteisiin. Jos niitä kasautuu tarpeeksi, etenkin jos vielä on lisäksi herkkä, ei ole ihme, jos alkaa kokea pelkoa.

Nuorena tällaista ei ollut. Tämä on syntynyt vasta sairastuttuani (somaattisia sairauksia) ja ihmisten muututtua sulkeutuneemmiksi kuin aiemmin.

Vähän samat fiilikset. Tänään ahdistuin, kun kolme eri ihmistä soitti ja jutteli muka mukavia. Mutta kaikki halus multa jotain. Aina halutaan ja vaaditaan, mutta kukaan ei ymmärrä vaikka sanon, että mulla on sairaus, olen väsynyt, olen joutumassa ulosottoon. Ei vain kuulla, kun on totuttu että minä autan ja ymmärrän. Olen aivan uupunut siihen, miten ihmiset käyttävät valtaa toisiinsa ja vielä silti väittävät olevansa läheisiä ja välittävänsä. Sitten loukkaannutaan, kun olen muka toiminut väärin vaikka elän vain ihan omaa elämääni enkä mielestäni ole velvollinen palvelemaan ketään loputtomiin.

Sori avautuminen, mutta tajusin vasta tätä ketjua lukiessani miksi olen jatkuvasti äkäinen ja hälytystilassa. Missä ihminen, siellä ongelma. Siksi haluan pysytellä erossa muista ihmisistä. Ihmiset saavat sydämeni hakkaamaan ja jännityn jo pelkästään, kun puhelin soi. 

Joo, itse vaihdoin puhelinnumeroni enkä ole antanut sitä kuin muutamalle tyypille enää. 

Yrityksille uskaltaa antaa, he käyttävät sitä oikein eli toimittaakseen paketin tai muuta vastaavaa. Eikö olekin absurdia miten väärin siviili-ihmiset puhelinnumeroa käyttävät. Eivät soita pitääkseen huolta, kutsuakseen, vaan käyttääkseen sinua hyväkseen. Sairasta.

Taitaa olla tätä sateenkaarikansaa, tuntee olevansa uhattu ja samalla pakkosyöttää muille omaa epävarmuuttaan.

Laitankin tutin suuhuni ja menen takaisin peiton alle turvaan,kun elämä on näin kauheaa ja ihmiset vielä hirvittävämpiä.On niin ihana itsekästä möllöttää yksin ja hiljaa,eikä tarvitse puhua kenellekään mitään,olla väkisin sosiaalinen!Aah,tästä tulee hyvä päivä!T:a

Ahdistus tai ahdistushäiriö. Aivojen luolamiesaikainen taistele ja pakene-reaktio toimii yliherkästi.

Itsellä on vähän väliä joku ahdistus päällä. Olen lapsesta asti voinut pahoin, kun tapahtuu jotain erilaista. Kaikki uusi, jokin muutos tai vaatimus aiheuttaa yleensä aina tällaisen reaktion. Nytkin sellainen on päällä työvoimatoimiston takia. Yhteydenotto aiheuttaa tällaisen ahdistusreaktion. Suorastaan henkisen pahoinvoinnin. Taustalla lienee joku perusturvantunteen horjuminen.

Eipäs liioitella, ap.

Mulla on tuttu, joka helisee siitäkin, kun juttukaveri vaihtaa ilmettä.  Oletan, että aika traumatisoitunut kaveri.

Ehkä hänen elämässään uhat ovat toteutuneet liian monta kertaa.

Tuskin se tyhjästä tulee, kiusaaja myönteinen Suomi kun on niin varmaan kiusattu rankasti ja sitten esitetään ettei muka ymmärretä miksi se kiusattu reagoin kuten reagoi. 

Väkivallan uhri. 

Up