Miehet, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa naisseuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan melko ruma naisten mielestä. Olen nykyää lihavakin. En juo viinaa enkä tee rikoksia joten ei naiset kiinnostu. Tunnen monia miehiä jotka juo alkoholia joka viikko ja ovat parisuhteessa.

Haluatko oikeasti parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka kelpuuttaisi rikollisen tai juopon miehekseen?

Kyllä suutin osa miehistä haluaa, jos nainen on kaunis. Silloin ei ole väliä millään muulla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

No olisikohan kuule ihan kyse tarjonnan määrästä. Katsopa huviksesi, paljonko teidänkin seurakunnassa on sinkkunaisia ja -miehiä. Taitaa olla melko vino jakauma ;) 

"Kyllä suutin osa miehistä haluaa, jos nainen on kaunis. Silloin ei ole väliä millään muulla. "

Ehkä haluaa hetkeksi mutta hyvin harva jaksaa olla sellaisen ihmisen kanssa kauaa jonka kanssa se henkinen suhde ei ole hyvä ja läheinen. Toki osa miehistä haluaa lentää kukasta kukkaan eikä edes hae mitään pidempää.

Mutta jos hakee oikeaa parisuhdetta ja on yhtään järkeä päässä niin kyllä sitä valitsee sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti sopii yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan melko ruma naisten mielestä. Olen nykyää lihavakin. En juo viinaa enkä tee rikoksia joten ei naiset kiinnostu. Tunnen monia miehiä jotka juo alkoholia joka viikko ja ovat parisuhteessa.

Haluatko oikeasti parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka kelpuuttaisi rikollisen tai juopon miehekseen?

Ei ole sellaisissa naisissa mitään tavoiteltavaa, ehkä panna voisi kerran.

Panohan se noilla valittajilla oikeasti onkin vain mielessä. Eivät he naisista kumppaneina välitä yhtään.

Juuri tämä. Naiset huomaa tämän ja miehellä jää sitten seuraksi ne naiset jotka ovat samoilla linjoilla hakemassa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

"Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana."

 

Baarit eivät ole koskaan Suomessa olleet hyvä paikka aloittaa keskustelu. Ne toimivat ihan toisella logiikalla. Juttelemalla voi saada seuraa opiskelupiireissä, työpaikalla, harrastuksissa tai yhteisessä kaveripiirissä, mutta ei kovin hyvin baarissa.

Hyvin paradoksaalista on se että löysin oman kumppanini baarissa jossa vaihdoimme tasan kaksi sanaa ennen kuin suutelimme ensimmäistä kertaa. Ja samaan aikaan sanoisin että se miksi sovimme niin hyvin yhteen on se että meillä keskusteluyhteys pelaa aivan poikkeuksellisen hyvin. Olisin siis luultavasti ihastunut häneen keskustelemalla melkein missä tahansa muualla paitsi baarissa. Mutta onneksi se joku kemia (ja riittävä määrä estoja vähentävää alkoholia) ajoi meidät silti yhteen myös baarissa. 

Niinkö?

Itse olen kyllä aina käynyt baareissa nimenomaan juttelemassa ihmisten kanssa juoman ja musiikin äärellä.

Mitä muuta tekemistä siellä edes on?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Puheääni on kyllä tärkeä.  Joskus kuulee puheääniä, joista heti tulee mieleen vaan, että "ei".

"Itse olen kyllä aina käynyt baareissa nimenomaan juttelemassa ihmisten kanssa juoman ja musiikin äärellä."

Puhut ehkä enemmän sellaisista pubi-tyyppisistä paikoista? Niissä on toki usein porukoita jotka viettävät aikaa keskenään mutta sellaisiin on ulkopuolelta hankala päästä mukaan.

"Mitä muuta tekemistä siellä edes on?"

Aika moni menee tanssimaan ja "bailamaan". Usein musiikki on niin kovallakin että pidempi keskustelu on hankalaa.

Kohtelen naisia kuten miehiä. En ole erityisen kohtelias, en availe erikseen ovia enkä höpöttele jonninjoutavia. Mutta pidän huolen, teen minkä lupaan ja pidän itseni, työni, kotini ja talouteni kunnossa. Naisseurasta ei olisi pulaa jos siihen kelkkaan vielä lähtisin. Tämä nyt vain yhtenä vinkkinä naisettomille miehille.

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen kyllä aina käynyt baareissa nimenomaan juttelemassa ihmisten kanssa juoman ja musiikin äärellä."

 

Puhut ehkä enemmän sellaisista pubi-tyyppisistä paikoista? Niissä on toki usein porukoita jotka viettävät aikaa keskenään mutta sellaisiin on ulkopuolelta hankala päästä mukaan.

 

"Mitä muuta tekemistä siellä edes on?"

 

Aika moni menee tanssimaan ja "bailamaan". Usein musiikki on niin kovallakin että pidempi keskustelu on hankalaa.

Niin, no. Nyt kun miettii, niin siinä se ongelma ehkä lieneekin ollut?

Tietenkin paljon mieluummin itse olen käynyt ja nykyään silloin hyvin harvoin kun käy, niissä pubeissa ja kapakoissa, joissa soi hyvä musiikki ja oikeasti viihtyy.

Mutta eihän niissä nuoruusaikoina ikinä oman ikäisiä naisia ollut, niin sen takia oli pakko sitten mennä niihin discobaareihin ja tanssipaikkoihin. Ei minua mikään "bailaaminen" ole koskaan kiinnostanut, enkä ole niissä oikein koskaan viihtynyt.

"Mutta eihän niissä nuoruusaikoina ikinä oman ikäisiä naisia ollut, niin sen takia oli pakko sitten mennä niihin discobaareihin ja tanssipaikkoihin. Ei minua mikään "bailaaminen" ole koskaan kiinnostanut, enkä ole niissä oikein koskaan viihtynyt."

Olen minäkin niissä aikanani käynyt vaikka viihdyin yhtä huonosti kuin sinä. Mutta kun niissä olivat "kaikki muut" niin pakkohan sitä oli niissäkin käydä. Mutta tosiaan niissä ei se pariutuminen tosiaankaan perustu varsinaiseen kommunikointiin vaan aika puhtaasti pelkkään vetovoimaan. Ja se on monilla kyllä ongelma kun ei oikein ole osaamista sellaisesta lähestymisestä tai se ei vain sovi omaan luonteeseen. Mutta on tämä ongelma naisillekin.

En minä naisena halua pelkkään vetovoimaan luottaa vaan tutustun paljon mielummin ihan keskustelemalla. Mutta kuten sanoin, paradoksaalisesti pariuduin kuitenkin sitten baarissa ilman suurta keskustelua. Onneksi se mies sitten paljastui aika pian myös tosi hyväksi keskustelijaksi.

"Yksikään nainen ei näytä itsestään mitään ulkopuolelle ennen kuin vasta sitten kun suhde on jo edennyt ties kuinka pitkälle."

Jo oman vähäisen kokemuksenikin perusteella tuo väite ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Lähdetkö ulos t. N31

"Mutta tosiaan niissä ei se pariutuminen tosiaankaan perustu varsinaiseen kommunikointiin vaan aika puhtaasti pelkkään vetovoimaan. Ja se on monilla kyllä ongelma kun ei oikein ole osaamista sellaisesta lähestymisestä tai se ei vain sovi omaan luonteeseen. Mutta on tämä ongelma naisillekin."

Näinhän se juuri on. Kun ei ole tuota mystistä "vetovoimaa", eikä oikein sosiaalisia taitojakaan, niin se vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen tuntui kyllä aika mahdottomalta.

Kiinnostus itsellä on aina ollut erilaisiin koneisiin ja laitteisiin, historiaan, ja musiikkiin. Ei niinkään ihmisiin tai heidän harrasteisiin, elleivät satu olemaan samoja. Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.

Naisilla se ei ole ollenkaan sama ongelma, kun niitä ehdokkaita ainakin lyhyeen suhteeseen tulee itsestään, eikä tarvitse olla itse aktiivinen ja yrittää.

Toki kestävän parisuhteen perustaminen voi olla hankalaa, mutta väittäisin että se olisi helpompaa, jos avoimemmin suhtautuisi myös niihin vähemmän ekstrovertteihin tarjokkaisiin?

"Näinhän se juuri on. Kun ei ole tuota mystistä "vetovoimaa", eikä oikein sosiaalisia taitojakaan, niin se vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen tuntui kyllä aika mahdottomalta."

Sinällään olen ihan samaa mieltä. Mutta ehkä välillä tätä "vetovoimaa" mystifioidaan liikaakin. Kyllä jokainen ihan arjessa huomaa että joidenkin ihmisten kanssa on vain mukavampaa ja helpompaa olla kuin toisten. Se on aika paljon jo sitä vetovoimaa omalta osaltaan vaikka siitä puuttuu vielä se seksuaalinen komponentti.

"Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

Ehkä tässä on se joidenkin miesten ongelma. Ollaan niin totuttu keskustelemaan niistä omista suorista kiinnostuksen kohteista että on jäänyt oppimatta se tavallinen "yleissosiaalinen" keskustelutaito. Itse ainakin viehätyn fiksuista miehistä joilla on sekä omat intohimot että sitten kyky keskustella hyvin erilaisista arjen asioista ja omasta elämästään.

"Naisilla se ei ole ollenkaan sama ongelma, kun niitä ehdokkaita ainakin lyhyeen suhteeseen tulee itsestään, eikä tarvitse olla itse aktiivinen ja yrittää."

Yllättävän harva nainen vain pohjimmiltaan haluaa lyhyitä suhteita tai pelkkää seksiä joten se ei ole ihan niin iso etu kuin moni mies ajattelee. Mutta ymmärrän että miehen näkökulmasta se voi tuntua epäreilulta.

"Toki kestävän parisuhteen perustaminen voi olla hankalaa, mutta väittäisin että se olisi helpompaa, jos avoimemmin suhtautuisi myös niihin vähemmän ekstrovertteihin tarjokkaisiin?"

Varmasti. Kuitenkin parisuhde syntyy vain jos syntyy se henkinen yhteys. Siinä pitää pystyä antamaan jotain oikeaa itsestään ja ajatuksistaan eikä riitä että osaa keskustella 1930-luvun englantilaisista höyryvetureista.

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Leisure suit larry tilanne on monelle realismia suomes....?

"Varmasti. Kuitenkin parisuhde syntyy vain jos syntyy se henkinen yhteys. Siinä pitää pystyä antamaan jotain oikeaa itsestään ja ajatuksistaan eikä riitä että osaa keskustella 1930-luvun englantilaisista höyryvetureista."

Tästä haluaisin nostaa sen ajatuksen että yksi pariutumisen este on se että ei osaa oikein vain heittäytyä vaan on koko ajan jotenkin suojaukset yllä. Silloin juuri tapahtuu se että puhutaan jostain itselle helposta aiheesta vaikka se ei olisi ollenkaan se jolla se vaikutus toiseen tehdään. Suhteen syntymiseksi pitäisi kuitenkin pystyä avautumaan ja olla vähän haavoittuvakin. Näyttää että tällainen minä olen ja näin minä tunnen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

No olisikohan kuule ihan kyse tarjonnan määrästä. Katsopa huviksesi, paljonko teidänkin seurakunnassa on sinkkunaisia ja -miehiä. Taitaa olla melko vino jakauma ;) 

Kirjoitin ehkä hieman epäselvästi. Seurakunnassamme on suhteellisen tasainen sukupuolijakauma, vaikka naisia saattaa aavistus enemmän ollakkin. 

Minua eivät kysy treffeille uskovaiset naiset, vaan juurikin ei uskovaiset joita tapaan muualla elämässäni, ja tästä syystä jätän niille menemättäkin. Tämä oli koko viestini pointti että kun oman kokemukseni mukaan sekuläärit naiset ovat hyvinkin aloitteellisia, niin kuinka itseään normaaliksi väittävällä miehellä ei ole koskaan minkaanlaisia kohtaamisia naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Ei ole. olen atleettinen ja 186cm pitkä. Paljon saan palautetta että olen maskuliininen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

Sinussa kuule viehättää naisia juuri se, että OLET hihhuliuskovainen, etkä ensinkään sekulääriä naista vailla. 

Minä olen ollut melkein koko aikuisikäni ateisti, ja yksi kaikkein rakkaimmista fantasioistani on sellainen, jossa katolinen munkki tai pappi ihastuu minuun niin että rikkoo valansa. Olin siis äänekäs umpiänkyräateisti, ja silti tuo fantasia pyöri päässäni. Uskonnon takia pidättyväisissä miehissä vaan on jotain outoa vetoa. Siis se, että mies on nimenomaan tietoisesti päättänyt, että EI tahdo sinua. Mitä muuta voisi terve nainen tehdä kuin todistaa miehelle, että kyllä tahtoo?  

Uteliaisuudesta kysyn, että haluatko nimenomaan helluntalaisen naisen vai kävisikö esim. ortodoksi tai kveekari?

Sinänsähän naiset ovat näihin päiviin saakka olleet uskonnollisempia kuin miehet, joten ei sinulla luulisi olevan vaikeutta uskovankaan naisen löytämisessä. 

P.S. En ole enää ateisti.