Kertokaa köyhyydestä

Olin köyhä koululainen 80-luvulla. Seiskaluokkalaisena oli tullut kasvettua sen verraan ettei kolmannella saamani ( ukin ostama) talvitakki enää mahtunut kiinni, tuli mentyä koko talvi avonaisessa takissa. Kengän pohjat oli usein rikkikuluneet. Tykkäsin kouluruuasta, usein tuli syötyä kahden edestä. Kotona tuli syötyä kunnon näkkileipää. Maitoa jatkettiin välillä vedellä. Riisimurot oli mun ehdotonta herkkua, silloin kun niitä sai. Ei nyt joka kuukausi.

 En omistanut lapsena koskaan polkupyörää, mutta kunto oli hyvä, kahdeksan kilometriä oli normi kävelykauppaan ja kirjastoon.

Tuli varastettua vessapaperia koulusta, vessapaperia tuli myös käytettyä terveyssiteinä

Töihin menin peruskoulusta, myöhemmin aikuisena kävin aikuislukion.

En ole ollu 'köyhä' enään kolmeenkymmeneen vuoteen. Tänä päivänä köyhyydestä nouseminen on varmasti vaikeampaa.

Elin joskus toimeentulotuella, koska olin niin sairas ja huonossa kunnossa, etten tiennyt mistä hakea tukea. Olin ollut sitä ennen töissä ja töistä sairauslomalla. 

Tuosta on kulunut aikaa jo paljon aikaa, etten hyvin muista enää. Mutta kyllä aika kauan kituutin toimeentulotuella, koska sain ihan hervottoman määrän kuntoutustukea takautuvasti. Muistelen että rahaa riitti kuitenkin ostaa ruuan lisäksi vaatteita jostain alesta. Mutta kaikki meni todellakin, ja miettiä piti tarkalleen voiko sen vitosen paidan ostaa. Kuntoutustuesta jäi sitten heti suunnilleen kolmasosa säästöön, kun oli tottunut jo elää tarkan euron elämää.

Nyt olen perinyt jo miljoonaomaisuuden tehneen vanhempani, joka eli ihan superpihiä elämää. Niitä perintörahoja käyttäessä on aina vähän huono omatunto: tietää että ne on säästynyt, kun joku toinen on elänyt pihistellen ja nyt sitten itse niitä "tuhlailee".

Tili tuli ja tili meni opiskeluajoista tuonne kolmekymppiseksi. Kaikki laskut tuli aina maksettua ja ruuasta ei ole ollut puutetta eikä elämä näyttänyt ulospäin köyhälle. Kuitenkin jos tuli tehtyä esim. ulkomaanmatka tai isompi hankinta, se piti maksaa luottokortilla, joskus piti lykätä jonkun laskun maksupäivää. Talous pysyi tasapainossa tiukan tilikirjan avulla. Kaikki tulot ja menot kirjattiin ylös ja rahaa ei hassattu turhuuksiin. Luottokortti oli vain hätävara, ei mielitekojen toteuttamisväline.

Kun työelämässä pääsi eteenpäin alkoi rahaa jäädä säästöönkin ja pystyi hankkimaan turvapuskuriksi kolmen kuukauden palkkaa vastaavan summan. 

Hienosti tsempattu!

Kasvoin alkoholistien lapsena. Äiti oli välillä vankilassa, tuikkasi ex miestään puukolla. Kuljin kirpputori vaatteissa, siihen aikaan kirpputorit eivät olleet muotia. Sieltä saadut vaatteet olivat todella vanhanaikaisia, ja jouduin silmätikuksi koulussa. Vanhempien ryyppyputkien aikana ei ollut välttämättä mitään ruokaa. Ja vaikka eivät ryypänneetkään, välillä kaavittiin vaan homeet pois ruuasta ja sitä oli pakko syödä. Ensimmäisen kesätyöpaikkani palkan joivat viimeiseen penniin. Sen jälkeen, vahingosta viisastuneena en enää töihin mennytkään. Koulutieni loppui peruskouluun. Sain hyviä neuvoja kotoa miten töitä vältellään. Jostain syystä mulle ei vaan maistunut alkoholi ollenkaan, joten jossain vaiheessa, vahingossa, työllistyin. Palkansaanti olikin mukavaa. Olen laittanut lapsuudenperheeseeni välit poikki. Omat lapseni eivät tiedä mun taustoista mitään. Olen rahasta tosi tarkka, mutta mun lapsilta ei puutu mitään mihin mulla järkevästi on varaa. Ei ainakaan ikinä kunnollista, ravitsevaa ruokaa tai kunnollisia, ehjiä ja puhtaita vaatteita.

Toivoit kaverillesi aborttia ja vammaista lasta.  Menneisyytesi EI JÄTÄ SINUA RAUHAAn..