Lue keskustelun säännöt.
Miksi lääkärit eivä saa enää määrätä opioideja tai bentsoja?
22.03.2026 |
Miksi lääkärit eivä saa enää määrätä opioideja tai bentsoja?
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Kysyi vielä viimeksi, että pärjäänkö näillä, heh.
No siinä oli 100 pamia, että kyllä sillä pari viikkoo menee
Mä saan kerran vuodessa uusittua ja koska käytän vain hyvin harvoin,niin 30tabl purkki kestää kauan.
Ei näitä kuulu syödä päivittäin ja riippuvuus on varma/ toleranssi nousee pian.
Ymmärrän täysin ettei uusita väärinkäyttäjille !
Minä syön ahdistukseen, vaikka useamman päivän jos on tarve. Kun olo on taas parempi, en tietenkään syö. Jos minua kiusataan, ahdistus pahenee, ja tarvitsen apua lääkkeestä jotta jaksan. Ei se sen kummempaa ole. En minä sitä huvikseni syö. 30 tbl purkki voi mennä nopeasti tai olla menemättä nopeasti. Mitään riippuvuutta tai toleranssia ei ole syntynyt missään vaiheessa. Tietenkään.
Jos et ole riippuvainen mikset vain jätä ottamatta? Ahdistukseen on muitakin lääkkeitä. Voit myös olla ilman. Miksi turhaan uusia reseptiä? Eihän kehosi tee mitään sillä aineella kun ei sinulla ole sellaista puutetta.
Ahdistus tuntuu niin sietämättömältä. Siksi otan sen lääkkeen, sillä se auttaa. Ei se riippuvuutta ole. Mitä ne muut lääkkeet ovat, jotka auttavat yhtä tehokkaasti ilman mitään sivuoireita?
Epilepsialääkkeitä, masennuslääkkeitä, antipsykootteja, verenpainelääkkeitä. Noista lääkeryhmistä katsotaan potilaalle sopiva.
Minä näen sen riippuvuutena. Muutenhan elimistö olisi syntynyt tarvitsemaan lääkkeitä selvitäkseen arjesta. Jolloin jo neuvoloissa osattaisiin varautua asiaan.
Ihmisten hermoston rakenne on erilainen. Toiset ovat herkempiä ja ahdistuvat herkemmin. Myös elämäntapahtumat kuten traumat vaikuttavat. Itse olen huomannut, etten enää jaksa sietää jatkuvia pettymyksiä. Ne tuntuivat pahoilta aiemminkin, mutta nyt en enää meinaa jaksaa. Rauhoittava lääke auttaa juuri siihen ahdistuksen tunteeseen, jolloin pystyn toimimaan normaalisti eikä minuun satu koko ajan. Kun ahdistus on poissa, pysyy lääkekin luonnollisesti hyllyn laatikossa.
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassahan vahvoja kipulääkkeitä on määrätty suht helposti ja niitä potilaita on sitten pääätynyt ihan narkiksi kaduille suuria määriä.
Tv:ssä tais olla joku dokkari siitä
Se dokkari löytyy Areenasta. Suosittelen!
Eipäs sekoitetaan Amerikaa Suomeen. Miten kukaan pystyy laillisia reseptilääkkeitä Suomessa käyttämään väärin, sillä kontrolli on kovaa: lääkäri seuraa tarkoin, miten potilas käyttää lääkkeensä, apteekki ei anna ulos reseptin lääkkeitä ennenaikojaan ja myös kela kyttää. Jos joku käyttää väärin esin diapameja tms, niin hänen täytyy ostaa niitä vapailta markkinoilta. Se, mitä nämä ulkomailta salakuljetus lääkkeet sisältävät rotanmyrkyn lisäksi, onkin sitten toinen juttu.
Se on huonoa bisnestä sekoittaa lääkkeisiin rotanmyrkkyä. Laittomassakin kaupassa katoaa ostajat jos ei lääke vaikuta halutulla tavalla.
Näin on kuitenkin tapahtunut, kun ns laittomia lääkkeitä on tutkittu.
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Kysyi vielä viimeksi, että pärjäänkö näillä, heh.
No siinä oli 100 pamia, että kyllä sillä pari viikkoo menee
Mä saan kerran vuodessa uusittua ja koska käytän vain hyvin harvoin,niin 30tabl purkki kestää kauan.
Ei näitä kuulu syödä päivittäin ja riippuvuus on varma/ toleranssi nousee pian.
Ymmärrän täysin ettei uusita väärinkäyttäjille !
Minä syön ahdistukseen, vaikka useamman päivän jos on tarve. Kun olo on taas parempi, en tietenkään syö. Jos minua kiusataan, ahdistus pahenee, ja tarvitsen apua lääkkeestä jotta jaksan. Ei se sen kummempaa ole. En minä sitä huvikseni syö. 30 tbl purkki voi mennä nopeasti tai olla menemättä nopeasti. Mitään riippuvuutta tai toleranssia ei ole syntynyt missään vaiheessa. Tietenkään.
Jos et ole riippuvainen mikset vain jätä ottamatta? Ahdistukseen on muitakin lääkkeitä. Voit myös olla ilman. Miksi turhaan uusia reseptiä? Eihän kehosi tee mitään sillä aineella kun ei sinulla ole sellaista puutetta.
Ahdistus tuntuu niin sietämättömältä. Siksi otan sen lääkkeen, sillä se auttaa. Ei se riippuvuutta ole. Mitä ne muut lääkkeet ovat, jotka auttavat yhtä tehokkaasti ilman mitään sivuoireita?
Epilepsialääkkeitä, masennuslääkkeitä, antipsykootteja, verenpainelääkkeitä. Noista lääkeryhmistä katsotaan potilaalle sopiva.
Minä näen sen riippuvuutena. Muutenhan elimistö olisi syntynyt tarvitsemaan lääkkeitä selvitäkseen arjesta. Jolloin jo neuvoloissa osattaisiin varautua asiaan.
Ihmisten hermoston rakenne on erilainen. Toiset ovat herkempiä ja ahdistuvat herkemmin. Myös elämäntapahtumat kuten traumat vaikuttavat. Itse olen huomannut, etten enää jaksa sietää jatkuvia pettymyksiä. Ne tuntuivat pahoilta aiemminkin, mutta nyt en enää meinaa jaksaa. Rauhoittava lääke auttaa juuri siihen ahdistuksen tunteeseen, jolloin pystyn toimimaan normaalisti eikä minuun satu koko ajan. Kun ahdistus on poissa, pysyy lääkekin luonnollisesti hyllyn laatikossa.
Mitä tekisit jos ahdistuslääkettä ei enää huomenna saisikaan? Aamulla lääke olisi poissa. Yrittäisit saada lisää muttet onnistuisi. Etkä enää saisi uusittua reseptiä vaikka kokeilisit useamman kerran eri keinoilla.
Miten elämä sujuisi tästä lähtien? Nyt kun tuttua ja turvallista lääkettä ei enää olisikaan.
Ainoa asia mitä haluan, on saada lievitettyä ahdistuksen tunne. Jos ei ole sellaista helvetillistä ahdistusta kokenut, ei voi ymmärtää miltä se tuntuu. Kokeilisin varmaan, auttaako alkoholi, tai joku huume. Tai saattaisin alkaa tehdä jotain itselleni.
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.
Miksei aivosi tuota samaa olotilaa itsekseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Kysyi vielä viimeksi, että pärjäänkö näillä, heh.
No siinä oli 100 pamia, että kyllä sillä pari viikkoo menee
Mä saan kerran vuodessa uusittua ja koska käytän vain hyvin harvoin,niin 30tabl purkki kestää kauan.
Ei näitä kuulu syödä päivittäin ja riippuvuus on varma/ toleranssi nousee pian.
Ymmärrän täysin ettei uusita väärinkäyttäjille !
Minä syön ahdistukseen, vaikka useamman päivän jos on tarve. Kun olo on taas parempi, en tietenkään syö. Jos minua kiusataan, ahdistus pahenee, ja tarvitsen apua lääkkeestä jotta jaksan. Ei se sen kummempaa ole. En minä sitä huvikseni syö. 30 tbl purkki voi mennä nopeasti tai olla menemättä nopeasti. Mitään riippuvuutta tai toleranssia ei ole syntynyt missään vaiheessa. Tietenkään.
Jos et ole riippuvainen mikset vain jätä ottamatta? Ahdistukseen on muitakin lääkkeitä. Voit myös olla ilman. Miksi turhaan uusia reseptiä? Eihän kehosi tee mitään sillä aineella kun ei sinulla ole sellaista puutetta.
Ahdistus tuntuu niin sietämättömältä. Siksi otan sen lääkkeen, sillä se auttaa. Ei se riippuvuutta ole. Mitä ne muut lääkkeet ovat, jotka auttavat yhtä tehokkaasti ilman mitään sivuoireita?
Epilepsialääkkeitä, masennuslääkkeitä, antipsykootteja, verenpainelääkkeitä. Noista lääkeryhmistä katsotaan potilaalle sopiva.
Minä näen sen riippuvuutena. Muutenhan elimistö olisi syntynyt tarvitsemaan lääkkeitä selvitäkseen arjesta. Jolloin jo neuvoloissa osattaisiin varautua asiaan.
Ihmisten hermoston rakenne on erilainen. Toiset ovat herkempiä ja ahdistuvat herkemmin. Myös elämäntapahtumat kuten traumat vaikuttavat. Itse olen huomannut, etten enää jaksa sietää jatkuvia pettymyksiä. Ne tuntuivat pahoilta aiemminkin, mutta nyt en enää meinaa jaksaa. Rauhoittava lääke auttaa juuri siihen ahdistuksen tunteeseen, jolloin pystyn toimimaan normaalisti eikä minuun satu koko ajan. Kun ahdistus on poissa, pysyy lääkekin luonnollisesti hyllyn laatikossa.
Mitä tekisit jos ahdistuslääkettä ei enää huomenna saisikaan? Aamulla lääke olisi poissa. Yrittäisit saada lisää muttet onnistuisi. Etkä enää saisi uusittua reseptiä vaikka kokeilisit useamman kerran eri keinoilla.
Miten elämä sujuisi tästä lähtien? Nyt kun tuttua ja turvallista lääkettä ei enää olisikaan.
Ainoa asia mitä haluan, on saada lievitettyä ahdistuksen tunne. Jos ei ole sellaista helvetillistä ahdistusta kokenut, ei voi ymmärtää miltä se tuntuu. Kokeilisin varmaan, auttaako alkoholi, tai joku huume. Tai saattaisin alkaa tehdä jotain itselleni.
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Elän elämääni ihan sellaisenaan. Mitään riippuvuutta ei ole. Saatan elää puoli vuotta ilman lääkettä, sitten ottaa muutaman kun iskee paha ahdistus. Oloni paranee ja taas olen ilman. Miksi tämä on sinulle niin suuri ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.Miksei aivosi tuota samaa olotilaa itsekseen?
Jos siihen keksit vastauksen, saat varmaan Nobelin. Epäilen kyllä, että se sinulta onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Kysyi vielä viimeksi, että pärjäänkö näillä, heh.
No siinä oli 100 pamia, että kyllä sillä pari viikkoo menee
Mä saan kerran vuodessa uusittua ja koska käytän vain hyvin harvoin,niin 30tabl purkki kestää kauan.
Ei näitä kuulu syödä päivittäin ja riippuvuus on varma/ toleranssi nousee pian.
Ymmärrän täysin ettei uusita väärinkäyttäjille !
Minä syön ahdistukseen, vaikka useamman päivän jos on tarve. Kun olo on taas parempi, en tietenkään syö. Jos minua kiusataan, ahdistus pahenee, ja tarvitsen apua lääkkeestä jotta jaksan. Ei se sen kummempaa ole. En minä sitä huvikseni syö. 30 tbl purkki voi mennä nopeasti tai olla menemättä nopeasti. Mitään riippuvuutta tai toleranssia ei ole syntynyt missään vaiheessa. Tietenkään.
Jos et ole riippuvainen mikset vain jätä ottamatta? Ahdistukseen on muitakin lääkkeitä. Voit myös olla ilman. Miksi turhaan uusia reseptiä? Eihän kehosi tee mitään sillä aineella kun ei sinulla ole sellaista puutetta.
Ahdistus tuntuu niin sietämättömältä. Siksi otan sen lääkkeen, sillä se auttaa. Ei se riippuvuutta ole. Mitä ne muut lääkkeet ovat, jotka auttavat yhtä tehokkaasti ilman mitään sivuoireita?
Epilepsialääkkeitä, masennuslääkkeitä, antipsykootteja, verenpainelääkkeitä. Noista lääkeryhmistä katsotaan potilaalle sopiva.
Minä näen sen riippuvuutena. Muutenhan elimistö olisi syntynyt tarvitsemaan lääkkeitä selvitäkseen arjesta. Jolloin jo neuvoloissa osattaisiin varautua asiaan.
Ihmisten hermoston rakenne on erilainen. Toiset ovat herkempiä ja ahdistuvat herkemmin. Myös elämäntapahtumat kuten traumat vaikuttavat. Itse olen huomannut, etten enää jaksa sietää jatkuvia pettymyksiä. Ne tuntuivat pahoilta aiemminkin, mutta nyt en enää meinaa jaksaa. Rauhoittava lääke auttaa juuri siihen ahdistuksen tunteeseen, jolloin pystyn toimimaan normaalisti eikä minuun satu koko ajan. Kun ahdistus on poissa, pysyy lääkekin luonnollisesti hyllyn laatikossa.
Mitä tekisit jos ahdistuslääkettä ei enää huomenna saisikaan? Aamulla lääke olisi poissa. Yrittäisit saada lisää muttet onnistuisi. Etkä enää saisi uusittua reseptiä vaikka kokeilisit useamman kerran eri keinoilla.
Miten elämä sujuisi tästä lähtien? Nyt kun tuttua ja turvallista lääkettä ei enää olisikaan.
Ainoa asia mitä haluan, on saada lievitettyä ahdistuksen tunne. Jos ei ole sellaista helvetillistä ahdistusta kokenut, ei voi ymmärtää miltä se tuntuu. Kokeilisin varmaan, auttaako alkoholi, tai joku huume. Tai saattaisin alkaa tehdä jotain itselleni.
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Elän elämääni ihan sellaisenaan. Mitään riippuvuutta ei ole. Saatan elää puoli vuotta ilman lääkettä, sitten ottaa muutaman kun iskee paha ahdistus. Oloni paranee ja taas olen ilman. Miksi tämä on sinulle niin suuri ongelma?
Miksi sinulle on ongelma kertoa muille miltä elämäsi tuntuu lääkkeiden kanssa? Eikö keskustelu ole sitä varten?
Olen utelias koska en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät määrää kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Näin kertoivat kun 94v isäukkoni pyysi tehokkaita (eli opioideja, joita hän oli joskun saanut) kipulääkkeitä selkävaivaan, jota ei hänen ikäiseltään enää leikaamalla korjata. Mitä väliä jos mies saisi elää loppuvuotensa ilman helvetillisiä kipuja?
Olen kuuskymppinen ja on nytkin Oksidonia käytettävissä, mutta en käytä. Yritän pärjätä Celecoxib 200, Burana 800 ja Panadolilla vuorottelemalla, välillä Panacodia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.Miksei aivosi tuota samaa olotilaa itsekseen?
Jos siihen keksit vastauksen, saat varmaan Nobelin. Epäilen kyllä, että se sinulta onnistuu.
Miljoonat elävät ilman näitä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Kysyi vielä viimeksi, että pärjäänkö näillä, heh.
No siinä oli 100 pamia, että kyllä sillä pari viikkoo menee
Mä saan kerran vuodessa uusittua ja koska käytän vain hyvin harvoin,niin 30tabl purkki kestää kauan.
Ei näitä kuulu syödä päivittäin ja riippuvuus on varma/ toleranssi nousee pian.
Ymmärrän täysin ettei uusita väärinkäyttäjille !
Minä syön ahdistukseen, vaikka useamman päivän jos on tarve. Kun olo on taas parempi, en tietenkään syö. Jos minua kiusataan, ahdistus pahenee, ja tarvitsen apua lääkkeestä jotta jaksan. Ei se sen kummempaa ole. En minä sitä huvikseni syö. 30 tbl purkki voi mennä nopeasti tai olla menemättä nopeasti. Mitään riippuvuutta tai toleranssia ei ole syntynyt missään vaiheessa. Tietenkään.
Jos et ole riippuvainen mikset vain jätä ottamatta? Ahdistukseen on muitakin lääkkeitä. Voit myös olla ilman. Miksi turhaan uusia reseptiä? Eihän kehosi tee mitään sillä aineella kun ei sinulla ole sellaista puutetta.
Ahdistus tuntuu niin sietämättömältä. Siksi otan sen lääkkeen, sillä se auttaa. Ei se riippuvuutta ole. Mitä ne muut lääkkeet ovat, jotka auttavat yhtä tehokkaasti ilman mitään sivuoireita?
Epilepsialääkkeitä, masennuslääkkeitä, antipsykootteja, verenpainelääkkeitä. Noista lääkeryhmistä katsotaan potilaalle sopiva.
Minä näen sen riippuvuutena. Muutenhan elimistö olisi syntynyt tarvitsemaan lääkkeitä selvitäkseen arjesta. Jolloin jo neuvoloissa osattaisiin varautua asiaan.
Ihmisten hermoston rakenne on erilainen. Toiset ovat herkempiä ja ahdistuvat herkemmin. Myös elämäntapahtumat kuten traumat vaikuttavat. Itse olen huomannut, etten enää jaksa sietää jatkuvia pettymyksiä. Ne tuntuivat pahoilta aiemminkin, mutta nyt en enää meinaa jaksaa. Rauhoittava lääke auttaa juuri siihen ahdistuksen tunteeseen, jolloin pystyn toimimaan normaalisti eikä minuun satu koko ajan. Kun ahdistus on poissa, pysyy lääkekin luonnollisesti hyllyn laatikossa.
Mitä tekisit jos ahdistuslääkettä ei enää huomenna saisikaan? Aamulla lääke olisi poissa. Yrittäisit saada lisää muttet onnistuisi. Etkä enää saisi uusittua reseptiä vaikka kokeilisit useamman kerran eri keinoilla.
Miten elämä sujuisi tästä lähtien? Nyt kun tuttua ja turvallista lääkettä ei enää olisikaan.
Ainoa asia mitä haluan, on saada lievitettyä ahdistuksen tunne. Jos ei ole sellaista helvetillistä ahdistusta kokenut, ei voi ymmärtää miltä se tuntuu. Kokeilisin varmaan, auttaako alkoholi, tai joku huume. Tai saattaisin alkaa tehdä jotain itselleni.
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Elän elämääni ihan sellaisenaan. Mitään riippuvuutta ei ole. Saatan elää puoli vuotta ilman lääkettä, sitten ottaa muutaman kun iskee paha ahdistus. Oloni paranee ja taas olen ilman. Miksi tämä on sinulle niin suuri ongelma?
Miksi sinulle on ongelma kertoa muille miltä elämäsi tuntuu lääkkeiden kanssa? Eikö keskustelu ole sitä varten?
Olen utelias koska en tiedä.
Miten niin? Olenhan sanonut. Saan lääkkeestä avun pahaan ahdistukseen, jolloin oloni on täysin normaali. Kun ahdistusta ei ole (eli useimmiten elämässäni) en ota mitään lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.Miksei aivosi tuota samaa olotilaa itsekseen?
Jos siihen keksit vastauksen, saat varmaan Nobelin. Epäilen kyllä, että se sinulta onnistuu.
Miljoonat elävät ilman näitä lääkkeitä.
Ja vetävät sitten jotain muuta.
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei niitä määrätä koska sulla on ilmeisesti todettu riippuvuus.
"Opioideja ei määrätä potilaalle, jos lääkäri arvioi lääkkeestä aiheutuvien haittojen ylittävän siitä saatavat hyödyt. Lääkärit noudattavat tarkkoja hoitoperiaatteita, ja määräämisestä pidättäydytään yleensä seuraavista syistä: [1, 2]
Tehottomuus pitkäaikaiskivussa: Muiden kuin syöpäperäisten kipujen hoidossa opioidien teho heikkenee usein nopeasti, eikä niitä siksi suositella pitkäaikaiseen käyttöön.
Riippuvuusriski: Opioidit aiheuttavat nopeasti sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta, ja niihin kehittyy toleranssi.
Vakavat haittavaikutukset: Lääkkeet voivat aiheuttaa hengenvaarallisen hengityslaman, voimakasta ummetusta, pahoinvointia ja väsymystä.
Potilaan muut lääkkeet ja päihdetausta: Yhteiskäyttö esimerkiksi rauhoittavien lääkkeiden kanssa voi olla hengenvaarallista. Vakava päihderiippuvuus on yleensä este opioidien määräämiselle.
Muut hoitomuodot: Opioideja käytetään vasta, kun muut hoitovaihtoehdot (kuten tulehduskipulääkkeet, fysioterapia tai hermoradat) on kokeiltu ilman riittävää vastetta. [1, 2, 3, 4, 5]"
En ole ap, mutta minullakin on ollut vaikeuksia bentsodiatsepiinien kanssa. Käytän rauhoittavia - 30mg Opamoxia - en joka päivä. Kerran virkaintoinen lääkärinilkimys intoutui pienentämään annosta 15mg:aan. Syyksi ei ilmoitettu riippuvuutta, vaan riippuvuuden kehittymisen_ estäminen. Pelästyin ja jumituin kotiin viikoksi, sekä soitin terveyskeskukseen ja valitin asiasta. Lääkkeen miedonnus peruttiin. Ei saa antaa periksi! Pitää olla asiallinen ja järkähtämätön. Puhu aina selkokielellä ja lyhyesti lääkärille, niin hän kuulee ja sisäistää kuulemansa, eikä hoe pkv-lääkkeiden välttämistä ja riippuvuusmantraa.
Mulla kävi niin, kun en suostunut luopumaan siitä 15mg opamoxista ja pidin meteliä kun virkaintoinen lekuri pätki reseptiä jatkuvasti.
Lekuri laittoi lääkeriippuvaisen diagnoosin siitä mainitsematta saati keskustelematta.
Niin, lääkäri kyllä kostaa potilaalle, jos potilas uskaltaa olla eri mieltä ja ilmaista sen. Ja kun se kostonisku sinne kantaan kerran laitetaan, niin se ei lähde sieltä koskaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.
Tietoisuus auttaa. Alitajunta torjuu asian kunnes ainetta ei enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tiesit ettei sinulla ole subjektiivista oikeutta lääkkeisiisi.
Kuulostaa siltä että hyötyisit lääkkeettömistä keinoista.
Niin hyödynkin välillä. Sitten kun ne eivät riitä, tarvitsen lääkettä.Miksei aivosi tuota samaa olotilaa itsekseen?
Jos siihen keksit vastauksen, saat varmaan Nobelin. Epäilen kyllä, että se sinulta onnistuu.
Miljoonat elävät ilman näitä lääkkeitä.
Ja vetävät sitten jotain muuta.
Silloin ei ole kyse bentsoriippuvuudesta.
Silloin ei ole kyse bentsoriippuvuudesta.
Eipä ole tässäkään siitä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.Tietoisuus auttaa. Alitajunta torjuu asian kunnes ainetta ei enää saa.
Riippuvuushullu. Varo, ettet itse haksahda oikeasti noihin bentsoihin, kun ne sinua niin paljon kiinnostavat. Toiset käyttävät niitä satunnaisesti, viisaasti ja maltillisesti vain akuuttiin tarpeeseen ja muodostavat elämänsä sisällön ihan muusta. Sinun aikeistasi en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.
Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.Tietoisuus auttaa. Alitajunta torjuu asian kunnes ainetta ei enää saa.
Riippuvuushullu. Varo, ettet itse haksahda oikeasti noihin bentsoihin, kun ne sinua niin paljon kiinnostavat. Toiset käyttävät niitä satunnaisesti, viisaasti ja maltillisesti vain akuuttiin tarpeeseen ja muodostavat elämänsä sisällön ihan muusta. Sinun aikeistasi en tiedä.
Aggressiivinen bentson käyttäjä. Taisi jo lähteä käsistä käyttö.
Just. Eipä kuulosta uskottavalta. Se neljäsosan ottaminen on jo hiusten halkomista ja jos sillä saat avun, niin pärjäät kyllä ilman koko lääkitystä
.