Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?
Saa ehdottaa. Yläpeukku jos olet samaa mieltä, alapeukku jos olet eri mieltä.
Kommentit (897)
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta, kaksi lasta, kultainen noutaja ja farmari-Volvo.
Ja kuvitelma siitä, että kaikki haluavat elämältään tuon saman! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tittelin kumartelu, arvostetaan henkilöä lukeneisuuden mukaan ei persoonan.
Tämä on enemmänkin vanhemman väen ja kouluttamattomien juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole huomannut, että koulutus itsessään vaikuttaisi siihen miten keskustellaan, tai se akateemisuuskaan.
Puhettahan on tutkittukin. Yhteiskuntaluokka kuuluu puheessa ja varsinkin siinä mistä puhutaan.
Niinpä. Kyllä sen huomaa taukohuoneessa istuvatko keskustelemassa laikkarit vai lääkärit.
eri
Miten?
Työväenluokka käyttää eri sanastoa kuin akateeminen keskiluokka. Lisäksi työväenluokalle on tyypillisempää jutella ihmisistä ja konkreettisista asioista. Akateeminen keskiluokka keskustelee mieluummin abstrakteista asioista kuten ideoista, entä jos -skenaarioista yms. Akateeminen keskiluokka vetoaa enemmän tutkittuun tietoon, työväenluokka mutuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.
Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.
Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.
Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.
Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne.
Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?
Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?
Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.
Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa.
Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.
On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.
Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.
Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?
Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia.
Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.
Vielä 90-80-luvulla minun lapsuudenkodissa tehtiin noin. Silloin meidän äiti ei tiennyt, kuinka paljon myrkkyjä vanhoista astioista voi irrota. Nykyään meillä on juhlakattauksessa kyllä edelleen pellavaliina, mutta uudet ja turvalliset astiat.
Meillä keskiluokkailaan perinteisesti ja näköjään vaaraa uhmaten. Se tuo elämään pientä jännitystä. Juhlissa katetaan hopealla, paremmalla posliinilla ja muutenkin juhlallisesti. En tiennyt tämän olevan vaarallista ja astiastojen myrkyllisiä. Mitähän myrkkyä vanhoista astioista oikein irtoaa, joka ei ole irronnut jo toiseen maailmansotaan mennessä?
Minun on todella vaikea uskoa, että juhla-astiastot ja hopeaesineet jotka ovat tarkoitettuja ruokailuun ja valmistettu elinaikanamme (pois lukien satavuotiaat palstailijat) olisivat millään tavalla vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."
Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.
Olen eri, mutta lisäisin edelliseen vielä sen, että proffat ovat olleet kaulusköyhälistöä, kun heidän lapsensa ovat olleet pieniä ja kotona. Tenure track-urapolku on pitkä ja kova tie, eikä sitä läpäistä kovin nuorena.
Siinä on paljon eroja, kuinka paljon ihmiset keskustelevat kotona työstä. Kyllä meillä akateemiset vanhemmat puhuivat siitä aika paljonkin. Ja itse puhun mieheni kanssa tosi paljon. Sekin varmasti vaikuttaa, ollaanko samalla alalla vai ei? Toisaalta korkea koulutus näkyy aika usein muussakin keskustelussa kuin työhön liittyvässä.
Se nyt vaan on rahvaanomaista puhua töistä kotona. Meillä työasiat jätetään töihin. Jos jostain työasiasta on aivan pakko puhua, se tehdään sopivassa kohdassa ja valmiiksi mietittynä, lyhyenä asiana. Illallispöydässä työasiat ovat selkeä nounou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."
Siis millä tavalla?
Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.
Miksi korkeakulttuuri ei sinusta ole oikea sana?
Ei oikeastaan. Mikä tekisi jostain kulttuurista korkean ja toisesta matalan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallinnan risteily ja pakettimatkat etelään😀😀
Ei pakettimatkoissa ole mitään järkeä. Varaamalla itse lennot ja hotellit, pääsee paljon halvemmalla ja sujuvammin parempiin kohteisiin.
Toit juuri hauskasti esiin työväenluokan ihanteen: tee itse ja säästä. Keskiluokkainen on kiireinen, tekee uraa ja tienaa palkkansa muulla tavoin. Annan mielelläni ammattilaisen suunnitella minulle sopivan lomakohteen enkä käytä aikaani siihen, että etsin netistä halvimpia lentoja ja vertailen hotelleja. Olen usein saanut aivan loistavia lomia kun olen soittanut matkatoimistoon ja kertonut, mitä toivon. Mielelläni maksan ammattilaiselle hänen työstään.
Kaikki matkustamisesta kiinnostuneet tuttavani, mm.minä itse, jotka räätälöivät itse matkansa, ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on tarkat toiveet reissullensa, jotka nauttivat suunnittelusta ja jotka –kyllä– arvostavat myös siltä, että samalla rahalla saa pidemmän matkan tai enemmän matkoja pidemmällä aikavälillä.
Ehkä sniiduilu matkailussa ja matkailu harrastuksena ei ole erityisen keskiluokkaista? Keskiluokka lentää Kanarialle ja ajaa Lappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on kyllä Suomessa melkoisessa alhossa. Jossain Britanniassa ylempi keskiluokka on melkein aristokratiaa.
Suomessa kyse on enemmän henkisestä ja psykososiaalisesta tilasta yhdistettynä keskimääräistä parempiin taloudellisiin resursseihin.
Onko sun mielestä brittiläinen ylempi keskiluokka sitten jotenkin parempi, Hyacinth?
Ei varsinaisesti. Briteissä yhteiskuntaluokka näkyy toki selvemmin ja sillä on myös historiallisesti vahvempi ulottuvuus.
Suomessa ylempi keskiluokka on paljon näkymättömämpi, vaikka se on merkittävin tuloverojen maksaja ja huomattavin yhteiskunnallinen poliittisen ja julkisen vallan käyttäjä.
Merkittävä yhteiskunnallinen poliittisen ja julkisen vallan käyttö liittyy eliittiin. Toisin kuin vanhoissa monarkioissa, Suomessa ei juurikaan ole perinteistä yläluokkaa, vaan monenkirjava eliitti, jossa on erilaisia ryhmiä, yleensä mm. valtakunnantason poliitikot kuten ministerit ja ainakin merkittävässä roolissa olevat kansanedustajatkin luetaan eliittiin.
Ylemmällä keskiluokalla sen sijaan ei välttämättä ole yhteiskunnallista tai poliittista valtaa, vaan he voivat työskennellä esimerkiksi jossain ylemmässä virassa tai yksityisellä sektorilla akateemisissa asiantuntijatehtävissä tai yritysjohdossa.
Briteissä tosiaan yhteiskuntaluokat määräytyvät eri tavalla kuin Suomessa.
Poliitikkoja on aivan liikaa, eikä niitä todellakaan lasketa mihinkään eliittiin. Kerjuulla ne ovat enemmän kuin mitään muuta. Eliitti on se ryhmä, joka määrää, mitä poliitikot ajavat ja päättävät. Se ryhmä ei edes pidä rahojaan Suomessa, mikäli liiallinen takavarikointi uhkaa. Katsokaa vaan mitä on tapahtunut jo ennen kuin punaisesta eduskunnasta edes aloitettiin julkisesti puhumaan. Sveitsi hukkuu pohjoismaalaiseen eliittiin ja Suomi johonkin aivan muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä aatelishuvilan seinillä oli kultakauden tunnettujen taiteilijoiden luonnoksia, miksei valmiita töitä?
Sama pisti silmään. Ettei nyt vaan ois vähän värikynää käytetty koko jutussa.
Se saattaa hyvin pistää silmään, ellei tiedä aiheesta. Enempää en kirjoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."
Siis millä tavalla?
Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.
Miksi korkeakulttuuri ei sinusta ole oikea sana?
Ei oikeastaan. Mikä tekisi jostain kulttuurista korkean ja toisesta matalan?
Korkeakulttuuri on meille länsimaalaisille yhteistä. Sitten on erikseen se paikallinen kansankulttuuri. Eli Joutsenlampi baletti vs Rymättylän taidekesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole huomannut, että koulutus itsessään vaikuttaisi siihen miten keskustellaan, tai se akateemisuuskaan.
Puhettahan on tutkittukin. Yhteiskuntaluokka kuuluu puheessa ja varsinkin siinä mistä puhutaan.
Olen samaa mieltä, että yhteiskuntaluokka kuuluu puheessa ja puheenaiheissa, mutta ei sillä koulutuksen kanssa ole mitään tekemistä, vaan kyse on siitä, miten kukin seuraa aikaansa.
Muistan, kun muutama vuosi sitten, joulun jälkeen tällä palstalla keskusteltiin samasta aiheesta, ja satuin mainitsemaan, että meillä keskusteltiin joulupöydässä mm. Grönlannista ja sen historiasta, ja pidin aihetta poliittisena. Silloin minut teilattiin täysin, mutta nykyisin, Trumpin kaikkien ulostulojen jälkeen, tuskin kukaan on enää eri mieltä siitä, että kysymys Grönlannin hallinnasta liittyy politiikkaan.
Koko keskusteleva pöytäseurue oli tekniikan ammattilaisia, ja myös tohtoritaso oli edustettuna, mutta emme puhuneet prosessoreista, tilastomatematiikasta, tiesuolan vaikutuksesta vesistöihin, viimeisimmistä koodikirjastoista, laserleikkauksen viimeisistä hienouksista, tai mistään muustakaan kenenkään koulutukseen liittyvästä asiasta.
Meillä pöytäseurueessa on yhteiskuntatieteilijöitä, opettajia ja pappeja. Puhumme kyllä paljonkin työhön liittyvistä asioista, koska ne samat ilmiöt näkyvät meillä kaikilla ihan tavallisessa arjessa työssämme. Niitä samoja asioita puhutaan paljon myös mediassa ja politiikassa.
Voin hyvinkin kuvitella tällaisen keskustelun sisällön, mutta veikkaan, että olisin aika monesta asiasta eri mieltä.
Kenties veikkaat väärin. Kommentistasi huomaa että olet ennakkoasenteellinen ihminen.
Voin olla ennakkoasenteellinen, vanhoillinen tai ainoastaan hyvin kasvatettu, mutta mielestäni tiedostava keskustelu sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ei kuulu päivälliskutsuille. Päivälliskutsujen tunnelman tulisi nostaa hetki arjen yläpuolelle, ja olla iloinen ja kepeä. Myös puheenaiheiden tulisi olla kaikkia viihdyttäviä.
Tutkimusten mukaan iso osa opettajista ja humanisteista on tiedostavia, ja naisopettajien osaltakin luku taitaa olla peräti 80%. Mikäli tällainen tiedostava henkilö osuisi päivälliskutsuilleni, ja ryhtyisi puhumaan mielestään tärkeistä asioista, niin yrittäisin aktiivisesti kääntää keskustelua mihin tahansa muuhun suuntaan.
En myöskään enää ihmettele, miksi niin monella on mielenterveysongelmia. Elämä ei ole kovinkaan mukavaa, jos iloisista juhlahetkistäkään ei voi nauttia, vaan koko ajan pitää kaivella epäkohtia ja velloa murheen syvässä laaksossa.
Mainittiin yhteiskuntatieteet, opettaja ja pappi ja ajattelit suorilta käsin, että kyse on vasemmistolaisesta seurueesta, jolta puuttuu loppuviimeksi konkreettinen yhteys itse ilmiöihin. Kannattaisi joskus liikkua ihmistieteilijäiden seurassa.
Jos niin haluat ajatella. Tässä kuitenkin lainaus aikaisemmasta: "Puhumme kyllä paljonkin työhön liittyvistä asioista, koska ne samat ilmiöt näkyvät meillä kaikilla ihan tavallisessa arjessa työssämme. Niitä samoja asioita puhutaan paljon myös mediassa ja politiikassa."
Pappi ei ihmistyyppinä kuulu samaan kategoriaan kuin opettaja ja yhteiskuntatieteilijä. Pappi pystyy vaihtamaan tunnelmaa silmänräpäyksessä ja puhumaan sujuvasti vaikka aidanseipäästä. Se on jo ammatin perusedellytys. Moni pappi on myös miettinyt ammatinvalintaa tehdessään, pyrkiikö teatterikorkeakouluun vai teologiseen.
Huomaatko, mitä yhteistä kaikilla mainitsemillasi henkilöillä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."
Siis millä tavalla?
Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.
Miksi korkeakulttuuri ei sinusta ole oikea sana?
Ei oikeastaan. Mikä tekisi jostain kulttuurista korkean ja toisesta matalan?
Korkeakulttuuri on meille länsimaalaisille yhteistä. Sitten on erikseen se paikallinen kansankulttuuri. Eli Joutsenlampi baletti vs Rymättylän taidekesä.
Hiveleekö itsensä nostaminen korokkeelle paljonkin? Ei baletissa ja Joutsenlammessa ole mitään korkeampaa kuin vaikkapa elokuvassa ja The Wall albumissa. Rymättylän taidekesä puolestaan tarjoaa sillinpurkittajan elämää tavalla, johon juuri mikään muu ei kykene. Kuinka matalalle Uudenkaupungin Bonk installaatio rankataan?
Tekeekö kulttuurin nauttiminen toisten kustantamana siitä ”korkeaa” kulttuuria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa."
Siis millä tavalla?
Ja miksi ihmeessä pitää käyttää käsitettä korkeakulttuuri, miksei vaan voi sanoa ihan niillä oikeilla sanoilla.
Miksi korkeakulttuuri ei sinusta ole oikea sana?
Ei oikeastaan. Mikä tekisi jostain kulttuurista korkean ja toisesta matalan?
Korkeakulttuuri on meille länsimaalaisille yhteistä. Sitten on erikseen se paikallinen kansankulttuuri. Eli Joutsenlampi baletti vs Rymättylän taidekesä.
Hiveleekö itsensä nostaminen korokkeelle paljonkin? Ei baletissa ja Joutsenlammessa ole mitään korkeampaa kuin vaikkapa elokuvassa ja The Wall albumissa. Rymättylän taidekesä puolestaan tarjoaa sillinpurkittajan elämää tavalla, johon juuri mikään muu ei kykene. Kuinka matalalle Uudenkaupungin Bonk installaatio rankataan?
Tekeekö kulttuurin nauttiminen toisten kustantamana siitä ”korkeaa” kulttuuria?
Jos on käsitteet noin vaikeita, ei kannata edes kuvitella kuuluvansa keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.
Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.
Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.
Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.
Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne.
Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?
Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?
Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.
Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa.
Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.
On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.
Paljon mahdollista. Pidän kalaveistä erittäin tervetulleena ruokapöytään, sillä se helpottaa olennaisesti kalan syömistä. Kalanlihan erottaminen kalannahasta ja ruodoista käy parhaiten kalaveitsellä.
Keskiluokassa kisaillaan hillitysti, joten onhan teillä hopeisten kalaveitsien lisäksi oikeat ottimet perunalle, kun se asetetaan kalan viereen lautasella?
Tuo menee minusta brassailun puolelle. Ei suomalainen keskiluokka mitenkään tyypillisesti käytä hopeisia aterimia, eikä varsinkaan kalaveitsiä tai perunanottimia. Suomalaiselle keskiluokalle on tyypillistä, että on Hackmannin Savonia-aterimet. Ne edustavat suomalaista ajatonta designia, ovat konepestävät ja niihin saa paljon eri kokoja ja erilaisia osia.
Hackman, Arabia ja Iittala kuuluvat arkeen. Juhliin katetaan pellavaa, parempaa posliinia, kristallia ja hopeaa.
Vielä 90-80-luvulla minun lapsuudenkodissa tehtiin noin. Silloin meidän äiti ei tiennyt, kuinka paljon myrkkyjä vanhoista astioista voi irrota. Nykyään meillä on juhlakattauksessa kyllä edelleen pellavaliina, mutta uudet ja turvalliset astiat.
Meillä keskiluokkailaan perinteisesti ja näköjään vaaraa uhmaten. Se tuo elämään pientä jännitystä. Juhlissa katetaan hopealla, paremmalla posliinilla ja muutenkin juhlallisesti. En tiennyt tämän olevan vaarallista ja astiastojen myrkyllisiä. Mitähän myrkkyä vanhoista astioista oikein irtoaa, joka ei ole irronnut jo toiseen maailmansotaan mennessä?
Minun on todella vaikea uskoa, että juhla-astiastot ja hopeaesineet jotka ovat tarkoitettuja ruokailuun ja valmistettu elinaikanamme (pois lukien satavuotiaat palstailijat) olisivat millään tavalla vaarallisia.
Minä kirjoitin tuon direktiivi-kommentin vastineeksi siihen, kun joku kauhistui, ettei vanhoja astioita voi käyttää, koska ne ovat niin vaarallisia. Yritin osoittaa, että useimmat meistä ovat syöneet ja syövät edelleen näistä "vaarallisista" astioista.
On kuitenkin totta, että ennen vuotta 1996 myydyissä astioissa saatettiin käyttää astioiden lasitteissa lyijyä ja koristeväreissä kobolttia. Ei näistä astioista normikäytössä mitään irtoa, mutta jotain pientä saattaa liueta, mikäli niissä säilyttää pitkään happamia elintarvikkeita.
Itse elän myös vaarallisesti, eli käytän vanhoja astioita ja kristallilaseja, ja mikä pahinta, ostan marketista myös muoviin pakattuja elintarvikkeita ja kosmetiikkaa. Molemmissahan on ftalaattia, mikä on paha ympäristömyrkky.
Tänään luin myös mielenkiintoisen jutun sienistä ja lentomatkoista. Monet varovat ja EU-direktiivikin määrittelee edelleen osan Tsernobylin onnettomuuden vuoksi saastuneessa Suomen maaperässä kasvavista sienistä syöntikelvottomaksi, mutta tosiasiallisesti näitäkin sieniä saisi syödä 12 kg, saadakseen saman määrän säteilyä kuin Helsinki-New York-lennosta.
Keskiluokalla on lainaa. Aina ! Sisustaminen ja elämäntapa opeteltua, ei sisäsyntyistä eikä perittyä. Ideat lehdistä ja somesta. Tehdään asioita, joihin ei oikeasti ole varaa ja seurataan ja matkitaan muita. Halu elää varallisuusastettaan ylempää elämää, varsinkin Helsinkiläiset ja Espoolaiset. Keskiluokka on onnellinen kun ovat varakkaampia kuin köyhin luokka, mutta kateellisia rikkaille. Kokevat ansaitsevan enemmän maailmalta, mutta ei ymmärretä asemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokalla on lainaa. Aina ! Sisustaminen ja elämäntapa opeteltua, ei sisäsyntyistä eikä perittyä. Ideat lehdistä ja somesta. Tehdään asioita, joihin ei oikeasti ole varaa ja seurataan ja matkitaan muita. Halu elää varallisuusastettaan ylempää elämää, varsinkin Helsinkiläiset ja Espoolaiset. Keskiluokka on onnellinen kun ovat varakkaampia kuin köyhin luokka, mutta kateellisia rikkaille. Kokevat ansaitsevan enemmän maailmalta, mutta ei ymmärretä asemaansa.
Hassu ajatus, että keskiluokkainen olisi sama kuin duunari, mutta vaan opetellut muka pitämään erilaisista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokalla on lainaa. Aina ! Sisustaminen ja elämäntapa opeteltua, ei sisäsyntyistä eikä perittyä. Ideat lehdistä ja somesta. Tehdään asioita, joihin ei oikeasti ole varaa ja seurataan ja matkitaan muita. Halu elää varallisuusastettaan ylempää elämää, varsinkin Helsinkiläiset ja Espoolaiset. Keskiluokka on onnellinen kun ovat varakkaampia kuin köyhin luokka, mutta kateellisia rikkaille. Kokevat ansaitsevan enemmän maailmalta, mutta ei ymmärretä asemaansa.
Yllä olevassa kuvauksessa mikään ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole huomannut, että koulutus itsessään vaikuttaisi siihen miten keskustellaan, tai se akateemisuuskaan.
Puhettahan on tutkittukin. Yhteiskuntaluokka kuuluu puheessa ja varsinkin siinä mistä puhutaan.
Niinpä. Kyllä sen huomaa taukohuoneessa istuvatko keskustelemassa laikkarit vai lääkärit.
eri
Miten?
Työväenluokka käyttää eri sanastoa kuin akateeminen keskiluokka. Lisäksi työväenluokalle on tyypillisempää jutella ihmisistä ja konkreettisista asioista. Akateeminen keskiluokka keskustelee mieluummin abstrakteista asioista kuten ideoista, entä jos -skenaarioista yms. Akateeminen keskiluokka vetoaa enemmän tutkittuun tietoon, työväenluokka mutuun.
Miten tai missä tämä eri sanastojen käyttäminen sitten näkyy? Eikö sanastot muutenkin vaihtele enemmän tilanteen mukaan kuin koulutuksen.
Alue: Aihe vapaa
Jos niin haluat ajatella. Tässä kuitenkin lainaus aikaisemmasta: "Puhumme kyllä paljonkin työhön liittyvistä asioista, koska ne samat ilmiöt näkyvät meillä kaikilla ihan tavallisessa arjessa työssämme. Niitä samoja asioita puhutaan paljon myös mediassa ja politiikassa."
Pappi ei ihmistyyppinä kuulu samaan kategoriaan kuin opettaja ja yhteiskuntatieteilijä. Pappi pystyy vaihtamaan tunnelmaa silmänräpäyksessä ja puhumaan sujuvasti vaikka aidanseipäästä. Se on jo ammatin perusedellytys. Moni pappi on myös miettinyt ammatinvalintaa tehdessään, pyrkiikö teatterikorkeakouluun vai teologiseen.