Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on surkea ruokahalu?
22.03.2026 |
Minulla voi hyvin mennä päivä kahvilla ennen kuin älyän syödä ylipäätään mitään, kuten tänäänkin. Närpin käytännössä vähän ja kuvittelen että se riittää. Mutta kun ei vaan tee mieli. Tänään en ole aamukahvin ja hapankorpun jälkeen syönyt mitään. Jotain pitäisi laittaa, mutta yhtään ei huvita.
Kommentit (39)
No kahvi sen ruokahalun nimenomaan vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kanssa tuollainen rääppijä. No, hengissä ollaan joten en stressaa.
Nykyään kulttuuri tuntuu sellaiselta, että olisi pakko syödä vaikka ei tekisi mieli. Itse syön mieluitn illalla rauhassa ja ajan kanssa sitä mitä tekee mieli.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on huono ruokahalu. Aamupalaksi menee energiajuoma (en tykkää kahvin mausta, mutta kofeiinia tarvii sillointällöin aamulla) ja d-vitamiini. Muutaman tunnin päästä pari hedelmää. Päivällä lounaaksi puolen litran rasia kotiruokaa, esim makaronilaatikkoa. Joskus on työn ja tuskan takana saada lounas syötyä. Seuraavalla tauolla hedelmä ja välipalakeksi. Illalla kotona menee ehkä pari palaa leipää ja kulhollinen jogurttia ja mysliä. Joskus seurasin syömisiäni viikon verran ja arkena joka päivä jäi kalorit alle kulutuksen. Viikonloppuisin kulutus on pienempää (työ on fyysistä), joten silloin saattaa jäädä kalorit plussalle. Oon yrittäny laittaa leivälle enemmän päällisiä ja käyttää ruoanlaitossa enemmän rasvaa, jotta saisin enemmän kaloreita, mutta ei ole kovin hyvin onnistunut.
d-vitamiini on muuten rasvaliukoinen, joten se kannattaisi ottaa ruuan kanssa.
Oon 38 vuotias ja pari viime vuotta on mennyt siinä, että opettelen syömään joka päivä. 20 vuoden syömishäiriökierre on tehnyt siitä haastavaa, mutta enää en osaa kuvitella että olisin tyystin syömättä kokonaista päivää. Onhan tuo painossakin näkynyt. Tuntuu tosin turhalta kun en mä tällä ole sinänsä mitään saavuttanut.
Jos ahdistaa, stressaa tai on suruja jne niin ruokahalu edelleen katoaa tyystin. Kroppa tosin nykyjään tuntuu luonnostaan kompensoivat. Jos on mennyt liian vähällä ravinnolla niin nälkä iskee mutta myös jos on mässäillyt, niin ei ole sitä mitään mielitekoja.
Opetellessa meni pähkinöitä, proteiinivanukkaita jne helppoa mitä ei tarvinnut valmistaa ja oli helppo syödä.
Nyt sit haluaisin jonkun kilon pois. Koita tässä nyt sit olla ja elää kuten normaali ihminen.
Iltapainotteinen syöjä olen, en syö ikinä aamupalaa ja mun rytmi on ongelma kun oon muiden kanssa tekemisissä. Sit se on pakkosyömistä tai oon epäkohtelias jos skippaan ruuan.
Jos uni ja mielenterveys ei oireilis niin kevyesti pärjäisin pelkällä kahvilla pitkälle.
Itse katson kellosta, milloin pitää syödä jotain. Minulla ei ole koskaan nälkä. Joskus voi tulla näläntunne, mutta se menee hetkessä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 38 vuotias ja pari viime vuotta on mennyt siinä, että opettelen syömään joka päivä. 20 vuoden syömishäiriökierre on tehnyt siitä haastavaa, mutta enää en osaa kuvitella että olisin tyystin syömättä kokonaista päivää. Onhan tuo painossakin näkynyt. Tuntuu tosin turhalta kun en mä tällä ole sinänsä mitään saavuttanut.
Jos ahdistaa, stressaa tai on suruja jne niin ruokahalu edelleen katoaa tyystin. Kroppa tosin nykyjään tuntuu luonnostaan kompensoivat. Jos on mennyt liian vähällä ravinnolla niin nälkä iskee mutta myös jos on mässäillyt, niin ei ole sitä mitään mielitekoja.
Opetellessa meni pähkinöitä, proteiinivanukkaita jne helppoa mitä ei tarvinnut valmistaa ja oli helppo syödä.
Nyt sit haluaisin jonkun kilon pois. Koita tässä nyt sit olla ja elää kuten normaali ihminen.
Iltapainotteinen syöjä olen, en syö ikinä aamupalaa ja mun rytmi on ongelma kun oon muiden kanssa tekemisissä. Sit se on pakkosyömistä tai oon epäkohtelias jos skippaan ruuan.
Jos uni ja mielenterveys ei oireilis niin kevyesti pärjäisin pelkällä kahvilla pitkälle.
Itä sinä välität mitä muut ajattelevat?! Syöt toisten takia? Sairasta.
Syömättömyys ei ole vaihtoehto, koska en jaksaisi treenata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömättömänä lopulla kuolla kutsutaan... huvittavaa. 🤭
Mulla ei oo koskaan ennen ollut tätä ongelmaa. Alkuvuodesta oli kriisiä kriisin perään ja ruokahalu meni lähes kokonaan. Nyt onneksi palautunut mutta edelleen aamuisin voi käydä niin et juon vaan lattekahvin ja vasta monen tunnin päästä alan miettimään että pitäisikö syödä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko surutta syödä enemmän sitä mikä maistuu parhaiten? Lähteä kaupanhyllyille erikseen ja tarkoituksella tutkimaan vain yhtä asiaa: löytyykö jotain mitä voisi tehdä mieli? (Eri asia kuin arkinen pakollinen ruokaostosten teko).
Joillain anemia (tai raudanpuute) aiheuttaa ruokahaluttomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 4 tunnin ruokavälillä syötetty vauva niin voi olla että siitä lähtien on ollut nälkäsignaali pilattu. En tunne nälkää kuin harvoin ohi menevinä hetkinä. Ei maistu ruoka. Esim stressi pahentaa tätä. Työpäivien aikana aamulla kahvi, lounas viim klo 14, illalla ruoka perheen kesken, joskus iltapalakin jää välistä. Yritän syödä energiapitoisia ruokia.
Mulla on myös heikohkot ruokahalut olleet vuosikausia. Nuorempana ruoka maistui erittäin hyvin. Nyt on usein niin, että ei tee mieli, vaikka olisi kova nälkä, mutta sitten on pakko syödä, että pääsee vatsan kurninnasta eroon. Parhaiten mua on auttanut voimaharjoittelu. Lisäksi tietty rauhoittuminen ruoan äärelle. Noh, liikakiloista ei ainakaan ole tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 38 vuotias ja pari viime vuotta on mennyt siinä, että opettelen syömään joka päivä. 20 vuoden syömishäiriökierre on tehnyt siitä haastavaa, mutta enää en osaa kuvitella että olisin tyystin syömättä kokonaista päivää. Onhan tuo painossakin näkynyt. Tuntuu tosin turhalta kun en mä tällä ole sinänsä mitään saavuttanut.
Jos ahdistaa, stressaa tai on suruja jne niin ruokahalu edelleen katoaa tyystin. Kroppa tosin nykyjään tuntuu luonnostaan kompensoivat. Jos on mennyt liian vähällä ravinnolla niin nälkä iskee mutta myös jos on mässäillyt, niin ei ole sitä mitään mielitekoja.
Opetellessa meni pähkinöitä, proteiinivanukkaita jne helppoa mitä ei tarvinnut valmistaa ja oli helppo syödä.
Nyt sit haluaisin jonkun kilon pois. Koita tässä nyt sit olla ja elää kuten normaali ihminen.
Iltapainotteinen syöjä olen, en syö ikinä aamupalaa ja mun rytmi on ongelma kun oon muiden kanssa tekemisissä. Sit se on pakkosyömistä tai oon epäkohtelias jos skippaan ruuan.
Jos uni ja mielenterveys ei oireilis niin kevyesti pärjäisin pelkällä kahvilla pitkälle.
Itä sinä välität mitä muut ajattelevat?! Syöt toisten takia? Sairasta.
Normaalit ihmiset syö esim päivällistä? Ja herranjestas, aamupalaakin. Kyllä mua harmittaa kun en voi osallistua normaaleihin asioihin. Kylään ja syömään kutsuminen on aika normaaleja asioita ja ne ihmiset ehkä ihan oikeasti haluaa nähdä ja ruokkia, sitä kutsutaan myös rakkaudeksi läheisten kesken. Ja on se inhottavaa, jos muu suku istuu ruokapöydässä seurustellen ja nauttien ruuasta mutta itse ei kykene. Oon kuitenkin kiitollinen että mut on paikalle haluttu ja nähty vaivaa viihtymisen eteen ja se on mielestäni epäkohteliasta olla syömättä muiden kanssa. Syöminen on oikeasti hyvin sosiaalinen juttu.
Mikäs nyt ongelma?
Kun kärsin ahdistuksesta mulla oli tuollsista.
Ala syömään Mitratzapineja. Johan alkaa ruoka maistua.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsista huomaa eron. Yksi söisi koko ajan ja toinen ei haluaisi edes maistaa.
Miten ne paastoajat silti kasvaa,sitä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Näläntunteesta pitää jokaisen osata nauttia.
Tonnikeijun mietteitä.
Minun tekee mieli vain raikkaita, kylmiä juomia ja hedelmiä tai jogurttia. Niin ja kahvia.