*@*MARRASMURUJEN VIIKKO 19*@*

Ensin momentille paljon jaksamista. Olo on varmasti aika pölmistynyt noiden uutisten jälkeen.



Sitten galluppeja...



Kotityöt: Ne on varmaan 90% mun harteilla nyt kun olen kotona. Viikonloppuna mies toki osallistuu siinä missä minäkin, mutta silloin tehdään tosin vain ihan pakolliset, eli keittiön siivousta ja tavaroiden järjestelyä. Minä hoidan viikolla siivoukset ja pyykit. Myöskään arki-illoille ei yleensä jää hommia, jos jää niin mä teen ja mies hoitaa lapset. Vauvanhoito on mun heiniä lähes täysin, usein meillä menee " työnjako" niin, että mies hoitaa esikoisen iltatoimet ja minä vauvan. Toki välillä vaihdetaan rooleja, mutta noin se jotenkin luonnostaan menee... Ehkä siksi, kun niihin vauvan iltatoimiin liittyy kiinteästi imetys =)



Omaa aikaa/yhteistä aikaa mulla/meillä on iltaisin kun lapset nukkuu... Lapsille ei hoitoapua kovin usein ole saatavilla, enkä kyllä tyttöä hennoisi kenenkään hoitoon jättääkään. No isänsä kanssa toki on, siis pääsen toki kampaajalle, ostoksille, lenkille tms. jos haluan. Mutta en siis kenellekään perheen ulkopuoliselle vielä halua jättää. Jos jostakin haaveilen, niin nukkumisesta! Se olis välillä varmaan aika mukavaa... Mutta tiedän senkin, että ei mun unesta mitään tulisi, jos vauva olisi jossain hoidossa. Silloin pitäisi stressata ja miettiä, miten se pärjää.



Muutenkin ollaan miehen kanssa oltu koko ajan sillä mielellä tässä perhe-elämässä mukana, että meidänkin aika vielä koittaa. Kokemuksesta tiedän, että kun lapset kasvaa, niin tilanne muuttuu, univelka pienenee, elämä helpottuu kaikin puolin ja hoitoon jättäminenkin alkaa tuntua ihan ok ajatukselta. Meillä on sen verran vanha ja vakiintunut suhde, että kumpikin osaa ottaa nämä lapsiin keskittyvät vuodet oikealla tavalla. Rakastetaan tässä arjessa =) Ja tosiaan, sinne miehen kainaloon on kiva tämmätä itsensä kun lapset on laitettu yöpuulle...



Mutta varmasti käytettäis mummoja hoitoapuna enemmän, jos he lähellä asuisivat ja se olisi käytännössä mahdollista. Nyt kun se ei ole, niin pitää vaan asennoitua oikein ;)



Mutta nyt laittamana tytön nimpparijuhlaherkut pöytään. Ei sankari siitä vielä tajua, mutta isoveli sitäkin enemmän...



Marrastoive

Tunnusta, en koko pinoa ehtinyt vielä lukemaan, kun en ole muutamaan päivään koneelle ehtinyt. Vessan kaapistot sain kasattua ja isäntä on seiniä levyttänyt, tasoitellut, tehnyt sähkötöitä. Kivaa tuo uuden tekeminen, kun se purku vaihe on niiiiin tylsää.



Vastailen tuohon nukkumisgalluppiin. Meillä menee samalla lailla, kun pipasmintulla. Aluksi nukahti tissille syliin tai meidän sänkyyn ja kun joskus kuukausi sitten huomasin, että ei poika tissille nukahtanut, vaan lopetti syömisen ja käänsi selän äidille ja halusi nukahtaa omassa rauhassa, niin nyt vien omaan sänkyyn, kun alkaa silmiä hieromaan ja sielä poika sitten aloittaa unihyrinänsä ja yleensä noin kymmenessä minuutissa on unessa.



Meidän naapuriin syntyi eilen poika. Mulla on ihan into piukassa. Vein rouvan eilen äitipolille korkeiden paineiden ym takia (isä oli työmatkalla) ja lääkärit päätyivät nopeasti sektioon raskausmyrkytyksen takia, viikkoja oli jo 39+6. Isä ehti just ja just paikalle, ennen leikkausta. Tuo oli niin omituinen juttu, kun kaikki tapahtui niin nopeasti, että mua jännitti enemmän, kun oma synnytys ja koko ajan mietin kuinka vauva ja voivat.



Nyt jatkan viisujen katselemista ja palailen taas..

*RUTISTUS* Miten teitä ja pientä koetellaankaan! Kuten sanottu, Tiitiäinen jo kertoi kokemuksistaan. Toivottavasti saatte tukea muualtakin. Itse en voi kuin lähettää voimasäteitä... en osaa mitään järkevää sanoa. Pikkuisenne saa varmasti parasta hoitoa ja kyllä ne pienet toipuvat vallan ihmeen nopeasti!



Gallupeista... mitä muistan... Meillä on melko perinteinen *työjako*. Mies siis korjaa kaiken korjattavan (vaatteet tosin minä), vaikka kyllä itsekin osaisin ja pystyisin renkaat vaihtamaan tms. Hän lisäksi tekee tosi paljon tulevaa taloamme varten. Ja tietenkin senkin rakentaa itse. Vallan kätevä mies :) Koti ja lapset ovat minun vastuullani. Mies auttaa siivouksessa vain, jos on jotain todella erityistä. Muuten ei edes imuriin koske. Toisinaan pesee pyykkiä (ei kyllä viikkaa vaatteita kaappiin), laittaa ruokaa ja muuta pientä. Lasten kanssa on niin, että ottaa mukaan omiin hommiinsa. Ei siis leiki. Kaupassa käymme toisinaan yhdessä. Laskut maksellaan *puoliksi*... Periaatteessa arjen pyöritys kotona on täysin minun hommani.



Jos olisi enemmän omaa aikaa... se oma aikahan on lähinnä tätä netissä roikkumista. Mieluusti haluaisin lenkille, nukkuisin (siitä ei tosin tule mitään, kun olen niin herkkäuninen), tapaisin kavereita, kävisin vaikka kosmetologilla... kaikenlaista jo mainittua. Eiköhän sitä aikaa ole sitten, kun lapset ovat isoja! Nyt en oikein edes osaa kuvitella tekeväni muuta kuin *toisten palvelua*.



Pitäisi muistaa varata aika hammalääkäriin. Olen alkanut *kuvitella* hammassärkyä ja pelkään, että löytyy jotain kauheaa...



Huomenna (IHME!) mies uhosi, että meillä on suursiivous!!! Keskimmäisen synttärijuhlat ovat tulossa ja pitäisi siivota kunnolla. Herrani ystävällisesti ilmoitti, että keittiöme on kuulemma *p...nen*, joten pakko luututa katosta lattiaan. No, enpä taaskaan tunne tehneeni koskaan mitään ja kaikki tekemäni on ollut turhaa... Mutta kivahan se on, jos edes kerran vuoteen saan apua siivoukseen ;-P



Nyt hiljalleen petin suuntaan...



TalviSalama kera nukkuvan puolueen

Täälä sitä odottaa kanssa yksi kämppä totaalista siivoomista kun vaan sais aikaiseksi aloittaa...

Tänään on likkojen synttärit ja vieraita tulossa klo:16 tienoolla ensimmäiset.

Onneksi on edes sinne asti aikaa siivoilla tätä taloa,pyykkiä ja kaikkee on hirveesti onneksi on tuo pesuhuone jossa ne pyykit saa rauhassa olla piilossa,joten tähän näkyvään osaa taloa pitää siivoomiset sijoittaa...



Saa nähdä tuleeko paljonkin porukkaa kun kukaan ei koskaan viitsi ilmoittaa tuleeko vai ei vain 1 ihminen on ilmoittanut että tulee tänään ja toinen tulee sunnuntaina vasta poikkeen kun menee vanhemmillaan käymään.



Mutta eipä se valittamalla siivoonnu joten siivoon!!!!!!



toivoovauvaa ja lapset

Meillä on sairastettu niin, etten ole kerinnyt juuri pinoa lukea, saati siihen kirjoittaa. Juuri kun luulin, että Ainon tauti meni ohi, alkoi uusi, kummallinen yskä. On kuin neiti olisi saanut vettä keuhkoihinsa, omituinen pärskivä yskä...kuumetta ei enää ole. Esikoinen ja mies sentään jo ovat tolpillaan...



Jas: Synttärionnittelut, eikös tuo 40v ala pikkuhiljaa olla naisen parasta ikää? Kaikki kriisit ovat hetkeksi ainakin ohimennyttä elämää :-) Perässä tullaan, täällä taitellaan seuraavaksi puolivälissä neljääkymmentä...



Momentti: Voi kurjuus mitä takapakkia teille nyt tuli! En voi muuta kuin ihmetellä ja toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin ja saisitte tytön terveeksi!



Gallupvastauksia: Meillä kotityöt ja vauvanhoito ovat 100%:sti minun harteillani. En valita, mutten ota vastaan myöskään valituksia siitä, jos joku perheenjäsenistä alkaa arvostelemaan :-). Olen sanonut, että annan pestin mielelläni sille, joka kokee tekevänsä hommat paremmin ja huolellisemmin. Osaavat jo pitää mölyt mahassaan. Mies auttaa siivoamisessa joskus, mutta todellakin yhden käden sormin laskettavasti/vuosi. Ruokaa laitamme monesti yhdessä ja se on tosi kivaa, vaikka meillä on surkean pieni keittiö.



Mies tekee kaiken korjaushomman, ompeluhommat (korjaa siis vaatteet) ja kaikki tekniikkaan tai rakentamiseen liittyvän, kun kerran on superhyvä niissä. Minä toimin lähinnä päällysmiehenä :-d tai pikemminkin työkalun ojentajana...mies on myös enemmän noiden vanhempien lasten seurana nyt kun meillä on tuo vauva. Pelaavat yhdessä lautapelejä ja käyvät pyöräilemässä yms...



Raha on ollut aina yhteistä, eikä meillä ole tullut siitä milloinkaan riitaa. Emme vahdi todellakaan toistemme rahankäyttöä. Muutenkin suhteessamme saa hengittää vapaasti puolin toisin, kumpikaan ei roiku toisen niskassa, eikä pidä perheessä mitään ylivaltaa :-). Olen mielestäni todella onnellinen ja meillä on hyvä parisuhde, joka on vuosien varrella muuttunut aina vain paremmaksi.



Voimme puhua ihan mistä vain, mutta meillä saa myös olla hiljaa, jos tuntuu, ettei jaksa pälpättää. Riitelemme harvoin ja jos riitelemme, riita tulee jostakin ihan tyhmästä jutusta, jolle nauramme jälkeenpäin.



Yhteistä aikaa meillä vietetään seuraavan kerran joskus hamassa tulevaisuudessa :-) Aino on vielä niin pieni, ettemme raaski jättää häntä hoitoon. Meille riittää jutteluhetki sohvalla viinilasillisen kera kun lapset ovat jo nukkumassa. Olemme elokuvafriikkejä, joten elokuvissa olisi kiva käydä. Ongelman olemme korjanneet ostamalla pikkuhiljaa kirjahyllyn täyteen DVD-leffoja. Onkohan noita jo 400? Musiikki on myös intohimoni ja sitäkin löytyy kirjahyllyn täydeltä :-)



Ravintolaelämää emme ole koskaan viettäneet, paitsi mitä nyt olemme käyneet syömässä, mutta siis mitään bilehile elämää emme kumpikaan kaipaa kun emme ole sellaisesta koskaan piitanneet.



Jaahas, nyt tuolla alkoi yskiminen, pitää mennä katsomaan...



Hyvää viikonloppua kaikille!



Kanelisokeri

Kanelisokeri,meidän vauva sai kanssa jälkitutina kovan yskän flunssasat-meni sitten ohi omia aikojaan.



Voimia kaikille sairaitten vauvojen kanssa jaksaville!!!Eritoten tietenkin Momentille.Meidän vauvaa leikattiin vatsasta ja itkua riitti meillä vanhemmilla.Vauva toipui kyllä siitä nopsaan ja hyvin.



Meillä mies tiskaa,luutuaa usein lattiat,keskiviikkoisin imuroi lisojen lasten kanssa...Minä olen lauantain ison siivouksen kapteenina ja huolehdin saniteettitilat,se imuroi joka ehtii(paitsi lapset aina oman huoneen),minä pyykkään,pyyhin pölyt,pesen ikkunoita...Ruuanlaitto on lähes kokonaan mun harteilla,mutta tykkään kovasti siitä,joten ei haittaa.Lasten käteen lykkään usein roskapussin,kun menevät ovesta.Heidän jokapäiväisiin hommiin kuuluu myös sänkyjensä petaaminen.



Omaa aikaa saan kun tarvitsen.Salikorttikin on,mutta liian harvoin tässä on tullut nyt käytyä.Ystäviä tapaan,käymme syömässä ja kahvittelemassa.Kosmetologilla kävisin useammin,jos olisi rahaa.Myös kylpylät olisivat lempparilistassa.



Täytyy lähteä kauppaan..

momentin perheelle paljon jaksamisia!



Siivouksista sun muista, mun harteilla on yksin ikkunoiden pesu ja pyykkäys ja pölyjen pyyhkiminen, muuten siivoamme yhdessä, ellei mulla ole siivousvimma niin sit siivoan yksin. Pyykkiä mieskin pesis mut en anna, menee värit sekasin ja pyykit vain nostetaan kuivamaan sellaisenaan...Ruokaa teemme molemmat, useimmiten toki minä kun kerta kotona olen.

Mies auttaa kyllä tosi paljon sen minkä osaa ja ehtii, alkuun vauvan syöttäminen takkusi, mut sinnikkäästi kun vaan yritti niin vauva suostui lopulta häneltäkin syömään..alkuun mies meinas et ei onnistu syötä sä, mut patistin vain yrittämään niin kyllähän se siitä :)



Omaa aikaa saan just sen mitä haluankin, harvoin mihkään lähen mulle riittää kun kaheksalta pienimmät nukkumassa ja sit saan katella tv:tä rauhassa tai lukea kirjaa.

Ekax Jas:sille mahtavat (myöhästyneet kylläkin) synttärionnittelut=)! En nyt kuitenkaan rupee laulaan vaikka mieli tekis...=)!



Allergioista on ollu puhetta...meillä ei onnex *koputtaa jälleen puuta* oo ollu mitään oireita noista kiinteistä. Aattelinkin jo parin vkon sisällä alottaa ohran sekä naudanlihan,eilen annoin pastaa ekan kerran...oli varmaan mielenkiintonen makuelämys,ainakin ilme oli aikas hauska...hih hih=)!



Kotitöistä...mä teen yleensä sapuskat ja pesen pyykit,mies tosin tekee paaaaljon paremman nakkisoosin ku minä, mutta sitä saa niin harvoin. Lamput ja patterit vaihtaa se kumpi kerkiää, samoin jompikumpi vaihtaa autoon/autoihin renkaat (mä yleensä vaihdan omaani),huonekalut aletaan yleensä kokoomaan yhdessä ja mä kokoon ne loppuun ku miehellä menee hermot, mies imuroi ja mä pesen lattiat. Yleensä mies hoitaa seuraavax talvex polttopuut,tosin mä yx kesä hain rankoja mettästä ja mies teki niistä klapeja. Mutta yleisesti ottaen aikas tasapuolisesti menee,toisaalta...mulla vaan tuntuu olevan niin paljon enempi hommia...



Mä oon tässä pari päivää täytelly tota sairaan lapsen hoitotuki-hakemusta, meinaa mennä hermot...tarvii apteekista pyytää lääkekuluista tiedot,joku lääkärin todistus tarvitaan,ite tarttee kirjottaa hakemukseen kaikki asiat mitkä vaikuttais tän tuen saamiseen + monta muuta asiaa samaan hakemukseen...plääh...

Mutta jospa sieltä sitte sais hiukan jotain apuja...Lääkkeet kun ainakin sais katettua sillä,ni helpottais kummasti tota rahapolitiikkaa...



Mä oon lähdös huomen ostoksille mun siskon kanssa=)! Mä vien pojan äidilleni ja päästään oikein nauttimaan shoppailuista,ihanaa=)! " Pakko" ostaa poitsulle kesävaatteita,mä en millään malta oottaa ku pitkästä aikaa pääsee Lindexille ja Kappahliin...voi voi sitä rahan menoa... Täytyy tosin heti puolustella että oon jo muutaman kuukauden säästäny rahaa tätä varten=)!



Mutta ihanaa ja aurinkoista vkonloppua kaikille ja eritoten SYDÄMELLISTÄ ÄITIENPÄIVÄÄ meille kaikille ¨hearts¨hearts¨



Mahtoko toi toimia...kuitenkin=)!



Tiitiäinen78

miten niitä sydämiä saa tohon...???

Oli niin työntäyteinen päivä eilen että olen aivan puhki.Viimeiset vieraat lähtivät vasta jääkiekko-ottelun päätyttyä ja tämän jälkeen piti vielä istua hetki rauhassa euroviisuja katsoen.

Wilma nukkuu sairaalareissun jälkeen todella huonosti,viime yönäkin roikkui tississä kiinni koko ajan.Ei ole ihme että tuntuu siltä kun olisi juhlinut koko yön..



Esikoinen on mukana kulkueessa Hesassa tänään sonnustautuneena samba-asuun.Sambakoululaiset ovat hyvin edustettuna.Lähdetään Wilman kanssa katsomaan,mutta taitaa mennä myöhään. Huomenna sitten yhden lapsen kaverisynttärit joita varten pitäisi hankkia kaikenlaista..Tällaista tämä (suurperheen)äidin elämä on :)



Jaksamista kaikille!!

Täällä oli mamma ihan paniikissa aamulla, kun " piti" viedä poika päiväkotiin hoitoon n. neljäks tunniks! Siellä oli siis tänään lapsiparkki, eli ottivat sinne lapsia hoitoon. No mähän kanssa heti ilmotin pojan sinne. Kuitenkin ikää " jo" viikkoa vajaa 6kk ja syö ja aika hyvin muutakin kuin pelkkää tissiä. Jos ei söis kiinteitä noin hyvin kun nyt syö, niin en ehkä olis vieny kyllä. Koska korvikettahan se ei oikeen tahdo huolia... Kyllä oli ahdistavaa jättää poika hoitoon vieraille, vaikka tunsihan mä ne tädit jotka siellä oli näiden parkkilaisten kanssa. Ne vaan kannusti, että nyt menet ja otat rennosti, kyllä me täällä pärjätään! En nyt tiiä kuinka rennosti osasin ottaa, kun kävin siinä ensin kaupoilla, siellä meni joku parisen tuntia ja sit kun tulin kotio niin tietysti purin ostoskassit ja sit pistin tuulemaan täällä kotona, kun oli kämppä niin hirveessä kunnossa.

Sit kun menin hakeen, niin ihan hienostihan siellä oli tosiaan mennyt. Mut sit kun piti lähteä niin rupes kiukuttaan...yllätys... Kotio kun päästiin niin jo alko huuto ennenkun sai vihdoista viimein TISSIÄ! Ja kylläpä söikin antaumuksella ja molemmat tissit. :) Sitten oli taas hyvä mieli ja naureskeltiin. Tää olikin nyt pisin aika mitä oli ilman tissiä näin päiväsaikaan. Tais mennä kaikkiaan joku viis tuntia ilman tisua.. Mut ihan tyytyväinen olen, et uskalsin pojan sinne viedä. Saipahan vähän esimakua jo vieraasta hoidosta. Ei se oo kun vaivaiset 3kk ja joutuu meneen hoitoon!



Tulipas nyt selostettua yhdestä hoitoasiasta. Mut onhan se nyt iso asia viedä esikoinen ensimmäistä kertaa " oikeeseen" hoitoon! :P



On sekin kyllä jännä juttu, et aina sitä aattelee, et hoitais nyt joku muu tota poikaa. Pari tuntiakin jos se on jollain muulla, niin jo sen tahtoo takasin omaan syliin! :D



Semmosia...

Tulin kertomaan teille, et tein tossa joku aika sitten positiivisen raskaustestin :)

Tammikuussa meille sit syntyy neljäs lapsi, mikäli kaikki menee hyvin.

Tässähän ihan vauvakuumetta pukkaa,vaikka aamupäivästä vannoin ettei enää koskaan...

Taidat olla toinen marrasmuru jolla jo seuraava " pulla uunissa! Mitähän sille ensimmäisenä plussanneelle kuuluu? nikkikin jo päässyt minulta unohtumaan....



Itsellä ei enää vauvakuumemittari värähdä, mutta muiden puolesta olen sitäkin iloisempi!



Oli muuten helpottavaa lukea kotityö-gallupista että monilla muillakin työjako on aika vanhanaikainen linjalla miesten työt ja naisten työt (vaikka toki poikkeuksiakin löytyi), ja että joillakin muillakin vauvanhoito on kokonaan naisen vastuulla.

Eiliset synttärit menivät hyvin ja kaikkee ihanaa lapset saivatkin varsinkin vaatteet joita saivat oli todella hienoja ja merkeistä päätellen kalliitakin.

Isompi tyttö sanoikin että nyt voi sanoo että on ainakin muodikkaat vaatteet ja ihan merkki tuotteita...

Kuinka ne jo 8vuotiaina tietää että mikä on merkki tuote ja mikä halvempi tuote?

Nuorempi ei vaate merkeistä vielä mitään ymmärä mutta oli onnensa kukkuloilla kun vaatteet olivat punaisia ja vaalean punaisia.



Sitten tuli tätä ihanaa kaikkien vanhempien rakastamaa pikku tilpehööriä,jonka saa sit vanhemmat keräillä milloin mistäkin,ainakin meillä kaikki pikku tavarat pyörii kohta kaikkialla muualla paitsi siellä missä pitäisi.

Ei minulla mitään siis niitä pieniä lahjoja vastaan ole olen ihan kiitollinen että niitä saivat mutta se siivous jää aina meidän aikuisten harteille niiden kanssa.



Tänään pitäisi taas muutama vieras tulla eilen kävi 10 vierasta ja siivous oli valmis vasta 16.00 tienoolla jolloin vieraatkin olivat jo tulossa,koska Joel ei sietänyt koko päivänä sitä että olisin tehnyt jotain muuta kuin ollu hänen kanssaan,eikä tietenkään voinut nukkua normaalisti koska oli niin erikoinen päivä.

Siis että jo aamusta alettiin touhuilla kaikkee niin sekin oli ihmeissään että mikäs tää juttu on.



Niin ja onnitetteluja jas synttäreiden johdosta ja sitten tuuli merkille uudesta odotuksesta.

Ja momentille jaksamisia ja toivon että kaikki menee hyvin.



Jotain piti vielä kysyäkkin....hmmm....



Ai niin siis äidit joilla useampi lapsi niin miten olette järjestäneet synttäreitä,eli missä iässä kaveri synttärit tulleet kuvioihin ja onko ollu kahden lapsen yhteissynttäreitä?



Meille kun kantautui anopin mukana moitetta siitä että tytöillä samaan aikaan synttärit niin mietin että pitääkö ne seuraavana vuonna pitää erikseen kun ei kuulemma voi tulla kun pikkusiskon synttärit on samana päivänä...

Noin oli siis sanonut isomman likan kaverin äiti meidän anopille,eli ettei he tule sen takia synttäreille...



Mutta nyt muihin puuhiin...

toivoovauvaa

Kiitokset onnitteluista :)



toivoovauvaa, meillä on noilla kahella vanhemmalla lapsella molemmilla saman kuun aikana synttärit ja viime vuonna oli pojalla ekat kaverisynttärit, niin tehtiin sillai et hänen kaverit kutsuttiin aikaisemmin päivällä ja sit iltapäivästä sukulaiset tuli yhteisille synttäreille. Tosi kätevästi meni mun mielestäni. Noin aiotaan tehä tänäkin vuonna josta tulikin mieleen et eihän niihin oo enää kuin kuukausi, täytynee alkaa pian leipoon pakkaseen.

Niin joo kysyitköhän et koska ekat kaverisynttärit, poika täytti 6v kun pidettiin ekat.



Nyt jatkamaan siivouksia, mulla on joku ihme siivousvimma, eli siivoan yksin ;) mies töissäkin et eipä se auttaa nyt ehtiskään.

Tosiaan, vauvakuumetta pukkaa :) Tosin mulla on krooninen sellainen... Kerropa, kuinka talous ja järki kestää lapset niin pienellä ajalla. Mulla on kyllä ikää kymmenen vuotta sinua enemmän, muttei rahaa tippaakaan ja mies pitää omistaan niin tiukasti kiinni, että siitä on aina riitaa... :( Meille tuskin neljättä vielä tulee, kun tuo tyttö syö niin tuhkatiheään eikä kuukautisetkaan varmaan ala vielä moneen kuukauteen. Välillä mietin, että olisinka tavannut mieheni silloin ihan nuorena, niin nyt olisi se oikea suurperhe. Oikeasti, kun mittarissa on jo se 35, niin tunnen itseni liian vanhaksi pienten lasten äidiksi... Meillä on tosiaan sellainen jännä tilanne, ettei ehkäisyä ole, mutta silti mies odottaa, että menisin töihin. Kunhan siis sen *johtajanpaikan* jostain löytäisin. Itse olen onnellinen näistä lapsista ja todellakin haluaisin vielä monta lisää, mutta tuo mies... sitten tarvittaisiin isompi auto, johon ei ole varaa... sitten kuluja olisi enemmän... sitten ei *ainakaan* kukaan ota minua töihin... Ja silläkin riskillä toivon, että uusi vauva pian tulisi!



Vuodatusta! Ja luin pikkaisen *kateellisena* kuinka ihania miehiä teillä on. Tuntuu, että mulla on menossa myöhäinen kolmenkympinkriisi, kun kaikki kaatuu päälle. Ja sitten se klassinen seitsemänvuodenkriisi parisuhteessa...



Nyt pitää taas siivota, mennä kauppaan, leipoa... ja saada tuo ukkokin ylös!





TalviSalama

Tuulille ONNEA! Kyllä teillä sitten vasta riittääkin vipinää, kun tulee toinen pikkuinen noin lähellä tätä marrasvauvaa :)

Mitähän mahtaa kuulua sille ensimmäiselle plussanneelle marrasvauvan äidille? (Anteeksi etten muista nimimerkkiä). Hän ei ole tainnut nyt viime aikoina kirjotella.



Olikohan Tiitiäinen kun kirjotteli menevänsä tänään shoppailemaan? Minä myös! Pojan vein juuri hoitoon vanhemmilleni ja nyt sitten pääsen pitkästä aikaa oikein antaumuksella kaupungille ravaamaan kauppoihin :) Oikein juhlavaatetta tarvis ostaa yksiä häitä ja yo-juhlia varten ja jotain muutakin jos löytyy.



Mukavaa viikonloppua!



Piparminttu :)

Pientä taukoa tähän tulin pitämään, ihan hiki tulee siivotessa...



Se toinen odottaja on Toukokuunäiti tai jotain sinne päin se nimimerkki.

Etsä Talvisalama mikään vanha vielä ole! Kyllähän tässä vipinää juu riittää ja lisääntyy vain, mutta eiköhän siitä selvitä ja aikansa kutakin. Autoasiaa mies eilen pohti oikein olantakaa, mutta katotaan sitä sit ensvuoden puolella uudemman kerran, joku tila auto se on kai hankittava.

Jännä juttu et vaikka nyt on neljäs lapsi tulossa niin ihan yhtä malttamaton olen kuin esikoisen aikaankin, tekis mieli järjestellä kaappiin vauvan vaatteet jne :) Juu ihan pöhkö... tää nyt on vielä niin alussakin et ihan hissukseen pitää nyt olla, teille oli kumminkin pakko kertoa, kärsimätön kun olen.

Keskenmenoja mulla on ollu useampikin ekan ja kakkosen välissä, ja pieni pelko tässä mielessä koko ajan sen suhteen, mut eipä se kai auta murehtia vaan olla vaan positiivisin mielin.