Miksi kukaan ei nykyään kaipaa läheisyyttä?
Itse tekisin mitä vain että saisin kosketusta, läheisyyttä ja rakkautta. Yksin oleminen vuodesta toiseen on niin järkyttävän ankeeta ja kolkkoa. Olen nainen siis.
Kommentit (99)
Haaveilen ja näen unia että olisi nainen vieressä ja läheisyyttä .
Moni varmaan kaipaa läheisyyttä, mutta ei se silti tarkoita sitä, että sistä läheisyyttä halutaan kenen kanssa tahansa. Väärän kumppanin kanssa olet vielä yksinäisempi kuin yksin ollessa.
Vasta nyt lähes nelikymppisenä olen alkanut kaivata läheisyyttä traumat käsiteltyäni. Haaveeksi taitaa kyllä pitkäaikaissairaana jäädä.
Itse kärvensin aivoni filosofialla ja esoteerisilla opeilla ja nyt koko pariutuminen, suhteet sun muut näyttää jotenkin yhdeltä hölmöltä peliltä jota en tajua enää, kun katselen asiaa ulkoa päin ilman kummempaa tahtoa tai halua omalta osin.
En pidä emotional attachmentista mikä siitä seuraa. Puolin tai toisin. Haluan pystyä aidosti kiintymään siihen kenen kanssa harrastan tätä ja nykykulttuuri ei tue sitä, paitsi jos saisin lapsen.
Itse kaipaan kyllä läheisyyttä, mutta en oikein tiedä mistä lähtisin sitä etsimään. En ole koskaan seurustellut, eikä ole ystäviäkään. Tuntuu niin vaikealta löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa synkkaa, niin romanttisessa kuin platonisessa mielessä.
Inhottaa ajatuskin läheisyydestä. Elän yksin ja nautin siitä. Kevät on tullut ja pihalla voi touhuta, istutella kukkien siemeniä yms. Puutarhassa touhuaminen voittaa jonkun pakkoseksin, typerän kumppanin kanssa.
Kaipaan kyllä, mutta vain rakkaan läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
En pidä emotional attachmentista mikä siitä seuraa. Puolin tai toisin. Haluan pystyä aidosti kiintymään siihen kenen kanssa harrastan tätä ja nykykulttuuri ei tue sitä, paitsi jos saisin lapsen.
Tää on kuin tekoälyn kirjoittama 😂
Kun tottuu elämään yksin ei sitä läheisyyttä niin kaipaa. Koira oli kiva kumppani ja sen seuraa kaipaan. Ikäkin tekee, yli 60v., niin ei tässä enää perheellistytä.
No mä en just enää ole valmis tekemään mitä vaan hellyyttä ja läheisyyttä saadakseni, joten vaikka sitä edelleen kaipaan ihan kuten ennenkin, niin annan ymmärtää ettei kiinnosta.
Itse halailen puita joskus. Tulee ihan zenimäinen fiilis ja paljain varpain saa yhteyden luontoon.
Minäkin kaipaan, mutta kun sitä ei ole tarjolla eikä saatavilla niin olen opetellut pärjäämään ilman. Kyllä silti välillä tulee heikkoja hetkiä ja oman rakkaan läheisyyttä/halausta/kainaloa kaipaa niin että se oikeastaan ihan sattuu, mutta ne menee ohi.
Pakko silti myöntää, että harmittaa hirveästi kun elämä meni näin. Pohjimmiltani kun olen tosi romanttinen ja hellyydenkipeä joka tykkää sekä antaa että saada läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan kaipaa läheisyyttä, mutta ei se silti tarkoita sitä, että sistä läheisyyttä halutaan kenen kanssa tahansa. Väärän kumppanin kanssa olet vielä yksinäisempi kuin yksin ollessa.
Todellakin koskaan en ole ollut niin yksin kuin exän kanssa asuessa.
Ja olen asunut nyt yksin jo pitkän aikaa, mutta minulla on sukulaiset ja kaverit ja paljon muita aktiviteetteja.
Ei se sinulta onnistu, koska haiset koko ajan paskalle.
Välillä se olisi kiva, mutta siinä on lieveilmiöitä kuten oman rauhan ja vapauden kadotus. Olisi mun puolelta kovin itsekästä ottaa joku mies tänne silitteleen vain silloin kun musta siltä tuntuu. Sitten olisi ärsyttävää jos sillä on menoa, kun mun tekee mieli kaivautua jonkun kainaloon.
Netti ja some vaikuttaa tunne-elämään latistamalla tunteita, koska ne muuttavat ihmisten tapaa olla vuorovaikutuksessa. Nettiympäristössä tunteet muuttuvat pinnallisiksi. Syvien tunteiden kokeminen vaatii aikaa ja keskittymistä, mitä nettikulttuuri harvoin tarjoaa. Ei jakseta enää nähdä vaivaa tutustumiseen ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen.
AI sanoo:
"Digitaalinen viestintä karsii pois suuren osan inhimillisestä viestinnästä, kuten äänensävyn, ilmeet ja kehonkielen. Kun empatiaa herättävät signaalit puuttuvat, tunneside toiseen ihmiseen jää heikommaksi. Tutkimusten mukaan psyykkistä hyvinvointia ja tunteiden säätelyä voi heikentää liiallinen ruutuaika ja jatkuva vertailu muihin. Sosiaalisen median tykkäykset ja nopeat dopamiiniryöpyt opettavat aivot hakemaan pikaista mielihyvää, mikä voi vähentää kykyä sietää pitkäjänteisyyttä vaativia tunteita tai pettymyksiä ihmissuhteissa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä emotional attachmentista mikä siitä seuraa. Puolin tai toisin. Haluan pystyä aidosti kiintymään siihen kenen kanssa harrastan tätä ja nykykulttuuri ei tue sitä, paitsi jos saisin lapsen.
Tää on kuin tekoälyn kirjoittama 😂
Tai sellaisen, joka löytyy joltain kirjolta. Jatkuvasti kuulee kanssa-autisteilta kun heitä koulussa syytetään tekoälyn käytöstä vaikka he vain kirjoittavat niin :D
Ehken ole tottunut siihen. Olen ollut sinkkuna nyt 5v enkä kaipaa läheisyyttä. En seksiäkään. Kai mielialalääkitys vienyt kaikki halut. Kaipaan juttuseuraa, ihmistä jolle jakaa asiat. Sen menetin ihan omaa tyhmyyttäni, kun pitkä parisuhde päättyi. Epätoivon kumppanin haulle ymmärrän jos on voimakas seksin ja läheisyyden tarve.